Meillä on koira, joka on energinen (ellei sanoisi hyperaktiivinen). Yhteiselo avopuolisoni kanssa ei ole ollut auvoisaa koiran takia. Kaikki energia ja vapaa-aika menee koiraan, emmekä ehdi yhdessä tekemään juuri mitään. Päivät menevät lenkityksessä ja aktivoinnissa, kurissa ja muutenkin koiran huomioinnissa. Kun joudun olemaan koirasta erosta, mietin jatkuvasti että miten se nyt yksin pärjää (hölmöä, tiedän, mutta välitän koirasta niin paljon).
Koira on muuten ihana tapaus, kaikinpuolin hyväkäytöksinen, mutta tarvitsee melkein vähintään kaksi tuntia päivässä ulkoilua. Minulla on puolisoni kanssa ihan eri käsitykset koiran hoidosta. Puolisoni mielestä minun ei tarvitsisi käyttää kaikkea aikaani koiran hoidossa, minusta taas se tarvitsee nimenomaan paljon hoitoa ja liikuntaa. Puolisoni mielestä koira pärjää vähemmällä, minusta taas ei. Riitelemme tästä melkein päivittäin.
Nyt sitten olen tullut (pitkän harkinnan jälkeen) siihen tulokseen, että antaisin koiran jonnekin uuteen kotiin. Ero on haikea, mutta koiran kannalta ehkä paras? Minulla on todella huono omatunto, mutta olen yrittänyt olla kovanaamana asian suhteen. Rakastan puolisoani niin paljon, etten haluaisi että koiranpito johtaisi eroon. Teenkö oikein?
Koira on muuten ihana tapaus, kaikinpuolin hyväkäytöksinen, mutta tarvitsee melkein vähintään kaksi tuntia päivässä ulkoilua. Minulla on puolisoni kanssa ihan eri käsitykset koiran hoidosta. Puolisoni mielestä minun ei tarvitsisi käyttää kaikkea aikaani koiran hoidossa, minusta taas se tarvitsee nimenomaan paljon hoitoa ja liikuntaa. Puolisoni mielestä koira pärjää vähemmällä, minusta taas ei. Riitelemme tästä melkein päivittäin.
Nyt sitten olen tullut (pitkän harkinnan jälkeen) siihen tulokseen, että antaisin koiran jonnekin uuteen kotiin. Ero on haikea, mutta koiran kannalta ehkä paras? Minulla on todella huono omatunto, mutta olen yrittänyt olla kovanaamana asian suhteen. Rakastan puolisoani niin paljon, etten haluaisi että koiranpito johtaisi eroon. Teenkö oikein?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Oliko koira yhteinen päätös, olisiko se sinulla ennen yhteenmuuttoa?
Joko te alatte yhdessä harrastaa koiran kanssa, eroat heti ja syystä, tai sitten koiralle parasta on etsiä jaksavampi koti. Minä olisin halunnut puolisoni mukaan niille lenkeille ja puuhasteluihin, mutta hän ei halunnut. Ja syy: koira kilpaili huomiosta hänen kanssaan. Hän mielummin jättäytyi kotiin ja alkoi valittaa sitä, että koira erottaa meidät toisistamme ja annan koiralle liikaa huomiota ja koira pärjäisi vähemmällä. No, hänellä oli henkilökohtainen ongelma, eli narsistinen häiriö, huomionpuute alkoi oireilla niin että alkoi piestä koiraa. Halusin palauttaa koiran kasvattajalle, johon puolisoni ei suostunut (yhteisomistus). Hänelle ratkaisu oli se, että meillä on koira jota kukaan ei hoida tarvittavalla tavalla, hän saa minut 100% itselleen ja hän voi purkaa ihmisvihaansa koiraan ja selittää omaa hankalaa käytöstään koiran olemassaololla. Niinpä, niinpä.... Haluan sanoa vain, että se että annat koiran pois ei välttämättä pelasta mitään vaan alkaa oireilla muuta kautta. Esim. meillä lasten syntymä suisti hänet täysin hallinnasta. Lapset vievät vielä enemmän huomiota kuin koira, eikä niitä voi pois antaa. En sano nyt, että miehesi on samanlainen kuin exäni, mutta mieti syvemmin tätä teidän kuviota.
Onko se koira loppujen lopuksi se todellinen ongelma vai pelkkä pintaraapaisu jostain isommasta joka vielä uinuu. Aikuinen tasapainoinen mies kyllä kykenee sovittamaan elämänsä, puolisonsa ja energisen koiran yhteen, taidat itsekin tämän tietää. Jos koira ajaa teidät eroon, syy ei ole KOIRA, vaan se mies, tai se että te vain ette sovi yhteen. Itse taidat olla valmis luopumaan aika paljosta itsessäsi ja haluat lepytellä miestäsi, jotta eroa ei tule. Ehkä mies tietää sinussa tämän piirteen ja vetää tästä narusta tarkoituksella saadakseen sinut kokonaan itselleen?
Harkitse, punnitse, mieti, ja tee viisas päätös. Ja pidä ehkäisystä huoli siihen asti että saat miehestä selkoa. Minulla ei kokemus eikä ymmärrys riittänyt.
Jos nyt miestä miellyttääksesi annat koiran pois, tulet jossain vaiheessa olemaan miehelle vielä todella vihainen katkera. Luovuithan miehen vuoksi rakkaasta lemmikistäsi ja siltikään parisuhde ei muuksi muuttunut. Meinaan jonkun tappelemisen aiheen tämä miehesi keksii anyway.
Olipa tarina! huhhuh... sinulla kävi huono tuuri.
No, mieheni on melkoisen epäselvä tapaus joskus, ettei aina tiedä, että mitä hän haluaa. Hankimme koiran yhdessätuumin, mutten tiennyt, että se tällaiseksi sitten meni loppujenlopuksi. Hän näytti olevan positiivissävyinen kun otin koiranhankinnan esille. (olin ehkä liian sokea näkemään mitään kielteistä hänen puoleltaan). En näe hänessä mitään mustasukkaisuutta koiran takia. Mies ei vain yksinkertaisesti välitä koiran hoidosta. Jos olisin tiennyt tästä, en olisi hankkinut koiraa ollenkaan. Sain kuitenkin sellaisen kuvan, että hän välittää.
Koira on aktiivinen ja eläväinen. Ehkä puolisolleni se on liian iso pala purtavaksi ja ottaa nyt takapakkia. Luovuttaa helposti. Hän ei kuitenkaan ole mikään koiranpotkija.
Koiranhoito on periaattessa nyt ihan minun harteillani. Jos joutuisin lähtemään yksin esimerkiksi johonkin reissuun, koira ei saisi tasokasta hoitoa hänen puoleltaan. Hänen mielestään riittäänee yksi tai kaksi lyhyttä lenkkiä päivässä, jotka ovat pituudeltaan pari sataa metriä. Eikä sille tarvitse järkätä mitään tekemistä. Se on kuitenkin minusta välttämätöntä, koska koira on noin vilkas.
En tiedä, muuttuuko asia, jos annamme koiralle uuden kodin. Ehkäpä, saisimme enemmän aikaa toisillemme. Ja saisin paremman kuvan hänen tunteistaan...
aktiivinen koira vaatii älyttömästi huomiota, etenkin kun asutaan kerrostalossa tai rivarissa. jos taas asuu omakotitalossa maalla, koiran voi helposti lykätä pihalle.
kyllähän nettilesketkin valittavat kun miehen aika menee lähes täysin koneella. miksei mies saisi valittaa jos puolison aika kuluu koiraan?
luovutko aikanasi myös mahdollisista lapsista, jos ne vievät liikaa aikaasi?
Ota ukkos mukaan koiraharrastukseen, edes lenkille nyt aluksi. Tee kuitenkin jotain myönnytyksiä esim. jos koira on saanut tulla viereesi sohvalle, älä anna sen enää tulla (ota mies viereesi), jos höpötät aina vaan koirasta, jätä aihe vähemmälle, jos koira tulee sänkyyn kanssasi, älä ota (ota mies siihen).
Mitä tarkoitat: paljon hoitoa? Onko koiran turkki vaikeahoitoinen? Ei koiraa joka päivä tarvitse kammata, pestä ja laittaa, jätä se hiukan vähemmälle.
Lapsia hankitaan minusta siksi, kun on selvillä toisen tunteista ja mitä hän haluaa. Siis se laajempi yleistietämys. Samoin koirakin hankitaan samasta asiasta. Minulla ei ole sitä vieläkään. Sain nyt hyvän opetuksen siitä, ettei asioita saa aina tehdä oman pään mukaan. Pitää oppia kuuntelemaan ja odottamaan toiselta vastausta. Mies kun on melkoisen hidas tekemään tunneasioissaan päätöksiä.
Kuten tiedätte, niin oma lapsi on eriasia kuin koira. Koira on ihana perheenjäsen, muttei se korvaa omaa lasta tai rakasta puolisoa.
Miehelle lapsi on pahempi kuin koira. Jos miehesi ei tokene ja selviä koirasta, tuskin lapsesta. Mies menee koiran edelle ja lapsi miehen. Lapsi voi jopa korvata miehen, jos mies ei sopeudu isyyteen ja naisensa jakamiseen. Ja on olemassa ihmisiä, jotka eivät tiedä mitä he haluavat, ja tämä vaiva kulkee mukana kuolemaan asti. Jos hän on näitä, elämä tällaisen kanssa on todella vaikeaa. Helposti aloittaa asioita, mutta ei ole pitkäjänteisyyttä hoitaa asioita kunnolla loppuun asti.
Selvitä todellakin mitä miehesi on miehiään. Eipä hänkään ilmeisesti kovin pitkälle asioita mieti eikä kanna vastuuta virheestään. Jos yhdessä päätitte ja mieskin halusi koiran, meinaako hän todellakin luistaa omasta vastuustaan koiran hoidossa ja ulkoiluttamisessa? Halutaan elävä olento ja sitten kun se ei enää olekaan kiva vaan vaatii siirtymistä pois mukavuusalueelta, koira saa mennä. Kypsä ihminen kantaa oman osuutensa vastuusta, eli kasvaa täyttämään koiran tarpeet jos sellaisen on halunnut, eikä sysää omaa osuuttaan sen velvollisuudentuntoisemman ja hoivaavan harteille. Passita se mies lenkille sen koiran kanssa. 2 x tunnin lenkki päivässä, yksi lenkki aamulla ja yksi lenkki töiden jälkeen. Niinhän niitä lapsiakin ulkoilutetaan monta tuntia päivässä, vai meinaatko sinä niiden tulevien lastenkin kanssa yksin ulkoilla? Yhdessä koiran kanssa lenkkeily on erinomaista parisuhteen hoitamista ja yhdessäoloa. Saatte jutella, olla vain toisianne varten läsnä ja kuntokin kohenee kummasti.
" Mies menee koiran edelle ja lapsi miehen. "
parisuhde ei voi olla alisteinen lapselle, kyllä sen pitää mennä toisinpäin.
miksikö? siksi että perhe voi parhaiten kun parisuhde on kunnossa, jos parisuhde tökkii niin sitten tökkii koko touhu.
" Lapsi voi jopa korvata miehen, jos mies ei sopeudu isyyteen ja naisensa jakamiseen. "
niin tai jos naiselle lapsi on kaikki kaikessa, kuten tässä tapauksessa koira. jos pelkkä piski menee kaiken edelle, niin silloin menee varmasti lapsikin ja mies jää kokonaan vaille huomiota. tällaisen naisen kanssa _ei_kannata_ hankkia lapsia, ellei pidä tulevaisuudessa uusperhettä tavoittelemisen arvoisena asiana.
"Eipä hänkään ilmeisesti kovin pitkälle asioita mieti eikä kanna vastuuta virheestään. Jos yhdessä päätitte ja mieskin halusi koiran, meinaako hän todellakin luistaa omasta vastuustaan koiran hoidossa ja ulkoiluttamisessa? "
ensinnäkin, jos ei ole koiraa omistanut, ei voi tietää kuinka aikaavievää se on. toiseksi, miehen päätös on voinut olla positiivinen koska hän on halunnut miellyttää naista ja kun hän samaan aikaan on luulotellut koiran olevan yhtä helppohoitoinen kuin esimerkiksi kissa.
meillä on kaksi koiraa, mutta päävastuu niiden hoidosta on vaimolla. koirat olivat olemassa jo kun aloimme seurustelemaan, joten ajattelin ottaa koko paketin. nyt jos vaimo ehdottaisi lisäkoiria niin vastaus olisi tiukka ei.
"Niinhän niitä lapsiakin ulkoilutetaan monta tuntia päivässä, vai meinaatko sinä niiden tulevien lastenkin kanssa yksin ulkoilla?"
jos pidät lapsia ja koiria jotenkin yhteismitallisina asioina, olet yksinkertaisesti suhteellisuudentajuton idiootti.
"Yhdessä koiran kanssa lenkkeily on erinomaista parisuhteen hoitamista ja yhdessäoloa. "
joo, koiraihmisten mielestä. itse en käy koskaan vaimon ja koirien kanssa kanssa lenkillä, tylsempää harrastusta kun ei ole olemassa.
ihan yhtä lailla voisin vaatia vaimoani pelaamaan kanssani jotain verkkopeliä perustellen sen olevan todella jännää yhdessätekemistä. en kuitenkaan usko, että vaimoni pitää mielekkäänä sitä, että me pelattaisiin yhdessä nettipokeria pari tuntia päivässä.
Ja nyt mun pitää kysyä, oletko oikeasti onnellinen, vai pidätkö itseäsi tai vaimoasi idioottina. Tuli vaan mieleen aika kiihkeästä vastauksestasi, tämä on selvästi kipeä aihe, ja heitit ilmaan jopa syytöksen "olet yksinkertaisesti suhteellisuudentajuton iditootti". Yleensä se rikka mistä toista syyttää löytyy syyttäjän silmästä ;)
Olet tehnyt naista miellyttäksesi asioita, joita et oikeasti halua, tämäkö sitten on fiksua vai idioottimaista, ja kai olet kertonut tämän vaimollesi, vai siirrätkö omasta virheellisestä päätöksestäsi vastuun sille vaimolle... Joo, ja meillä mies suostui lapsiin, halutakseen miellyttää minua, varsin idioottimainen motiivi lasten hankkimiselle sekin. Voit arvata, miten hyväksi hän olonsa tunsi parisuhteessa tällaisen jälkeen, tajusi virheensä ja jätti minut kantamaan virheestään vastuun :)
"Tuli vaan mieleen aika kiihkeästä vastauksestasi, tämä on selvästi kipeä aihe"
No ei todellakaan ole, vaan sattuneesta syystä tämä on aihe, josta minulla on omakohtaisia kokemuksia.
"ja heitit ilmaan jopa syytöksen "olet yksinkertaisesti suhteellisuudentajuton iditootti"."
jos pidät koiraa ja lasta jotenkin yhteismitallisina, niin olen edelleenkin samaa mieltä.
Paljon aikaa vievä koira rinnastuu aina töissä olevaan mieheen eli kyllähän sillä väistämättä vaikutuksensa parisuhteeseen on.
Ensin ihmiset ja sitten eläimet, ei koira saa mennä suhteen edelle!! teidän pitää alkaa käymään yhdessä lenkillä ja sun pitää huomioida myös kumppanisi eikä hyysätä ja ikävöidä koiraa enemmän..ja outoa sun tapauksessa on, että muka rakastat kumppaniasi mutta koira kuitenki on tärkeämpi..hmm
Kauanko olette olleet yhdessä, kauanko koira on ollut sinulla? Kumpi tuli aiemmin? Minkä ikäinen koira on kyseessä? Mitä muuta harrastat?
Eipä tuollaisessa asiassa muita voine neuvoa. Omalta kohdaltani tiedän, että koira menee mahdollisen ihmissuhteen edelle (on mennyt ja menee jatkossakin jos joudun valintatilanteeseen).
olleet yhdessä yli kaksi vuotta. Koira on melkeinpä vuoden ikäinen, pennusta asti kasvatettu. Mies tuli ensin, sitten koira.
koiralla olis sopiva koirakaveri, niin ei olis niin riippuvainen ihmisten huomiosta? Sitten jos olis luotettavaa lenkitys- (ja jos jotakuta auton omaavaa koiraharrastajaa voisi maksua vastaan pyytää viemään omien koiriensa kanssa ulkoilutuspaikkaan - vaikka sitten metsään - jossa koira saa olla pitkään vapaana) ja leikitysapua ja lomilla jokin tasokas hoitola, niin a vot. Suomessa taitaa vaan olla vähän harvemmassa ne palveluntarjoajat, ja puskaradiota kannattaa kyllä kuunnella.
tällainen sivusto, en sen enempää selaillut, enkä tiedä tästä mitään:
http://www.ovitz.net/ilmoitukset/?content=1&op=lue_ilmoituksia&osasto=7
aktiivinen koirani kun sai kaveriksi tyttökoiran se ei enää tarvitse niin paljon minua.
Kahdestaan ne purkavat toistensa energiat ja lenkityksenkin on voinut vähentää, ettei ne ihan läkähdy.
Ne myöskin ovat toisilleen ihanaa seuraa kun olemme poissa.
Koirasta pitää pitää huolta mutta jos koira menee miehen tai naisen edelle, omistaja on todella sairas!! Ne "ihmiset" jotka sanoo, koira tuli ensin ja mies sitten ja koira jää, ne ovat todella sairaita! Ite olen koira-ihminen ja eläinrakas mutta ne ovat kuitenkin eläimiä. Cesar milann on kans sitä mieltä, että eläimiä pitää kohdella eläiminä, ei ihmisinä!! Mutta jos joku kaipaa tollasta naista jonka mielestä koira ensin ja sitten vasta ihminen, ei se kaipaajakaan ole ihan terve.
Minulla ei lemmikki mene koskaan ihmisen edelle, vaikka kuinka rakas onkin. Silti en siitä luopuisi kumppanin takia. Ei sellainen kumppani ole minulle oikea joka haluaa muuttaa minua niin paljon että joutuisin elämään loppuelämäni ilman lemmikkejä. En minäkään pakota kumppania luopumaan rakkaistaan ja vaihtamaan radikaalisti elämäntyyliään, vaan etsin uuden kumppanin jos elämät ei sovi yhteen.
siis vaihtaisin puolisoani siksi, kun tämä ei sattumoisin välitä koiran hoitamisesta? Niinkö helppoa se on?
Kun otin koirani, olin tietoinen siitä, että sitoudun vuosikausiksi siihen (kyseinen rotu elää yleisesti jopa 14-vuotiaaksi). En todellakaan ottanut koiraa heppoisin perustein, ensin mietin tulevat elämäntilanteet muutenkin läpi; missä tulen asumaan, entä työt, paljonko se joutuu olemaan yksin, kuka hoitaa kun olen matkoilla jne.
Yhdenkään ihmisen takia en ole valmis tästä sitoumuksesta luistamaan. Jos tapaan miehen, joka ei pidä koirista (tai on niille allerginen) niin on helpompi lopettaa suhde heti alkuunsa kuin yrittää edes löytää yhteisiä asioita niin erilaisen ihmisen kanssa. Etenkin kun tulevaisuuden suunnitelmiini kuuluu muitakin eläimiä ja niihin liittyvä elämäntapa.
Joillekin on vain niin helppoa vaihtaa mies, jos jossain asiassa ei olla samaa mieltä. Kun harrastukset ottavat yliotteen, ei miehellä ole enää merkitystä? Mutta kukaan ei tiedä, kuinka paljon rakastan miestäni. Vaikka koiranhoidossa emme ole samaa mieltä, olemme todella toiveikkaita tulevaisuuden suhteen.
Olen vain miettinyt, että haukkasinko liian ison palan tuosta koiranhoidosta. Tiedän, meidän täytyy olla johdonmukaisia pitäessämme koiraa, mutta se on mahdotonta kun mies ei muuta kantaansa kirveelläkään. Sinänsä harmittavaa, tottakai se vaikuttaa koiraankin kun toinen välittää ja toinen ei.
En ole aina erimieltä mieheni kanssa, meillä on paljon hienojakin hetkiä ja viihdyn hänen lähellään. Me olemme miettineet perheenperustamista. Se ei kuitenkaan ole nyt ajankohtainen. Minun täytyy vain selvittää tunteeni ja hänen omansa. Meillä ei ole mitään kiirettä hankkia lapsia. Vaikka mieheni ei niin perusta koiran hoidosta, hän sanoo että oma lapsi on kallisarvoisen tärkeä ja pitäisi siitä huolta. Olen kyllä luottavainen tuon asian suhteen.
"hän sanoo että oma lapsi on kallisarvoisen tärkeä ja pitäisi siitä huolta. Olen kyllä luottavainen tuon asian suhteen"
Sinuna kyllä en nielisi tuota. Miten hän voi etukäteen TIETÄÄ miten hän jaksaa pitää lapsesta huolta, johan hän koiran suhteen teki virhearvion? Tyhjiä sanoja, vain teot kertovat. Ja se teko mitä olet jo nähnyt on se, että hänellä ei riitä pitkäjänteisyys eikä vastuuntunto edes eläimestä huolehtimiseen. Jospa hän tietää, että SINÄ huolehdit siitä lapsesta kahden edestä ja olet siten parasta äitimateriaalia? Vakka kantansa valitsee, hän haluaa äidiksi lapsillee juuri itsensä vastakohdilla varustetun naisen paikkaamaan omia puutteitaan. Sinun intosi hoitaa koiraa kertoo hänelle että sinä hoitaisit myös lapsenne antaumuksella, ja hän ottaisi lapsen suhteen saman roolin kuin koiran suhteen, sinähän tekisit kuitenkin 99% työstä. Tai sitten luotat ja jälkikäteen olet viisaampi sen suhteen onko hän oikeasti sanojensa mittainen mies vai vain tuulihattu joka ei tiedä. Tunnistan tarinasta paljon omaani, ja pelkään puolestasi. Lasta kun ei voi sijoittaa uuteen kotiin, tosin miehen voit sitten vaihtaa parempaan isämateriaaliin ja perustaa uusperheen. Nimim. kaksi lasta yksin hoitamaan jätetty nainen ja entinen koiraharrastaja
tässä on minulla paljon mietittävää. Teenkö oikeita valintoja vai en. Mitä jos teenkin väärän valinnan? Ärsyttävää olla epätietoisessa tilassa jatkuvasti. Mieheni on kyllä sanonut, ettei ole muutenkaan hoivaamisviettinen (sanoi, että olisi vain naurunaihe jos olisi esim töissä lähihoitajana), vaikuttaako se sitten tulevaisuuden lastenhoitoon? Riittääkö, että mies on vain läsnä? Puntaroin asioita jatkuvasti ja yritän pistää asiat tärkeysjärjestykseen.
Mies kyllä tekee, kun komennan, mutten halua että asioita tehtäisiin rautalangasta vääntämällä ja toisen johdattamalla. Minulle kun hoitaminen tulee niin luonnostaan ja nautin siitä. Ehkä rakastuin juuri hänen vastakohtaansa, hän on karski, rehti mies (työmyyrä) mutta kotiasioissa vastuuntunnoton ja laiska.
En tiedä, muuttuisivatko asiat kun saamme koiran hyvään kotiin. Mies on ja jää. Silti voisin viettää enemmän hänen kanssaan aikaa, minä kun en luovuta helpolla ja haluan pelastaa suhteen. Olen ehkä sitten niin yksinkertainen. Jotkut sanovat, että vastakohtaisuus piristää. Onko sitten niin? Vaikea sanoa. Joskus se on kyllä taakka.
"Riittääkö, että mies on vain läsnä?"
Voi kahden lapsen kokemuksella sanoa, että ei riitä. Jos mies ei ole hoivaava tyyppi, olet käytännössä lasten suhteen yksinhuoltaja. Ja luultavasti pääset todellisena yksinhuoltaja vähemmällä. Alkaa nimittäin vuosien mittaan sitä lapsia yksin hoitavaa keristää se, että perheessä on yksi vapaamatkustaja joka pitää oikeutenaan rentoutua, harrastaa, tavata kavereitaan ja lomailla koska hän tuo palkan ja naisen tehtävänä on hoitaa niitä lapsia 24/7. Kuka sitä parisuhdetta hoitaa kun et enää jaksa? Siitäkin sitten voi sinua syyttää kun kiinnität lapsiin liikaa huomiota (koska hän ei osallistu niin jonkunhan ne on hoidettava).
Johan tiedät, että hän on kotiasioissa vastuuntunnotan ja laiska, eli sinä jo TIEDÄT että hänestä ei ole perheenisäksi eikä osallistumaan lasten hoitoon. Tiedätkö, minäkin luulin että minulla riittävät voimat perustaa ja hoitaa perhe miehen kanssa, joka oli kotiasioissa vastuuntunnoton ja laiska. Olin nuori, jaksoin valvoa ja touhuta, mutta en arvannut miten kroppa rasittuu raskaudesta, imetyksestä ja siitä ainaisesta valvomisesta. Arvaa miltä tuntui valvoa 5 v joka yö lasten takia monista syistä, sairasta itsekin siinä sivussa, koskaan ei omaa aikaa eikä lomaa lapsista. Et tajua mihin olet ryhtymässä, itken puolestasi :( Kun voimasi loppuvat, lähdethän ajoissa pois (ero ja lapset yhteishuoltajuuteen), minä en tajunnut koska olin liian väsynyt ja taloudellisesti altavastaajana. Nyt tässä omille jaloilleni olen noussut vuoden ajan ulkopuolisen avun tukemana.
Ja minkälaisen mallin annat lapsillenne. Nainen rehkii ja hoitaa kaikki muut kuin itsensä. Mies hoitaa työt ja vetää kotona lonkkaa. Aika vanhanaikainen roolijako ;)
Ei, vaan vaihtaisit puolisoon, jolla on vahvuutena kyky ja halu hoivata ja kantaa vastuu itsestään, kodistaan ja sinusta. Oletko teillä se perheen omahoitaja, joka hoitaa kodin ja pyrkii miellyttämään miestä - unohtaen että sinä itse olet itsellesi se tärkein ihminen kuitenkin. Onko teillä hyväksikäyttösuhde, antaja ja ottaja? Mies ei laita tikkua ristiin jos sinä kiiruhdat siloittamaan tietä ja muuttamaan ympäristönne sellaiseksi että se tukee miehen itsekeskeistä elämäntyyliä.
Näissä piirteissä vastakohtaisuus ei piristä, vaan polttaa sinut loppuun. Oletko läheisriippuvainen, onko miehesi narsistinen (nämä ovat usein vakka ja kansi)? Rakastut mieheen jota saat palvella, eihän tuo ole rakkautta, vaan hoidat itseäsi hoitamalla miestäsi, ja miehesi rakastaa tulla palvelluksi. Milloin ajattelit hoitaa itseäsi? Onko sitä sinua ollenkaan, vai elätkö vain muille.
saatan olla ehkä läheisriippuvainen, koska pelkään menettäväni läheiset ihmiset ympäriltäni. Mieheni ei ole narsistinen, mutta välillä jollain tavalla ylpeän oloinen. Niin ainakin kerran hänen äitinsä sanoi. Minulle kauhun paikka on se, että olen yksin. Aina täytyy olla joku keskustelukaveri. Se alkaa olemaan ongelma. Enhän minä voi ketä tahansa ihmistä päästää lähelleni ja minun pitäisi elää itsenäisemmin. Lakata miettimästä asioita toisen silmin.
Kyllä minä ajattelen itseänikin, mutta muita enemmän. Ehkä huolehtivaisuus on falskannu liikaa ylitse. Pitää kovettua.
Älä rakas ystävä koveta itseäsi, älä! Sinussa on paljon arvostettavia piirteitä. Katso täältä josa on myös keskustelupalsa jos haluat jutella heidän kanssaan
http://www.laheisriippuvaiset.com/
Kuten arvelin, koira ei ole suhteenne ongelma. Lapset ja koirat eivät yleensä ole se todellinen ongelma, vaan tuovat ihmisissä heidän omat kipukohtansa pintaan. Älä tee perhettä hänen kanssaan ennen kuin pääset itsesi kanssa tasapainoon. Se voi vaatia eron, koska läheisriippuvuudesta ei voi parantua tuollaisen puolison kanssa. Puolisosi estää sinua paranemasta. On vain itsestäsi kiinni, haluatko itse voida paremmin. Jos olet nuori, pari vuotta itseäsi hoitaen on kannattava sijoitus, koska sen jälkeen pääset tasapainoiselta pohjalta perustamaan perhettä miehen kanssa, jolla on itselläänkin tarve hoivata ja olla täysipainoinen isä.
Ylpeä vai ylimielinen? Kyllä äiti luultavasti poikansa tuntee, ehkä sinun kannattaa jutella äidin kanssa :) Ja minkälainen isä on, poika voi joskus olla isänsä kopio.
"Sinuna kyllä en nielisi tuota. Miten hän voi etukäteen TIETÄÄ miten hän jaksaa pitää lapsesta huolta, johan hän koiran suhteen teki virhearvion"
miten kukaan voi TIETÄÄ tuota? mitä jos APlle iskee synnytysmasennus ja vauva jää kokonaan hoitamatta? mitä jos AP ihastuu komeaan lääkäriin synnytyslaitoksella ja jää sille tielle? Mitä jos taivas putoaa niskaan?
jos koirat ja lapset olisivat jotenkin sama asia, niin miki ihmeessä kaikissa lapsiperheissä ei ole koiraa, kun ne kerran ovat ihan yhtä ihania?
" Oletko läheisriippuvainen, onko miehesi narsistinen"
koska miehellä on erilainen näkemys koiran vaatimasta hoidosta, hän on narsisti?
voi elämän kevät näitä keittiözykologeja...voi hyvää päivää sentään.
joo, kyllähän minäkin olen varmasti jonkin sortin narsissi kun en pahemmin koiria hoida. pakkohan mulla on olla päässä jotain vikaa ja lapsuudessa jotain rempallaan, eihän se nyt vaan mitenkään voi olla niin, että normaali mies ei koirista perustaisi. varmaan ihan surkea isäkin kun ei mopsia ulkoiluta kahta tuntia päivässä ja lapioi paskaa hevostallilla.
(missähän välissä se äityliini ehtii ne lapset hoitamaan jos pitää kenneliä ja hevosia ja käy vielä päivätöissäkin?)
Onnellisia ajatuksia ja rakkautta sinulle, "normaali mies". Ilmeisesti jokin sinua ärsyttää.
Eihän tässä kukaan ole koirien ja lasten ihanuudesta puhunut...
Aikuinen mies varmasti sitoutuu lasta tehdessään siihen mahdollisuuteen, että äiti masentuu ja lapsi jää hänen hoidettavakseen. Aivan kuten aikuinen mies myös varautuu siihen, että saattaa jäädä yksinhuoltajaksi tai lapsi saattaa olla vaikeavammainen. Vai mennäänkö sitä vauvantekoon jotkin illuusiolasit päässä, epärealistisin odotuksin ja fyysisen kutinan takia? Kyllä minä punnitsin ennen lapsen hankkimista mm. pystynkö yksinhuoltajuuteen ja onko minusta vammaisen lapsen äidiksi. Ja montako lasta jaksan hoitaa yksin, kun miehestä ei ole tarpeeksi tukea ja apua (mies olisi innokkaasti lapsia tehnyt mutta ei halunnut hoitaa :))
Alkuperäisen kirjoittajan pitänee keskustella miehensä kanssa myös siitä, miten mies tulee toimimaan jos äiti masentuu, kuolee synnytyksessä tai vauva on vammainen. Hänen vastauksensa ja pohdintansa syvällisyys paljastanee miten kypsä hän on isäksi.
Mikä hemmetti naisiin iskee, kun koiran saavat taloon? Järki katoaa päästä kokonaan. Aina ensin on koira, vasta sitten mies ja lapset. Koira pääsee viereen nukkumaan, aivan sama missä mies makaa yms. Koira ei ole ihminen!
Toki ymmärrän, että koirasta täytyy huolehtia. Mutta voihan sen kouluttaa niin, että tietää paikkansa (en tarkoita alistamista). Luulen, että teilläkin olisi helpompaa, jos johdonmukaisesti toimisitte koiran kanssa molemmat samalla tavalla.
En ole koirien vihaaja, mutta sivusta seurannut työkaverinaisen sekoamista koiransa kanssa. Koira pitää ottaa mukaan jopa kauppaan, istumaan autossa sen aikaa kun "mamma" käy kaupassa. Älä vaan sano, että olet juuri samanlainen? Koeta vaikka yksi päivä ajatella ensin miestäsi, vasta sitten koiraa. Joku tuolla kirjoitti, ettei mies ole kypsä isäksi, jos ei koirasta halua huolehtia ja tykätä. Ei se niin mene. Lapsi on lapsi ja koira on eläin. Kyllä minullakin olisi pinna tiukassa, jos miehelläni olisi koira, joka menisi minun ja lasteni edelle. En kestäisi päivääkään. Saattaa olla, että koira olisi pian rukkasina.
Oletkomiettinyt, mitä se nainen/mies siltä koiralta saa mitä ei puolisoltaan? Anna puolisolle se mitä hän koirasta hakee, hän ei tarvitse koiraa mihinkään. Sen sijaan keskityt syyttämään sitä koiran pitäjää. Ihmiset haluavat tiettyjä asioita, ja tarpeet eivät tyydyty puolison avulla, täyte haetaan muualta. Kasva aikuiseksi, ja anna puolisollesi oikeita asioita, niin suosiosi on taattu :)
Itse elin suhteessa, joka ei ollut tyydyttävä. Puolisoni oli empatiakyvytön ja tunnekylmä. Tiedän tarkalleen, mitä jäin vaille, ja koirakin kykenee paljon enempään tällä osa-alueella mihin puolisoni kykeni. Puolison joutui kilpailemaan koiran kanssa, ja jollain tasolla tajosi että koira tällä osa-alueella peittoaa hänet 6-0, joten koiratsa on eroon päästävä. Aika itsekeskeinen ajatusmalli. Jos itse on tunnepuoleltaaan vammautunut eikä kykene puolisolleen kaikkea antamaan, miksi ei voi tätä hyäksyä omaksi puutteeksi ja antaa koiran täyttää tehtävänsä. Näin puoliso on tyytyväisempi ja erolta saatetaan välttyä, koska muuten toinen lähtee hakemaan sitä täytettä uudesta ihmisestä.
Niin moni nainen on ei terveellä tavalla liikkeellä koiran kanssa ja tässä muutamia cesar milanin mietteitä, nainen on sairas jos koira saa olla sängyssä ja mies joutuu kärsiin siitä, jos yhteinen tekeminen on hälläväliä koska nainen suree koiran yksinoloa, nainen sairas. Puhutaan siis alle 8h yksinoloa. Jos koira saa olla sohvalla ja mies joutuu istuun muualla, ei hyvä! Jos nainen sanoo koiralle "mamma" tai "äiti" menee kaupaan, nainen pitää koiraa ihmisenä ja ei ole tervettä!! Jos nainen koko ajan ajattelee ensin koiraa ja sitten vasta ihmistä, tällasen ihmisen ei saa aloittaa parisuhdetta koska on henkisesti epäkypsä. Näin talla kertaa, pitäkää koirista hyvää huolta :)
Kukin hoitakoon itsensä tahollaan kuntoon.
Nainen joka ottaa koiraansa (tai mieheensä) nähden äidin roolin hoitaa itsensä kuntoon ja pitää huolen että oma kehitys jatkuu ja lakkaa hoitamasta muita itsensä kustannuksella.
Mies joka pakoilee vastuuta tekemistään virheistään hoitaa itsensä omalla tahollaan kuntoon.
Molemmat ovat luultavasti epäkypsiä. Yleensä itsestään suuremman metelin pitää se epäkypsä vastuun pakoilija. Meteliä pitämällä hän on oppinut keventämään omaa reppuaan. Ikävä kyllä tällaisen äänekkään vastuunpakoilijan parina on hiljaisempi hoivaava aisankannattaja. Täydellinen pari, joista toinen ajan mittaan katkaiseen selkänsä, nimittäin se aisankannattaja.
Mulla on vähän samat fiilikset kun sun miehelläsi, ero on vaan se, että kyse on vanhempien koirasta eikä avopuolison. Eli vaikka olen 23v asun yhä kotona (opiskelujen takia) ja meillä on aina ollut koiria. Aiemmin sitä halusikin kaikenlaisia lemmikkejä yms. mutta viimeisten vuosien aikana on innostus laantunut kummasti. Jos esimerkiksi vasnhemmat lähtevät matkoille ja koira jää minun vastuulle, pääsee se ulos vain pikkulenkeille. Mun onnekseni meidän koira on jo vanha eli yleensä ei enää itsekään pitkille lenkeille halua, mutta mulla teettää tiukkaa että saan vietyä koiran ulos edes sen 3-4krt päivässä muutamaksi minuutiksi. Vaikka rakastankin koiria, niin en mä sen hoitamisesta tykkää. Tästä syystä olen hyväksynyt nyt sen tosiasian että itse en ikinä koiraa tulee hankkimaan. Voin kyllä kuvitella, että fiilikset on aika matalalla jos ei itseä yhtään kiinnosta koiran hoitoon osallistua ja puoliso touhottaa siitä koko ajan (ei pahalla :) ) niin kyllä se tekee ulkopuolisen olon. Ja vielä enemmän yleensäå kuin se että toinen menisi muualle harrastamaan. Eli kyse ei välttämättä ole mistään narsismista tai ylenmääräisestä itsekkyydestäkään. Koiran kanssa vaan on aika hankala elää, jos ei itse siitä ole yhtään kiinnostunut.
Siis tää on provo. Ei ole olemassa noin järkeviä koiraihmisiä!
Ettäkö ihan puoliso menee koiran edelle ? Huhhuh!
"koiran kannalta ehkä paras"
Eiköhän pitäisi miettiä, mikä on suhteen kannalta parasta :D
Ei, vaan aloittajan pitäis ajatella mikä on HÄNELLE parasta ja unohtaa se puoliso vaikka puoleksi vuodeksi. Hän elää täysin miestään miellyttääkseen ja tekee sen koska pelkää yksinäisyyttä. PItäisi oloittaa itsestään, löytää yksi hyvä ystävä ja jutukaveri, tutustua itseensä. Ja vasta sitten aloittaa parisuhde. Ystävyyssuhde itseen ensin, sitten yksi ystävä, sitten vasta parisuhde.
Aikalisä suhteessa voisi tehdä terää. Jos mies ei siihen suostu, on parast erota. Jos mies on kypsä ja tasapainoinen ja arvostaa naista todella rakastaen, hän suostuu aikalisään. Ja suhde voi jatkua terveempänä ja vahvempana aikalisän jälkeen.
Jos pitää miettiä onko koira tärkeämpi kuin mies, niin mielestäni on naisella jo päässä vikaa. Aloittajan mies kuulostaa aivan normaalilta, tavalliselta mieheltä. Aloittajalla vaan on "koirahulluus" mennyt yli hilseen. Sori vaan koiranomistajat. Teillä näyttää joskus tuo ajatusmaailma keikahtavan pahan kerran ympäri. Vertaatte miestä ja koiraa. Eikö ihminen ole aina ensin, sitten vasta eläin? Eläimelle eläimen paikka ja se ei tosiaankaan ole sängyssä.
Olisi kai parasta aloittajalle, toisten koiranomistajien mielestä, jättää hyvä mies ja elää elämäänsä koiran kanssa, pelkästään koiran ehdoilla?
Ymmärrän, että ihmisillä on lemmikkejä. Sitä en ymmärrä, miksi ette ymmärrä, että eläin on eläin. Toki siitä on huolehdittava jos sen hankkii, mutta kohtuus kaikessa.
En elä koiran mukaan, mutta se on vähän pakko koska koira on niin vaativa. Nyt en halua sellaisia viestejä, että miksi sitten hankit koiran yms. tiedän vastuuni. Kuitenkin koira on ehkä väärässä talossa ja tarvitsee ihmisen, joka jaksaa suurimmaksi osan päivästä hoitaa koiraa. Ei välttämättä aina huomioimassa tai hösäämässä, vaan ulkoiluttamalla ja aktivoimalla.
Ja koirani ei ikinä nuku sängyssä. En ole päästänyt sitä kertaakaan sänkyyn. Ymmärrän, että koira vie paljon aikaa, mutta nyt se on ylivoimaista, minulla ei riitä rahkeet. Kun itselleni on tärkeää myös ihmisten huomioiminen. Kaikki nämä yhdessä uuvuttavat minua. Saatan olla liian tunnollinen. Mutta tuntuu, ettei tässä muukaan auta.
sinusta tuntuu siltä, että koira vie liikaa rahkeita, niin anna se toiseen kotiin. Luopuminen on varmasti vaikeaa, mutta ajattele koiran parasta. Kuulostat kuitenkin järkevältä ihmiseltä, joka miettii kumpi ensin, koira vai mies ja kumman parasta haluaa. Anteeksi, jos jotenkin loukkasin koiraihmisiä. Yleensä he eivät kuitenkaan tajua, jos joku ei ihan oikeasti halua, että elämän määrää koira.
Tuli mieleen, onko teillä ketään tuttua, joka ei itse voi jostain syystä koiraa pitää kotonaan, mutta haluaisi sen kanssa ulkoilla ja leikkiä? Siinäkin voisi olla ratkaisu energisen koiran hoitoon.
Itse kuulun valitettavasti niihin ihmisiin, jotka eivät voisi kuvitella elävänsä koiran tai muunkaan eläimen kanssa samassa taloudessa. En tiedä, miten kävisi, jos kohtaisin miehen, jolla on koira. En joka tapauksessa haluaisi olla se, jota huomioidaan vasta toisena. Ja maata koiranhajuisessa sängyssä, yök :S.
Rahkeesi eivät riitä, siinä olet varmasti oikeassa. Et voi huolehtia itsestäsi, kodista, miehestäsi ja koirasta, suunnittelette vielä lastakin huolehdittavaksesi. Mitä jos aloitat ihan itsestäsi. Annat miehen hoitaa itsensä, koira uuteen kotiin ja unohdatte vauvakuumeen pariksi vuodeksi. Oletko uupunut (burn out)? Muille elävä ihminen helposti sairastuu burn outiin ja kiltin tytön syndroomaan, ja siitä parantuminen voi viedä useamman vuoden. Todellakin, LAKKAA PASSAAMASTA SITÄ MIESTÄSI JA HOITAMASTA KOTIA YKSIN, ja myy koira pois tai hanki sille ulkoiluttaja (itse olin koirarakas ja perheen allergian takia sain vain ulkoiluttaa muiden koiria). Jos yhdessä elätte, yhdessä jaatte vastuun kodista ja sen hoidosta. Vai oletko miehesi äiti? Jos mies ei suostu jakamaan yhdessä vastuuta kodistanne, pitäisikö sinun miettiä miltä osin suhteenne on vino. Vai oletko työtön kaikki päivät kotona ja mies rahantuoja talouteen? Jos se vinottaa valtasuhteita ja aiheuttaa skismaa, että toinen on rahantuoja ja toinen palkaton "kotiorja". Älä vaan sano, että sinun on pakko tehdä kaikki kun toinen ei vaan tee :)
Mutta vain _hyvään_. Älä anna sitä ilmaiseksi, ihmiset eivät arvosta ilmaisia asioita. Riski tulla otetuksi hetken mielijohteesta on turhan suuri. Haastattele uudet omistajat hyvin, varmistu siitä että he ymmärtävät mihin ovat ryhtymässä. Parasta on, jos heillä on ollut ennenkin koiria.
Koira on vielä nuori, se todennäköisesti sopeutuu. Kunhan ei joudu yhä uudestaan kiertoon.
Uutta kotia voi etsiä Apula-palstan kautta.
Kyllä yritän kaikkeni, että koira saisi parhaan mahdollisen kodin. Pieni huoli tietenkin on, että koira joutuisi kiertoon (jota en missään nimessä haluaisi!) haluaisin sen olla onnellinen. Olen miettinyt ja stressannut tilannetta monta päivää ja huono omatunto soimaa jatkuvasti. Olen itkenyt silmät päästäni.
Ja ongelma on se, että minun täytyisi olla vahvempi ja koota itseni. Niin muiden kuin itsenikin takia.