Nyt en ole koko ketjua lukenut läpi mutta voisin kertoa oman tarinani ja saada hieman ulkopuolisen näkökulmaa asiaan.
Eli, olen 6. vuotta naimisissa, kaksi pientä lasta. N. vuoden verran olen tuntenut etten ole onnellinen liitossani. Mieheni on hyvä isä, hyvä mies, ei mitään konkreettista syytä olooni, vaan se on enemmän tunnepuoli joka mättää. Olen usein henkisesti yksin, mies ei juurikaan puhu mistään ja ollaan hyvin erilaiset. Yhdessä olemme olleet 7 vuotta. Tuntuu että taannun suhteessani, mutta olen yrittänyt tsempata, yrittänyt löytää kadonneen intohimon, rakkauden joka miehen ja naisen välissä kuuluisi olla mutta en ole onnistunut :(
Tapasin muutama kuukausi sitten miehen, jota tapailin n 15 vuotta sitten, olimme molemmat silloin nuoria ja rakastuneita ja näimme muutaman kerran. Mies ei ole koskaan unohtanut minua enkä minä häntä. Miehellä on lapsia ja avovaimo. Olemme yhteydessä lähes jatkuvasti, näemme toisiamme ja olemme todella rakastuneita. Molemmat kokevat että meidät on tarkoitettu toisillimme ja ne tunteet ovat jossain määrin olleet aina meidän välillä, koko sen 15 vuoden ajan, vaikka emme ole nähneet toisiamme. Kuulutaan yhteen, löydämme toisistamme ne asiat mitä ollaan aina haettu ja kaivattu. Ollaan erittäin rakastuneita mutta kolikon toinen puoli..molemmilla on perhe ja lapsia. Molemmat tietävät että se puoliso ei ole se oikea, mutta mitä voimme tehdä?? Olen niin rakastunut ja tunne siitä että toinen on minua varten on raastaavaa. Kumpikaan ei ole koskaan ennen pettänyt ketään toista, ja mikä tässä outoa on ettemme koe tekevämme nytkään väärin! Tottakai molemmat tiedostavat että petämme puolisoitamme mutta kun se ei tunnu pahalta.
Tarvitse apua! En pysty elämään ilman tätä miestä mutta miten kauan tällainen voi jatkua? Mikä on ulkopuolisen mielipide? Apua kaivataan!
Eli, olen 6. vuotta naimisissa, kaksi pientä lasta. N. vuoden verran olen tuntenut etten ole onnellinen liitossani. Mieheni on hyvä isä, hyvä mies, ei mitään konkreettista syytä olooni, vaan se on enemmän tunnepuoli joka mättää. Olen usein henkisesti yksin, mies ei juurikaan puhu mistään ja ollaan hyvin erilaiset. Yhdessä olemme olleet 7 vuotta. Tuntuu että taannun suhteessani, mutta olen yrittänyt tsempata, yrittänyt löytää kadonneen intohimon, rakkauden joka miehen ja naisen välissä kuuluisi olla mutta en ole onnistunut :(
Tapasin muutama kuukausi sitten miehen, jota tapailin n 15 vuotta sitten, olimme molemmat silloin nuoria ja rakastuneita ja näimme muutaman kerran. Mies ei ole koskaan unohtanut minua enkä minä häntä. Miehellä on lapsia ja avovaimo. Olemme yhteydessä lähes jatkuvasti, näemme toisiamme ja olemme todella rakastuneita. Molemmat kokevat että meidät on tarkoitettu toisillimme ja ne tunteet ovat jossain määrin olleet aina meidän välillä, koko sen 15 vuoden ajan, vaikka emme ole nähneet toisiamme. Kuulutaan yhteen, löydämme toisistamme ne asiat mitä ollaan aina haettu ja kaivattu. Ollaan erittäin rakastuneita mutta kolikon toinen puoli..molemmilla on perhe ja lapsia. Molemmat tietävät että se puoliso ei ole se oikea, mutta mitä voimme tehdä?? Olen niin rakastunut ja tunne siitä että toinen on minua varten on raastaavaa. Kumpikaan ei ole koskaan ennen pettänyt ketään toista, ja mikä tässä outoa on ettemme koe tekevämme nytkään väärin! Tottakai molemmat tiedostavat että petämme puolisoitamme mutta kun se ei tunnu pahalta.
Tarvitse apua! En pysty elämään ilman tätä miestä mutta miten kauan tällainen voi jatkua? Mikä on ulkopuolisen mielipide? Apua kaivataan!
Vastaukset 8
Vanhimmat
kaikki neljä yhteen, jospa sinun miehesi ja tämän rakastajasi vaimo ihastuisivat toisiinsa, siinähän se olisi ongelma ratkaistu hetkessä! Mieti, miltä sinusta tuntuisi jos miehesi tekisi selkäsi takana tuota samaa kun sinä? Tai sitten ei auta muu kun erota nykyisistänne ja perustaa, ah niin ihana uusperhe joka on varmaan tosi onnellinen..
No missä mielestäsi rakastuminen toiseen tapahtuu, ellei jonkun selän takana? Ainahan joku joutuu väkisinkin petetyksi, kun puoliso rakastuu toiseen?
Vai tiedätkä jonkun, joka on ihastuttuaan vienyt samana päivänä uuden ihastuksensa puolisolleen näytille: Tässä tämä nyt on?
Liitot yksinkertaisesti päättyvät usein eroon. On menty nuorina naimisiin, mutta muututtu - tai pikemminkin tultu omaksi itseksi. Siinä voi huomata, ettei oikeastaan ole niin paljon yhteistä. Monet löytävät ns. kypsän onnen vasta keski-iässä.
Avioliittoon mennään usein "sopivan" kanssa, eli henkilön, joka kykenee olemaan hyvä äiti/isä, pyörittämään arkea jne. Ehkä geeniperimämmekin ajaa meitä liittoihin ihmisten kanssa, jotka eivät ole meille henkisesti niitä sopivimpia, mutta kykenevät perustamaan kanssamme perheen.
se ainoa vaihtoehto, jos yhdessä haluatte olla. Jos et halua rikkoa kahta perhettä, niin sitten katkaiset kaikki välisi tähän kolmanteen pyörään lopullisesti. Eipä ole oikein muita fiksuja vaihtoehtoja. Joko siis olet rohkea ja kärsit seuraukset, oli ne mitkä tahansa, tai sitten jatkat 100% uskollisena avioliitossasi.
Jos kerta noin kärsit, niin miksi et menisi juttelemaan ammatti-ihmiselle? Voisi antaa perspektiiviä tuohon pettämisasiaan. Ota vastuu omista tunteistasi ja teoistasi. Ihan suotta pistät miehesi kärsimään, ei hän ole syypää siihen että sinä et häntä rakasta ja hän ei tunnu sinulle oikealta.
Ei varmaan tunnu kummankaan puoliso oikealta, kun kummallakin suhde vieraaseen. Oliskohan se noin auvoista miltä tuntuu, kun ei olekaan enää jännitystä asiassa. Lapsille se vahinko koituu, jos jatkatte tuolla tavalla. Et voi olla vaimo miehellesi, kun hääräät muualla. Kannattaiskohan ensin vähän funtsia ja tehdä ratkaisut sen pohjalta, onko se puoliso(t) todella niin onnettomia teillä molemmilla. Tuntuu niinkuin nyt te kaksi onnenonkijaa olette kohdanneet ja kaikki on niin ihanaa tai kenties kuvitelmaa, mene tiedä.
Ota vain ero vaikka miehesi ja tämän toisen vaimo kärsivätkin tämän jälkeen niin he tietämättään kärsi-
vät jo kun tämä teidän välinen rakkaus syö heidän rakkauttaan.
Jos yhäkin tunnette vetoa toisiinne vaikka olette perustaneet perheet muualle niin
mikä teitä esti aiemmin liittymästä yhteen ?.Se mikä tuli teidän väliin silloin saattaa tulla edelleenkin
väliinne tavalla tai toisella ?
Vaihtoehtonahan on salatapaamiset jatkossakin mutta se taasen on ,tiedät jo? .
Ongelmia tulee teillä olemaan melkoisestI edessäpäin puolisoidenne taholta ja lasten huoltajuusjuttujen
mukanaan tuomat kiistat.
Voi sentään toivottavasti tämä uusvanha rakkaus on eron arvoinen asia !
Siis ota se avioero vireille kun olette yhdessä uuden rakkauden kanssa keskustelleet asiasta
ja paikallaan on käydä siellä avioliittoneuvolassakin ensin, kuten täällä ehdoteltiin.
Ja sitten on vielä sotkut ja puimiset omien puolisoidenne kanssa, johan olette sotkussa .
Riittäköhän rakkaus sentään ihan kaikkeen sinulla on melko vakaat ja hyvät oltavat nykyisen
miehesikin kanssa ?
Jaa ´a paha on tilanteesi ja rakkaus ei tuo helpotusta varatuille .
Ken petturuuden maljast nauttii hän itse tiensä valitkoon !
Johan amor nuolen heitti ,olikohan myrkkynuoli ?
Elämä on tehty elettäväksi. Rakkaus on voimakkaimpia tunteita elämässä, mutta ei läheskään niin yleistä kuin luullaan. Moni ei koko elämänsä aikana koe rakkautta.
Niin, eroaminen tuo haasteita mukanaan. Asiat on pohdittava, koska kuviossa on mukana lapsia. Mikäli erot pystytään hoitamaan asiallisesti ja järjestämään lapsille jatkossakin turvallinen ja tasapainoinen elämä, niin silloin eroaminen on mahdollista, myös eettisesti. Kyllähän lapsetkin kärsivät elämästä, jossa vanhemmat eivät viihdy yhdessä oikeasti.
Kiitos järkevistä vastauksista!
Tämä ei tosiaan ole helppoa..tilanne voisi ehkä olla erilaine, jos olisin tavannut miehen baarissa, uusi tuttavuus, molemmat haluavat vähän jännitystä arkeen etc mutta kun nyt on kyseessä mies jonka olen "tuntenut" 15 vuotta. Olin hänen ensirakkaus..silloin mä olin vastahakoinen, koska olimme aika nuoria ja en ollut valmis silloin seurustelemaan, eli mä olin se joka luovutin. Hän on ollut muhun rakastunut siitä asti, toki tunteet laantuneet vuosien varrella mutta olen aina ollut hänelle unelma.
Ollaan nyt "tapailtu" muutaman kuukauden ja seksiä ollut vain kerran, olosuhteet eivät ole antaneet mahdollisuuksia siihen enempää, mutta siis kyse ei ole seksisuhteesta. Viestejä menee n. 20 päivässä ja kun näemme tunteet ovat molemmilla pinnassa ja hetket ovat erittäin herkkiä.
En ole kokenut tällaista kenenkään muun kanssa..
En ole koskaan aikasemmin pettänyt ketään miestystävääni, joten tämä on todellakin uusi tilanne minulle.
Eipä sinulla ole kuin kolme vaihtoehtoa eli
1. Muuta vuokra-asuntoon ja hae avioeroa.
2. Jatkat sivusuhdetta ja pidät perheesi kasassa
3. Hae/haette apua ammattiauttajalta
Siinäpä ne. Jos omat tunteesi ovat 100% varmat, niin vaihtoehdoiksi jää vain nro 1.
Onnea matkallesi!