ja siksi kysyn tältä palstalta.
Mitä ajattelet jos joku viranomaistaho lääkäri, kasvatusneuvola, ym. ehdottaa lapsellesi aloitettavan rauhoittavan lääkityksen?
Muutkin saa kommentoida.
Mitä ajattelet jos joku viranomaistaho lääkäri, kasvatusneuvola, ym. ehdottaa lapsellesi aloitettavan rauhoittavan lääkityksen?
Muutkin saa kommentoida.
Vastaukset 25
Vanhimmat
lääkkeestä, syystä, sivuvaikutuksista, hyödystä (kuka hyötyy) ja omasta arvioista. Onko normatiivinen käytös jotakin mihin tulee aina pyrkiä keinolla millä hyvänsä - esim. lääkkeillä? Sanoisin et useimmin ei kuin kyllä, mut silti ymmärrän miksi niin moni tekee.
Ajatellaan lapsesi saavan aivan järjettömiä raivokohtauksia. Raivoaminen johtuu aikuisten asettamista rajoista ja joidenkin koulukavereiden näkemisestä.
On tarttunut puukkoon ja uhannut itseään ja muita. On rikkonut lukuisia ovia ja muuta irtaimistoa. Sanoo itse olevansa ahdistunut.
Antaisitko suostumuksen rauhoittavan lääkkeen aloittamiselle?
Kyseisen lääke vie aikaa ollakseen kohdillaan. Lopetus ei onnistu heti eli aiheuttaa riippuvuutta. Koulu on alkanut pitkästä aikaa sujumaan, lapsi saa taas 10 ja 9 kokeista.
Ongelma päivittäiset raivokohtaukset joita esiintyy koulussakin.
Tiedän olevani itse osa syyllinen lapsen käytökseen, enkä päätöksiä ole suuntaan toiseen tekemässä muiden mielipiteistä. Mietin vain onko lääkitys todellakin se ainoa keino jolla enää pystyy lasta auttamaan.
olisi ensisijainen tehtävä. Ihmettelen, jollei kukaan ole sitä vielä ehdottanut. Sitten muutto rauhallisempaan ympäristöön, vaikka maalle jos vaan mahdollisuuksia on. Sellainen ympäristö rauhoittaa lasta, kaupunkiympäristö ei sitä tee. Sekä hanki lapselle lemmikki/lemmikkejä. Niillä on positiivinen vaikutus lapsen kehitykseen. Villitkin lapset yleensä käyttäytyvät eläimiä kohtaan suojelevasti ja hyvin. Lemmikistä lapsi saa myös uskotun ja ystävän itselleen.
Noin mä itse toimisin ainakin vastaavassa tilanteessa.
vaihdosten jälkeen pitkästä aikaa koulu jossa lähtenyt taas sujumaan ja arvosanat nousemaan.
Tämän lapsen kanssa on jo tehty muutama vuosi töitä. Parempaan suuntaan ollaan menossa.
hyvä kysymys on kenen etu. Opettajan etu voi olla suositella erityisluokkaa ja lääkitystä. Lääkefirman etu varmasti on lääkitys. Barbapapan koulussa yliaktiiviset pantiin kuluttamaan energiansa liikunnalla.
että sen oma mielipide vaikuttaa aika paljon; ja sekin, että tehdäänkö kenties hänen tahdon vastaisesti.
Se että lääke on "rauhoittava", ei vielä kerro kovin paljon. Niin on mummin beetasalpaajakin. Onko sulla tarkempaa tietoa mistä aineesta on kyse?
"Mietin vain onko lääkitys todellakin se ainoa keino jolla enää pystyy lasta auttamaan. "
Varmasti ei ole ainoa keino, ei saa olla, ei voi olla eikä ole. Jos kyse on impulssien pidättämisestä ja käytöksen säätelystä, eihän mikään lääke suoraan siihen auta.
Mutta mikä tahansa oppiminen on helpompaa, jos ahdistus lievenee. Myös käyttäytymisen säätelyn ja itsehillinnän opettelu.
kirjoitin asiasta enempi.
Toukokuussa on palaveri jossa asiaa käsitellään enempi moniammatillisessa tiimissä.
Siiheksi otan kaikista mahdollisista lääkkeistä kaiken selvyyden. Tähän saakka on ehdotettu ym.diapamia
ikäselle se sitten suurin piirtein tulee?
Diapamiin kyllä syntyy riippuvuus, jos sitä käyttää pidemmän aikaa. Mitä lie suunnittelevat, mutta käsittääkseni lääkkeen käyttöidea on nimenomaan tarvittaessa (eikä tiettyyn kellonaikaan). Jos sitä syö säännöllisesti vaikka 2 tai 3 kertaa päivässä, niin riippuvuus syntyy kyllä...
Jos ne tarkoittavat vaan sitä, että saako sille tarvittaessa antaa sen napin? Sillä lailla se toimisi. Jos se tarvii sitä vaikka kerran, pari viikossa (ja se auttaa siihen mihin pitää), niin mikäs siinä.
Pitkäaikaisessa käytössä (säännöllisessä) huono, saattaa lisätä masennusta ja aiheuttaa hieman kognitiivisia ongelmia.
Lasten ja koirien koulutuksessa pätee sama sääntö;
JOHDONMUKAISUUS!
Eli jos toinen perheenpää kieltää jonkin asian, niin toinen perheenpää ei saa sitä kieltoa muuttaa myönnytykseksi ja päin vastoin. Eli jos isä sanoo, että kotiin on tultava 21, niin äiti ei saa antaa joustoa tuosta kellonajasta.
Jos äiti kieltää lasta tekemästä jotain, ei isä saa antaa siihen lupaa. Pelisäännöt pitää olla yhteiset, koska muuten lapsi turhautuu.
Lapselle pitää olla rehellinen, koska muuten lapsen luottamus horjuu ja hänestä tulee epävarma.
Lapselle pitää opettaa, että asiat ratkaistaan puhumalla, eikä väkivalloin. Missä äly loppuu, siinä väkivalta alkaa. Aikuisten pitää antaa esimerkkiä ja keskustella rakentavasti, ei riidellä ja tapella.
Sitten vielä sääntöjen rikkomuksesta tulee kotiarestia ja pelikonsoleiden ja tietokoneiden käyttörajoituksia ja väkivaltaisen lapsen ollessa kyseessä, väkivaltaisten pelien takavarikointi.
Paljon muutakin on, mutta ei siitä sen enempää. Yritin tiiviisti valaista pienessä siiderissä... heh
ottaisin ehdotuksen harkintaani, etsisin mahdollisimman paljon tietoa ko. lääkkeestä ja sen sivuvaikutuksista.. Kävisin varmaan jonkun toisenkin eri lääkärin luona kysymässä hänen mielipidettään ja sitä että onko lääkkeen sijasta jotain muita hoitomuotoja kyseiseen sairauteen. Mutta jos tosiaan oltaisiin sitä mieltä että lääkitys on syytä aloittaa jostain syystä, niin sitten se aloitettaisiin. Parempi se lapsellekin olisi sitten niin, enkä nyt oo kuullut että kukaan rauhoittaviin lääkkeisiin kuuriluonteisesti syötynä olisi kuollut.
Ja uskon, että se olisi silloin muillekin lapseni kanssa päivittäin tekemisissä oleville paras ratkaisu että lääkitys aloitettaisin (koska tod. näk. lapsi olisi siihen mennessä jo tehnyt kaikista hermoraunioita).
kuulostella kaikkia muita paitsi lastasi.
"Ja uskon, että se olisi silloin muillekin lapseni kanssa päivittäin tekemisissä oleville paras ratkaisu että lääkitys aloitettaisin (koska tod. näk. lapsi olisi siihen mennessä jo tehnyt kaikista hermoraunioita). "
Hän kirjoitti mm noin, ja kysehän on vuorovaikutuksesta. Syntyy helposti kierre, jossa kaikki vain rankaisevat ja kostavat toisilleen.
Jos päivää ei aloitakaan riidan haastamisella, provosoimisella ja opettajan täydellisellä turhauttamisella, saa sellaista palautetta, jotta hän tarvitsee. Rangaistuksia on varmasti tullut tarpeeksi. Toisten ihmisten reagointi on tietysti osa ongelmaa ja samalla myös ratkaisua.
olisi haitaksi ympäristölleen ja muille läheisilleen/minun läheisilleni, niin totta helvetissä minä sen lapsen äitinä olisin velvollinen tekemään siitä lopun hinnalla millä hyvänsä.
Kyllä mä todellakin haluaisin muutkin läheiseni säilyttää elämässäni enkä antaa yhden huonosti käyttäytyvän henkilön torperoida kaikkia ihmissuhteitani sekä en myöskään antaa hänen tuhota omia ihmissuhteitaan. Hyvin nopeesti olisin muussa tapauksessa kahdestaan sen käyttäytymishäiriöisen lapseni kanssa ja yhtäkkiä huomaisin, että se puukko onkin mun omalla kurkullani. Tai sit oltais molemmat jossain suljetulla osastolla jos mäkin vielä intoutuisin itseäni puolustamaan. Silloin voisin syyttää vain itseäni, kun en tehnyt mitään silloin kun apua tarjottiin.
Se kyllä saisi mut pohtiin asiaa tarkemminkin. Olen hyvin lääkevastainen, joten kovin helpolla en niitä hyväksy mutta jos ihan selkeä tarve testein osoitetaan, niin kyllä se sitten onnistuu. En mä tyhmä ole, enkä pelkästä vastustuksen ilosta tai "kamalaa, ei kehtaa, mitähän sukulaisetkin/naapuritkin siitä ajattelis!!" -ajatuksesta sitä torppaa, mutta tarve on selvitettävä ja syyn on oltava hyvä.
suositella voivat, mutta lääkäri on aina se taho, joka määrää lääkityksen. - Todennäköisesti, jos tämä tulisi omien lasteni kohdalle, pyytäisin hänelle kiireellisen lähetteen nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon, jossa on tarjolla sekä terapiaa, että tarvittaessa lääkehoitoa. - Tosiasia on tietty se, että tällä hetkellä jonotusaika sinne saattaa olla kohtuuttoman pitkä. - Kuinka kauan lapsesi on jo käynyt kasvatus-/perheneuvolassa terapiassa ? Ja millaisten tutkimusten perusteella tällaiseen suositukseen on päädytty ?
mutta jäljempänä kuvaamiesi oireiden jälkeen sanoisin, että on tehtävä todella nopea ja aggressiivinen väliintulo ja riippumatta siitä, millaisia numeroita nyt tulee, lapsi on saatava katkoon ennen kuin jotain ehtii tapahtua.
olisin kysynyt mahdollisesta tukilääkityksestä jo aiemmin, MUTTA pitää muistaa, että kuntoutus on aina oleellisempi tuki kuin lääkitys.
että kun se ei auta, lapsi sijoitetaan seuraavaksi sijaisperheeseen ja sitten kaikki huomaavat, ettei vika ollutkaan lapsessa?
sijoittamista laitokseen, koska en löytänyt enää keinoja. Melkein kaksi vuotta meni kunnes otettiin todesta ja lapsi sijoitettiin ensin sijaisperheeseen, myöhemmin laitokseen. Sijoituksesta on pian kaksi vuotta. Parempaan päin on menty, kaikki on sanonut ettei yhtään ihmettele kun minulta on loppunut keinot, niin on loppunut alan ammattilaisiltakin.
Olen edelleen sitä mieltä ettei vika ole lapsessa, koska täydellinen liikkumisrajoitus 24/7 alan ammattilaisten seuraan on joka kerta tehnyt askeleen parempaan suuntaan.
näitä asianomaisia ja heidän lähisukulaisiaan. Luultavasti syöttäisin heidän itselleen elävältä, eli ihan normaali rangaistus sadistisen jumalan asemasta harjoitetusta lapsille suunnatusta huumekaupasta.
Lapsille lääkkeet vaikuttavatkin eri tavoin. kuin aikuiseen.
En kyllä tk-lääkärin mömmöjä antaisi lapsille---pitää olla jokin lapsiin erikoistunut neuropsykiatrifarmakologi
yliopistollisessa keskussairaalassa
uhkaisin kasvatuslaitoksella. Jos ei auttaisi, menisin tai joku muu järkevämpi minua menisi
lapsen kanssa maalle vähän rauhoittumaan, kenties jonnekin kylpylään tai muuhun mukavaan paikkaan..
Jos ei sekään auttaisi, yrittäisin saada lapselle vähäksi aikaa kotiopetusta jos lapsi itse siihen suostuisi. Kuuntelisin kaikessa lastakin.
Lääke olisi ihan viimoinen keino ja siinä tilanteessa että lapsi olisi 1.vaaraksi itselleen ja 2. vaaraksi muille.Väkisin en mömmöjän alkais syöttämään, yrittäisin saada vapaata töistä ja opettaa lasta kotona tms.
Se siitä.
Yhden tai kahden yhdessä toimivan henkilön mielipide on heidän mielipiteensä, eikä välttämättä oikea. He ovat ihmisiä ja erehtyväisiä. Kysyisin ehdottomasti kahden muun eri ihmisen/lääkärin mielipiteen ennen suostumusta. Ja jos he väittäisivät samaa, turvautuisin ainakin ensin vaihtoehtoisiin hoitoihin, luontaistuotteisiin.
Aina olisi olemassa vaara, että lasta käytettäisiin koeihmisenä joihinkin lääketesteihin. (Näin menetellään vanhempien tietämättä, sillä onhan ne lääkkeet testattava, ihmisilläkin). Ylipäätään en haluaisi lastani lääkekierteeseen ja siitä mahdollisesti aiheutuvaan lapsen tekemään itsemurhaan ja muihin ongelmiin.
Eikös se äiti tiedä aina lapsensa parhaan?