Mikä on oikea vastaus kun naispuolinen päivittelee omaa todellista tai kuviteltua (yleensä kuviteltua) lihavuuttaan? Millainen vastaus tukkisi sinun suusi?
Olen yrittänyt sekä kieltoa että myöntöä: no ethän ole lihava/no joo niinpäs oletkin, mutta kumpikaan vastaus ei tunnu olevan se oikea.
Kysynkin nyt teiltä: Mitä pitää vastata että se turhanpäiväinen läskien vatvonta loppuu ja voidaan siirtyä rakentavampiin aiheisiin?
Olen yrittänyt sekä kieltoa että myöntöä: no ethän ole lihava/no joo niinpäs oletkin, mutta kumpikaan vastaus ei tunnu olevan se oikea.
Kysynkin nyt teiltä: Mitä pitää vastata että se turhanpäiväinen läskien vatvonta loppuu ja voidaan siirtyä rakentavampiin aiheisiin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Akka on parempi jättää huomiotta, sillä tuo on vain lapsellista huomionhakuisuutta.
Ettei oikeaa vastausta ole?
Luulin ihan vakavissani että tähän tulisi vastauksia, koska onhan tämän jo tähän mennessä lukenut aika monta sellaista naista, joilla on tapana kilojaan valitella.
Yritetään nyt vielä:
Sinä nainen joka olet mielestäsi liian paksu ja kerrot sen mielelläsi muille, mitä oikein haluat kuulla?
Auta meitä jotka joudumme kuuntelemaan näitä keskustelunavauksia emmekä tiedä mitä sanoa.
jos ihminen ei oikeasti ole "läski" niin parasta olisi lyödä läskiksi koko juttu toteamalla vaikka "no niinpäs oletkin tosi megaläski, kuule eikö meidän kannattaisi jo öljytä nuo ovenpielet, että sinun olisi helpompi pullahtaa huoneeseen oviaukosta?"
Jos kyseessä on oikeasti hoikka nainen:
" Kuule jos sä tosissasi tuollaista kyselet, niin sulla on ongelma omakuvasi kanssa, joka on erittäin vääristynyt".
Jos sanot, että juu ja tätä kyselyä on toistunut, niin mikään ei muutu, koska sulta halutaan kuulla, että "ei, et ole läski". Tuo toinen vastaus voisi saada hänet suhtautumaan vakavammin asiaan eikä jatkamaan tuollaista käyttäytymistä.
Jos kyseessä on oikeasti "läski" tai ei-hoikka nainen, niin:
"Kyllä ne läskit lähtee, kun ryhtyy kuluttamaan enemmän ja tekee ruokavalioremontin"
Jos vastaat ei, niin nainen ei kuitenkaan usko sua ja jankkaa sitä vastausta loputtomasti. Jos vastaat, että kyllä niin hän alkaa jatkossakin käyttämään sua peilinään. Tuossa ehdotuksessa sen sijaan huomio kiintyy siihen, että oli tilanne mikä tahansa niin kyselyjen sijaan syöminen ja liikkuminen muuttaa tilannetta.
Jos kyseessä on sulle rakkaampi, läheinen ihminen, niin hänelle sanoisin sinuna suoraan, että et ole (jos on niin tuo toka ehdotus) ja lisäys, että nainen kyselee välillä ahdistavan paljon asiasta ja jos nyt vastaat, niin riittääkö se ja sopiiko, että itse kerrot kun tilanne sinusta jotenkin muuttuu. Ja pehmitykseksi lisäät asioita, joita pidät hänen ulkonäössään ja kropassaan. Jos nainen on epävarma ulkonäöstään ja häntä ahdistaa asia, niin kyllä siinä kannattaa olla hienovarainen, mutta pitää huomio joko siinä, että: Jos ei läski ole, niin se tulisi itsekin tietää ja tiedostaa eikä jatkuvasti kysellä - alkaa olemaan kehujen kerjäämistä ja kehuja on kivempi antaa ilman kerjäystä (tässä voi auttaa sekin, että ehtii ennen naista eli sanoo jo ennemmin positiivisia asioita, niin toinen ei ehdi edes kysyäkään). Ja jos parantamisen varaa on ja naista asia selvästi ahdistaa, niin siihen ei auta se pähkäily vaan kuntosali ja syömisten tarkkailu.
Nojoo, mutta oli ilkeää kun alipainoinen kaverini valitteli minun kuulteni poikakaverilleen peränsä näyttävän kauhean leveältä(olen ainakin 10kg ylipainoinen), poikakaverinsa oli hiljaa, minä sanoin että näytät ihan hyvältä. Itsekseni ajattelin että oliko vihjaus tarkoitettu minun leveälle perälleni, olisin suoraan kritiikiin sanonut että itsepä mä kiloni kannan.
Joo, ei tartte pelätä että kenellekään ukolle kilojani näyttelen, oon ennemmin ilman..dietillä olen mutta hidasta kituuttamista tämä on, ei pane himoja hyrräämään kyllä siihen suuntaan, ennemmin nukun ja olen nälissäni omissa oloissani.
En kyllä valittaisi kenellekään kiloistani, hoikkien juttuja varmaan.
Sanot, että näytät ihan hyvältä ja halaat päälle.
Tuskin sinulta onnistuu?
tästä ei sitten tullutkaan sellaista megahittitopikkia mitä ajattelin... kokemukseni mukaan vain harva nainen tykkää kropastaan. pikemminkin yleistä on itseinhoinen läskien esittely, joten kuvittelin että tästä sikiäisi valtaisa huutokeskustelu. olin sitten väärässä.
miksi naiset eivät halua puhua siitä että he haluavat puhua painostaan? onkohan tässä sellainen ilmiö kuin Sex and the City -sarjassa: mies haluaa että sen peräaukkoon työnnetään sormi, mutta se ei siedä puhua siitä että se haluaa että sen peräaukkoon työnnetään sormi.
nainen haluaa valittaa sitä että hänen peränsä on leveä, mutta hän ei siedä puhua siitä että hän valittaa sitä että hänen peränsä on leveä... itse teko on sallittu, siitä puhuminen ei.
kiitos kuitenkin kaikille vastanneille, otan neuvonne onkeeni ja yritän kestää tilanteen vinkkienne avulla kun seuraavan kerran läskikeskustelu alkaa.
No mitäs tuosta nyt puhuisi jos laidasta laitaan vastauksia jo annettu? Kun asia nyt vaan on niin, että nyky-yhteiskunnassa naiset ja miehet ihannoivat hoikkuutta, etenkin naisilla - se menee yli kauniiden kasvojen sun muun. Harva on päässyt sillä tavalla lävestä läpi etteikö häntä pätkääkään kiinnostaisi oma kroppansa tai erehtynyt jopa murehtimaan siitä. Ja nämä hoikkuus/läskiys käsitteet muuttuvat alituiseen, joten noita ei helposti hahmotakkaan. Sitten on myös se (tässäkin ketjussa jo mainittu ja toistetaan nyt sua varten), että ihmismielellä, jos on epävarma itsestään, on tapana itseään epämairittelevilla kysymyksillä kerätä kehuja. "Voi et kun mä oon läski" "Mitääh, ethän oo kun oot tosi hoikka hei" "hihii".
Jos nyt laajemmilti asiasta haluat niin puhua, niin voisin heittää yhden esimerkin siitä miksi itse aikoinaan noita oman miehen (en muiden) korvia vaivasin kyselyillä. Eli jos ihminen laihtuu tai hänen vartalonsa muuttuu huomattavasti, niin silmä ei joskus puhu mukana. Tätä tapahtuu lihoessa, mutta myös laihtuessa. Itse laihdutin siitä BMI 25-26:sta siten, että painoindeksini urakan jälkeen oli 20. Eli puhutaan jo aikamoisesta muutoksesta kun huomioidaan liikunnan tuoma lihasten osuuden kasvu. Mutta vaikka sitä näki vaa'an numerot ja mittanauhan lukemat, niin silmällä otti aikansa tottua. Ei osannut suhteuttaa sitä, että mikä sitä nyt ollaan, olenko mä hoikka vai normaali? Ja kesti aikansa tottua uuteen kroppaan, jossa ei ollut enää lihaa ja makkaraa siellä ja täällä. Aiemmassa vaiheessa oli noita "oonkohan mä läski"-pohdintoja myös. Eli mä en rehellisesti sanottuna tiennyt mikä olin tuolla akselilla, olinko hoikempi vai lihavempi kuin vaikka joku telkkarissa näkynyt nainen. Ja puolisoni on kuitenkin se mun kaikkista läheisin ihminen maailmassa, se on just se henkilö, jollle voin olla ihan sellainen kuin olen ja kysellä tyhmiäkin asioita. Ihan kuten hän voi samaa tehdä mun kanssa. Joten häneltä kysyin. Koska tiesin, että koska hänelläkin on se vapaus olla inhimillinen otus mun silmissä, niin kyllä hän suoraan sanoo, jos häntä kysymykset haittaavat. Varsinkin kun tiesi mistä tämä johtui.
Yleensä nämä normaalipainoset itseään lihaviksi taivastelevat naiset kerjäävät kohteliaisuuksia; älä mene siihen halpaan. Olen itse nainen ja minuakin ärsyttää suunnattomasti tuo joutavanpäiväinen kiloista valittaminen. Minä totean, että jos tuntuu, että on lihava ei auta muuta kuin laihduttaa. Tähänpä en sitten ole komennteja enää kuullut.
Eli sano suoraan vain, että sitten dieetille jos kilot häiritsee. Eikähän se kakaramainen kalastelu lopu siihen.
Jos on lihava olo ja siihen haluaa toisellle helpotusta, niin mulle ainakin paras on ollut "miehet kuten minä tykkää kurvikkaista naisista" ja "sais olla enemmänkin". Jotkut normaalipainoisetkin tuntee itsensä joskus pulleaksi, ja on kiva jos mies ilmoittaa noin ettei yhtään haittaa pari kiloa siellä täällä. Kyllä varmaan miehetkin tykkää jos nainen ilmaisee että tykkää niistä sellaisena kun on.
kysyy, että onko mulla liian pieni, niin pitää sanoo että jos pieneltä tuntuu, niin eikun vaan peniksen suurennusleikkaukseen mars!
Tai jos mies kysyy, että onko hänellä liian vähän lihaksia, niin sanotaan että jos ei tunnu olevan niin painelehan salille siitä valittamasta.
Tälleen toimii se empatia, parisuhteen kommunikaatio ja toistensa kannustaminen.
olen tuota harrastanu ja varmaan harrastan lopun ikääni.. =) Niitä sellaisia päiviä tuppaa tulemaan, kun olo tuntuu turvonneelta eikä oikein muutenkaan ole mikään paras fiilis itsellään, niin miehelleenhän sitä purkaa, kun se siinä lähellä kuitenkin on ja sille pystyy kaikesta puhumaan. Paras ehkä on, kun sanoo että sä oot hyvä just tollasenaan tai että hoikkahan sä oikeesti oot, välillä mies vitsillä taputtelee mahaani ja kutsuu sitä pojaksi (kuten omaansakin), meillä kun molemmilla meinaa olla pömppövatsat =) Minun tapauksessa ei ainakaan mitkään laihis neuvot auttaisi.
että ethän ole, oot vaan sopivasti pyöreä :)
Pääsette miehet ehkä helpommalla kun sanotte vaan kieltävästi että "ei, et ole läski". Ja valitan hyvät herrat, tästä aiheesta ei pääse koskaan yli. Se vain vaihtelee että kuinka usein tuota nainen valitta/kysyy. Itse harrastan tuota kyselyä juurikin silloin kun itse tuntee itsensä turvonneeksi. Sitä vain haluaa jollekulle avautua asiasta ja nimen omaan kuulla ettei ole lihonnut.
Meillä läskistä on tehty hauskaa viihdettä (ei kyllä olla kumpikaan läskejä, mutta joskus turvottaa). Eli jos mä sanon et olenko mä läski, mies tulee puristelemaan ja sanoo, että joo ihan kiihotun. Tai jos mies tiiraa itseään peilistä läskien pelossa mä meen ihan kii ja sanon, saanko nuolla, ku näyttää niin hyvältä :)
Tällästä meillä.