Olen silmäillyt tuon deittipalstan ilmoituksia ja silmiin pisti tositarkoituksella-ilmoitusten runsas lukumäärä. Tarkemmin lukiessa tuntuu olevan suuri tarve saada ihan tavallista seuraa jakamaan arkea.
Meillä kotona tilanne on hieman erilainen. Yhteistä taivalta on takana 5 vuotta. Jaamme puolisoni kanssa arjen uusioperheessä ja rakennamme yhteistä tulevaisuutta. Elämänkumppanini on bi-seksuaali ja minä bi-utelias. Aiemmin löysimme itsemme parinvaihdosta, jossa hän pääsi toteuttamaan myös bi-seksuaalisuuttaan. Kolmattapyörääkin on kokeiltu niin naisista kuin miehistäkin. Vapaassa suhteessamme olemme aiemmin määritelleet pettämisen puolelle menevän esim. toisen kädestä kiinni pitämisen, yhdessä nukkumisen, sohvalla sylikkäin löhöilyn jne. Pelisääntöihin kuului myös, että olemme molemmat aina seksuaalisen kanssakäymisen tilanteissa läsnä ja jos henkilökemiat eivät kohtaa on molemmilla täysi oikeus aina laittaa hommalle stoppi. Sellaisten ihmisten kanssa, joiden kera emme kokeneet edes jonkinlaista henkistä yhteyttä, ei tilanteet milloinkaan päässeet niin pitkälle että jompikumpi olisi joutunut viheltämään pelin poikki. Silloisissa tapaamisissa miehet eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita bi-kokeiluista, joten sen vuoksi jäin itse vain bi-uteliaaksi.
Yhteisen lapsen jälkeen suhteemme on kuitenkin kaikkia ennakko odotuksia vasten muuttunut platoniseksi eikä vaimollani ole tällä hetkellä kiinnostusta seksiin koskipa ajatus sitten naisia, miehiä tai minua. Olemme kokeilleet hellää läheisyyttä, kovaa pornoa, hierontasessioita, erotiikka-lautapeliä jne. halujen herättäjänä, mutta tuloksetta. Tällä hetkellä vaimoani ei kiinnosta hoitaa seksuaalisiatarpeitani edes käsipelillä. Hän ei tällä hetkellä kaipaa myöskään parisuhteen läheisyyttä (halailuja, pussailuja, sohvalla yhdessä kiehnäämistä jne), sillä vakaa suhde tuo turvaa ja lapsi antaa läheisyyttä :)
Sanotaan, että seksiongelmat kumpuavat aina parisuhteen muista ongelmista. Pitkällisten ja syvällisten keskustelujen jälkeen tämä ei kuitenkaan tunnu meidän kohdallamme pätevän.
Vaimoni ehdotti minulle nyt panokaverin etsimistä. Keskustellessamme totesin, että kaikista yleisistä väitteistä huolimatta, en pystyisi harrastamaa suhteemme ulkopuolista seksiä ilman, että siinä olisi myös tunnetta mukana. Panokaverin löytäminen kun noudattaa aika pitkälle samaa kaavaa kuin seurustelun alkaminen ihastumisineen, ajankäyttöineen, toiselle huomion antamisessa jne. Hän on valmis hyväksymään siis vakipanon ja minun välille syntyvän siteen hellyyden osoituksineen kaikkineen. Itse pelkään kuitenkin sen lävähtävän vasten kasvoja jossain vaiheessa, kun vaimoni tunteet hellyyden tarpeesta ja seksuaaliset halut muuttuvat. Minun kannaltanihan se kuitenkin on tavoiteltava tilanne yhteisen elämämme rakentamisessa, joten huolena onkin mahdollisen katkeruuden jääminen hänen puoleltaan vaikka nyt on oikeasti asia puitu juuriaan myöten ja päädytty tällaiseen ratkaisuun.
Ajattelin yrittää ennaltaehkäistä vaimoani mahdollisesti myöhemmin kohtaan tulevilta tunnemyllerryksiltä joko tapailemalla ainoastaan pariskuntia tai sitten bi-naisia, jotta vaimoni voi kemioiden kohdatessa ja seksuaalisten halujen kasvaessa myös saada ns. panokaveristani uuden ystävän.
Mennäänkö nyt ihan metsään tai olisiko jollain parempia ehdotuksia karikoiden välttämiseksi?
PS. Miten saan luotua Suomi24-sähköpostiosoitteen!!!
Meillä kotona tilanne on hieman erilainen. Yhteistä taivalta on takana 5 vuotta. Jaamme puolisoni kanssa arjen uusioperheessä ja rakennamme yhteistä tulevaisuutta. Elämänkumppanini on bi-seksuaali ja minä bi-utelias. Aiemmin löysimme itsemme parinvaihdosta, jossa hän pääsi toteuttamaan myös bi-seksuaalisuuttaan. Kolmattapyörääkin on kokeiltu niin naisista kuin miehistäkin. Vapaassa suhteessamme olemme aiemmin määritelleet pettämisen puolelle menevän esim. toisen kädestä kiinni pitämisen, yhdessä nukkumisen, sohvalla sylikkäin löhöilyn jne. Pelisääntöihin kuului myös, että olemme molemmat aina seksuaalisen kanssakäymisen tilanteissa läsnä ja jos henkilökemiat eivät kohtaa on molemmilla täysi oikeus aina laittaa hommalle stoppi. Sellaisten ihmisten kanssa, joiden kera emme kokeneet edes jonkinlaista henkistä yhteyttä, ei tilanteet milloinkaan päässeet niin pitkälle että jompikumpi olisi joutunut viheltämään pelin poikki. Silloisissa tapaamisissa miehet eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita bi-kokeiluista, joten sen vuoksi jäin itse vain bi-uteliaaksi.
Yhteisen lapsen jälkeen suhteemme on kuitenkin kaikkia ennakko odotuksia vasten muuttunut platoniseksi eikä vaimollani ole tällä hetkellä kiinnostusta seksiin koskipa ajatus sitten naisia, miehiä tai minua. Olemme kokeilleet hellää läheisyyttä, kovaa pornoa, hierontasessioita, erotiikka-lautapeliä jne. halujen herättäjänä, mutta tuloksetta. Tällä hetkellä vaimoani ei kiinnosta hoitaa seksuaalisiatarpeitani edes käsipelillä. Hän ei tällä hetkellä kaipaa myöskään parisuhteen läheisyyttä (halailuja, pussailuja, sohvalla yhdessä kiehnäämistä jne), sillä vakaa suhde tuo turvaa ja lapsi antaa läheisyyttä :)
Sanotaan, että seksiongelmat kumpuavat aina parisuhteen muista ongelmista. Pitkällisten ja syvällisten keskustelujen jälkeen tämä ei kuitenkaan tunnu meidän kohdallamme pätevän.
Vaimoni ehdotti minulle nyt panokaverin etsimistä. Keskustellessamme totesin, että kaikista yleisistä väitteistä huolimatta, en pystyisi harrastamaa suhteemme ulkopuolista seksiä ilman, että siinä olisi myös tunnetta mukana. Panokaverin löytäminen kun noudattaa aika pitkälle samaa kaavaa kuin seurustelun alkaminen ihastumisineen, ajankäyttöineen, toiselle huomion antamisessa jne. Hän on valmis hyväksymään siis vakipanon ja minun välille syntyvän siteen hellyyden osoituksineen kaikkineen. Itse pelkään kuitenkin sen lävähtävän vasten kasvoja jossain vaiheessa, kun vaimoni tunteet hellyyden tarpeesta ja seksuaaliset halut muuttuvat. Minun kannaltanihan se kuitenkin on tavoiteltava tilanne yhteisen elämämme rakentamisessa, joten huolena onkin mahdollisen katkeruuden jääminen hänen puoleltaan vaikka nyt on oikeasti asia puitu juuriaan myöten ja päädytty tällaiseen ratkaisuun.
Ajattelin yrittää ennaltaehkäistä vaimoani mahdollisesti myöhemmin kohtaan tulevilta tunnemyllerryksiltä joko tapailemalla ainoastaan pariskuntia tai sitten bi-naisia, jotta vaimoni voi kemioiden kohdatessa ja seksuaalisten halujen kasvaessa myös saada ns. panokaveristani uuden ystävän.
Mennäänkö nyt ihan metsään tai olisiko jollain parempia ehdotuksia karikoiden välttämiseksi?
PS. Miten saan luotua Suomi24-sähköpostiosoitteen!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
menosta ! Kun mikään ei riitä, niin pitää kokeilla seksin suhteen kaikkea mahdollista. Voi, voi.
Tapauksesi on tosiaan hyvä esimerkki siitä, kun normaalia parisuhdetta ei nykyään tunnuta arvostavan ja seksistä on tullut vain tunteeton tapahtuma.
Itselleni tulee mieleen eräs lapsuuteni kaveri, jolla oli vaimonsa kanssa tapana katsella joka ilta pornileffoja ja niitä heillä kuulemma olikin sitten yli 200h hyllyssään. Meni viisi vuotta kun kaverilla ei seissyt enää kuin pornon avulla ja seuraavien viiden vuoden jälkeen ei enää ollenkaan. Hän oli siis jo nelikymppisenä impotentti.
Surullinen tulevaisuus sinullakin on edessä tuon seksin suhteen .....
asiaa - näin se voi monesti käydä, kun seksistäkin tulee vain suoritus ja kokeilu, niin se jotenkin tekee ihmisestä tunteettoman olennon niinkuin vaimosti kohdalla on saattanut käydä. Ei kiinnosta, eikä huvita. Tosin lapsen syntymä vaikuttaa naisen hormoonitalouteen ja vie aikansa, kun se tasapainottuu.
Kun ei ole tunteita seksuaalisessa kanssakäymisessä mukana tai on tullut liikaa kokeiltua pelkästään panopohjalta, niin seksistäkin on saattanut pelkkää panoa - ihan yhdentekevää. On tavallaan vaarallista toimia noin - sillä se turruttaa ja tuhoaa jotain ihmisen psyykessä ajanmittaan. Ihminen on psykosomaattinen kokonaisuus - kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ei seksin harrastamisen pitäisi olla kuin seisottaisi lihatiskillä - kun mikään ei riitä, niin tulos saattaa olla arvaamaton. Asiasta tulee onttoa, tunteetonta suorittamista.
Ei ihmisen seksuaalisuutta ole tarkoitettu tuhlattavaksi kaikilla alttareilla.
...että tämä tai tämänkaltainen mies ei osu kohdalleni, kun nyt uusiosinkkuna haen sitä miestä ihan oikeasti ja ihan todella "tositarkoituksella" Suomi24:stä. Tai jos osuu, tekee HETI tietäväksi mitä hakee, että osaan ohittaa. Teethän niin?
No onneksi en ole bi, joten toivottavasti en törmää sinuun.
Voi sua, etkö osaa runkata? Keksiä jotain muita tuolle addiktiollesi?
Jos on nyt pakko joku ottaa aikaa ja energiaa perheidylliltänne viemäään (vauvakin vielä) ota joku varattu nainen, jonka miehelläkin on suhteen ulkopuolinen suhde.
En yhtään ihmettele, ettei vaimoasi kiinnosta seksi enää. Olisiko jo saanut tarpeeksi touhuistanne?
Älä tuo kiitos tota omalaatuista ahmivaa seksuaalisuuttasi meidän tavallisten ihmisten ilmoille. "Panokaveri" on muuten sana, jota en ymmärrä lainkaan, enkä arvosta ihmisiä, joiden sanavarastoon se kuuluu. Teineillä sen vielä käsittää, kun eivät mistään mitään tiedä, mutta ilmeisesti ette ihan teinejä ole....
Fakta on, että ihmisiä ei panna kerta toisensa jälkeen ilman tunteita - tai sitten se on jotain mekaanista toimitusta, jossa ei ole mitään iloa kenellekään, pelkkää nihilististä murhetta lopulta.
Ja minulla on ollut seksikumppaneita tähän ikään saman verran kuin ikävuosia eli noin 40, joten en todellakaan ole moralisti tai puritanisti, enkä minkän sortin uskovainenkaan, mutta läksyni oppinut. Seksuaalisuus on liian hieno ja arvokas asia turmeltavaksi tuollaisella selvästi addiktoituneella "harrastustoiminnalla".
kuin pässiä narussa.....valmistelee omaa "tempaustaan". Lopeta hyvä mies toisen puolesta "analysointi" ja seuraa vain omia tuntojasi......nussi ! No ketä vaan......huomaat myös kumppanisi muutoksen..........
siellä neuvoo, samanlainen panomies on kadun mieskin:D
Tyhjää kun pää kumajaa, niin minkäs voit!
jos kokeilette nyt kokonaan unhotaa sen panemisen ja samoilette vaikka lapsien kanssa metsässä. kyllä ne himot herää jos on herätäkseen...syitä pitää kuunnella ja ei siihen seksinpuutteeseen ole kuollut vielä kukaan. niin paljon täysin yksinäisiä ihmisiä...sul on joku rakas..mitä oik. haluat. seksi ei ole irstailua varten.
Kenties sinun kannattaisi harkita myös samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia bi-(tai bi-uteliaita)miehiä? Olen ymmärtänyt, että heitä riittää. Biukkomiehen luulisi myös osaavan suhtautua, jos ja kun sinun ja vaimosi suhde lähtee taas toimimaan.
Olen lukenut kaikki vastaukset suht tuoreeltaan. Sinänsä en kokenut tarvetta niitä suuremmin kommentoida, koska annoin alkuun mielestäni riittävät taustatiedot ja pyysin neuvoa
"Miten myöhemmin pois avoimesta suhteesta minimoimalla elämänkumppanini mahdollisen tunnemyllerryksen".
Sinulle "Olipa surullinen tarina nykyajan menosta!":
Hyvä pointti, olen kyllä elämyshakuinen, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö arvostaisi normaalia parisuhdetta. Jokainen määritelköön itse omasta mielestään normaalin parisuhteen, mutta kuten rivien välistä ilmaisin kaipaan itse halailuja, pussailuja, sohvalla yhdessä kiehnäämistä saamatta vastakaikua.
Sinulle "Sitä saa, mitä tilaa: Puhut todella asiaa":
Osuit aika lähelle naulan kantaan siinä mikä puolisoltani on halut vienyt. Kertomatta asiasta sen tarkemmin voin todeta, että tapahtumat juontavat paljon pidemmälle kuin minun ja kumppanini kokeiluihin.
Sinulle "voi hallelujaa juu: Toivon totisesti..."
Teen HETI tietäväksi hakevani seikkailua. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että kaipaan aikuiskontakteja pelkkältä kaveripohjaltakin, jotka saattavat johtaa kemioiden kohtaamiseen myös muulla tasolla. Siihen siis viittasin kirjoittaessani "Panokaverin löytäminen kun noudattaa aika pitkälle samaa kaavaa kuin seurustelun alkaminen ihastumisineen, ajankäyttöineen, toiselle huomion antamisessa jne".
Olen joutunut olemaan elämässäni 10 vuotta tahdonvastaisessa selibaatissa (olen toki runkannut) suunnaten energiani muualle. Pikkuhiljaa olen alkanut kokemaan, että seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen on minulle sen verran tärkeää, että haluan tyydyttää niitä tarpeita vielä kun se biologisesti on mahdollista.
Panokaveri sanasta olen samaa mieltä kanssasi. Käytin sitä tiivistääkseni ajatelmia. Itse etsin lähinnä hyvää perhetuttavuutta, jonka kanssa voisi myös harrastaa seksiä.
Tämä ja alkuperäinen tekstini riittänevät vastaamaan aiheisiisi "fakta on" ja "turmeltava harrastustoiminta".
Sinulle "Kadunmies: Nainen vie sinua kuin pässiä narussa":
Hänen oletettu tempauksensa palauttaisi meidät aiemmin vallinneeseen tilanteeseen, kuten esiin toin, joten en näe asiassa huolta. Kiitos kuitenkin kommentistasi.
Sinulle "Pässi toista pässiä: Milloin opit?":
Vedit sanattomaksi :)
Sinulle "sex gone bad":
Paneminen on jo aiemmin koitettu unohtaa. Vuosi vierähti niin... Mitäkö oikeasti haluan? Jonkun kenen kanssa kokea läheisyyttä, ihokosketusta, toisen tuoksua, hyväilyä ja rakastelua. Mielummin hellää tantrasexiä kuin hard core pornoa. No, toki sekin kyllä menee :)
Sinulle "Hedopaatti: Harkitse miehiäkin?":
Kiitos ajatuksesta. Olet täysin oikeassa vastatessasi kysymykseeni kirjoituksesi lopussa. Olen tullut kuitenkin siihen tulokseen, että varsinaisesti en himoitse miehiä enkä ole heistä varsinaisesti kiinnostunut. En voi kuvitellakkaan vartaloiden hyväilyä, suutelua tai muuta sellaista. Oman selibaatin aikana oma jalkoväli on tullut tutuksi ja olen kiinnostunut ainoastaan miehen vehkeistä, en millään tavalla muutoin.
Sähköposti muuten pelittää nyt! Otin yhteyttä asiakaspalveluun ja joko rekisteröinnissä on joku vuorokauden turvaraja tai sitten järjestelmässä oli joku tilapäinen häiriö, mutta nyt tavaoittaa osoitteesta
[email protected]