Olen tavannut todella mukavan oloisen miehen, jolla on kuitenkin edellisestä suhteesta pieni lapsi. Lapsi ei haittaa minua lainkaan, ja tiedän, että lapsen äidin kanssa suhde ei tule enää uusiutumaan. Ongelma on, että itse saan ottaa aina yhteyttä mieheen. Yllätyin, kun hän tuli treffeille kanssani ja oli todella ystävällinen (tarjosi minulle sekä heitti kotiin). Lisäksi hän ehdotti, että menisimme yhdessä elokuviin ensi viikolla. Mies on todella ujo ja pidättyväinen, mutta tunnen silti, että meillä on paljon yhteistä. Tiedän hänellä olevan tällä hetkellä hyvin kiireinen elämä jo pelkästään lapsen hoidon kannalta ja vapaa-aikaa hänellä on todelle vähän. Mietin siis, että kannattaisiko minun (taas) ottaa yhteyttä ja kertoa minkä elokuvan olisin kiinnostunut näkemään (niin kuin hän aikaisemmin oli kysynyt). Minulle jäi tunne ensi treffeiltä, että hän oli kyllä kiinnostunut minusta, mutta hiukan arka suhteeni. Olen aikaisemminkin kuullut, että saan miehet epävarmaksi itsestään, vaikka yritän olla mahdollisimman mukava ja luonteva.
Mitä tehdä?
....................
2282
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja hötkyile.
Miehellä on itsetunto kohdillaan. Hän tiedostaa, että hyvää kannattaa odottaa.
Tai sitten päinvastoin ja hän on vain epävarma ottamaan yhteyttä.
Toki voit ehdottaa elokuvaa hänelle. Ei kai se nöyryytys ole naiselle? Koskapa vielä olet huomannut, että mies hieman varovainen ja esteellinen etenemään asioissa.
Olet alkanut liikaa vatuloimaan ja silloin asiat tahtoo mutkistua.
Ota siis yhteyttä. Konkretia selkeyttää mielikuvituksen sävyttämiä tuntemuksia.
Mitä haluat!?
Jospa ei olekkaan koskaan antamassa sinulle huomiota!?
Kestätkö sen, vai alkaako sinulla sitten vuosien päästä täällä kirjoittelut, "miksi mieheni ei huomioi minua?"
Toiset miehet nyt vaan on sellaisia lapatossuja, joita saa perseelle potkia asiasta kuin asiasta, muuten ei mitään tapahdu!
Tiedän sen, koska ukkoni on juuri sellainen! Mutta minä en olekkaan ollut koskaan huomionkipiä ja hyväksyn hänen moukkamaisuutensa. Hyvä esimerkki on miehestäni, kun äitienpäivä tulee, niin tyttäreni potkii hänet kukkakauppaan ja joka vuosi sama juttu! Itse ei älyä kukkia hakea, eikä minua edes se haittaisi, tyttöäni kylläkin!