Olisikohan jollakin ratkaisua ongelmaani?!? Seurustelen (n. 10v yhdessä) ihanan miehen kanssa ja meillä menee periaatteessa ihan hyvin. Tutustuin kuitenkin noin puoli vuotta sitten mieheen, jonka kanssa synkkasi hyvin. Kirjoittelimme sähköpostia ja suhde lämpeni niin, että aloimme tapailemaan ja se tietysti johti seksiin ja rakastumiseen.
Tällä hetkellä tilanne on se, että asun eri paikkakunnalla poikaystäväni kanssa ja tämä rakastajani asuu samassa kaupungissa kuin itse nyt. Pahin onkin se, että asun viikot tämän rakastajani luona ja viikonlopuksi palaan poikaystäväni luokse toiselle paikkakunnalle.
Olen jo ihan sekaisin koko tilanteesta. Ei näin voi jatkua. Viikonloppuisin tämä rakastajani on ihan hermona, kun hän tietää että olen poikaystäväni kanssa eikä hän voi olla missään yhteydessä minuun. Itsekin olen hermorauniona, koska viikonloppuisin ikävöin vain tätä rakastajaani. Rakastan tätä "rakastajaani", mutta kuitenkin omalla tavalla rakastan myös poikaystävääni. Tuntuu kuitenkin jo todella pahalta kun edes miettii, kuinka pystyisin poikaystäväni jättämään ja murskaamaan hänen unelmansa (lapset, häät, oma talo suunnitelmissa). Kuitenkaan en haluaisi myöskään jättää tätä "rakastajaani" koska olen jo aivan koukussa häneenkin.
Mitä ihmettä voisin tehdä asian ratkaisemiseksi. Usein jo itken ja kadun koko tilannetta, johon olen itseni saattanut. Kuitenkin olen nauttinut "rakastajani" kanssa yhdessäolosta niin kovasti, etten sitä toisaalta kadu hetkeäkään.
Kertokaahan te ihanat ihmiset mitä tekisin!!!?? Kenellekään en ole tunteistani voinut kertoa, joten olisi ihanaa jos edes jotain apua teiltä saisin. Jokin ratkaisu olisi pakko saada aikaiseksi, ei näinkään voi jatkua.
Tällä hetkellä tilanne on se, että asun eri paikkakunnalla poikaystäväni kanssa ja tämä rakastajani asuu samassa kaupungissa kuin itse nyt. Pahin onkin se, että asun viikot tämän rakastajani luona ja viikonlopuksi palaan poikaystäväni luokse toiselle paikkakunnalle.
Olen jo ihan sekaisin koko tilanteesta. Ei näin voi jatkua. Viikonloppuisin tämä rakastajani on ihan hermona, kun hän tietää että olen poikaystäväni kanssa eikä hän voi olla missään yhteydessä minuun. Itsekin olen hermorauniona, koska viikonloppuisin ikävöin vain tätä rakastajaani. Rakastan tätä "rakastajaani", mutta kuitenkin omalla tavalla rakastan myös poikaystävääni. Tuntuu kuitenkin jo todella pahalta kun edes miettii, kuinka pystyisin poikaystäväni jättämään ja murskaamaan hänen unelmansa (lapset, häät, oma talo suunnitelmissa). Kuitenkaan en haluaisi myöskään jättää tätä "rakastajaani" koska olen jo aivan koukussa häneenkin.
Mitä ihmettä voisin tehdä asian ratkaisemiseksi. Usein jo itken ja kadun koko tilannetta, johon olen itseni saattanut. Kuitenkin olen nauttinut "rakastajani" kanssa yhdessäolosta niin kovasti, etten sitä toisaalta kadu hetkeäkään.
Kertokaahan te ihanat ihmiset mitä tekisin!!!?? Kenellekään en ole tunteistani voinut kertoa, joten olisi ihanaa jos edes jotain apua teiltä saisin. Jokin ratkaisu olisi pakko saada aikaiseksi, ei näinkään voi jatkua.
Vastaukset 92
Vanhimmat
Kerran sinulla on tapana ajatella vain omaa napaasi, niin jätä poikaystäväsi, murskaa hänen unelmansa, ja varaudu siihen, minkä olet ansainnut, eli poikaystäväsi vihaan ja inhoon sinua kohtaan.
Kiitos kommentista! Ei sekään vaihtoehto niin helppo ole. Vaikuttaa tosiaan, että olen vain omaan napaan tuijottelija, mutta jos tuntisit minut, niin uskoisit etten haluaisi tehdä kenellekään pahaa ja huolehdin lähimmäisistäni äärettömän hyvin. Siksi tämäkin uutinen tulisi poikaystävälleni kuin kirkkaalta taivaalta enkä uskoisi että hän sitä kestäisi. Vihasta en välittäisi, kunhan poikaystävälläni olisi kaikki hyvin. Välillä toivoisinkin että hän löytäisi jonkun uuden tytön ja hän jättäisi minut ja olisi onnellinen uuden tytön kanssa. Taitaa olla toiveajattelua...
Meillä on kuitenkin poikaystäväni kanssa niin paljon yhteistä ja olemme olleet aina onnellisia yhdessä. Toisaalta haluaisin olla hänenkin kanssaan loppuelämän. Niin ettei tuo sinun ehdottamasi ratkaisukaan ihan hyvältä tunnu...
Millä perusteilla pitäisi näiden kahden väliltä valita, jos molempia rakastaa? (voiko niin edes tehdä?!? )
Vaikuttaapa todella onnilliselle!
Vai et halua kenellekään pahaa? Teet sitä koko ajan! Olet iljettävä sika ja hyväksikäyttäjä! Poikaystäväsi on sinulle vain vararengas, jota käytät pönkittämään surkeaa itsetuntoasi! Käytät hyväksesi hänen rakkauttaan! Hyi helvetti, mikä ämmä!
Näkee, ettet arvosta pätkääkään poikaystävääsi. Et todellakaan ole hänen arvoisensa. Tekisit hänelle suuren palveluksen jättämällä hänet ja mieluiten kertomalla kaiken. Luulenpa, että hän olisi alkujärkytyksen jälkeen iloinen siitä, että pääsi sinusta eroon. Minä ainakin olisin poikaystäväsi asemassa!
Kovasanainen mielipide, mutta perusasiat ovat ihan oikein: osalla ihmisistä ei ole minkäänlaista itsekritiikkiä ja mallit ihmissuhteisiin otetaan televisiosta!
Olet jo valinnut poikaystäväsi 10 vuotta sitten. Ainoa mikä todella on toiveajattelua on se, ettei tämän valinnan jälkeen tulisi joku toinen, joka vie sydämesi. Jos nyt jättäisit poikaystäväsi ja menisit kimppaan "toisen" kanssa niin jonkin ajan kuluttua olisit lähes tismalleen samanlaisessa tilanteessa. Aina tulee joku.
Rakastamista ei voi lopettaa, mutta seksisuhteelle toisen kanssa pitäisi pistää loppu. Mitä pidempään jatkat, sitä todennäköisempää on, että molemmat suhteet menevät päin prinkkalaa. Kaikki kärsii.
Jos Toinen Mies löytäisi Toisen Naisen ja samaanaikaan tietäisit poikaystäväsi olevan onnellinen toisen kanssa niin miltä tuntuisi? Ja tiedätkö; poikaystäväsi on saattanut jo ajatella sinustakin "kunpa Tea löytäisi toisen", mutta jostain syystä tullut toisiin ajatuksiin.
Usein miettiessämme ongelmiamme luulemme niiden olevan ainoita maailmassa, mutta tosiasiassa hyvin monet kamppailevat samantapaisten pulmien parissa. Parisuhteen rakkausongelmat (siis nimenomaan silloin, kun on liikaa rakkautta) ovat siitä visaisimpia, ettei niistä voi keskustella keskenään eikä oikeastaan kenenkään muun kanssa. Siksi erehdytään luulemaan, ettei kenelläkään voi olla samantapaista tilannetta eikä ongelmia.
Perustakaa kommuuni ja katso josko vaikka poikaystävällä ja rakastajallakin synkkaisi hyvin yhteen, niin sittenhän voisitte viettää viikot ja viikonloput aina yhdessä.
Itse asiassa poikaystäväsi varmaan elää toisella paikkakunnalla samanlaista "kaksoiselämää", kun sinäkin ja tuskailee samojen ongelmien kanssa ja
rakastajallasikin on ns. viikonloppuheila, joka hermostuttaa häntä, kun hän pelkää jäävänsä kiini pienestä vilpistään sinulle. Mutta ei se mitään, tällä rakastajasi viikonloppuheilalla on ns. viikkorakastja toisella paikkakunnalla, joka onkin sinun poikaystäväsi.
Muista, sen edestäsi löydät minkä taaksesi jätät, tämä on usein toteen käynyt sanonta.
Jätä poikaystäväsi heti, mutta älä kerro turhaan seikkailuistasi.
Aiheuttaa vain turhaa tuskaa hänelle.
Toi on aika HANKALA tilanne :/
Sä vaikutat todellakin hyväsydämiseltä, mukavalta ihmiseltä ja otan osaa että tällainen tapahtui sinulle.
Sellaista se vain on, että kun johonkin rakastuu, ja tietää että todellakin rakastaa niin ei sille mitään voi... raukkaus on rakkaus
:(..
>>Millä perusteilla pitäisi näiden kahden väliltä valita, jos molempia rakastaa? (voiko niin edes tehdä?!? )
Varmaan ihan ok ratkaisu. Pienenä miinuksena tosin riski, että uusi alkaisi miettiä jostain käsittämättömästä syystä, että seurustelukumppani saattaisi: rakastua taas keneen tahansa, pettää vielä 10v. suhteenkin jälkeen, salailla, valehdella, jättää hänet yllättäen kertomatta syytä...
Vaan eipä tuo varmaan hae vakavaa suhdetta.
Minä vain odotan hetkeä jolloin kaikki paljastuu, tai sitten tämä "toinen" haluaa lopettaa suhteen, jota ei oikeastaan edes ole.. Menimme juuri poikaystäväni kanssa kihloihin, minulla oli tämä toinen ennen, enkä pystynyt lopettamaan tapailua kihlauksen jälkeenkään, vaikka niin itseni kanssa sovin. Sairasta?? On! Paskainen loppu on joka tapauksessa. Eletään täysillä siihen asti!! =)
Mutta kiva että löytyy joku kohtalotoverikin. Oletko siis tällä hetkellä vielä tuon "toisen" miehen kanssa tekemisissä? Miten olet selviytynyt poikaystäväsi kanssa, onko elämä ihan normaalia?
Loppu on tosiaan paskainen, tapahtuipa mitä tahansa. Siksi sitä yrittääkin elää mahdollisimman normaalisti ja siirtää asioita eteenpäin. Siinä on vaan se ongelma, että parempi olisi tehdä jotain ennenkuin paljastuu. Ei se varmaankaan olisi hyvä ratkaisu sekään että paljastumalla asiat ratkeaisi... Vaikka helpointa se varmaan itselle olisikin..
Niin kai sitä pitäisi nauttia elämästä ;)
Kuinka voit väittää että rakastat poikaystävääsi ja samaan aikaan petät häntä. Olet vain kiintynyt häneen seurustelun aikana. Nyt menet vain kipinkapin kertomaan hänelle minkälainen kaksinaamainen pelle olet, niin hän pääsee jatkamaan elämäänsä ja etsimään hänen arvoisensa kumppani. Sinä voit silloin jatkaa myös omaasi ja toivoa ettei tuuli käännä taas viiriä...
mahdollista on rakastaa kahta, mutta siihen sen pitäisi jäädä. Niin ainakin minä olen sen järkeillyt. Jos aloittaa seksisuhteen toisen kanssa, on se askel kauemmaksi kumppanista eikä se ole hyvä asia.
Päivittäin näemme tämän toisen kanssa, joskus montakin kertaa. Aika viattomia meidän kohtaamiset ovat, vaikka "piilossa" näemmekin.. Jutellaan, pussaillaan.. Vaikka väärinhän se tietenkin on. Sänkyyn en ole ajatellut meneväni, mutta empä ollut suunnitellut pettämistäkään, joten mistä tuota tietää koska pelkkä oleminen ei enää riitäkkään.
Kihlattuni kanssa kaikki on hyvin, uskon siihen sitä mitä ei tiedä niin se ei loukkaakkaan. Joten mielessäni ei ole edes käynyt kertominen.. odotan vain hetkeä kun jäämme kiinni tai juttumme loppuu jostain muusta syystä..
Mitään muuta en ole keksinyt, koska minusta ei ole lopettamaan, eikä tämä toinenkaan halua...
olla kahta mieltä onko juttelu ja pussailu pettämistä, mutta ainakin se voi johtaa siihen...
Olisikohan sinulla takaraivossa ajatus, että haluat jäädä kiinni? Voit tietysti haluta molempia, mutta mitä siitä seuraa pidemmän päälle kuin harmia ja murhetta? Et voi loppuelämääsi elää poikaystäväsi kanssa ja kohdatessasi tämän toisen pussailla hänen kanssaan. Tuo malli ei yksinkertaisesti toimi! Minä tiedän.
Vastaavassa tilanteessa olen minäkin. Sinun kuvioistasi sen verran poiketen, että olen ollut mieheni kanssa naimisissa jo iät ja ajat. Lapsia meillä ei ole.
Tapasin toisen miehen ulkomaanmatkalla vuosia sitten ja tähän mieheen olen koukussa edelleen. Hän ei edes tiedä, että en ole vapaa, joten voit vain kuvitella, mikä sähläys esimerkiksi puhelujen kanssa on! Käyn tapaamassa häntä 2-3 kertaa vuodessa, jolloin pidän sormessani myös häneltä saamaani "kihlasormusta". Muulloin sormus on hyvässä jemmassa. Minut on esitelty hänen perheelleen ja hän haluaa kovasti mennä kanssani naimisiin.
En mielestäni ole uskontonata tyyppiä, mutta tähän tilanteeseen ajauduin ihan vain sen takia, että olin ja olen edelleen "puutteessa" aviomieheni kyvyttömyyden vuoksi. Enkä nyt puhu viikkojen tauosta seksin suhteen vaan VUOSISTA!!
Poikaystäväni kanssa vietetyt seksintäytteiset viikot auttavat minua jaksamaan ja luullakseni olisin lähtenyt tästä avioliitosta ilman häntä vuosia sitten.
Aviomieheni on ongelmastaan huolimatta ihana, avulias, kiltti ja kaikin puolin rakastettava ihminen. Seksi nyt vain on minulle sen verran tärkeää, että jos olisin jäänyt tyystin sitä vaille, olisi ero varmaan tullut.
Olen monesti miettinyt, rakastanko todella myös poikaystävääni? Alkuun olin siitä aivan varma, mutta nyt olen tullut toisiin ajatuksiin. Vatsaani alkaa kipristellä jännityksestä, kun matka hänen luokseen lähenee, mutta jo pari viikkoa matkan jälkeen olen pyyhkinyt hänet pois mielestäni ja hänen yhteydenottonsa tuntuvat jotenkin ärsyttäviltä. Rakkauteni taisi kohdistua vain siihen, mitä häneltä saan, ei häneen itseensä. Olen usein vertaillut näitä kahta miestä ja seksistä huolimatta aviomieheni vie kyllä voiton kaikilla muilla osa-alueilla.
Huh, olipa purkaus! Kaikkea hyvää sinulle ja voimia, teitpä tulevaisuutesi suhteen sitten miten tahansa.
sanoitko tosiaan, että et enää harrasta seksiä miehesi kanssa? jos nyt järjellä ajattelee niin kyllä miehesi varmasti jotain edes epäilee että harrastat seksiä jonkun toisen kanssa. kyllä sentään miehesi varmaankin tietää, että kuinka tärkeää seksi sinulle on.
Tarinasi tulee päättymään aivan onnellisesti, sillä ennemmin tai myöhemmin kaksoiselämäsi tulee poikaystäväsi tietoon. Olet tällä hetkellä niin rakastajasi lumoissa, että lopulta ehkä haluat ihan itsekin kertoa totuuden poikaystävällesi, ja siitähän se Sinun paranemisesi lähteekin käyntiin. Käryn jälkeen on asiasta pakko uskaltaa keskustella.
Näitä tiukkoja keskusteluja Sinun on aivan turha pelätä, sillä niistä tulee olemaan Sinulle paljon hyötyä. Juuri tällaisissa kriisitilanteissa ihmisen henkinen kasvu tapahtuu, joten olet nyt oikeastaan mahdollisuuden edessä. Toimi asiassa sydämesi ääntä kuunnellen.
Kaikissa näissä jutuissa ihmiset valehtelevat itselleen rakastavansa sekä vakituista kumppaniaan että uutta rakastajaa. Tämä on täysin tuomittavaa valhetta itseään kohtaan. Oikeaa rakkautta ihminen voi tuntea vain yhtä ihmistä kohtaan kerrallaan. Ei ihminen voi myöskään rakastaa paljon tai vähän, vaan hän joko rakastaa tai ei rakasta.
Ärsyttäviä tuomareita taas palstan täydeltä...Vaikea tilanne sinulla. Mutta sinun täytyy päättää mitä teet ja miettiä mitä haluat. Niinkuin itsekin tajuat, ei tilanne voi jatkua sellaisena. On poikaystävääsikin kohtaan oikein, ettei hän enää pidempään tuhlaa unelmiaan sinuun, jos ne eivät ole enää todellisia. Edellinen kirjoittaja sanoi hyvin, että nämä kriisit ovat juuri kasvun paikkoja, ja olen aivan samaa mieltä. Joudut tutkiskelemaan itseäsi, mitä todella haluat, ja olen aivan varma että pääset ratkaisuun. kaikkea hyvää sinulle!
Vai että ärsyttäviä tuomareita? Isompi kriisi se sillä miehellä on, joka joutuu sietää näitä "kasvun paikkoja ja itsensä tutkiskelua."
mitä ihmettä tarkoitat sillä, ettei ihminen voisi tuntea oikeata rakkautta useampaakin ihmistä kohtaan? Aivan varmasti voi, mutta koskaan nuo rakkaudet eivät ole samanlaisia, koska kaikki ihmisetkin ovat erilaisia.
Kun on tottunut rakastamaan kumppaniaan tietyllä tavalla ja kohtaa toisen rakkauden niin vaarana on erehtyä luulemaan, että juuri tämä uusi, erilainen ja jännittävä rakkaus on parempaa.
Rakastaa voi monia ja tuskin elämässä onkaan mitään vaikeampaa kuin rakkaudenhallinta. Minusta jokaisen ihmisen tulisi selvittää itselleen tiukat ohjeet siitä miten voi toimia ja miten ei.
Tuntuu, että olet jonkinlaisen valinnan jo tehnyt, et vain uskalla viedä sitä loppuun asti.. vai pelkäätkö, ettei arki ole vielä iskenyt rakastajasi ja sinun suhteeseen? Entä kun se iskee, kestääkö rakkautenne vai aloitatko uuden suhteen? Mieti noita ja tee päätöksesi.
Vaikea tilanne sinulla. Ja sen tietää vain saman kokemalla. Eli ennekuin samanlaisen tilanteen kokee, ei voi myöskään tilanteen tuskallisuutta ymmärtää. Tämä elämä on tämmöistä: mitä vähiten odottaa, se yhtäkkiä tapahtuukin. Ja mitä nimenomaan on kuvittellut, ettei ikimaailmassa tapahdu.Tai ainakaan omalle kohdalle... Realistista kuitenkin on kohdata se tosiasia, että tilanne ei voi jatkua noin, ainakaan kovin kauan. Satutat liikaa itseäsi, sekä noita kahta miestä. Ja sitä pahempi olo sinulle tulee. Suosittelen, että puhut jollekkin hyvälle ystävällesi tilanteesta, jos/kun todellakin ahistaa. Kannattaa ehkä ottaa etäisyyttä vähän joka suuntaan, ja miettiä mitä todella, TODELLA, haluaa. Elämä on valintoja, vaikkakin välillä kipeitä sellaisia. Ja joskus myöhemmin ymmärtää , mikä tarkoitus milläkin oli...ehkä. Voimia sinulle.
Ei kenellekään "yhtäkkiä tapahdu" sellaista, että pitää useampaa kumppania. Kyllä se on ihan moraali- ja valintakysymys, lähteekö pettämään alunperinkään. Kyllä sen verran pitää osata oma elämänsä pitää omissa käsissä, ettei vahingossa nuku useammassa sängyssä. Ihan oma valinta se on, ei vahinko. Itsekkyyttä.
Ymmärän tilanteesi. Vaikea paikka, mutta neuvoisin sinua odottamaan pienen hetken. Ehkä rakkautesi poikaystävääsi on sitä kestävää laatua ja tämä uusi suhde elää vielä sitä ihastumisen ja rakastumisen ihanaa vaihetta. Poikaystäväsi kanssa sinulla on jo se tilanne, että tiedät millainen hän on arjessa ja olet huomannut häntä rakastavasi. Se on hyvä asia. Tämä sivusuhteesi saattaa olla ohi menevää ihastumista, josta et vielä tiedä millainen tämä kumppani on arkielämässä. Seksi voi olla kivaa ja kaikki tuntuu kivalta, kun eteen ei ole tullut vielä mitään vaikeaa. Joten odota hieman ja katsele tätä uutta ihastusta ilman ihastuneen silmiä. Mikäli se paketti on parempi niin sitten vaihda, mutta ole varma ennen kuin teet päätöksesi.
Kirjoitan näin, koska vaimoni teki juuri näin. Hän ihastui/rakastui työkaveriinsa ja heillä oli n. 3-4 kk suhde. Erosta puhuttiin, mutta sitten hän alkoi menettää alkuihastuksen huuman ja päätti pysyä luonani, josta olen todella onnellinen ja kiitollinen. Ei se seksin kiima ole aina rakkautta.
EskoM67
Rakkaus on tahtomista loppujenlopuksi. Ihastuminen häviää aika nopeasti, mutta kenen kanssa tahtoo rakentaa rakkautta?
Kiitos teille muutamille kannustavista kommenteista. Kiva tietää, että joku tosissaan yrittää auttaa minua tilanteessani. Jotkut luulevat, että itse nautin itsekkäästi tilanteesta ja toisten satuttamisesta, mutta asia ei todellakaan ole näin.
Olen samaa mieltä että vain toinen saman kokenut voi ymmärtää tilanteeni. Itse en olisi ikinä uskonut minulle näin tapahtuvan ja aikaisemmin tuomitsinkin helposti jos jollakin on näin käynyt.
Joku kyseli miten arki alkaisi sujumaan tämän toisen miehen kanssa. Ollaan parisen kuukautta vietetty viikot(arkipäivät) yhdessä yötä myöten ja kaikki tuntuu sujuvan myös hänen kanssaan hyvin. Harrastetaan yhdessä kaikenlaista, laitetaan ruokaa tai vaan ollaan...
En tosiaan tiedä mitä teen, pitkittäminenkin tuntuu vaan syövän miestä kuin miestä... Tuntuu vaan niin vaikealta jo nyt ajatella, että joudun luopumaan toisesta ja tuottaa pettymyksen ja pahan olon jollekin.
Jos nyt sellaiseen tilanteeseen päätyisin, että poikaystäväni jättäisin niin olisikohan parempi kertoa hänelle totuus toisesta miehestä? Itse tuntuisi siltä että sellainen asia vain satuttaisi enemmän kuin jollakin toisella syyllä eroaminen... Mitähän mieltä asiasta olette?
Mielipiteeni on, että kertominen ei paranna mitään, vaan aiheuttaa vain suurta surua poikaystävällesi. Kerran oli jossain iltapäivälehdessä juttukin, jossa psykologikin sanoi, että pettämisestä ei kannata kertoa ja
itse uskon tuohon.
Voit tietysti sanoa, että olet kiinnostunut toisesta miehestä, mutta sekin varmaan panee
poikaystäväsi epäilemään oletko pettänyt, joten itse jättäisin kertomatta senkin.
No sinähän se vaikutat oikeen mestarilta näissä asioissa. Luuletko tosiaan että tää nais raukka pystyy jatkamaan elämäänsä tollanen tuskan taakka hartioillaan. Vaikka rakastajaankin suhde päättyis... niin entinen suhde ei enää koskaan voi jatkua siltä pohjalta miltä se alko. Eikö olis paras mennä itteensä, ja tajuta millanen sika on, lopettaa tuo typerä suhde rakastajaan ja mennä nöyränä miehensä luo ja kertoa mitä on tehny. Jos mies on vähäkin fiksu niin se jättää tän naisen, mikä oliskin sille ihan oikeen. Jos mies antaa anteeks ja jatkaa suhdetta, niin mistään ei oo takuita siihen etteikö, tilanne vois olla kohtapuolin ihan sama, eli jostain näitä tyhmiä miehiä varmaan löytyy aina toisten suhteisiin sekaantumaan.
Tuntuisiko sinusta hyvältä kuulla että
sinua on petetty? Ei siis ole kyse naisen suojelusta, vaan nimenomaan miehen itsetunnosta.
Miksi pitää aiheuttaa miehelle kärsimystä sillä että on pettänyt. Siinä olet oikeassa, että suhde olisi fiksua kyllä panna poikki, koska tehtyä ai saa tekemättömäksi.
Mutta miksi pettätäjät pilaa petetynkin elämän omilla tekosillaan kertoen niistä?? :(
Noin epäkypsän ihmisen ei pitäisi olla alkuunkaan suhteessa. Mitäs jos koittaisit olla vähän aikaa ihan yksiksesi ja kypsyisit ihmisenä ennenkuin seuraavan kerran lähdet kenenkään "unelmilla leikkimään".
Sinunkin tilanteesi pätee vanha viisaus eli tee toisille niin kuin toivoisit heidän tekevän sinulle. Mietipä itsesi poikaystäväsi tai jopa rakastajasi asemaan. Haluaisitko itse olla jompikumpi heistä...vai oletko täysin kykenemätön asettumaan toisen asemaan? Olet hulluna rakastajaasi, mitä jos saisit tietää, että hänellä on toinenkin nainen ja hän vain pelleilee kanssasi?
Tee kaikille palvelus ja koita kääntää katseesi omasta navastasi ylös ja kasva aikuiseksi.
"Tuntuu kuitenkin jo todella pahalta kun edes miettii, kuinka pystyisin poikaystäväni jättämään ja murskaamaan hänen unelmansa (lapset, häät, oma talo suunnitelmissa)"
-Etköhän sinä kuule ole jo murskannut hänen unelmansa, vai luuletko, että niihin sisältyi toinenkin mies? Torvi. Siinä muka sitten empaattisena pohdit hänen tunteitaan. On varmaan hänelle pidemmän päälle paljon parempi, kun et ota hänen tunteitaan nyt enää ollenkaan huomioon, vaan jätät hänet rauhaan ja menet sen kakkosesi nurkkiin. Tällä hetkellä pakotat hänet elämään valheessa ja tuhlaat hänen ainoaa elämäänsä. Mieti sitä edes hetki, jos oman parhaasi miettimiseltä kerkiät.
voi vittu kuinka itsekeskeinen olet!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
vaikea tämä elämä välillä on.Itse olen naimisissa ollut jo yli kaksikymmentävuotta,ja silti olen kolmevuotta ollut toisen miehen kanssa.
Rakastan tätä toista mutta on vaan vaikeata lähteä pitkästä avioliitosta.
Annan päivien mennä joskus se ratkaisu tulee,aika näyttää.
Eikä kannata tuomita ihmistä elämä on vaan niin yllätyksiä täynnä,en usko että kukaan tahallaan tekee pahaa toiselle.
jaksamista teille kaikille.
Teidän olisi hyvä tietää että mitä enemmän pitkitätte "salaisuuden"kertomista kumppanillenne niin sitä vaikeemmaksi se menee ja sitä enemmän te satutatte sitä toista osapuolta.ja kaiken kukkuraksi tuhoatte pitkittämisellä sen toisen kyvyn luottaa toisiin ihmisiin!!!!!aikuiset ihmiset menkääpä nyt itseenne ja tehkää niitä peli liikkeitä,niin kuin teittesilloin kun aloititte sen toisen suhteen...sairasta henkistä väkivaltaa...mut tää on vaan mun mielipide!!!
Äh, ei tilanteelle tarvitse mitään tehdä. Sinun tavarasi on Jumala varmastikin tarkoittanut jaettavaksi ns. yhteiseksi hyväksi. Homma on noin toiminut, niin anna toimia vast'edeskin. Älä puhu turhaan miehille mitään, vaan annat vain kiltisti ja pidät pojat tyytyväisinä... Ja :) :) Kaikilla on taas kivaa, kevät ja aurinko...
Mielestäni, ja tavallaan tässä suhteessa pystyn ymmärtämään sinua hyvin, suurin ongelmasi on liiallinen luonteen pehmeys ja heikkous.
Tiedät itsekin, että teet väärin, sitä ei sinulle tarvinne toitottaa. Silti sinulta puuttuu vahvuus tehdä oikea ratkaisu. Pelkäät loukkaavasi muita ihmisiä, etkä oikeastaan halua ottaa vastuuta tapahtumista. Odotat vain, että kuin ihmeen kaupalla asiat järjestyisivät.
Onnellista ulostietä tilanteesta ei kuitenkaan mielestäni ole. Ei, vaikka nyt heti paikalla lopettaisit sivusuhteesi. Vaikka toisaalta tässä tilanteessa taitaa olla vaikea sanoa, kumpi suhde oikeastaan on sivusuhde, olethan kuitenkin enemmän aikaa rakastajasi kanssa. Mutta kuitenkin, vahinko on jo tapahtunut, eikä sitä saa tekemättömäksi millään.
Turhaan odotat ihmettä tapahtuvaksi, tosielämää ei voi rakentaa minkään muun kuin totuuden varaan. Ja totuus tässä tapauksessa on sinulle jo selvä. Toki eri keinoin yrität itsellesi vakuutella jopa päinvastaista, mutta kirjoituksistasi näkyy, että menestys ei ole kehuttava.
Ilmeisesti, koska olette olleet jo 10 vuotta yhdessä, ette ole enää aivan lapsia, joten sinun on syytä ottaa aikuisen vastuu tilanteesta ja todella tehdä se, minkä tiedät olevan ainoa oikea ratkaisu. Sen jälkeen olet ottanut yhden suuren askeleen oikeaan suuntaan, ja voit lähteä rakentamaan omaa aikuista itseäsi paremmilla edellytyksillä.
Kiitos sinulle hyvistä sanoista. Tuntuu, että moni haluaa vaan haukkua minua vaikka tiedän sen tosiaan jo itsekin etten mikään puhdas pulmunen ole.
Otan teidän kaikkien hyvistä vinkeistä vaarin ja yritän tehdä asialle jotain. Ihan vielä en siihen ole valmis. Vaikka asia vähän vielä pitkittyy niin parempi varmaan odottaa että rohkenee asiasta kertoa.
Jos tämän "sivusuhteeni" luo päädyn niin tuskin tulen poikaystävälleni kertomaan eron todellista syytä. Uskon sen vain satuttavan enemmän häntä, parempi on olla välillä tietämättä kaikesta jos se liikaa satuttaa, vai?
Vielä en ole varma, kumman luo päädyn. Sivusuhteeni ainakin väittää olevan todella rakastunut minuun ja kyllä sen huomaakin. Uskon että siitä suhteesta voisi tulla ihan hyvä. Kuitenkin uskon että elämäni poikaystävänikin rinnalla olisi onnellista, vaikka tällä hetkellä enemmän "vetoa" muualle tunnenkin.
No, aika näyttää mitä tapahtuu... Toivottavasti kaikki osapuolet selviäisivät kuitenkin mahdollisimman vähillä ongelmilla... Lupaan kertoa miten tilanne edistyy (toivottavasti pian edistyy)! :)
Aikaisemmassa viestissäni sanoin, että totuus on ainoa perusta, jolle elämänsä voi rakentaa. Mielipiteeni ei ole siitä muuttunut. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että totuus todella sattuu.
Mutta kivusta pääsee yli ajan kanssa. Ja silloin se totuus on vankka pohja, jolle voi rakentaa itsensä uudestaan, entistä vahvempana. Valheelle rakennettu ei kestä.
Eli siinä vastaus kysymykseesi, kannattaako poikaystävällesi kertoa eron todellista syytä. Toki tässä on se epämukava puoli, että sinä joudut kertomaan totuuden, ja joudut vastaamaan totuudenmukaisesti poikaystäväsi kysymyksiin. Ja sen myötä joudut näkemään tekojesi todelliset vaikutukset. Luonnollisesti tämä pelottaa. Mutta aiemmin sanottu pätee myös sinuun: totuus on se pohja, mille sinä voit rakentaa elämäsi. Ei valheet.
Minulle on tullut vuosien aikana tunne, että tällaiset aika näyttää... mahdollisimman vähän ongelmia/kipua - "hyväntahtoiset" nyhveröt suojelevat enemmän itseään, omia tunteitaan ja mahdollisuuksiaan kuin muita osapuolia. Kuka meistä haluaa elää valheessa ja illuusiossa päivääkään. Jos olisin poikaystäväsi housuissa haluaisin, että lyöt kortit pöytään heti. Hän saisi ainakin todellisen kuvan tilanteesta ja osaisi itse arvioida tilanteen kannaltaan parhaalla mahdollisella tavalla. Sitähän sanojesi mukaan toivot.
...ehdottaisi poikaystävällesikin, että kokeilisi vähän, miltä ruoho näyttää aidan toisella puolella?
Tottahan sallit saman hänelle kuin itsellesikin. Epäreilua on, jos hän joutuu takiasi pihtaamaan, kun tulet viikonloppuisin puhkinussittuna kämpille?
Haluan sun lukevan tän..
Itse seurustelin viitisen vuotta ja kaikki oli hyvin. Kunnes.. tämä tyyppi tuli ja sekoitti täysin elämäni. Luulin, etten koskaan enää voisi kiinnostua kenestäkään, sillä minullahan on ihana kihlattuni... Toisin kävi. Fyysiset tuntemukset olivat aivan ihania kun satuin näkemään tätä tyyppiä ohimennen jossain.. koskaan en osannut kuvitellakkaan tuntevani jotain kohtaan niin ihanaa ja syvää ihastusta.. No, aikaa kului kuukausia kunnes tutustuimme. Siis vain juttelimme ja tutustuimme.. ja tunteeni syveni. Kuitenkaan en halunnut erota kihlatustani...?? Melkein meni vuosi ja tapailut jatkuivat harvakseltaan ja samanlaisina, mutta henkisesti oloni oli aivan kauhea. Petin kaikkia osapuolia ja eniten itseäni.. Jolloin päätin kertoa kihlatulleni asiasta. Siis kerroin tapaamisista ja tunteistani toista miestä kohtaan. Kaiken. Se todellakin oli jonkinlainen kasvunpaikka. Me erosimme ja aloin näkemään ihastustani useammin. Siinä vaiheessa olin sekavien tunteiden vallassa.. kaipasin kihlattuani suunnattomasti ja yhtäkkiä ihastukseni ei tuntunutkaan enää niin ihanalta..
Päädyimme lopulta takaisin yhteen kihlattuni kanssa ja keskustelimme yöt ja päivät suhteestamme ja sen hyvistä ja huonoista puolista.
Vuosi on nyt kulunut. Olemme yhdessä edelleen päivä kerrallaan. Mutta mitä siihen ihastumiseeni tulee.. sydämen lyönnit kiihtyy kun satun näkemään häntä. Ikävän tunteet yllättää joskus. Unelmoin vieläkin hänestä joskus ja tunteet häntä kohtaan ei ole vieläkään loppuunkäsitelty. Se, miksi en halunnutkaan jatkaa hänen kanssaan on kiinni siitä, että minua pelotti yrittää jatkaa suhdettamme.. Tunteita ei voi hallita.. niitä ei voi käskeä.. niiden kanssa voi vain elää. Uskon että ajan ja järjen kanssa kaikki asiat järjestyy.. viimeistään joskus.
Toivon sulle rohkeutta kertoa poikaystävällesi totuuden kaikesta.. se todellakin on ainoa keino ulos sun vaikeasta tilanteesta.
Ensireaktio oli sama kuin monella: Hyi hitto mikä tyyppi, ei ajattele kuin omaa hyvää muiden kustannuksella. Mutta elämä on joskus aika kuoppaista. Minusta tärkeintä olisi tehdä ratkaisu suuntaan tai toiseen mahdollisimman nopeasti, sillä tällä hetkellä asista kärsii 3 ihmistä, joista 1 ei tiedä vielä mitään. Mitä syvemmälle asiat menevät, sen hankalampi on tehdä ratkaisu. Ja valitettavasti helppoa ratkaisua ei nyt vaan enää ole. Tsemiä.
Olin minäkin kahden miehen loukussa vuosikausia. Ihania miehiä molemmat, aviomies ja tämä toinen. Sitten se toinen suhde alkoi hiipua ja muuttui pikkuhiljaa ystävyydeksi. Koskaan ei mieheni edes epäillyt mitään. En antaisi pois ihanaa kokemusta. Kyllä kahdestakin voi yhtäaikaa nauttia.
Miksi tyytyä kahteen...... kun kerran jo olet astunut sen rajan yli, että oot tehny itestäs täyden paskan, valehtelijan, vienyt itse ihmisarvon itseltäsi. Eikö se oo jo siinä vaiheessa ihan sama asia vaikka nussisit kaikkien mailman miesten kanssa..... ota nyt ainaki pari kolme miestä lisää renkaaseesi...... testaa omia rajojasi.... kuinka monelle miehelle pystyt samaan aikaan valehtelemaan. Ajatteleppa mitkä hienot tulevaisuuden näkymät sulla on... Voit päästä vaikka guinesin ennätysten kirjaan ku oikeen yrität.... Vittuako sä muista välität, anna mennä vaan, ei se tavara siitä kulu, korkeintaan vähä venyy.... sit on mitä muistella vanhana...
mutta kuitenkin.
Saanko kysyä oletko joutunut petetyksi kun
noin rumasti naiselle vastaat???
Ei kuule tavara siitä heikkene - paremmas vetreydes pysyypi kun sitä käyttääpi... venyy mut pitää kimmoisuutensa.
Ottaa huomioon, että olet oksettava HUORA!
Ja snun etsul on lkihärä...
oletko ajatellut uskaltaisiko tämä uusi poikaystävä alkaa rakentamaan tulevaisuutta kanssasi, vaikka jättäisit toisen. Hän tietää että hyppäät toiseen petiin kun alkuhuuma tasoittuu. Epäilen että hän ei ota riskiä. Nyt tilanne on toinen, teillä on jännää ja kiihkeetä kun syötte kiellettyä hedelmää. hän voi julistaa rakkauttaan koska kuitenkaan et takerru häneen kun sinulla on se toinen.
mä voi sanoa, että ymmärrän sua Tea täysin. Itsekin olen ollut aivan samanlaisessa tilanteessa eikä tilanne ole vieläkään täysin selvä. Pahinta oli, etten ehtinyt kertoa asiasta poikaystävälleni vaan hän sai sen itse selville.Ainoa neuvo minkä voin antaa, on se, että kannattaa kertoa asiasta poikaystävällesi itse ja mielummin niin pian kuin mahdollista. Vaikka omassa tapauksessani asuin toisella puolella eurooppaa, kuten myös rakastajani, ja poikaystäväni oli Suomessa, hän sai asian silti selville. Olen edelleen, useiden pitkien keskustelujen ja itkujen jälkeen poikaystäväni kanssa, ja tämä päätös vaati minulta luopumista yhdestä suuresta unelmastani. Tällä hetkellä uskon / haluan uskoa, että se oli sen arvoista. Valitettavasti yleensä saa vasta jälkikäteen huomata, miten olisi pitänyt toimia ja teinkö oikean päätöksen. Kuitenkin jokin päätös on tehtävä ennen kuin menettää täysin itsekunnioituksena, ja se on valitettavasti tehtävä ennen kuin pääsee olemaan jälkiviisas. Minäkin olisin tehnyt monia asioita eri lailla, mutta olen kuitenkin iloinen, että loppujen lopuksi tein jonkin selkeän päätöksen enkä jäänyt odottamaan että asiat ratkeavat itsestään.
En varmaan ikinä pysty ymmärtämään miksi yleensäkään ihastuin toiseen, petin poikaystävääni ja satutin kahta aivan ihanaa ihmistä ja itseäni. Tosin tunnen ansainneeni oman kärsimykseni, jotenkin se helpotti oloani niinä aikoina kuin inhosin itseäni eniten. Opin kuitenkin paljon, varsinkin sen, ettei ruoho aina ole vihreämpää siellä toisella puolella, ja vaikka olisikin, niin kyllä sekin kellastuu ajan myötä. Olen poikaystävälleni ikuisesti kiitollinen ja ihailen häntä enemmän kuin koskaan kun hän suostui antamaan minulle vielä toisen mahdollisuuden. Tiedän, etteivät välimme tule ikinä korjautumaan ennalleen ja ehkä päädymme vielä eroon, mutta haluan silti yrittää. Niin olen päättänyt ja sen päätöksen takana pysyn jos se vain on minusta kiinni.
Moi! Lyhyesti: ole itsellesi rehellinen, tiedät kyllä oikean ratkaisun. Hyvää jatkoa!
et tea ole yksin tämän asian kanssa--suomessa on paljon naisia ja miehiä joita sama asia painaa. minä olen myös yksi heistä..avoliittoni on ollut pelkkä kulissi vuosikaudet, ja minulla on ollut toinen mies yli puoli vuotta. ja vaikka voikin sanoa, että petän puolisoani, niin tätä toista miestä en ole pettänyt--puolisollani ja minulla ei ole ollut minkäänlaista makuuhuone-elämää yli puoleen vuoteen....odotan vain oikeaa hetkeä lähteä tästä turhasta liitosta. ihmisten on helppo tuomita pettäminen siihen asti, kunnes se sattuu omalle kohdalle. sellainen minäkin olin ennen..voimia sinulle ja jokaiselle osapuolelle
tilanteesi onkin "selvä", koska avoliittosi on kulissi, mutta luuletko, ettei sama asia voisi toistua uuden miehen kanssa, ei ehkä pitkään aikaan, mutta vuosien päästä? Niinhän kävi nykyisen miehesikin kanssa.
uskon, että ei toistu..nämä kaksi miestä ovat kuin yö ja päivä.
Miehet voivat ollakin kuin kuin yö ja päivä mutta sinä olet sama...
..säälittävä tapaus, itket ja valitat ja yrität hakea täältä apua..hohhoijaa olisi parasta, että tekisit itsellesi jotain, ettet olisi vaivaksi enää!!
ammu ittes! Lumppu...
On
1) unohtaa rakastaja, palaa ja pysyä vanhan miehen luona, elää valheessa loppuelämä..
2) olla rehellinen ja kertoa kaikki vanhalle ja erota
Minnan viestissä on kyllä kaikki mahdolliset ratkaisut tähän onkelmaan. Missään tapauksessa ei kannata jatkaa samaa toimintaa ja tapailla rakastajaa selän takana. NYT TEA RATKAISUJA!!!
Oikeinta mielestäni olisi kertoa poikaystävällesi tilanne ja sitten päättää kenen kanssa aiot jatkaa elämääsi.
Minnan viestissä on kyllä kaikki mahdolliset ratkaisut tähän onkelmaan. Missään tapauksessa ei kannata jatkaa samaa toimintaa ja tapailla rakastajaa selän takana. NYT TEA RATKAISUJA!!!
Oikeinta mielestäni olisi kertoa poikaystävällesi tilanne ja sitten päättää kenen kanssa aiot jatkaa elämääsi.
En lähde tuomitsemaan sinua. Et ole varmaankaan ainoa ihminen jolle näin on käynyt. Kuitenkin olen sitä mieltä että näin et voi jatkaa. Sinun on tehtävä ratkaisusi mahdollisimman pian.
Olen sitä mieltä ettei sinun kannata kertoa poikaystävällesi uudesta suhteestasi. Ota etäisyyttä molempiin miehiin siksi aikaa kunnes olet selvittänyt itsellesi kumpi heistä on sinulle tärkeämpi. Ole tapaamatta molempia jonkin aikaa huomaat kyllä kumpaa kaipaat ja todella rakastat.
Pitkässä suhteessa suhde muuttuu "arkiseksi" en voi sano että se olisi huono asia. Tämän asian takia vaarana on että uuden miehen kanssa tuntee sellaista paloa ja intohimoa mitä ei ole aikoihin kokenut ja mitä on kaivannut mutta se on alku huumaa ja on pian ohi. Eli mieti oletko rakastunut tähän tunteeseen vai siihen mieheen.
Pitemmässäkin suhteessa saman intohimon voi kokea uudelleen kunhan jaksaa tehdä töitä suhteen eteen. Tsemppiä sinulle ja tee ratkaisusi pian kaikkien kannalta.
Toimi niin kuin monet kaltaisesi. Jätä kertomatta kaikesta, jatkat vehkeilyä selän takana. Menet naimisiin poikaystäväsi kanssa siinä toivossa, että asia jotenkin häipyisi. Rakentakaa se talo ja hankkikaa lapsia, mutta muista pitää kolmatta pyörää. Sitten kun kaikki on valmista niin perheen kuin rakentamisen tiimoilta, pudota pommisi vasta sitten. Näin saat paljon enemmän huomioita osaksesi, sillä onhan miehesi kuitenkin jollain tapaa tähän selittämättömään käytökseesi syypää ja ajanut sinut toisen miehen syliin. Vie lapset isältä ja pummaa puolet kaikesta, sillä se paskiaismiehesi ei kuitenkaan niitä taloja ja rahoja ansaitsisi.
*@@tun @#rkeleen PÄSSI vedä ittes jojoon ja lopeta toi säälin ja huomion hakeminen !!! näin ihan vaan neuvona....
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=10491&c=175&p=1&pm=1
Luulitko että voisitte olla vain kavereita? Nyt asiat selviksi, kerro heti tai laita vaikka suoraan poikki mutta tuollainen kaksinaamainen peli ei tee kenellekään hyvää.
Mene nyt ensin yksin hautausmaalle ja etsi sieltä perhehauta, jossa on aviopuolisoiden tomumaja.
Katso syntymä -ja kuolinajat ja mieti, millaista elämää he viettivät yhdessä, montako lasta oli ja kauanko olivat naimisissa. Mitä heidän lapsensa sanoivat heidän kuoltuaan ja millaisen esimerkin he jättivät perinnöksi.
Kahta et voi rakastaa. Kumpaa heistä kunnioitat?
Pidä av(i)oliittosi kunniassa ihmisten ja Jumalan kasvojen edessä, sillä sen toisen tien päässä on häpeä ja kyyneleet..
Tea, huomasitko, sait miehiltä katkeraa kommenttia. Tämä siksi koska olet ilmeisesti hyvinkin suosittu, ja nämä siat eivät kestä ajatusta että saat seksiä. Onnea sinulle. :)
Moni on ihan tyytyväinenkin ;)
Riittääkö puoli vuotta kuhertelua tekemään ratkaisun
rakastajasi puoleen?
Sinulle ei riitä nyt hyvin toimiva parisuhde poikaystäväsi kanssa.
Entä riittääköhän se vastaisuudessakaan?
Mitä sinulta on puuttunut, kun tämmöisen tilanteen olet
itsellesi rakentanut?
Oletko jäänyt elämässäsi jotain paitsi, jota yrität
nyt tässä tilanteessa/tässä iässäsi/ennen loppuelämän
kestävää päätöstäsi kompensoida.
Ehkä tämä tilanne toisaalta kiehtoo sinua, nostaa
itsetuntoasi ja luo jännitystä elämääsi (ehkä liikaakin).
Mikä olisi ratkaisu ongelmaasi? Mitä sitten tekisit?
Huuma rakastajaasi muuttuu joskus joksikin muuksi tunteeksi.
Kenties rakkaudeksi, kenties vihaksi tai jotain siltä väliltä.
Poikaystävän kanssa ei tarvitse olla hänen unelmiensa takia.
a) ota riski - jätä poikaystävä
b) ota riski - jätä rakastaja
c) ota riski - anna ajan kulua ja hieman selvittää asioita
d) ota riski - elä viikot yksin ja viikonloput poikaystävän kanssa
e) ota riski - jätä kumpikin ja tutustu itseesi
Yksi ainakin on varmaa - asiat selviävät aikanaan! : )
Oliko tällä rakastajalla suurempi kalu? Vai onko teknisesti taitavampi seksissä?
Haluatko sä vain seksiä ja isoa kyrpää ?
Käytä aivojas älä hanurias!
Normaalia huorien toimintaa!!
..me miehet, kun petetään, niin petetään reilusti, eikä sen jälkeen olla täällä valittamassa "mitä mä nyt teen..yhyyy"!. Looseri päätä nyt kumman otat, äläkä pillitä.
Mietippä todella, miksi olet seurustellut miehen kanssa n. 10 vuotta? Mieti unelmia, jotka tuhosit, tuskin poikaystäväsi saa ikinä elämäänsä kuntoon tämän jälkeen! Hänen elämänsä oli kohdallaan, Nainen, jota hän rakast(i), tulevaisuuden ihanat haaveet. Todellakin, tuhosit lapset, häät, talon, KAIKEN! Veit häneltä kaiken, kun aloit pelleillä suhteellasi! Murskasit "ihanan" poikaystäväsi unelmat, Onneksi olkoon! Päätän kommenttini kuuluisaan kysymykseen: Miltä nyt tuntuu?
On pakko kertoa oma kokemukseni, eli 8vuotta on oltu tyttöystävän kanssa yhdessä kihloissa ja lapsen teosta on haaveiltu ja piti ruveta nyt keväällä paneen alulle. Naimisiin menosta puhuttiin, kaikki näytti hyvältä, seksi luisti, kaikki meni hyvin.
Luotin täysin häneen ja ennen kyllä huomasin jos valehteli jostain. Pidin kuitenkin tyttöystävääni silmällä, kun nuita vikittelijöitä aina silloin tällöin kuiteski ilmaantui.
Maailmani kaatui kun löysin viestin, jonka hän oli lähettänyt kaverilleen, "toivottavasti poikaystäväni ei saa koskaan tietää mitä silloin tapahtui"
Kellot rupesivat soimaan ja puristin tunnustuksen väkisin (uhkasin pistää kaikki paskaks, myös akan tavarat) ja kun pääsin tietokoneen viereen tuli tunnustus (tämähän paska siihen pettämiseen johti) Tekis vieläkin mieli hajottaa tämä...
Ja ja kumppani oli ollut vielä lapsuuden ystäväni
20v... Ei ole enää ystävä.
Pistin akan "tutkimuksiin" ennen ei seksiä. Pettämisestä on 4kk aikaa, akka hinkuaa tenavaa, oma maailma tuhoutunut, Mitäs jos teen tenavan ja akka pettää uudestaa. Suku pitää kohta tuhkamunana ja odottaa jälkeläisiä..
Oon ollu kaksikymmentäviisvuotta saman akan kanssa naimisiassa. Oltiin Suurkirkon kappelissa kontallaan ja pappi siinä vihkasi. Muutettiin sitten tänne Pohjolan perukoille kun sikiöt saapu kouluikkään.Päivääkään en oo katunu eikä vaimokaan ole valittanu niin hyvin oon perreeni petannu.Vapaus on ollu kummallakin mennä. On ollu etelän reisua.Yhdessä ja erikseen. Ei olla oltu mustankipiöitä. Nuorimmainen tässä vielä talostelee tuon miniän tekeleen kanssa.Tyttö ja vanahin poika ovat omine perheineen maailmalla.Että voisko tuohon mittään sanua? Voisihan tuota nyt vanhempana sitten muitakin kahtella.Tuli kuulema viijenkympin villitys? Se on sitte niistä omista akosta kiinni.Makkaa ku hauki kaislikosa ja sanoo, että päätäsärkee.
nyt alkoi pelottamaan... olen ollut pitkään yhteyksissä erään Tean kanssa, nyt juttu alkoi mennä vakavemmaksi mutta en saa selvää mitä hän ajattelee...
Olet seurustellut 10 v. poikaystäväsi kanssa.
Asut eri paikkakunnalla, teillä ei ole lapsia.
Häät ja oma talo vasta poikaystäväsi unelmissa.
Jotenkin tuntuu, että varjelet poikaystävääsi särkymiseltä, todennäköisesti turhaan. Teistä on tullut mukavia ihmisiä, nössöjä, jotka eivät saa eläämäänsä eteenpäin. Tai sitten poikaystäväsi on jo varttunut aikuiseksi ja haluasi vakiintua ja sinulla vielä menottaa. Heitä poikaystäväsi kylmään veteen, kyllä se kummasti alkaa uida. Hetken maailma on synkkää, mutta parin vuoden päästä poikaystäväsi on tahollaan naimisissa, toteuttanut unelmansa perheestä ja talosta. Parempi tehdä ratkaisuja nyt, kuin tuoda tällaiset ongelmat mukanaan vakiintuneeseen liittoon. Ei kannata takertua.
Jos teillä olisi yhteisiä lapsia, niin sitten
sinulla olisi todellisia ongelmia.
Toinen puoli asiaa on se, että uusi suhteesi on niin tuore, että kaikki tuntuu vielä ihanalta. Vuoden päästä voi olla jo kummasti tilanne rauhoittunut sillä suuntaa. Alat ehkä kaivata vanhaa poikaystävääsi. Silloin ehkä tiedät ketä
sinä haluat.
..itsellesi ja mieti mitä todellakin haluat. Alkuhuumaa rakastajasi kanssa kestää jonkin aikaa, mutta entä sen jälkeen? Jos kerran rakastat miestäsi, niin miksi tarvitset rakastajaa ja miksi pilata hyvä suhde mieheesi(jos se kerran on sellainen)? Olet ollut miehesi kanssa yhdessä jo 10v, joten tiedät millaista on elää yhdessä ihmisen kanssa, jota rakastaa ja joka rakastaa sinua. Rakastaminen on muutakin kuin kiihkoa, se on luottamusta, turvallisuutta, uskollisuutta jne. Miehesi ilmeisestikin antaa näitä asioita sinulle, mutta entä toisin päin?
PALJON JÄRKI PÄÄTÄ PAKOTA! SANO MUN SANONEEN!
Viestisi luettua ja jonkin verran vastauksia luettua on vain todettava, että joskus on vain uskallettava vaihtaa kumppania, työpaikkaa, asuinseutua...kaikkea. Joskus on vain uskallettava tehdä niitä asioita, jotka sillä hetkellä viehättää ja jännältä tuntuu.
Joskus on vain uskallettava luottaa siihen, että kaikki mennee niin kuin on tarkoitettu.
Luonnolla on tapana saada asiat järjestymään.
Kuule jos hommaisit niitä ukkoja pari lisää,niin nämä vanhat ehkä unohtuisivat.
auttaa tähänkin
Päädyt kumman luokse tahansa, tee se päätös HETI! Teet, joka miinutti väärin kahta ihmistä kohtaan. On vanha sanonta - rehellisyys maan perii. Joskus totuus sattuu, mutta elämä on vain niin epäoikeudenmukaista. Mietipä asiaa toisinpäin - jos olisit itse samankaltaisen toiminnan kohteena? Uskon, että haluaisit tiedon heti ja hyvin totuudenmukaisen sellaisen. Saattamalla asian päätökseen ja kertomalla totuuden, saat myös itse mielenrauhan. Ole rehellinen siis itsellesi ja muille. Kanna vastuusi teoista, jotka olet itse toiminnalasi aiheuttanut.
Tosiaan,
Ota itsees nyt jumalauta niskasta kiinni! Kerro poikakaverillesi välittömästi. Tajuat kai, että hän voi näin ollen tehdä päätöksensä siitä, mitä hän tekee elämälleen. Otat häneltä pois hänen valinnanmahdollisuutensa ja näin ollen TULEVAISUUDEN JA ELÄMÄNPROJEKTIN JONKUN MUUN KANSSA. Mieti nyt, mitä teet. Kyse on lähimmäisestäsi.
colm.
Tulet jättämään poikaystäväsi. Uusi ihastuksesi tulee jättämään sinut kymmenen vuoden sisällä. Eli koita jättää nykyisesi armeliaasti, tällöin hän kenties huolii sinut takaisin kun palaat murtuneena hänen upean itse rakentamansa omakotitalon pihalle ulisemaan ja uhkailemaan itsemurhalla...
Jätä molemmat. Olet sairas.
Jos yksi ei riitä, ei ansaitse yhtäkään.
Pahaksi on tilanne päässyt, ilman tuskaa ja kärsimystä tästä on vaikea ulos päästä.
Mutta toisaalta elämäähän se on ja parempi vaihtoehto se on kuin kuolema.
Itse olen vierestä nähnyt samanlaisen tapauksen siina nainen lähti uuden miehen mukaan. Arki tuli vastaan vuoden-parin päästä, mutta ovat vielä yhdessä.
Mielestäni vaihtoehdot ovat seuraavat:
1) Lähteä uuden miehen mukaan, jolloin:
a) Alku menee hyvin koska olette rakastuneita, vasta vuoden-parin päästä näkyy uuden miehen todellinen luonne joka ei olekaa se mitä todella etsit ja eroatte -> takaisin vanhan miehen tykö vonkaamaan.
b) elätte elämänne onnelisena loppuun asti
2) Unohda uusi mies ja tunnusta asia nykyiselle poikaystävällesi, jolloin:
a) Hän antaa anteeksi, mutta joudut kuitenkin muuttamaan samalle paikkakunnalle kuin nykyinen poikaystäväsi asuu. Ikävöit uuttaa ihastustasi 2-3 vuotta melkein päivittäin, jonka jälkeen asia alkaa unohtua. Mutta vielä 10 vuoden jälkeenkin asia palautuu välillä mieleen ja mietit olisiko elämäsi ollut parempi ?
b) hän ei anna anteeksi, jolloin olet yksin
Elokuvissahan tämä menee aina niin, että nainen ottaa uuden "oikean" rakkauden (esim Titanic)
Olen aina sanonut, että kaikki naiset ovat huoria jo syntyessään. Ja sinun tapauksessa se on taas sanottava eli OLET HUORA!
No no...
Tämä maailman toiseksi vanhimman ammatin harjoittaja tekee "työtään" rahallista tms. korvausta vastaan joten ei sun kannata yleistää.
Mikä on sitten mies joka tekee samalla tavalla?
Kaveripiirissä varmasti mahtisonni ja muutenkin viksu ja vilmaattinen ;-)
En kyllä näe tässä kirjoitajan tilanteessa mitään järkeä, taitaa olla mallia otettu K&R:stä tai jostain "reality-sarjasta" kuten Parasiittihotelli tms.
Mitä jos viheltäisit pelin molempien kanssa poikki? Kelaa asiat rauhassa läpi. Mieti onko sinusta parisuhteessa (yhdessä kerrallaan) eläjäksi vai... Joo ja miettiä voi pitempään kuin entinen ulkoministeri, vaikka kesän yli :-)