Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Sinun piti olla tuleva vaimoni, elämäni nainen. Mutta ei, jokin meni pieleen, osa sinusta lakkasi rakastamasta. Silti rakastan sinua niin, etten edes tajua kuinka paljon minuun tulee vielä sattumaan. Olen piilottanut tuskan syvälle sisälleni. Sentään pystyn jo itkemään, mutta tiedän sen syvän ikävän, joka iskee vielä... Rakastan sinua. Samalla tajuan, ettei suhteellamme olisi kuitenkaan ollut tulevaisuutta. Järki sanoo, että näin tämän piti mennä, mutta sydän odottaa edelleen sinua...
Ja taas voin todeta, että näinkö tässä taas kävi. Nyt riittää. En enää anna itseäni särjettävän. En rakasta itseäni tarpeeksi, ja ajaudun tilanteisiin, jossa sydämeni liiskataan.
Vielä jonain päivänä huomaan olevani kylmä ja kyyninen hyväksikäyttäjä, joka ei välitä miltä toisista tuntuu ja kuinka monen tunteilla on leikkinyt :(
Ja taas voin todeta, että näinkö tässä taas kävi. Nyt riittää. En enää anna itseäni särjettävän. En rakasta itseäni tarpeeksi, ja ajaudun tilanteisiin, jossa sydämeni liiskataan.
Vielä jonain päivänä huomaan olevani kylmä ja kyyninen hyväksikäyttäjä, joka ei välitä miltä toisista tuntuu ja kuinka monen tunteilla on leikkinyt :(
Vastaukset 39
Vanhimmat
onnellinen, että pystyit rakastamaan.
Minä en kuullut koskaan sanoja: minä rakastan sinua...
vaan
minä en rakasta sinua.
Arvaa vaan, sinä tuntematon, kuinka se voi sattua, naisen sydämeen...kaikki hiipui noiden sanojen myötä, pikkuhiljalleen, noin puolessa vuodessa..
Olen, kuin ontto, kävelevä muumio...tuskaa...tuskaa
Peitän sen, kovettamalla itseni ja kärsin..
Zen ja rakastumisen taito. Se avasi ainakin minun silmiäni, että miten olin käyttäytynyt ja minkälaisia odotuksia minulla oli toisen suhteen. Siinä vaan jossain alkuvaiheessa ajettiin rajusti rantakivikoille ja sen sijaan, että olisimme antaneet toisillemme anteeksi ja hyväksyneet toisen sellaisenaan, aloimme syyttämään, syyllistämään ja olimme hyvin vihaisia. No, mitä siitä sitten syntyy? Jos olisi ollut viisas, olisi viitannut kintaalla ärsyttävälle jutulle ja toinen olisi ollut armollisempi.
Ei paljon naurata, mutta joillakin se näköjään menee näin. Kyllä minäkin kaipaan toista, mutta ei se auta. Mä olen vaan sen tyyppinen, et minuun on helppo ihastua ja mun tunteita käytetään aina hyväksi, mutta kukaan ei halua olla kanssani. Tasan ei käy onnen lahjat. V****, kun pitää olla tämmönen. Kukaan ei ota vakavasti. Kaikki vaan naureskelee mun elämälle ja olemukselle. Ihan kuin olisin joku pelle.
sama.. muhun on helppoa ihastua. Olen suhteellisen hyvännäköinen ja rento. Ja aina loppujen lopuksi minut jätetään ja jään ihmettelemään mikä menikään pieleen. Jotain teen väärin mutta mitä? Tahtoisin todella olla onnellinen ja rakastaa, mutta se ei olekaan niin helppoa..tai no kolmisen kuukautta ennen kuin minut jätetään ja olen taas surullinen. Osaan toki olla onnellinen yksinkin, mutta tahdon perustaa vielä joskus perheen.
Nyt kyllä keskityn itseeni ja omantunnon parantamiseen. Se lieneen yksi syy siihen, ettei suhteet kanna. Kuka tietää..
Saanko kysyä?
mennä johonkin sielunparannushoitoon ja kuinkahan paljon sitä sielua pitää parantaa, jotta on tarpeeksi hyvä ja kunnollinen ihminen, jotta kelpaa muille ja itselleen?
Emmeköhän me ole liian armottomia itsellemme. Tuli vaan mieleen tällainen pointti.
Meihin on helppo ihastua, mutta kukaan ei halua olla meidän kanssamme. Se on todella mielenkiintoinen ongelma. Niin tai jos haluaa, niin se on sitten sitä yhden kaavan mukaista. Sain yhden treffikutsun ja meinaan perua sen sanomalla "Sorry, mutta mulla on niin kiireistä elämää, et en mä pysty."
Minä rakastuin palavasti mieheen, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin tavannut. Arvostin ja kunnioitin häntä! Luulin että minusta tulee hänen vaimonsa, niin ei kuitenkaan käynyt...
Rakkaus ei ole vieläkään sammunut, kaipaan häntä vieläkin. Toivossa on hyvä elää...
mutta tosiaan kun minunkin tunteeni on hiljan tyystin jyrätty ja olen vähän edelleenkin lätkässä kyseiseen henkilöön. olen tuumannut asioita samaan tyyliin. kesti toistakymmentä vuotta löytää sellainen kohde tunteilleen, tunteet jotka luulin jo olevan historiaa. ja sitten tulee kylmää kyytiä. tulee helposti mieleen että tämä touhu ei ole vaivan väärtti. eikä multa kukaan mitään kyselly haluanko vai ei. tunteet vei tätysin mukanaan. toivon kuitenkin että sinäkään et koveta sydäntäsi vaan löydät löhdun tavalla tai toisella.
Hei kuule. ootko koskaan kuullut, että jos ihminen ei koskaan muuta mieltään, niin silloin kannattaa vakavasti harkita onko alkanut kalkkeutumaan? Tuliko nyt tällanen klassinen tapaus, kuten jokaiselle teinille, että kaikki oli ihanaa ja sit meni sukset ristiin ja sit olikin mieli myrtsinä ja ei ollutkaan enää kivaa. Sitten mökötetään ja pidetään mykkäkoulua ja ollaan inhottavia ja kiukutellaan kaikille, kuten kuvioon kuuluu, kunnes tulee ilta ja ikävä ja mykkäkoulukaan ei enää huvita. Tiedäksä sitä sattuu kaikille, jotka hengittää. Kauheita dramaattisia tuskia ja muita tragikoomisia kompurointeja, mitä vaan tulee kun ollaan ihmisiä. Elämän naisista ja miehistä tulee esiin liikavarpaita ja muita epämielusia juttuja ja kukaan ei etukäteen kerro, että mitä sieltä paljastuu ja sit niihinkin pettyy. Ja pientä päätä särkee, kun yrittää ymmärtää asioita, mitä ei ymmärrä, kuten naisia. Se on kumma juttu, että realismi kun iskee vastaan, se sattuu. Jokaisella suhteella on tulevaisuutta, jos haluaa. Auttaa tietysti kovasti, jos käyttää valikoivasti kuuloa ja näköä ja mitä huonompi muisti, sitä paremmin menee yleensä. Ja anopista ja eksistä ja pikkujouluista ei kannata puhua ihan kaikkea kuitenkaan. Sekin auttaa, jos sanoo toiselle, että se vois olla se tuleva vaimo, jos muistaa. Jos ei muista, niin pitää kirjoittaa lappu jääkaapin oveen.
hah, salli mun nauraa.. mistä näitä katkeria marttyyri marttoja löytyy..
kun asia olisikin noin yksinkertainen. Minä olen katsonut asioita läpi sormien ja uskonut rakkauden riittävän. Rakastan edelleen. Ihan liikaa. Mutta minun tapauksessani kyse ei ole liikavarpaista eikä mistään teinidraamoista. Tahtoisin edelleen viettää koko elämäni tämän naisen kanssa, mutta karu totuus on se, ettei sitä vaan tule olemaan. Joka on sääli. Itse olisin päättynyt jo takaisin yhteen tämän naisen kanssa, mutta ehkä ongelmien laadusta kertoo se, että JOKAINEN ystäväni ja lähimmäiseni ovat sitä mieltä, ettei tämä juttu tulisi toimimaan koskaan, koska tulisin särkemään itseni yhä uudelleen ja uudelleen. Se on vain karua todellisuutta. Ja rakkauskaan ei aina riitä. Surullista mutta totta. Tekisin mitä vain, että voisin olla rakastamani ihmisen kanssa.. mutta syyt ovat painavia.
Ja "ota pääs puskasta": Toivottavasti sait makeat naurut. Sinun elämäsi on varmasti täydellistä. Maailma on täynnä katkeria martyyrejä. Elämä katkeroittaa silloin tällöin mielen. Jos et ole kokenut sitä, niin et ole varmasti kokenut elämässäsi mitään merkittävää. Otan osaa.
Selityksiä selityksiä. "Muut on sitä mieltä..." Just joo =DD
Miksi vuodatat täällä tuntojasi jos siitä ei tule mitään??
Syitä voi olla monia..ymmärrän..kyllä!
Minuakin loukattiin ja todella syvästi, olen päässyt yli kaikesta ja porskuttelen nyt eteenpäin ilman rakastamaani ihmistä.
Jospa joskus aurinko paistaisi minunkin risukasaani..:))
-ajattelen positiivisesti-
niin sen sitten täytyy olla, kerta jokainen ystäväsikin niin sanoo. Eihän muuta vaihtoehtoa silloin edes ole. Ainakin ystävät on tyytyväisiä. Kuuntele niitä ja elä elämäsi sillä tavalla, jos olet hyväksi havainnut.
huomata,kuinka "empaattisia" ihmisiä täälläkin liikkuu. Palstan nimi on nimenomaa "Särkynyt sydän" ja jos ette kestä näitä vuodatuksia, niin menkää valittamaan muualle. Kukaan ei pakota teitä lukemaan näitä. Se, että vuodatan näistä asioista täällä, ei muuta tilannettani, mutta kirjoittaminen auttaa.
Ja joo, en todellakaan elä ystävieni neuvojen mukaisesti, mutta he näkevät tilanteeni ihan eri näkökulmasta kuin minä. Minulla on tunteet pelissä enkä osaa ajatella järjellä tällä hetkellä.
Olen miettinyt, että minulla on syvä yhteys sen ihmisen kanssa, että kun aikaa kuluu, niin olen varma, että me palaamme vielä jonain päivänä yhteen. Tuntuu, että meidän kummankin on kasvettava henkisesti. Siihen ei sitten vaikuta mitkään eikä ketkään, kun se päivä tulee. En voi sille mitään, mutta rakastan häntä ja kaipaan. Mutta nyt täytyy lopettaa. On hieno päivä tulossa. Koita sinäkin jaksaa murheista huolimatta.
Mun ystävät onneksi kertoivat et ei kannata! Jälkeenpäin tajuun ittekki et oon paljo alempaa kastia. Ystävät kanssa tiesi et mä olisin aiheuttanut ongelmia. Paremman elämän sai ilman mua! Ystävät ties et mä pääsen yli. Älkää yrittäkö vittuilemaan alkaa ystävien neuvoista. Joillekkin ne on tärkeitä!!!
"Vielä jonain päivänä huomaan olevani kylmä ja kyyninen hyväksikäyttäjä, joka ei välitä miltä toisista tuntuu ja kuinka monen tunteilla on leikkinyt :("
Olen jo itse tuossa pisteessä lähes joten neuvona että kovata itteäsi vähän.
Miehenä se tekee vain hyvää. Lällytys, rakkaus ja tunteet ovat suuremmaksi osaksi naisille varattuja. Mies niitä tuntiessaan kokee jatkuvasti vain valtavia pettymyksiä.
Hanki itsellesi joku kiva mutta vähäpätöinen nainen jota kohtaan et tunne lähes mitään. Sen jälkeen etsi toinen samanlainen. Sitten alkaa helpottaa mitä se "rakkaus" on.
Se on kuin mikä tahansa valmispizza nykyaikana. Osa laitetaan mikroon, osa uuniin, sen jälkeen herkutellaan todetaan että oli hyvää. Seuraavana päivänä valitaan pakastealtaasta uusi.
olet aivan liian romanttinen sielu tähän maailmaan mieheksi.
samalla tavalla, mitä miehet tekevät. Opettelen vähitellen tätä peliä. Olen liian kiltti nöyryytettäväksi. Saavatpahan maistaa omia toimintatapojaan. Tämä on kertakäyttösukupolvea, jossa kaikki ihmiset ovat kertakulutustavaroita. Jos ei ole taloudellista tai muuta hyötyä, niin kiertoon vaan. Uskoin kerran rakkauteen, mutta en enää.
iso halaus ja paljon voimia!
..tarina minullakin. Rakastan vieläkin miestä, niin että sattuu..mutta suhteella ei olisi ollut mitään tulevaisuutta. En lakannut rakastamasta, mutta aina ei rakkaus riitä...minun oli pakko pistää suhde poikki, kun yhteiselo oli liian vaikeaa..mustasukkaisuus, omistamisenhalu,rankka menneisyys ja epävarma tulevaisuus. Tunteita niin paljon, että sydän oli pakahtumaisillaan rakkaudesta toista kohtaan. Voiko sellainen olla edes todellista??? Onneksi sain kokea ihanan, kiihkeän rakkauden ja jotenkin tuntuu, ettei sellaista enään koe elämässään. Mutta Minäkin piilotin tuskan sisälleni ja jatkan elämää puolinaisena, tuntuu siltä että toinen puolisko on poissa, kovana ja kylmänä vailla tunteita.
Minä toivon sinullekkin voimaa jaksaa...joku päivä vielä heräät aamuun ja et ajattelekkaan häntä. Fraasi, mutta niin on, että aika parantaa:) Niin se on aina ollut ja on oleva...
"on niitä , jotka jäävät ja toisia jotka lähtevät, niin on ollut aina. Kukin saa valita itse, mutta on valittava ajoissa, eikä koskaan saa antaa periksi"
-pikku-myy-
Rakastuin, odotin ei ole elämää ilman häntä.
Millään ei ole merkitystä,ilman häntä. Haluaisin avata sen oven halata enkä päästää koskaan irti.
Sallitko sen? RAKASTAN SINUA ! YHDESSÄ OLEMME EHEÄT!
Saat kaiken ja tuhkat pesästä.
Jos se olet sinä ota yhteyttä, odotan sinua kaikki sen tietää.
Suo minulle kesä, R A K A S!!!
Olen tomaatti joka on eheytynyt, mutta oletko sinä se tomaatti jota palvoin, Kerro lisää..
Sinä olet pitänyt minut olemassa olollasi osaltasi eheänä ja elämässä kiinni. Olen odottanut voivani edes keskustella kanssasi, olen edelleen järjissäni. Onko se mahdollista vai pitääkö sitä anoa joltain taholta?
En missään vaiheessa voinut tietää, että sinulla olisi tunteita minua kohtaan. Kuulin tarinaa jos kaikenlaista, jos olisin tiennyt tunteistasi...kuten aiemmin totesin voisimmeko oikeasti tavata ?
Otaksuisin, että puhuminen on paras vaihtoehto.
Otahan yhteyttä, oikeasti.
kuka ja kenelle osoitit viestisi?
Kirjoitatko minulle terv. Pauli
Ketä pyysit kirjoittamaan??? Aloittajaako?
Ota yhteyttä niin puhutaan.
Kerrotko paikkakuntasi,niin tiedän oletko oikea henkilö?
En saanut viestiäsi auki
jos se oikeasti olet sinä ota yhteyttä.
En voi ottaa sinuun yhteyttä .Kertoisit edes paikkakuntasi ja ikäsi,niin olis vähän helpompi yhdistää
Sanoit lähtiessäsi aikoinaan aina huomiseen
Kertoisitko edes nimesi alkukirjaimet terv.P.M
LH
No nyt kun olen varma,niin asia siirtyy POLIISILLE
Millään ei ole merkitystä ilman sinua. vaikka liiskasit sydämeni rakastan sinua tiedät sen.
Vain yksi sähköposti ja olin romuna, vain yhdessä olemme eheät paetaan vaikka avaruuteen.
Ei ole elämällä merkitystä ilman sinua rakastan vain sinua!
Jos se olet sinä odota minua aamulla niin koputan toisen kerran.
Me kaksi meren rannalla....RAKASTAN SINUA!!!!
olin tosi rakastunut ja tämä yksi jätti, eikä sanonut mitään syytä. Miksi? Kysymys pyörii päässäni ja yritän epätoivoisesti löytää siihen vastausta vieläkin. Syy on tod. näk. pääkoppani. Järjessä ei ole koskaan ollut vikaa, mutta tunteet ailahtelevat. Minusta on mielenkiintoista, että ihminen jätetään siitä syystä, että siinä on jokin vika. Ihmiset hyväksyvät minkä muun tahansa fyysisen sairauden, mutta mielialahäiriöihin suhtaudutaan pelonsekaisilla ajatuksilla. Ei haittaa mitään, vaikka olisi kännissä telonut jalkansa, olisi haurastuvat luut, tekohampaat, kalju jo 30-vuotiaana, psoriasis, kasvain tai mikä tahansa, mutta jos on tunnepuolella ailahtelevaisuutta, niin se koetaan hulluudeksi. Sitä ei haluta ymmärtää eikä siitä voi puhua. Luokitellaan hulluksi. Tämä vaikuttaa parisuhteeseen, koska siellä tunteet jylläävät. Olen yrittänyt tehdä paljon töitä, jotta hyväksyttäisiin, mutta miten selittää, että saa toisinaan aivotoiminnan häiriöstä johtuvia hillittömiä kohtauksia, joilloin maailma tuntuu kaatuvan heti ja kamalat pelot iskevät. En tiedä, onko tästä sulle mitään apua, mutta joskus toisen outo käytös voi johtua aivokemiallisista syistä, jotka on geeneissä. Se on sama kuin joku syöpäalttius.
mielenterveysongelmia kavahdetaan ehkä siitä syystä että ne vaikuttavat erittäin raskaasti myös vastapuoleen. Toki niin on fyysisissäkin sairauksissa, mutta omien kokemusten pohjalta tuntuu, että juuri tuo tunteiden ailahtelu on niin vaikeaa kohdata. Ei tiedä kenen kanssa loppujen lopuksi on.
Ymmärrystä minultakin löytyi, mutta sitten se vain loppui. Ei vain jaksanut enää. En kuitenkaan muistele pahalla, eikä varmaan sinuakaan muistella, jos olet muuten toiminut oikein.
Toisaalta jos sinut on jätetty ilman selityksiä, niin se kuulostaa oudolta.