Olen jo pitkään ihmetellyt näitä ON/OFF-suhteita. Miksi ne viehättää ihmisiä? Miksei niistä koskaan haluta pois?
Yleensä vedän puoleeni miehiä jotka ovat huonossa on/off-suhteessa. He ovat sen gimman kanssa joka puheiden perusteella on oikea Milla Magia, kaiken pahan alku ja loppu, siis PUHEIDEN PERUSTEELLA, totuudesta en sitten tiedä aina.
Ensin ollaan yhdessä, sitten erotaan, sitten taas palataan yhteen ja sitten taas erotaan ja sitten ollaan taas NIIN INLÖÖV ja taas erotaan - ja aina kun erotaan mies ottaa puhelimen kauniiseen kätöseen ja finderilla hakee mun numeron ja tilittää miten kauhea ämmä sen tyttöysti on ja miten se ei ole saanut seksiä pitkään aikaan ja valivalivali ja pari viikkoa myöhemmin tulee tekstiviesti, että ollaan taas onnellisesti yhdessä.
Minä en siis ole mustasukkainen toinen nainen, ihmettelen vain, mikä noissa on/off-suhteissa viehättää? Eikö se jatkuva rakastuminen/eroaminen rassaa? (Itse joko eroan tai olen jonkun kanssa, ei ole olemassa välivaihtoehtoa, enkä ole pahemmin palannut exän kainaloon takaisin. Kun homma ei toimi niin se vaan ei toimi.)
Onko se niin, että ei uskalleta lähteä siitä tutusta ja turvallisesta vaikka ollaankin onnettomia? Onko se yhteenpalaaminen aina jotain niin upeaa, että hetkellisesti unohtuu suhteen surulliset kiemurat?
Funtsailkaa ja filosofoikaa kirjaimellisesti :)
Yleensä vedän puoleeni miehiä jotka ovat huonossa on/off-suhteessa. He ovat sen gimman kanssa joka puheiden perusteella on oikea Milla Magia, kaiken pahan alku ja loppu, siis PUHEIDEN PERUSTEELLA, totuudesta en sitten tiedä aina.
Ensin ollaan yhdessä, sitten erotaan, sitten taas palataan yhteen ja sitten taas erotaan ja sitten ollaan taas NIIN INLÖÖV ja taas erotaan - ja aina kun erotaan mies ottaa puhelimen kauniiseen kätöseen ja finderilla hakee mun numeron ja tilittää miten kauhea ämmä sen tyttöysti on ja miten se ei ole saanut seksiä pitkään aikaan ja valivalivali ja pari viikkoa myöhemmin tulee tekstiviesti, että ollaan taas onnellisesti yhdessä.
Minä en siis ole mustasukkainen toinen nainen, ihmettelen vain, mikä noissa on/off-suhteissa viehättää? Eikö se jatkuva rakastuminen/eroaminen rassaa? (Itse joko eroan tai olen jonkun kanssa, ei ole olemassa välivaihtoehtoa, enkä ole pahemmin palannut exän kainaloon takaisin. Kun homma ei toimi niin se vaan ei toimi.)
Onko se niin, että ei uskalleta lähteä siitä tutusta ja turvallisesta vaikka ollaankin onnettomia? Onko se yhteenpalaaminen aina jotain niin upeaa, että hetkellisesti unohtuu suhteen surulliset kiemurat?
Funtsailkaa ja filosofoikaa kirjaimellisesti :)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onks sulle käyny nii, että oot ottanu jonku varaventtiilin viran. Siinä voi tulla sullekin uskottavuusongelma jos semmose rooli olet ottanut. Jos nimittää jotakin pysyvämpää sorttia haet.
Siis juu, en ole koskaan ollut varaventtiilinä, olen perusystävällinen ihminen joka toisia auttaa niiden ongelmissa ja kuuntelee kun murheet painaa sydäntä. Varapano tai semmonen en missään nimessä ole, ihmettelen vain. :)
En tajunnut oikein mitään tuosta kirjoituksesta. Nykyajan kersojen tyyli puhua ja kirjoittaa on todella rasittavan vaikeaselkoista, pitäisi varmaan perehtyä aiheeseen, jotta ymmärtäisi näitä nuorempia kanssaihmisiä.
Nykyajan kalkkisten tyyli puhua ja kirjoittaa on todella rasittavan vanhanaikaista, pitäisi varmaan perehtyä aiheeseen, jotta ymmärtäisi näitä vanhempia kanssaihmisiä ;)
Mä kompastuin just samaan asiaan.Tapasin tosi ihanan ihmisen johon ihastuin heti (edellisestä vastaavasta kerrasta on piiitkä aika).Treffailtiin muutama kerta ja ajattelin koko ajan että wau!Me sovittais toisillemme tosi hyvin.Sitten kävi ilmi että mies on vielä tapaillut entistä naisystäväänsä.Hän sanoi kuitenkin olevansa vapaa,eikä suhteesta kuitenkaan hänen kanssaan kuulemma tulisi mitään.Sanoin etten halua tapailla varattua miestä.Sitten tuli paussi puhelinliikenteeseen.Kun kysyin asiasta loppujen lopuksi,hän sanoi että ei ole vielä lopullisesti päässyt eroon exästään.Voi helvetti miten masentavaa...Ehkä nää kundit hakee jotain itsetunnon kohottajia itselleen???Nämäkin ovat eronneet useamman kerran.Ja naista kiinnostaa kai muutkin kundit,ainakin miehen puheiden perusteella...Onks toi sairasta riippuvaisuutta vai mitä?En ymmärrä.
jos tyyppi tapailee vielä exäänsä niin et kai tosissaan voinut olettaa hänen pääsevän noin vaan exästään yli... ja vielä noin lyhyessä ajassa.
sanoit että ajattelit teidän sopivan toisillenne hyvin - no joo - varmaan tunsitkin jo tyypin 'tosi' hyvin; eihän hän edes kertonut sinulle tapailevansa vielä entistään. voihan olla, että tyyppi vielä rakasti/rakastaa häntä?
joskus ne 'entisetkin' saattaa 'uusien' tullessa kuvioihin tulla järkiinsä; miten hyvän tyypin sitä nyt onkaan menettämässä? eikä ne muutkaan enää tunnu niin kiinnostavilta.
itse olen kyllä huomannut, että jos joku ei ole päässyt yli entisestään, on uuden suhteen aloittaminen (kestävällä pohjalla) melkeinpä mahdottomuus. jos uusi suhde alkaa liian pian eron jälkeen, tulee sitä usein haettua väkisin jotain menetetyn tilalle - ja toisaalta siirrettyä monenlaisia pettymyksiä uuteen ihmiseen. niin hyvä kuin hän muuten olisikin.
Toimit oikein kun sanoit ettet halua tapailla varattu miestä.Joillain ihmisillä niitä karikoita on enemmän ja on/off tilanteita on enemmmän.
Hän sanoi että hänen naistaan kiinnostaa muutkin miehet...Kyllähän sitä voi puhua vaikka mitä ja yleensä se jätetty osapuloi puhuukin yleensä vaikka mitä että olisi edes joku..Sitä kutsutaan yksinäisyyden peloksi.
Mulla on kundini kanssa ollu monta on/off tilannetta ja tiedän varmuudella ett hänellä on ollut jotain naisia siinä sillon.Tuntui että hänellä oli apkko olla siinä varalla joku jos taas jätän hänet.Hänkin on jättänyt minut muutaman kerran.Hän meilaili myös joidenkin kanssa
kerran kysyin häneltä että tietääkö töi tyttö että seurustelet(satuin näkemään viestin) sanoi että ei "ei se ole kysynyt" sanoin että nyt laitat viestin että olet varattu.Vähän nyreänä kirjotti ja lähetti.Sanoin että heillä on oikesu tietää ettei odota turhia ja sydän särkyy kundini sanoi että mitä sitte ei ole mun ongelma.Tiedän että minä olen se jonka hän haluaa.Silti hän pitää yhteyksiä siltä varalta että minä lähden.
Nyt kuitenkin on tyyntä ja leppoisaa.
Ei on/off tilanteet ole välttämättä sairasta riippuvuutta.Todetaan vaan off tilanteen jälkeen että yhdessä oli kuitenkin parempi olla ..
paha sanoa kaikkkien puolesta joilla on tällanen suhde suurin osa kuitenkin haluaa vakaata suhdetta.
Itse olen kantapään kautta oppinut että kun lopettaa niin sit kans lopettaa... eikä mitään välimuotoja. Itselleni ainakin sopii tälläinen vaikka kyllähän se ero voi koville ottaakin. Mutta sellanen ees taas -veivaus on vain pitkitetty piina. Toki joillekin toisille ihmisille voi sopia toisenlaiset käytännöt paremmin...
On/off suhteiden pääsääntöosesti johtuvan naisista jotka kyllästyvät miehiinsä ja katkaisevat suhteensa, mutta tulevat pian katumapäälle ja itkevät miestään takaisin uudestaan ja uudestaan. Miehen katkaistessa suhteensa vastaavaa takaisin ruikutusta esiintyy paljon harvemmin, ainakin näillä palstoilla se tulee erittäin hyvin esille.
Eron jälkeinen yksinäisyyden tunne varmaankin saa entisen tuntumaan paremmalta kuin yksinäisyys.
Lisäksi ihmisen muistikin tahtoo unohtaa ikävät asiat nopeammin kuin mukavat asiat.
en minäkään moisia on/off suhteita käsitä. Minä en ihan helpolla eroa vaan kaikki konstit koitetaan ensin suhteen pelastamiseks. Sitten kun ei toimi enää niin se on kaput. Edellinen suhteeni kesti neljä vuotta ja siitä ajasta kaksi vuotta oli ihan tuskaa. Ja kun viimeinkin sain ratkaisuni tehtyä ja lähdin niin olin ONNELLISEMPI kuin koskaan...enkä sekuntiakaan ole takaisin halunnut, aikaa erosta on jo muutama vuosi.
no minäpä valaisen...itse kun olen elänyt ON/OFF
suhteessa kohta 8v!
ja vastaus on RAKKAUS!!
eli toista rakastaa niin että ei voi olla,
mutta myöskään voi olla ilman häntä!
ELI mummo kielellä:yhdessä ollessa tulee aina
joskus olo "ETTÄ nyt se on ohi"
JA kun se on ohi,tulee halu rakastaa ja haluta yhteistä elämää...
(meille sukulaisetkin on sanoneet;
ETTÄ MEIDÄN RAKKAUS ON INTOHIMOISTA!)
Toivottavasti ymmärsitte,niin joo nyt meillä on
OFF tilanne päällä...