Pettäminen tulee usein yllättäen ja aiheuttaa pahan sokin. Monesti siitä voidaan kuitenkin päästä yli, jos asia käsitellään oikein. Mutta minkälaisesta pettämisestä pääsee yli? Yhden kerran uskottomuus on kuitenkin eri asia kun pitkään jatkunut sivusuhde. Onko kukaan sellaisesta päässyt yli niin , että jatkaa liitossaan puolisonsa kanssa? Jos, niin kuinka käsitelitte asian ja miten pystyitte antamaan anteeksi pitkään jatkuneen epärehellisyyden?
Kannattaako jatkaa sivusuhteen jälkeen?
filou
372901
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Aavistus minulla oli jo muutaman kuukauden, kun pettäminen selvisi lopullisesti shokki oli.
Sivusuhde on ja jatkuu aina vaan, käsittelen tunnemaailmaani menee rakkaudesta vihaan.
Minulla on nyt tunne etten pääse yli, kun syytä ei minulle kerrota.Kysyessäni vastaus minulle katotaan
nyt mitenkä tämä menee. En tiedä onko kyse siitä onnistuuko heillä, vai liittyykö suunnitelmiin minun
väsyttäminen lopullisesti.
Olen pyytänyt kumppaniani hakemmaan eroa, hänen se kuuluu hakea joka on pettänytkin.
Epärehellisyys on jatkunut pitkään, on jo vuosia sitten pettänyt saman kanssa yksi rehellinen kertoi.
Älkää vastatko ota ero älä tommosta kestä.Näihin asioihin liittyyy monta mutkaa mitkä täytyy selvittää
puhumalla ja monenlaiset järjestelyt.Liittomme on jo pitkä ja lapsetkin pitää ottaa huomioon.
Eihän liitto voisikaan jatkua millään tavalla normaalisti!
jätin pettäjämiehen; voin olla petetty mutta en jätetty. Pettmiseen kykenevä mies on ihan oma lajinsa - ei ansaitse ainakaan uskollista vaimoa ja rakkautta.Halusin valita hyvän oman elämän - kuka hullu nyt ehdoin tahdoin haluaisielää pettäjän kanssa?
yksinkertaista.
Ei rakkaus katoa siihen, että huomaakin tulleensa peteyksi.
Tunteet vaihtelevat; elämänilo katoaa, pahaolo on sanoin kuvaamaton, luottamus katoaa eikä tiedä miten selvitä päivästä toiseen... laihtuu laihtumistaan, ruoka ei maistu eikä saa nukutuksi.
Kaikki nämä on vaan käytävä läpi ja helpottaa huomattavasti, jos tämä pettäjäpuoliso olisi apuna ja jotenki selvittämässä tilannetta.
Jos heti eroaa, niin asiat jää käsittelemättä kuitenki asiat vaan tarvii käsitellä... jotenki.
Itse ajattelin, kuin sain lopullisen vahvistuksen pettämisestä, että en aio luovuttaa.
Ajattelin tehdä kaikkeni, että voisimme vielä jatkaa.
Keskustelimme, minä olin aivan loppu, itkin ja ihmettelin miten voi käydä näin? Miksi minulle/meille? Tuntui puolisokin aivan eri ihmiseltä.
En vaan tiennyt, miten pahaa oloa purkaisi. En halunnut kertoa ystävillemme, vanhemmilleni enkä tiennyt kenen kanssa jutella. Siksi muuten tulin myöskin ensimmäisen kerran tänne palstalle.
Halusin yrittää ja siksi en halunnut kertoa asiasta kenellekään ainakaan yhteisille ystävillemme, ettei se vaikuttaisi meidän jatkoon, jos onnistuisimme tämän jotenki läpikäymään.
Pettäjäpuolisoni oli valmis näyttämään, kuinka hän edelleen haluaa jatkaa kanssani. Hän myös katkaisi välit tähän salarakkaaseen, mikä on tietty kaiken a ja o. Vaikkakin hänelle oli ja on edelleen tosi vaikeeta puhua asiasta. Tuntuu, että hän kärsii tässä myöskin kaikesta, mitä on teoillaan aiheuttanut. Itse haluaisin vieläkin joskus käsitellä tätä asiaa, kun siihen on tullut jo hieman etäisyyttä. Lähinnä meidän suhteen kannalta; miksi näin kävi? Ja minulla on edelleen paljon kysymyksiä, joihin en ole koskaan saanut vastauksia. Ja aina ajoittain vieläki mietin, että haluaisin jutella tämän salarakkaan kanssa, mutta en ole ottanut yhteyttä vaikka tiedän nimen/puh.numeron.
Nyt ollaan jo paljon paremmalla puolella, aikaa on kulunut n. puoli vuotta. Ei olla käyty missään terapiassa, mutta yhdessä tehty asioita paljon enemmän kuin ennen. Olen myöskin aloittanut itseeni satsaamisen; kuntoilu, laihtuminen=> uudet vaatteet yms... itsetunto ku oli romahtanut, niin se oli jotenki rakennettava uudelleen.
Aina välillä vaan tulee mieleen nämä valheet ja epävarmuus siitä, että voisiko puolisoni vielä valehdella. Mutta jotenki olisi vaan uskallettava taas luottaa. Se on vaikeeta, mutta jos ei ole luottamusta niin suhde on kyllä tuhoon tuomittu. Siihen väsyy molemmat, jos aina vaan epäilee, kyttää ja utelee. Tietenki luottamuksen palautumiseen menee aikaa ja se vaatii pettäjältäkin tosi paljon: avoimuutta, rehellisyyttä.
Olen kuitenki varma, että me selvitään. Rakastan kuitenki puolisoani ja en halua hänestä luopua.
Mistä voit olla varma, että yhteydenpito on loppunut? Mistä tiedät, ettei meilit, tekstarit kulje edelleen tälle salarakkaalle?
Mistä voit olla varma, että he eivät enää tapaa?
Oliko sivusuhde pitkä? Yleensä jos ne ovat kestäneet jo vuosia, pelissä on niin suuria tunteita, että ne eivät ihan tosta vaan katoa. Joten valitettavan usein ne sivusuhteet tuppaavat jatkumaan vielä käryn käytyäkin. Paljon varovaisemmin vain.
AIvan varmasti puolisosi on haluton juttelemaan asiasta. Tietysti. Hankalahan se on kantaa vastuu tekemisistään ja selitellä mitään. Ja jos hän haluaa pitää parisuhteenne vielä kasassa , niin mitä hän voisi sinulle selittääkään? Totuutta tuskin kannattaa siinä vaiheessa kertoa. Vai millaista vastausta odotat? Minkä hyväksyisit? Että hän ihastui, rakastui tähän toiseen? Että hän halusi tätä enemmän kuin mitään muuta? Että ne salatut hetket salarakkaan kanssa olivat kaiken riskin arvoisia??
Kai nyt tyhmempikin mies tajuaa, että ei paranna kenenkään asemia totuudella.
Sinun siis täytyy ummistaa silmäsi ja luottaa. Yrittää unohtaa. Pelätä pahinta ja toivoa parasta.
Tai sitten pistät miehen pihalle ja hankit oman elämän, vailla surua, tuskaa ja epäluottamusta.
tekosyitä aina keksii.
"Näihin asioihin liittyyy monta mutkaa mitkä täytyy selvittää puhumalla "
Ai kuten mitä? Mitä asioita avioerossa on aivan pakko hoitaa puhumalla? Ei mitään.
"monenlaiset järjestelyt"
Toisin sanoen et viitsi hakea eroa, koska se aiheuttaa epävarmuutta tulevaisuudesta ja nyt on ainakin selvät sävelet, sekä nykytilanteessa jatkaminen on helpompaa. Ei tarvi tehdä mitään muutoksia.
toistaa toisten lauseita tälää, ymmärräkö sinä avioliitosta mitään.
Sun vastaukset kannattaa kuitata omanlaisena viihteenää.
Rakentavaan keskusteluun kannattaa kyllä syventyä paremmin.
Olet näköjään tyyppi koka tietää omasta mielestään kaiken.
Avioliitto on myös keskustelua asioista!
kertomaan mikä on ikein ja mikä väärin. Oletko kenties just se kakkonen joka on kyllästynyt salamiehen saamattomuuteen ja nyt toivot vaimon hakevan eroa, vai? Sivusta tässä vaan yleensäkin ihmettelen näitä ns.hyviä neuvoja. Kyllä jokainen tekee ne omat ratkaisunsa just niinkun itse parhaaksi katsoo ja - ajattelee.
Jos sinua ei ole suhteessa petetty, enkä nyt tarkoita mitään muutaman kuukauden kestäneitä suhteita, niin et sinä voikaan ymmärtää, että pitkien suhteiden kriiseissä on tapana selvittää keskustelemalla asiat joita on varmasti paljon. Niin että pidä turpasi kiinni, jos et mistään mitään tiedä, etkä ymmärrä. Eli tiivistettynä; ei kuulu sulle neropatti.
jolloin olen 100 varma, että yhteydenpito on loppunut, mutta edelleen on päiviä, jolloin mielessä käy epäilys...
Mutta miehen käytös on muuttunut todella paljon ja hän on juuri sellainen kun olen hänen aina halunnut olevan: huomio minua tosi paljon, vietetään yhdessä aikaa ja on niin ku oikeesti läsnä kaikessa. Tosin välillä jopa tuntuu, että hyvittelee liikaaki. Olen sanonut, että et voi koko ajan hyvitellä tai sun oma elämä käy liian raskaaksi.
Miksi kaikki tämä, jos kiinnostus olisi muualla?
Tuntuu vaan aika julmalta, että miksi tämä kaikki hyvä tuli vasta pettämisen jälkeen.
Nyt vaatii minulta tosi paljon, että annan anteeksi ja pystyn taas luottamaan. Mutta olen päättänyt, että me selvitään tästä. Rakkautta kuitenki on...
Salasuhde ei kerinnyt jatkua kuin muutaman kuukauden, kun mies jä kiinni. Ei aluksi myöntänyt mitään ja edelleen vielä minua loukkaa ajatus kaikista niistä valheista, jotka myöhemmin paljastuivat. On tilanteita, jolloin ne tulevat mieleen ja saavat olon taas tuntumaan tosi kurjalta.
Toivoisin vielä, että mies pystyisi selittämään tarkemmin syitä yms.. mutta jotenki ei vaan osaa puhua ja tuntee niin voimakasta syyllisyyttä. Minä olisin kyllä valmis kuulemaan ja kestämään, mitkä tahansa syyt, mutta kun en saa niitä mieheltäni. Tuntuu, että kun on pohjalla käynyt, niin mikään ei voi tuntua enää pahemmalta. Mutta on varmaan asia niinki, että mies suojelee itseään kun kerran haluaa vielä jatkaa kanssani eikä halua tuottaa minulle lisää tuskaa kertomalla liian yksityiskohtaisesti kaikkea. Luulen, että kuitenki kestäisin kuulla totuuden, oli se mikä tahansa. Ja mielestäni minulla olisi oikeus se tietääki.
En aio ummistaa silmiäni, mutta yritän luottaa taas mieheeni ja hän kyllä tekee sen eteen töitä. Ei siis pääse helpolla mieskään. Enkä pelkää pahinta, vaan nyt tuntuu siltä, että elän tässä ja nyt. Tulevaisuudesta en tiedä ja en myöskään ole varma, selvitäänkö me tästä. Mutta toivon todella, että meidän rakkaus kestää ja että me selvittäisiin tästä.
Satsaan myöskin itseeni nykyään huomattavasti enemmän kuin ennen. Elän siis omaa elämää täysillä! Ennen laitoin lapset ja miehen monesti omien tarpeiden edelle, mutta nyt olen huomattavasti itsekkäämpi. Jotenki omasta hyvinvoinnista on huolehdittava ja näin jaksaa paljon paremmin.
Hankin uuden harrastuksen, osatan itselleni enemmän vaatteita (en vaan lapsille), tosin on pakkokin kun on laihtunut yli 10 kg enkä ole koskaan edes ylipainoinen ollutkaan.
Mutta en ole edes harkinnut kostopettämistä tai miehen vaihtoa. Ei vaan kiinnosta, vaikka baarissakin on tullut käytyä ja mahdollisuuksia olisi ollut. Ei vaan ole mun juttu. Katson ensin, miten meille käy ja vasta sitten jos ei onnistuta niin katson asiaa uudelleen.
saat kyllä siltä kakkoselta, joten miksi suotta kiusaat itseäsi ja vatvot asiat mielessäsi. Ota puhelin kauniiseen käteesi ja soita sille kakkoselle.
Kerropa yksikin hyvä syy, miksi et tee niin??
kakkoselle soittamista olen miettinyt tosi paljon.
Näin voisin varmistaa, että miehen puheet pitävät paikkansa tai ainaki menevätkö ne yks yhteen. Mutta en ole varma, kuinka rehellisesti tämä kakkonen asiaan suhtauisi ja kertoisiko minulle totuuden???
En kuitenkaan pelkää, että kuulisin jotain muuta, mutta jotenki olen ajatellut, että tämä on minun ja mieheni välinen juttu. Varsinki nyt kun aikaa on jo kulunut enkä enää vatvo asiaa päivittäin ja pahin olo on jo takana, niin tuntuu ettei kakkoseen enää kannata ottaa yhteyttä, kun en ole aikaisemmin sitä tehnyt. Tietty nyt voisin puhua rauhassa ja asiallisesti, ei tarvitsisi syytellä ketään. Syyt kyllä löytyy miehestäni ja minusta.
En tunne kakkosta, mutta yhteystiedot kyllä on.
Miehelläkään ei ole mitään sitä vastaan, että soittaisin, mutta toistaiseksi en ole soittanut.
Mies ei muuten haku eikä moiti tätä kakkosta ollenkaan eikä laita myöskään hänen syyksi mitään, vaan ottaa kaiken omiin nimiinsä. Jotenki sekin tuntuu pahalta, kun on niin lojaali tätä kakkosta kohtaan.
Nyt olen vain keskittynyt mieheeni ja itseeni siis meidän yhteiseen elämään. Haluan sen jatkuvan ja toivon, että opimme tästä paljon eikä enää ikinä tarvitsisi tälläistä kokea.
Mutta en ole kokonaan poissulkenut ajatusta kakkoselle soittamisesta, toisaalta edelleen mieli tekisi...
kakkosella olisi tarvetta valehdella sinulle yhtään mitään, jos suhde todella on ohi. Ja yllättävän usein naiset tällaisissakin tilanteissa tuntevat sitä naisten välistä solidaarisuutta toisiinsa , eivätkä lähde veitseä haavassa kiertämään vaan kertovat asiallisesti mitä kävi.
Minä aikoinani soitin kakkoselle varmistallaakseni näitä mieheni tarinoita. Ihan asiallinen keskustelu käytiin ja tulihan niitä juttuja, jotka ei täsmänneet. Kun epäilin tämän kakkosen valehtelevan, hän sanoi, että jos niin luulen, hän voi lähettäää mieheni meilit minulle. Tämän kuultuaan miehenikin joutui sitten korjailemaan sanomisiaan ja tulipa se totuus sieltä sitten julki.
Ja totuus vapautti ainakin minut. Yhdessä olemme mieheni kanssa edelleen. Vasta tämän jälkeen pystyin taas jotenkin luottamaan ja uskomaan mieheeni , kun ei välillämme enää hiertänyt minkäänmoisia valheita.
Itse mies ei pystynyt totuutta kertomaan, joten kakkosen suosiollisella avustuksella selvitin sen itse. Voisin sanoa, että tämä yhteydenotto kakkoseen pelasti meidän avioliittomme.
viestistäsi Petetty vaimo 65.
Ehkä sitten kuitenki otan vielä yhteyttä kakkoseen...
Riittäkö puhelimessa puhuminen vai olisko parempi ehdottaa tapaamista face to face?
Olisi kyllä kiva tietää, pitävätkö kaikki tai mitkä asiat pitävät paikkansa ja mitä on vielä kertomatta.
Oman miehen nyt ex, kakkonen ei puhunut kyllä mitään, mikä olisi selvittänyt tilannetta. Nainen ei itse kokenut olleensa syyllinen mihinkään vaikka tietoinen oli kokoajan miehen perheestä.
Saattaa olla, että saat vihat ja haukut päällesi, varaudu siihen myös, valitettavasti.
Minun kohdalle sattui naikkonen, joka tunsi jopa olevansa minua parempi ja saavansa miehen kuin miehen. Oli ylpeä tekemisistään. Itse en saanut mitään selvyyttä heidän suhteestaan. Ehkä olivat sitten sopineet mitä puhuvat, koska kerroin olevani tähän ihmiseen yhteydessä. Miehesi on ainoa, joka voi jos haluaa, kertoa mitään tästä suhteesta. Laita hänet seinää vasten ja yritä olla vaan tiukka. Ja voimia. Itsellä vielä tunteet sekaisin ja en tiedä miten jaksaa eteenpäin...
kakkonen ei halunnut puhua kanssani. Muutaman lauseen sai aikaiseksi ja nekin pelkkää valhetta ja "sievistelyä". Syynä varmaan se, että on itsekin naimisissa.
No, hänen vastuu miehelleen ja moraalinen vastuu tuntemattomia kohtaan on mitä on.
Vaikka itse olenkin loukattu, en viitsi hänen miestään valaista tilanteesta. Onko tämä sitten sitä empatiaa ; )
olin kakkonen vuosia eräälle perheenisälle (siis en enään), kun hän kärähti vaimolleen, vaimo otti minuun yhteyttä ja yritti kysellä suhteestamme kaikenlaista. Olimme jo suhteemme aikana sopineet, että mitä kerron jos hänen vaimonsa ottaa yhteyttä, elikä kyllä näissä suhteissa kaikki on yleensä sovittu etukäteen. Eli mielestäni sinun on aivan turhaa soittaa tuolle toiselle naiselle.
Meidänkin suhde jatkui kuitenkin vielä pari vuotta tuon kärähtämisen jälkeen. Tottakai olimme huomattavasti varovaisempia yhteydenpidossa. No seurasihan sitten se toinenkin kärähtäminen, johon suhde sitten kokonaan loppui.
Eli haluan sanoa sitä, että miten voit luottaa mieheesi jatkossa, jos et usko mitä hän kertoo siitä suhteesta? Jos todella haluat jatkaa avioliittoasi, niin sinuna kuuntelisin miestäsi ja tekisit kuulemasi perusteella itse päätöksesi. Ei siihen sen toisen naisen kertomusta tarvita. Itse jos olisin todella kertonut vaimolle meidän suhteesta, uskon että se totuus olisi satuttanut häntä vielä enemmänkuin itse pettäminen.
Onko sulla tosiaan pokkaa väittää, että valehtelevaa miestä pitäisi uskoa kun hän sanoo, että suhde ei jatku mutta jatkuu kuitenkin??
Ja kuka idiootti ajattelee, että TOTUUS satuttaa enemmän kuin pettäminen? Siis kun totuus on se itse pettäminen. Uskomatonta tekstiä.
viestini kunnolla?
Kuten kirjoitin, jos ei usko tätä valehtelevaa miestä, niin miten tämän kanssa voi jatkaa avioliittoa? Miten tuohon mieheen voi millään luottamusta enään rakentaa?
Kyllä, olen varmaan idiootti kun kirjoitin että totuus sattuu enemmän kuin pettäminen.
Yleensä miehen jäädessä kiinni pettämisestä, hänhän kertoo vaimolleen sellaisen tarinan asiasta, jolla säilyttää katon päänsä päällä, eikö vain?
Jos itse olisin kertonut totuuden noista monista vuosista, olen satavarma, ettei tuota kattoa enään olisi ollut. Ja minä en tuota miestä olisi ottanut mun kattoni alla pysyvästi, koska mitä tekisin valehtevalla miehellä?
väestöliiton sivuilta uskottomuudesta.. hyviä ohjeita petetylle ja pettäjälle..
http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhteen_kriisit/uskottomuus/
Mistä voi hakea tietoa liitoista. avioliitto/ avoliitto samanaikaisesti?
Mieheni asuu avoliitossa. On avioliitossa minun kanssa.
Pettämisen tultua julki, mieheni lähti pakoon meni sivusuhteen luo asumaan.
Ei pyytämälläkään keskustele asioista, tämä epätietoisuus mikä meni vikaan on kuluttavaa.
Moni tuttavamme on sanonut miehesi on moniavioinen, hän haluaa pitää kummatkin.
Minä en ole pettänyt koskaan, lupaukseni olen antanut se pitää.
Tämän naisen tunnen hyvin hän roikkuu miehessäni kiinni. Jos mieheni piipahtaa kotona
puhelin soi välittömästi, nainen on mustasukkainen miehestäni.
En eroa hae ennenkuin asiat on puhuttu selväksi.Liittoa on kestänyt yli 3-kymmentä vuotta.
Eihän siinä ole mitään rikollista. Kyllä sitä voi asua kenen kanssa vaan, vaikka kuinka ois naimisissa.
vähän jos ei enemmänkin hävettävää, kaksois-avioelämä jos mies pystyy pettämään muttei hoida asioita loppuun.Lähtee pakoon avovaimon luokse kun pettäminen tulee julki.
Pitkä avioliitto takana, ja nainen vielä perhetuttu joka on esittänyt ystävää!
Kyllä siinä petetty aviopuoliso on monenlaisten tunnemyllerryksien koettelemana.
Ainut mikää häpeää on aviovaimo, ystävänä nään toisen tuskan ei voi sanoilla kuvata...
Jos kakkossuhde on jatkunut vuosia, ja suhteessa kaikki hyvin, niin ei se lopu. Pitää vain varoa käryjä, koska siitä seuraa niin paljon ongelmia. Moni mies tahtoo pitää kahta naista. Jos naisia on vain yksi, mies ei ole onnellinen ja hän pyrkii pakoon tilanteesta tavalla tai toisella. Petturin luonne, olipa hän sitten mies tai nainen, on rakennettu niin, että hän ei voi olla onnellinen yhden rakkaan kanssa.
Kyllähän sitä kotona maalaillaan siitä suhteesta ihan toisenlainen kuva, mutta jos se on vuosia jo kestänyt, niin kyllä ne tuppaa jatkumaan. Kokemusta on.
Omalla kohdallani kävi myös niin, että lähisuvun ex on puolisoni salarakas ja jouduimme tapaamaan sukujuhlissa. Juttu jatkui vuosia ja jatkuu edelleen, minä irtisanoin itseni siitä. Pitäkööt toisensa, minä pidän itsekunnioitukseni.
Kun puolisoni kysyi, uskonko häntä, jos hän sanoo, ettei enää pidä yhteyttä siihen ihmiseen, meinasin vastata: en hel..tissä, koska vuosia olet raivonnut minulle vakuuttaen, ettette ole missään tekemisissä keskenänne.
Ei tunnu hyvältä kertoa, että ainakaan meidän tapauksessa ei suhteemme siihen päättynyt että vaimo tietää minusta.. Suhteemme on kestänyt jo yli 2 vuotta ja olemme yrittäneet erota moneen kertaan - onnistumatta. Vaimoa mies pitää siinä luulossa, että kaikki on ollut ohi jo moneen kertaan, mutta niin vain tuo kampeaa luokseni kerta toisensa jälkeen.. Toivottavasti hän ei ollut kenenkään teidän miehenne, sillä juuri äsken hän luotani lähti tyydytettynä ja suupielet korvissa..
siinä on astunut jo kiintymys kuvioihin , eikä ole helppoa erota kummastakaan. on totuttu saaman mukavia etuja molemmilta. kun ne yhdistäisi niin tulisi ehkä se täydellinen nainen.
Kotona on se nainen, joka huolehtii arjen sujuvuudesta, pesee pyykit, maksaa laskut, huolehtii lapset , antaa sillon tällön sitä piparia,kun sille päälle sattuu. Ja toisalla on se nainen, joka tarjoaa intohimoa, halukasta seksiä ja kuuntelevia korvia. Monessa parisuhteessa mieskin on sen verran kovilla, että tilaa ja mahdollisuutta keskustella mieltä painavista asioista ei vaimon kanssa ole, vaan tarvitaan joku ulkopuolinen kuuntelija, joka hyväksyy miehen heikkouksineen päivineen. Avioliitossa kun miehen pitää monasti olla se perheen pää, kova ja vahva, joka ei kitise mistään, vaan jaksaa ja jaksaa kuunnella toisten kitinät.
Voisin minäkin kait harkita sitten ulkopuolista terapeuttia, jonka luona käydä juttelemassa, mutta miksi maksaa siitä, minkä saan ilmaiseksikin? Ja sen lisäksi vielä mahdollisuuden olla haluttu ja heikko tarpeentullen.
Sama tilanne mullakin. Ei se suhde tunnustukseen loppunut. En tiedä loppuuko ollenkaan. Aina tulee soitto.
sama juttu täälläkin. Ei se loppunut. Jatkuu vaan. Varovaisemmin.
kuulostat juuri samanlaiselta kuin ukkomies, jonka kanssa tulee vietettyä mukavia hetkiä, kuunnellen, jutellen ja toki seksiäkin harrastaen.
Empä ole ajatellut, että olisin jonkunlainen terapeutti. Hyvä jos hänkin tuntee niin. Mitä sitä turhista makselemaan :D.
Etkö koskaan tunne huonoa omaatuntoa? Onko suhteenne jatkunut jo kauan?
Useita vuosia. Kyllä tässä on turtunut omatuntonsa kolkutteluun vuosien saatossa.
Oon ajatellut, että mikä kai tahansa syvä ja hyvä ystävyyssuhde on terapeuttinen, puolin ja toisin. Tähän lisäksi liittyy seksi.
jatkunut ystävyys, hyvä ja syvä ja erittäin hyvää seksiä on itsellänikin. Mies on paras ystäväni, jolle voi puhua aivan mitä tahansa, jota ei naispuolisille ystäville voi eikä ilkeä. Mies sanoo minusta samaa. Toki kohta joku sanoo, että pitäisi puhua sille omalle vaimolle ja minun jollekin vapaalle miehelle. Ei onnistu. Se oikeanlainen kemia kun kerran kolahtaa, sille ei mitään voi. Tai voisi jos haluaisi. Mitään en kuitenkaan kadu, nautin hyvistä hetkistä. Joskus tunsin huonoa omaatuntoa hänen vaimonsa puolesta, nyt en enää edes ajattele asiaa.
Ymmärrän sinua täysin.
Olet sitten ylpeä saavutuksestasi?Miten voit itse ?
se on niin,että ihmisen on tyydyttävä onnen murusiin , oli sitten ykkönen , kakkonen, sinkku tai aviossa.Jos on parisuhteessa ja haluaa siitä kiinni pitää, on oltava kyky antaa anteeksi. Lisäksi parisuhde ei synny, se rakennetaan. Ja siihen tarvitaan kaksi. Jos ei rakenneta, se natisee ja kaatuu. Väliin pääsee lohdun antajat ja korvikkeet. Tunteille ei voi mitään, mutta teoille voi. Jos rakkaus tulee sivusuhteen myötä, alkaa rakentamaan toista suhdetta rinnalle ja voimavarat ja halu rakentaa yhteen paikkaan hajoaa. Valintoja on tehtävä. Joskus valinta on se "kakkonen" ,yleensä "ykkönen" ,joskus molemmat. Kaikki saa murusia.
Unohdit, että on myös parisuhteita, joissa ei tarvita kakkosia, eikä siis myöskään anteeksiantoa.
Eikä kenenkään tarvitse tyytyä murusiin. Parempi se on yksin olla , kuin huonossa suhteessa, joissa joudut näitä murusia jakamaan.
En kyllä ymmärrä näitä anteeksiantajia yhtään. Mitä hienoa on olla naimisissa sellaisen miehen tai naisen kanssa, joka on jakanut itseään sinne sun tänne? Ihastunut tai rakastunut johonkin toiseen??
Mikä siinä eron ottamisessa ihan tosissaan pelottaa??
kyllä se ero todella pelottaa, jos ihminen on kokenut jonkun läheisen kuoleman on ero samantapainen kokemus ainakin itselläni oli. Mutta on myöskin totta, että nämä kuolemat kuuluvat elämään ja joskus on pakko ihan oikeasti ottaa se ero, helppoa se ei todellakaan ole, mutta siitä selviää ja sen jälkeen voi rakentaa itselleen uuden elämän paremmman kuin mitä oli. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan petetyksi tulemista ja monasti vaikka anteeksi antaisikin ero tulee sitten myöhemmin, kuitenkin ne asiat mitä pettäminen on suhteeseen tuonut ovat siinä ikuisesti välissä, mutta asioiden työstäminen ja voimien saaminen eroon vaatii aikaa kuitenkin.
kyllä minä suuresti ihmettelen, että vielä viitsit jatkaa salasuhdettasi käryn jälkeen. Eikö teillä nyt ollut jo mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, kun kärysitte ja mies olisi jättänyt vaimonsa?
Mutta että edelleen jatkat. Voitko tosiaan ihan nauttia miehen seurasta, kun näet mikä hyväksikäyttäjä hän on?