no siis ensin mulla OLI yhen pojan kaa säätöö. no si alettii olee enemmä yhes ja rakastuin. Oltiin myöhemmi yhdes. no sitten kuulin että mun poikaystävällä onki joku toine ja se on pettäny mua sen kanssa. Jätin mun poikafrendi. si mulle tuli uus myöhemmi ja petin sen kaa mun parast kaverii. en tieny kyl miks olin vaa nii tyhmä. no kumminki meilki alko olee sen toisen pojan kanssa kaikkee säätöö yms. No si se jätti mut iha kylmästi vaa sano vaa et hyvää loppu elämää mä murruin täysin. Sit tää mun toinen exä rupes taas soittelee ja tekstailee mulle ja sano että ei oo enää kenenkää kaa yhes. ja se lupas että ei enää petä mua. No si otin sen jätkän takaisin. ja oltii yhes kuukaus. No sitten sain tietää myöhemmi että mä olen raskaana. No en kertonu mun poikafrendille, koska siit oli tullu kauhee numero. Ja pidin sitä salaisuutena. No sit tein pitkän harkinnan jälkeen abortin. en kertonu kellekkää ku vaa sille mun parhaalle kaverille jota mä petin eikä se tienny siit mitään ennen kuin kerroin sille. se oli nii vihane mulle, mutta nyt ollaan taas väleis. mut kumminki sit mun poikafrendi sai tietää ja se jätti mut. Kysyin että miks erotaan taas? vastauksena tuli: '' mä petän sua aina en voi sille mtn. petin sua jo toisen kerran ei se tästä muutu. en haluu satuttaa sua enää.'' olin iha maas olin saanu 3 kertaisen jättämisen tunteen sekä abortin päälle sekä että petin omaa parasta kaveria. no ei siinä si ollukkaa vielä kaikki. no si muutaman viikon jälkee en enää vaa kestäny mun exä ei ollu lähettäny mtn tekstiviestiä mulle ei yhtään mitään. siinä vaihees tajusin että meillä ei oo enää mtn. se satutti ja paljon. mut si mun elämään tuli uus jätkä, jonka kaa me oltii aluks kavereita. mun kipu lähti aina pois kun olin sen jätkän kaa tai juttelin vaa sen kanssa. no sitten sekin jätti mut viikon pääst. se oli kauheaa. olin aivan lyyhistyny. mä romahdin. se oli vaan jotain nii käsittämätöntä. sain masennuslääkkeet sekä unilääkkeet. no viikkoa myöhemmin taas saan soiton että mun ensimmäinen pikaystävä on kuollu mopo-onnettomuudessa. Siin vaihees mul kolahti ja lujaa. mä tajusin että mä olin aina rakastanu sitä aina, kaikesta huolimatta. tajusin että mä en enää ikinä nää sitä enkä kuule sen ääntä. se ei enää ikinä pidä mua sylissää tai naureta yhdessä. kaikista pahinta oli se että me oltiin vielä riidoissa silloin ku se kuoli. Mä en kestäny enää nyt mä olin jo niin särkyny, hajonnu ja tallottu ku vaa voi olla. Mä en nukkunu öisin mä en saanu sitä pois mielestä. kului pariviikkoo eikä mun tila ollu yhtään parempi. No sit mua syytettiin kaikesta. siitä että mä olin muka aiheuttanu sen riidan takia sen mopo-onnettomuuden. Mä uskoin kaiken mitä mulle sanottii. mä en enää vaa välittäny kaikki mitä mä teen satuttaa toisia.Hyväksyin sen asian. No pari viikkoo sen jälkee mut hakattii ja raiskattiin. Mä olin nii vihainen mun exälle siis sille , joka kuoli. mä vihasin sitä siks että jos se olis ollu elos nii sitä hakkausta tai raiskausta ei olis tapahtunu. No tos vähä aikaa sitten sain kuulla että odotan kaksosia sille jätkälle joka vei multa sen kivun pois. No olin just ajattelemas pitää ne lapset ja ajattelin kertoo sille jätkälle siit. mut sit kävi niin että sain keskenmenon se satutti mut een oikein tuntenu enää mitään ku olin nii tunnoton ja särkyny jo valmiiks. Mulle on tapahtunu nii paljon lyhyessä ajassa mä olen vasta 14- vuotias ja mun mielest tän ikäiselle ei pitäisi tapahtua näin paljon. kiltit auttakaa mua ja kertokaa miten mä pääsen tästä kaikesta yli?
ei näin
romahtanu täysin
6438
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
:O
vanhemmat on?Tuon ikäisen ei missään tapauksessa sais kokea noin hirveitä asioita,vaan vielä sun tarttis olla vanhempien turvallisessa läheisyydessä!Mulla oli äiti,jolle pysty puhua ja joka oli kokenut paljon ja ymmärsi ja neuvoi!Voitko sinä puhua äitisi kanssa?
me ei oikeestaa puhuta mun äidin kanssa mistään. sanotaan vaa moi ja se on siinä. Mulla ei oo minkäänlaisia puhevälejä mun vanhempien kanssa. iskälle en uskalla kertoa, koska mun iskälle on iha sama miten mun asiat on. äiti ei ees halua kuunnella. mä joudun kestää tän aivan yksin. ei mun vanhemmat oikeestaa ees mun elämään puutu milläntavalla.
Kuinka jonkun elämä (ja noin nuoren) voi olla noin vaakalaudalla.
Vanhempas ei vai puutu elämääs millään lailla!?!
Hui kauheeta! Oikeesti, mun sydän eikä järki kestäis tollasta menoa.
On ollut 2 pojan kanssa nuorena säätöä ja vääntöä.
Petettyy on paras ystäväkin, mutta ollaan kyllä nyt aikuisina tajuttu että nuorena ei mikään ole vielä todellista. :)
Koita jaksaa, sinä nuori nainen :)
Et pääse tuosta millään yli, mutta onko sinulla läheisiä? Kerro heille!
Voisit ehkä itkeä surun pois, mutta luulen että vain aika parantaa...
En tosin pysty kaikkea tuosta nielemään, mutta silti aika kauheaa noin nuorelle. Mikäli tuo oli totta!
totta. ja kyl mää pärjäilen. kaverini tukee mua
Ei voi olla totta... Siis mistä näitä lutkia oikein tulee jolta ei löydy korvien välistä yhtikäs mitään? Nämä "yksilöt" vain nauttivat siitä että saavat itkeä jostain ja että niihin sattuu. voiko tälläinen oikeasti johtua lepsuista vanhemmista? Tuo teini-ikäisten pohjasakka kuuluisi olla vielä kohdussa.