Ensimmäisen kerran, onko mun nyt heti käveltävä ovesta ulos? Vai vieläkö jotain on tehtävissä?
meillä on aika rankka aika menossa, eroa on mietitty ja päädytty ratkasuun yritetään vielä. Mutta ku... Miehen on todella vaikea asennoitua tilanteeseen että tämän suhteen pelastamiseksi tarvitaan kahta ihmistä.
melkein parikymmentä vuotta mies on osannu hillitä lyömishalunsa, ja nyt kun ongelmia on muutenki riittävästi, hän ikäänkuin löysi keinon tuoda tunteensa julki.
tein selväksi että seuraavaa kertaa ei tule. Mutta edelleen mies on sitä mieltä että syy lyömiseen löytyy minusta.
Olen hyvin ristiriitaisin mielin, koska olen väkivaltaisesta perheestä ja näin kuinka äitini härnäsi isän lyömään, myönnän että ärsytin. Mutta kaikesta huolimatta minusta miehellä ei ollut oikeutta lyödä, mikään mitä nainen tekee ei oikeuta miestä käyttämään väkivaltaa.
tilannetta pahentaa muutama asia, se että olin kovassa humalassa, ja seitsen vuotias lapsemme ei ollut ehtinyt nukahtaa, jolloin hän kuuli kaiken, olin niin huonossa kunnossa etten voinut mennä lohduttamaan lasta, jolloin hään joutui nukkumaan asian kanssa. Aamulla tilanne käytiin läpi mutta pahin ehti tapahtua.
En ole holisti, me kunnon äiditkin joskus erehdymme nauttimaan liikaa alkoholia, siitä on turha tehdä numeroa. tämän tapauksen jälkeen tuskin kosken alkoholiin, ennen kuin tämä tilanne selkiytyy, eli joko eroamme tai löytyy vielä joku yhteinen tie.
Se että mieheni on aina halveksinut väkivaltaa tekee hänen olonsa todella kurjaksi, mutta niin kauan kuin hän alitajussaan syyttää minua hän ei voi luvata olla lyömättä toiste.
Mies on lähes täydellinen, ollut ainakin omasta mielestään, minä olen liiton syntipukki, tuohonkin on tullut uusia katsanto kantoja viimepäivinä.
Mutta te jotka olette kokeneet saman. Kertokaa kokemuksista, niitä viestejä en kaipaa että kerää kimpsut ja kampsut ja lähde. Koska sekin on tavallaan ongelmien pakoilua.
meillä on aika rankka aika menossa, eroa on mietitty ja päädytty ratkasuun yritetään vielä. Mutta ku... Miehen on todella vaikea asennoitua tilanteeseen että tämän suhteen pelastamiseksi tarvitaan kahta ihmistä.
melkein parikymmentä vuotta mies on osannu hillitä lyömishalunsa, ja nyt kun ongelmia on muutenki riittävästi, hän ikäänkuin löysi keinon tuoda tunteensa julki.
tein selväksi että seuraavaa kertaa ei tule. Mutta edelleen mies on sitä mieltä että syy lyömiseen löytyy minusta.
Olen hyvin ristiriitaisin mielin, koska olen väkivaltaisesta perheestä ja näin kuinka äitini härnäsi isän lyömään, myönnän että ärsytin. Mutta kaikesta huolimatta minusta miehellä ei ollut oikeutta lyödä, mikään mitä nainen tekee ei oikeuta miestä käyttämään väkivaltaa.
tilannetta pahentaa muutama asia, se että olin kovassa humalassa, ja seitsen vuotias lapsemme ei ollut ehtinyt nukahtaa, jolloin hän kuuli kaiken, olin niin huonossa kunnossa etten voinut mennä lohduttamaan lasta, jolloin hään joutui nukkumaan asian kanssa. Aamulla tilanne käytiin läpi mutta pahin ehti tapahtua.
En ole holisti, me kunnon äiditkin joskus erehdymme nauttimaan liikaa alkoholia, siitä on turha tehdä numeroa. tämän tapauksen jälkeen tuskin kosken alkoholiin, ennen kuin tämä tilanne selkiytyy, eli joko eroamme tai löytyy vielä joku yhteinen tie.
Se että mieheni on aina halveksinut väkivaltaa tekee hänen olonsa todella kurjaksi, mutta niin kauan kuin hän alitajussaan syyttää minua hän ei voi luvata olla lyömättä toiste.
Mies on lähes täydellinen, ollut ainakin omasta mielestään, minä olen liiton syntipukki, tuohonkin on tullut uusia katsanto kantoja viimepäivinä.
Mutta te jotka olette kokeneet saman. Kertokaa kokemuksista, niitä viestejä en kaipaa että kerää kimpsut ja kampsut ja lähde. Koska sekin on tavallaan ongelmien pakoilua.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei kannata alistua olemaan se lyötävä ja pahoinpideltävä osapuoli..
Harvemmin mies lopettaa lyömisen kerran siihen ryhdyttyään ja jatkaa sitä niin kauan ja vannoo rakastavansa jne..
Harvemmin vanhoista tavoistaan pääsee eroon..
toki poikkeuksiakin löytyy..
Miten voi väittää sinusta löytyvän syyn!??
Hänellä se vika korvien välissä on..
onhan niitä kaikenlaisia parisuhde terapeutteja jne..
Mutta maailmasta löytyy myöskin niitä kunnollisia miehiä, jotka eivät lyö!!!
Älä alistu moiseen, voit saada parempaa..
Kannattaako siksi pelätä itsensä puolesta?
Tuohan ei ole sallittua edes pahoinpidellä toista..
Ensimmäisen lyönnin jälkeen tulee toinen. Jos mies ei tajua, että suhteeseen tarvitaan kaksi, asia on minusta täysin selvä. Lähde. Maailmasta löytyy vielä miehiä, jotka osaavat oikeasti arvostaa naista ja joiden ei tarvitse "vahvuuttaan" lyömällä näyttää.
Tyypillistä naisten ruikutusta. Ensin mies alistetaan kestämään usein vuosikausien henkistä väkivaltaa eli nalkutetaan ja ärsytetään tahallaan. Sitten kun miesparka joskus räjähtää ja avokämmen soi, niin heti on nainen itkemässä kuinka hänestä tuli uhri. Ja kanssasisaret on heti kehoittamassa eroamaan tuosta siasta. Eli lopettakaa naiset henkinen väkivalta. Ja lasten läsnä ollessa ei tarvitse vetää lärvejä.
tuon henkisenkin väkivallan taidon.
tuli mieheni puolelta. Minun elämäni rajoitettiin käsittämään vain kodin ja miehen suvun. Miksi suostuin moiseen. No tietysti välttääkseni miehen hylkäämis reaktiot. Tottakai nyt tilanne näyttää lähes naurettavalta, alistuin hänen katseensa alla vaikkei hän koskaan aiemmin nostanut kättään. Vain itse tilanteen kokenut ymmärtää kuinka pahasti katse voi satuttaa.
Vähitellen mies hävitti kaikki luottamus suhteeni, näytellen itse pyhimystä. Kertoen minulle ystävistäni totuuksia jotka minun korvilleni ei tarkoitettu.
hullu olen kun yritän saada miestä järkiinsä, niin kai. Vain itseään voi muuttaa mutta toivon että hän suostuu kasvamaan mukana.
Tietysti tilanne on miehelle tympeä, hän menettää samalla rajoittamattoman vapautensa, kunnioitukseni ja sen villin seksipedon joka olin. Kuka tahansa mies protestoisi tilanteessa. Mutta tässä katsotaankin tarkemmin kuka rakastaa ketä ja mitä voi tehdä ihmiselle jota itsepäisesti väittää rakastavansa. vai onko tuo kuviteltu rakkaus ollut aina vain se kiero omistus halu.
Enkä minä ole se ruikuttaja joka väittää rakastavansa, tuskin koskaan edes todella rakastin, siitä huolimatta uskon kahden kaupaan.
Kun näin pitkälle on tultu katsotaan erä ja ottelupallo ennen kuin rynnitään eteenpäin.
Tätä alistumis kompleksiani lukuun ottamatta tämä liitto antaa kaiken kivan jota olen koskaan halunnut.
Syy oli alunperin minussa kun alistuin, nyt katsotaan kuinka paljon on halua toisessa päästää minut pois tuosta tilasta.
Että nalkuttajat nalkuttakaa edelleen minä olin kolme viimeistä vuotta vaiti. Hymyilin ja juttelin nätisti pyytämättä toiselta yhtään mitään. Suostuin lähes kaikkeen ja kuvittelin kaiken jälkeen olevani syyllinen johonkin suureen nimettömään syntiin, jota sovitin.
Hoitoon ohjaus, niin pittäis. Mutta ku oon niin fiksu etten millään viittis :)
tekstistäsi huomaa, että puolustat naisia hakkaavia miehiä.vika ei muka olisi heissä vaan naisen nalkutuksessa...tuttua tekstiä ex-miehen suusta,hän sai 4 vuoden tuomion törkeistä pahoinpitelyistä.roikutti parvekkeelta neljännestä kerroksesta alas,katkaisi käteni useaan kertaan,löi silmät mustaksi jne. Ansaitsinko tuon mielestäsi,vaikka tosiaan joskus nalkutinkin. Miksei mies nalkuttanut takaisin vaan löi. Siinäpä sinulle pureskeltavaa.
Olen tosiaan sitä mieltä että allekirjoitanut taitaa itsekin harrastaa lyömistä. Jos ei akka pidä turpaansa kiinni ni se oikeuttaa lyömään! katsopa mies peiliin! Nalkuttaminen ei riitä syyksi lyömiseen. Siihen ei oikeuta mitään. Selitäpä tuomarille tuo nalkutusteoriasi, niin voi olla että sullekin nauretaan päin naamaa!
Mieillä isäntä sairastui loppuunpalamiseen ja siitäöks alkoikin yhsi helvetti.
Hän saattaa yht äkkiä jos muka olen ärsyttänyt tai vain antanut neuvon niin lyödä nyrkillä käsivarteen.
Olen monta kertaa miettinyt et pitäiskö ottaa ja lähteä kokonaan tästä. Mutta tilanne on se et olen taloudellisesti riippuvainen hänestä.
Ja hän hallitsee kaikki uhkauskeinot.
Jos uhkaan erolla hän vetää kyllä kaiken maailman jutut ja uhkailut eteeni. Meillä ei vielä ole lapsia vain 2 kissaa joista hän sanoo et ne on jakamattomat. En saa edes äidilleni jutella puhelimella ilman ettei hän kontrolloi ja valita kaikesta. Hyvä jos edes kerran kuussa pääsen äidilleni käymään ja silloinkaan en yksin vaan hänen on tultava mukaan. Hänen vanhemmilla käydään joka viikko.
Hän katsoo oikeudekseen valvoa minua. En saa tehdä mitään ilman hänen suostumusta.
Hyvä jos ruokakauppaan saan mennä.
Toisaalta hän on ihana mies mutta toisaalta täys piru. Itse olen liian heikko ja kiltti lähteäkseni tästä helvetistä.
Itse olen rikkinäisestä perheestä olen kasvanut ilman isää. Toiveeni on ollut saada ehjä perhe mut voiko se sittenkään toteutua?
En haluaisi erota vaikka mies välillä lyökin.
Aina olemme sopineet vaikka sisälleni onkin kasvanut pelko.
Tilanteesi on todella ahdistava, itse olen käynyt läpi saman tilanteen. Mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen. Se on vain niin, että mitä pitemmälle lähtöä viivyttää sitä vaikeampaa se on. Tyttö hyvä...annan sinulle neuvon. Sinun täytyy vahvistaa itseäsi, opiskele, harrasta tai yritä tulla taloudellisesti itsenäiseksi. Nyt sinä elät miehesi ehdoilla ja armoilla ja sellaisesta ei harvemmin saa tasa-painoista perhe-elämää. Itse olen hyvin rikkinäisestä perheestä olin nuorena varaton ja köyhä, isäni oli väkivaltainen kotityranni. Minulla oli huono itsetunto ja siinähän ne kriisin ainekset ovatkin.
Älä alistu uhkauksiin, kenelläkään ei ole oikeutta tyrannisoida. Siinä vaiheessa pitää jo hälytyskellot soida jos toinen uhkailee paljon. Se on merkki siittä, että puoliso ei ole henkisesti tasapainoinen. Hän ei kunnioita sinua ja on narsistinen.
Kiltteys tässä asiassa ei ole mikään hyve. Kiltteydestä joudut maksamaan kovan hinnan ja miehen hyväksynnästä. Se hinta voi tosiaan olla kova...kun sitten jonain päivänä mittasi täyttyy ja purat katkeruuttasi niin silloin on helvetti irti...voin sanoa näin omasta kokemuksestani. Ole sinä fiksumpi. Ei kannata elää omaa elämäänsä toisen kautta vaan paremmalla pohjalla suhde on kun voi seistä omilla jaloillaan.
Rohkeutta ja voimia sinulle:)
Voi hyvä Ystävä, voin kertoa yli 20 vuoden kokemuksella ja pettymyksellä, ettei teidän suhteenne parane ellet sinä tee asialle jotakin. Minäkin elän samanlaista suhdetta edelleen. Raskas "pieti"! Sehän tässä kaikessa onkin niin kuvottavaa ja kammottavaa, että kuvittelee toisen rakastavan ja itsekkin yrittää rakastaa ja jaksaa ymmärtää kaikenlaisia asioita. Kuitenkin niihin raivareihein on syynä mukamas esim. väärin lämmitetyt lihapullat, koirankakkapussien kantaminen, liikaa pyykkiä koneessa, liian myöhään nukkuminen, liian aikaisin herääminen, löysä paska, kirkas ilma, ohut pilvi, matala taivas, henki haisee, lyhyet jalat, kaikkea liian vähän tai liikaa. Voi ei, näin se menee, teet niin tai näin aina väärin. Kaikkein tärkeintä olisi (olisi) vahvistaa omaa itsetuntoaan, ettei antaisi kenenkään (ei kenenkään!) nujertaa omaa itseluottamustaan. Tämä on pitkä tie, mutta tiedän, että olen aloittanut taivaltamaan sitä minun oman elämäni tietä ja sille tielle olen aikonut asettaa rajoja, kukaan ei saa alentaa toista henkisesti eikä ruumiillisesti. Tämä on minun elämäni! Tämä oli vain yksi askel, tiedän kuinka pitäisi tehdä mutta voimaa saan jostakin.
Näinhän se menee, alistetaan ja alistutaan. Tiedostamattamme. Kaikkeen vaikuttavat kaikkien meidän omat henkilöhistoriamme. Kenen äiti vihasi, kenen isä rakasti. Tai molempia! Kuitenkin jäljelle jää ajatus kuka meita, minua rakastaisi, ja jokus on joku rakastanut. Se on saattamut olla se intohimoinen tunteeton ihminen jolle on luullut antavansa "kaiken". Siksi se pettymys sen suuren rakkauden menettämisestä on niin suuri, että jaksaa kestää kaiken sen henkisen ja ruumiillisen kurituksen, siis alistamisen ja lyönnit... Voi, voi meidän on pakko nousta tästä suosta. Elämään liittyy tietty kärsimys, mutta rakkaus ja kärsimys on eri asia!
>Olen monta kertaa miettinyt et pitäiskö ottaa ja >lähteä kokonaan tästä. Mutta tilanne on se et olen >taloudellisesti riippuvainen hänestä.
>Ja hän hallitsee kaikki uhkauskeinot.
Kyllä kaikki onnistuu jos lähdet. En usko että jäät vain sen takia että olet heikko tai kiltti(mitähän se sun tilanteessa tarkoittaa?...). Suomessa *kukaan* kuolee näälkään, ja asumistukea saa. Mutta onko työttömyysturva sinulle liian pieni? Ja sen takia olet valmis kärsimään ja kirjoitat tänne? Ei muuta ku pakkamaan.
Heti ulos "suhteesta"! Mies osaa kyllä manipuloida ja pitää naisen rakastuneena. Vähän se lähtö kirpasee,mutta on paras asia, minkä koskaan tulet tekemään. Jos mies löisi ikinä minua, se olisi sekunnissa poliisiasia ilman häpeää!!!
Seuraavalla keralla
se sit jo tappaakin =(
Olen aina tavannut sanua,
että kellään ei oo oikeutta
lyödä ketään,
ja jos ite sellaisen virheen koskaan teen,
en voi olettaa ,että nainen jää.
noh 10 vuotta on mennyt tekemäti
joten toivotaan. ettei tuu
koskaan tilanetta. se kumman hermot
ei kestä saa lähteä.
Silti yhdenkerran
voi ehkä antaa anteeksi? =)
Mies ei ole näitä psykopaatteja, näihin saakka kieltänyt edes mustasukkainen olevansa, nyt myöntää jo.
Minä en ole se nalkuttava akka josta joku mainitsi, minä olen tehnyt miehen olon lähes täydelliseksi olemalla se sylkykuppi. Tietysti ratkaisu on erokin, varsinkin kun liitto alunperin kasattiin sen varaan, että pattitilanne ajoi minut pois kotoa. Mutta mutta kun ei elämä ole noin yksinkertaista.
Se että olen kiltti ei tarkoita että olisin hissukka, nyt kun viimein löysin syyn omaan huonoon olooni joka oli yllätys yllätys, alistuminen, alistumisen ilosta. Tai siis se oli se tunne jota kuvittelin rakkaudeksi, kai. No nyt tempoilen jaloilleni. Vahvistun päivä päivältä.
Haluan saada liiton toimimaan, koska kuitenkin uskon että ero syö ihmisarvoani enemmän kuin tämä kasvuvaihe.
Miehelleni olen kertonut että nämä ongelmat puidaan nyt, hänellä on kaksi vaihtoehtoa. Hän joko tukee minua itsenäistyessäni viimein nyt kolmikymppisenä. Tukea antaessaan hän voi menettää minut, jos huomaan ettei hän ole se jonka kanssa haluan elämäni jakaa. Tai hän voi olla tukematta kasvuani ja menettää minut varmasti.
Pitkän liiton taustalla on kuitenki aika suuri säkillinen hyviäkin hetkiä. Se että mies löi on väärin, mutta yhtä väärin on sekin jos jätän hänet heti, katsomatta kaikkia kortteja.
Niin lärvejä ei äidin tosiaan saa ottaa, ymmärrän täysin. Entä jos on isän vuoro hoitaa lapsia? Äsh selittelyä, vahinkoja sattuu ihminen on erehtyväinen. Vahingoista oppii, toivon niin.
Tietysti ajatus erosta ja kunnollisesta miehestä kiinnostaa valtavasti, olisihan minulla nyt se syy jonka voisin kaikelle kansalle julki tuoda. saisin lähteä sankarina lasten kanssa tästä liitosta, tähän saakka minulle on tarjottu ovea muovikassin kera. Eli olisin jättänyt lapset ja kodin ja mieheni sädekehä senkun kirkastunut.
Tavallaan lyödessään mies paljasti inhimillisyytensä myös itselleen, enää hän ei voi kuvitella olevansa niin täydellinen kuin halusi uskoa, vallan valtikka vaihtoi hetkeksi omistajaa, vielä en ihan tarkkaan tiedä mitä sillä tehdään.
Ainakaan en käytä sitä toisen alistamiseen, kuten sitä tähän saakka on käytetty. Minä todella yritän kasva enkä paeta ongelmia.
Onko tässä taistossa koskaan kukaan selvinnyt voittajana. Eli saanut liittoa selvitystilan jälkeen toimimaan, vai onko se illuusio jonka avulla jatkaa siihen kunnes on valmis myöntämään ettei mitään ole tehtävissä?
Sanoit että mikään ei oikeuta miestä käyttämääm väkivaltaa naista kohtaan??? Herra ihme jos vaik esim ajatellaan tilannetta et mies on on ollu aivan kiltisti ja nainen kynsäsee naamaan juovuksissa tai selvinpäin arvet..nin kyllä mä ainakin vetäsen turpaan nin et tukka lähtee..
Nainen sen paremmin saa käyttää väkivaltaa. Itse en käytä sitä enkä tullut ajatelleeksi asiaa tuolta kannalta.
jostain syystä näyttää olevan että liitossa on se kiltti ja se joka käyttää valtaa, ehkä siksi aviopuolisot alkavat muistuttaa toisiaan, toinen alistaa toisen mieleisekseen.
Toisin sanoen se vahva elää molempien puolesta ja heikompi seuraa sivusta omaa elämäänsä, noin minulle mielestäni kävi.
Mutta voin olla väärässä, koko ajan puhun vain omista tunnoistani omasta mielipiteestäni, joka sekin vaihtelee kymmenen minuutin välein, aina tunteiden mukaan. Nyt huomattuani oman osani elämääni, joudun opettelemaan uudelleen monia asioita, miettimään mistä ppidän ja mitä inhoan.
Järkyttävimpiä ovat hetket kun huomaa yökköävänsä tilanteita tai asioita joista aivan aidosti luuli pitävänsä. Ihmenen on hyvä valehtelemaan, kaikkein häijyimmin ihminen osaa valehdella itselleen.
Tuollaisiako ne naiset nyt sitten on. Kaiken voi hylätä hetkessä ties minkä tekosyyn varjolla, yhtäkkiä kiistää koskaan rakastaneensakaan vaikka on niin monta vuotta valehdellut. Ihmekö, jos miesten on vaikea naisiin luottaa.
...etäisyys auttaa näkemään asiat toisella tapaa. Olkaa muutama viikko erillänne, jos mahdollista. Miettikää tahoillanne, "mitä minä voin tehdä suhteeni hyväksi". Muutaman viikon kuluttua voisitte vaihtaa ajatuksianne, mitä olette keksineet suhteen parantamiseen.
Se on muuten valitettavan totta, että kun kerran on lyönyt, niin usein lyö toisenkin kerran. Tietty kynnys on ylitetty. Henkisesti heikko ihminen lyö, kun sanat loppuvat kesken.
Kirjoitat: Mies on lähes täydellinen, ollut ainakin omasta mielestään, minä olen liiton syntipukki...
Tässä on ongelman ydin, että te molemmat ajattelette noin.
EI SAA LYÖDÄ. Hän on teostaan vastuussa.
Samat perustelut, sama kehä sinulle kierrossa kuin äidilläni. Hän on yli 60-vuotias. Jälki ei ole hyvää ja toisen lyöjä ei ole toisen tukija, mutta tätä sinä et ymmärrä, haaveilet että asiat olisi niin.
Olen ollut pienestä tytöstä lähtien äitini uskottu näissä asioissa, sama jankutus, sama toive ja pettymys, uudelleen ja uudelleen, ei omaa ratkaisua koskaan... Tempoilua ees taas, "minä olen vahva nainen"-shaissia, nöyryytystä, äidilläni ei ole itsenäistä elämää ollut koskaan, kaikki teot suhteessa isän tahtoon ja miten isän hattu on kallellaan päässä/mikä nyt on tunnelma-pillin mukaan tanssimista.
Tosissaan, toista ei voi muuttaa, mutta itse voi tehdä päätöksiä; olenko tosiaan tällainen narusta talutettava... Talutettavan tuhannet tekosyyt ja selitykset ovat minulle niin tuttuja!!!
Mieti haluatko tämän miehen kanssa perheen; haluatko lapsia katsomaan tilannetta, jossa sinua päivästä toiseen kohdellaan noin.
Teittepä miten tahansa, teillä on melkoinen umpisolmu siellä selvitettävänä. Myös sinulla, et pääse tästä asiasta kuiville pelkästään ottamalla eron,,, joudut selvittelemään asioita itsesi kanssa paljon. Miksi olet alistunut henkiseen väkivaltaan, sillä sitähän liitossanne on selvästi ollut. Fyysinen väkivalta pitää katkaista heti .. tapa, miten se tehdään, on sinun itse päätettävä, miehesi ei voi sitä päätöstä tehdä puolestasi eikä kukaan muu.
Olen kokenut saman 3-vuotisen suhteeni aikana useaan kertaan. Ja edellisessä suhteessani. Mies tuntee lyödessään itsensä voimattomaksi, heikoksi, eikä keksi enää muuta tapaa kuin ottaa nyrkit käyttöön. Silti se ei ole hyväksyttävää, ei missään eikä milloinkaan. Sitä tunnetta älä päästä päähäsi, että syy olisi sinussa. Syy on aina lyöjän. Lyöjä kantaa vastuun omista nyrkeistään, et sinä. Valitettavasti asia on niin, että jos lyö yhden kerran, lyö toisenkin kerran ja kolmannen... ja teot raaistuvat, mitä pidemmälle asia menee. Jos jätätte asian tuohon ja hautaatte sen taka-alalle, ikäänkuin sallit miehellesi hänen tekonsa. Pyydän, ottakaa yhteyttä ammattiauttajaan, perheasiainneuvottelukeskukseen, johonkin. Miehesi täytyy saada ymmärtämään että vastuu on hänellä. Jo senkin tähden, että teillä on lapsi. Ethän halua hänen saavan kokea samaa aikuisena ja hyväksyä lyömistä. Ja oman henkesi pelastamiseski. Tehkää asialle jotain. Prosessi on rankka, mutta se kannattaa ja lyöminen on katkaistava ennen kierrettä. Toivotan elämääsi aurinkoa, voimia ja kauniita ajatuksia!
Nyt tiedän aika hyvin miksi tilanteeni on mikä on, ja myös sen miten itse olen alistunut osaani. Emme eroa ainakaan vielä. selvitämme tämän liiton pohjia myöten, jos eroamme myöhemmin, on meillä ainakin ollut tilaisuus pohtia tämän liiton ja myös omia ongelmiamme, juuri sen henkilön kanssa joka parhaiten osaa vastata kysymyksiin miksi näin kävi.
Tiedän nyt että minun on aika opetella tuntemaan itseni, oppia rakastamaan itseäni, ja huolehtia itsestäni. Itsekkyyttäkö? takuulla jonkin verran. Mutta tärkeintä on että saan itselleni selvitettyä mitä haluan, ja mitä minun on tehtävä saadakseni sen mitä haluan.
Minun itseni on opeteltava sanomaan missä menevät rajani, ne joiden yli en salli edes mieheni kävelevän. Kyllä on aika noloa huomata maanneensa lattialla vuosikausia, omasta vapaasta tahdostaan, ja sieltä pikku äänellä ruikuttaneensa sääliä ohikulkijoilta.
Onneksi huomasin ajoissa omat virheeni ja voin korottaa ääneni sanoakseni mitä minulle saa ja mitä ei saa tehdä.
Mikään ei silti takaa että liittomme eheytyisi, kasvaa täytyy sekä minun, että mieheni. Mutta minun vastuulla on oma elämäni, en voi oikeastaan odottaa mieheltäni mitään. Hän kasvaa jos tahtoo jollei, joudun katsomaan tilannetta siltä kannalta, haluanko jatkaa hänen kanssaan siitä huolimatta vai en. Ja tärkeintä on kuitenkin oma suhteutumiseni, sekä itseeni että mieheeni.
Ja jollei hän nyt kasvaisikaan.. ei se tarkoita että hän enää löisi minua, minun täytyy vain sanoa riittävän lujasti missä rajani menevät, jollei hän niitä kunnioita, silloin voin heittää hyvällä syyllä pyyhkeen kehään, niin hullu en ole että oman itseni uhraisin, tai terveyteni vaarantaisin.
Että kyllä se nalkuttava akka taitaa olla kuitenkin terveempi vaihtoehto, kuin tälläinen kiltti kultainen ja naivi nainen...
Niinpä, taitaa sulla olla nyt voittajan tunne kun mies on nolona lyömisestään ja antaa sulle mahdollisuuden sanoa mitä haluat ja haukua. Tiedän tunteen. Sanot mielipitees ja ukko näyttää myöntyväiseltä. Tämä tämmöinen vaihe on erittäin tuttu monelle meille pieksetyille. Saattaap ukko ostaa jopa kukkia ja olla niin pahoillaan ja luvata ummet ja lammet. Mutta EI, kun lyö yhdeti lyö toistekin. Näin se on....uskokaa nyt hyvällä ja erotkaa heti niin ei tartte lasten katella uusintoja.