Miksi te petetyt jatkatte suhdetta pettäjän kanssa? Miksi annatte anteeksi? Kerta toisensa jälkeen. Se joka antaa pettämisen anteeksi, antaa samalla luvan tehdä sitä jatkossakin. Siitähän selviää anteeksipyynnöllä. Miten voitte jakaa vuoteenne, aamukahvinne, elämänne ihmisen kanssa joka hyppää vieraissa? Eikö teillä ole itsekunnioitusta ollenkaan?
Minä olen katsellut vierestä ystäväni liittoa jossa puoliso pettää toistuvasti. Ja saa anteeksi toistuvasti. Enkä minä voi mitenkään ymmärtää miten sillä tavalla voi elää. Kertokaa se minulle, miten pettäjää voi rakastaa?
Minä olen katsellut vierestä ystäväni liittoa jossa puoliso pettää toistuvasti. Ja saa anteeksi toistuvasti. Enkä minä voi mitenkään ymmärtää miten sillä tavalla voi elää. Kertokaa se minulle, miten pettäjää voi rakastaa?
Vastaukset 72
Vanhimmat
No mitä se sinulle kuuluu?
Anna itsekunkin elää elämänsä niinkuin parhaaksi katsoo, jokaisella on oma elämä elettävänä.
Elä sinäkin vain omaasi.
Antaa pettäjän tehdä ratkaisut. Kyllä se jotenkin vaikuttaa häneen itseensä. Ylipäätään ihmettelen miestä/naista, joka pettää jatkuvasti, että mitä joku toinen ihminen näkee/hakee sellaisessa ihmisessä ja lähtee leikkiin mukaan. Sekö kiinnostaa, kun on toisen kaveri. En minä ainakaan luottaisi pätkääkään enkä jakaisi itseäni hänen kanssaan, en koskaan. Kunnollisiakin ihmisiä löytyy ja joilla on tavoitteita elämässään.
petetylle puolisolle kateellinen? kun hän tietää että häntä petetään mutta hän hyväksyy sen kun muutakaan ei vain voi.
ei VOI MUUTAKAAN??
Pakko sanoa, että nykypäivän suomessa jos tietoisesti pysyy yhdessä pettäjän kanssa, on silloin turha valittaa mistään, vaan suhteen jatkaminen on täysin oma valinta.
olen samaa mieltä. Jos puoliso pettää jatkuvasti ja sen hyväksyy, niin suut suppuun. Ei kai kukaan ole nykyisin pakotettu jatkamaan avioliittoa pettävän puolison kanssa? Miksi ei vaan pistä välejä poikki? Kertokaa se minulle. Onko syynä aivan älyttömät asiat kuten maine ja mammona? Rakkaus? Sen ymmärrän, koska rakkaus on kuulemma sokea. Lasten parasta on turha syyttää. Lapset voivat hyvin kun heillä on kaksi rakastavaa vanhempaa, vaikka eri katon alla. Tämä on aivan oma ajatukseni, mutta saako petetty ns. säälipisteitä, kun jatkaa liittoaan ja kaikki tietävät että puoliso pettää? Sitten puhutaan, että kyllä siinä on hyvä vaimo/mies, antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen. Toisaalta puhutaan, että ompa tyhmä vaimo/mies...
Se on kuitenkin jokaisen aivan ikioma valinta. Turha selitelllä, että eroaisin mut kun...
Itse en hlökohtaisesti ymmärrä, miten joku jaksaa vuodesta toiseen sellaista elämää. Eikö siinä petetyn itsetunto ole aivan nolla? Aina sanotaan, että kakkosilla on itsetunto nolla, mutta mitenkäs on ykkösten itsetunnon laita? Läheltä olen seurannut erästä pariskuntaa, jossa mies pysyy ruodussa aina sen käryn jälkeen pari vuotta. Sitten kaikki alkaa uudestaan. Vaimolla ei itsetuntoa näytä olevan enää ollenkaan. Mutta en voi auttaa. Jokaisen oma valinta. Säälittää vain.
olet täysin asian ytimessä !
mahtaakohan tänä päivänä suurin vaikuttava tekijä olla omaisuus ja se taloudellinen tilanne, vaimot ovat valmiita antamaan anteeksi koska eivät halua jäädä yksin sillä suurimmalla osalla on kuitenkin pienemmät tulot mitä miehellä, vaimot eivät halua luopua omakotitalostaan eikä siitä "ylellisyydestä" mitä saavat nauttia kun miehensä pitävät, saavat lomailla ja nauttia siitä saavutetusta mammonasta !! ??
tietyllä tavalla mies pystyy "kiristämään" vapautensa.
voin olla täysin väärässä, mutta kun eletään tällaisessa yhteiskunnassa jossa suositaan sitä omaisuutta ja maallista mammonaa niin epäilen vain että vaimoille on parempi alistua ja pitää mammonansa.
tänä päivänä ihmisen arvoa mitataan nimenomaan ulkoisilla seikoilla, kuten ammatti, muu yhteiskunnallinen asema, talo, mökki, matkat..koko paketti kun on,niin sitten on onnistunut elämässään. Tästä paketista pidetään kiinni, vaikka sisimmässään oltaisiin yksin ja onnettomia. Mies juoksee naisissa, kun hän yhä useimmiten on se enemmän ansaitseva ja se,jonka kautta nainen saa vahvistettua asemaansa. Jos nainen menettää miehensä, hän menettää paljon enemmän kuin sen talon ja matkat. Harva nainen esim. haluaa yksinhuooltajan asemaa. Kyllä siinä ollaan valmiita 'anteeksiantamaan' vaikka useamman vuoden sivusuhde, kunhan kaikki säilyy entisellään. Ihminen on myös hyvin turvallisuushakuinen, ei halua,että puitteet ympärillä järkkyvät, pelkää uutta ja tuntematonta ja mieluummin pitäytyy vanhassa tutussa ja turvallisessa elämässä, vaikka se voikin olla onnetonta. Rakkaudesta ei tässä kohtaa puhuta, se on toissijainen asia.
tuntuu tosiaan rakkaus olevan. Mutta eikö pettämisen hyväksyvät kuitenkin aina selitä, että rakastan sitä pettäjää? Näin olen ymmärtänyt, kun tätäkin palstaa lukee. Ja pettäjät selittävät että vaimoa/miestä rakastaa, kakkonen on pelkkää seksiä varten. Eli ei enää ymmärretä, mitä on rakkaus ja toisen ihmisen kunnioittaminen ja huomioon ottaminen. Puolin ja toisin vaan selitellään.
Itsekin kuulun niihin tyhmiin ihmisiin, jotka jahkailivat eron kanssa, kun se uusi elämä pelotti. Luulin etten pärjää lasten kanssa. Se ratkaisun teko oli kaikista vaikein teko elämässäni. Mutta kyllä kannatti. Mieluummin yksin kuin pettävän puolison kanssa. Maallista mammonaa ei ole, mutta ompa itsekunnioitus ja -tunto jäljellä. Toki tunnen ja tiedostan sen, etten ole näitten sitkeästi miehensä pitävien naisten mielestä mitään, kun ei ole miestä eikä etenkään omaisuutta. Tunnen, että olen jotenkin vajavainen naisena. Mutta mitä sitten? Toivon uskaltavani joku päivä heiltä kysyä, voitko sanoa rehellisesti olevasi onnellinen ja tyytyväinen elämääsi?
Ratkaisuja on yhtä monta kuin on näitä avioliittoja, joissa toinen osapuoli on pettänyt. Jos pettäminen on vieraissa käyntiä, jolla ei pidemmän päälle ole kovinkaan suurta merkitystä, miksi erota? Ei petetyn osapuolen tarvitse olla masentunut, huono itsetuntoinen ihminen. Hän voi porskutella aivan pystypäin. Lapsetkin voivat olla jo omillaan. Eli heidän vuoksi ei tarvitse olla pakkoavioliitossa. Yhdessä voi olla vaan mukavaa. Onnellisuutta ja tyytyväisyyttä tuovat elämään niin monet asiat. Ei se omaisuus ole mikään kirosana. Sitä on usein hankittu yhdessä. Ja tuohan se tiettyä mukavuutta elämään. Kaunis koti. Hyvä auto. Mahdollisuus katsella maailmaa. Viettää Suomen suvessa omalla kakkosasunnolla lokoisia päiviä. Ostaa siivouspalvelut ym. Ja olla läheinen puolison kanssa, jota on pettänyt tai hän pettänyt minua. Avaruutta ajatteluun. Jos toinen hairahtuu, tarvitseeko sitä ryppyotsaisena koko loppuelämäänsä miettiä. Itsekunnioitus on muustakin kiinni kuin puolison pettämisestä. Esim. menestymisestä työelämässä, lasten saavutuksista ym. Ja onnellinen voi olla omasta terveydestä ja tietty myös niiden rakkaiden.
täällä sitten kerrankin kertoisi joku petetty aviovaimo tai mies, että nyt se puoliso petti, mutta ei siinä mitään, ei tunnu missään. Ainakin tämä palsta on niin täynnä katkeruutta, kipua ja kaunaa, eitä ei mitään rajaa. Jos sen ei ole niin väliä missä se puoliso luuhaa ja kenen kanssa, niin voiko sitä sitten edes pettämiseksi sanoakaan??
Ja miksi sitä salarakasta syyttelemään sitten? Eikös se vaan tee oikeastaan palveluksen, kun jaksaa ne puolison tarpeet tyydyttää ja itse voi poimia vain parhaat päältä, kuten ne kakkosasunnot ja siivouspalvelut ja hyvän auton.
Arvonsa kullakin. toisilla se tosiaan on materia.
Tuossa edellisessähän juuri kerrottiin, että ryppyotsaisena ei koko elämää tarvitse elää, jos toinen on hairahtunut. On monenlaisia avioliittoja ja monenlaista pettämistä. Ei ole niin mustavalkoista, että puoliso luuhaa jne. Puolisoilla voi olla kaikesta huolimatta hyvät ja lämpimät välit ja toisen tarpeista pidetään huolta. Mitään ei tarvitse poimia, ollaan yhdessä hankittu ja ansaittu. Arvoissa hyvä elintaso tuo mukavuutta. Yhdessä niistä nautitaan. Ja osansa saavat tietysti rakkaat läheiset. Jos on onnistunut elämässä ja saanut hyvät puitteet, ei arvo ole vaan materiassa. Se mahdollistaa monia asioita kylläkin. Taloudellisesti hyvin voivatkin voivat olla ihan oikeasti onnellisia. Ymmärrätkö?
mutta kukin taaplatkoon tavallaan. OIKEASTI Onnellisen ihmisen ei tarvitse täällä puolustella elintapojaan eikä pettämistä.
kieriskellä itsesäälissä ja katkeruudesta. On niitäkin, joiden maailmaa pettäminen ei kaada. Se on hankala vastoinkäyminen ja siitä selviää. Niinkuin joku esim. konkurssistakin. Myös petetyssä parisuhteessa voidaan jatkaa ja ilo ja onni tulla uudelleen elämään. Kaunalla ja katkeruudella ei voita mitään. Onni tulee niistä arjen asioista ja vaikea eritellä, mikä on sitä OIKEAA onnea. Olen pahoillani, jos kirjoitus sinua jollain tavalla loukkasi. Anteeksi.
on totta. Mutta eikö tuollaisissa suhteissa, joissa toinen pettää ja toinen sen tietää ja hyväksyy, eletä sitten ns. avoimessa suhteessa? Itselleni ei materia ja raha merkitse oikeastaan mitään. Toki se tuo tiettyä turvallisuuden tunnetta elämään. Ennen niitä tulee kuitenkin lapset, rakkaus ja terveys, sitten ystävät ja työ.
En mitenkään pystyisi elämään pettävän puolison kanssa, ummistamaan silmiäni kaikelta. En vaan pystyisi. Ei se riitä, että on hyvä kaveri ja ystävä siinä rinnalla. En edes pystyisi hänen kanssaan seksiä harrastamaan.
Jokainen elää tavallaan. Mutta turha nykyisin on kenenkään sanoa, ettei pysty jättämään pettävää puolisoa, kun menee kaikki alta. Sellaisella ihmisellä ei ole omaa tahtoa eikä halua muuttaa elämäänsä, joka petoksen paljastuttua aina vaan jää liittoon ja kärsii siitä. Eli se on jokaisen oma valinta. Ei sillä, eihän täällä semmoiset valitakaan pettävästä puolisosta, jotka asian hyväksyvät ja ovat sinut sen kanssa.
mun kaveri ei olisi pärjänyt yksin, kun palkka on 1200€ netto ja 2 lasta niin hänen mies tekee ihan mitä vaan.
halua on siis potkia miesta ulos mutta ei ole varaa siis ei ole rahaa niin yksikertaisesti.
Kukaan ei joudu talousahdinkoon, jos eroaa. Tekosyy. Jos eroaa, huonompi tuloinen voi vaatia elatusmaksua, saa yksinhuoltajalisää lapsilisään, asumistukea, jos vuokralla asuu ja eiköhän sossukin auta. Eli tulee taas todistetuksi, että mieluummin nainen on onneton pettävän miehen kanssa kuin onnellinen taloudellisesti vähän ahtaammalla.
Kyllä, ulkoiset syyt painavat eniten. Ei voi erota, koska eroaminen tuntuu nololta, se tuntuu luovuttamiselta. Ja ennenkaikkea tuntuu että sitten se toinen voittaa. Vaikka suhde olisi jo vuosia ollut pelkkää alamäkeä, petetty ei voi luovuttaa pettävää puolisoaan toiselle. Se olisi liian iso kolaus ylpeydelle. Valitettavasti siinä joutuu maksamaan ison hinnan, teennäisen anteeksiannon, vaikka sydän olisi kuinka särkynyt.
Jos toiseen ihmiseen suhtautuu alusta asti omistavalla asenteella, on luopuminen vaikeampaa, kuin jos olisi suhtautunut kuin ajattelevaan ja tuntevaan ihmiseen. Eipä ihme että tällaiseen keskittyvää petetään hellyyttä ja ymmärrystä etsien. Tunnen monia jotka pitävät avioliittoa jonkinkaisena trofeena, ja itse rakkaus tuntuu olevan sivuseikka, tärkeintä on saavuttaa meriittejä (hyvä koulutus, hyvä työpaikka, oma talo, aviomies, ulkomaanmatkoja, lapsia), ja olla näin yhteiskunnallisesti uskottava. Petetty ja eronnut ei ole hyväksyttävä saavutus. Pettämiset lakaistaan maton alle ja leikitään kulissikotia ja kutsutaan vieraita kylään.
vaan ihan nälissä olisivat.
Ei se ole tekosyy, onneksi sinulla sellaisia ongelmia...
jos nettopalkka on 1200€, 210€ lapsilisät...
vuokra on 1000 €
siis paljonko jää????
miehen palkkaa on 1300€ netto
ei sossusta mitään eikä asumitukea...
velat jne...
on kai paremmin olla onneton kun yh äiti ja ongelmat kauppan päälle...
hullu maksa vuokraa noin paljon. Sinulla taitaa olla realiteetit vähän hukassa. Kyllä kahdesta lapsesta saa yksinhuoltajalisän kanssa lapsilisää noin 280 e/kk ja elatustukea maksaa kela jos ei parempituloisella ole siihen mahdollisuutta...
sun mielestäsi???? ne 280€????
Asun Helsingissä ja 3 h- kaupunkitalo..
mutta vähän auttaa kuitenkin. Monelta vaan puuttuu se rohkeus. Turha sitten vikistä kymmenen vuoden päästä että ukko vieläkin pettää (saattaapa jättääkin jossain välissä) ja minä hukkasin koko elämäni hänen kanssaan. Jokainen voi nykyisin erota, jos haluaa ja uskaltaa.
miehen joka antaa naisen pettää ja viedä kaikki rahat siinä sivussa. Ehkä jotkut on masokisteja ja tykkää että niitä kerta toisensa jälkeen satutetaan ja loukataan verisesti. Jokin kumma kieroutuma ja perversio. Yhtälailla se on uskottava kun uskoo senkin, että pettäjät saavat kieroutunutta mielihyvää loukatessaan muita.
voi katsoa niin eri tavalla. Toiselle ihmiselle uskollisuus ei ole maailman tärkein asia.
Se vain on niin vaikka kuinka täällä näin kirjoitetaan, asiat eivät kuitenkaan ole niin itse petettynä ex vaimona luulin myös kaiken sen lasten kodin ym. tekevän meidät onnelliseksi vaikka toinen petti. Ei se niin mene ainakin itse voin niin sanoa rehellisesti, menihän siinä muutama vuosi pettämisen paljastuttua, että annoimme muiden ymmärtää selvinneemme tästä kriisistä. No tämähän ei ollutkaaan totuus, kaikki asiat vievät aikaa suhteessa jossa ei ole muuta yhteistä kuin maallinen ei ole kyllä sitä onnellisuutta, ihminen tarvitsee jotain muuta tullakseen onnelliseksi väittäköön kuka muu tahansa, jokainen meistä rakkautta kaipaa enemmän kuin näitä maallisia asioita.
Ei kerta toisensa jälkeen tarvitse antaa anteeksi. Voi kuitenkin olla niinkin, että sen ensimmäisen kerran jälkeen avautuvat molempien silmät. Pettäjä huomaa, että ruoho ei välttämättä ole vihreämpää siellä aidan toisella puolella. Petetylle se on aina kaikkein vaikein asia. Sitten on vielä se kolmas osapuoli eli se mies tai nainen joka tietoisesti aloittaa suhteen varatun kanssa. Kaikkein mielenkiintoisinta on se, että kaikki kolme kai ovat tilanteeseen syyllisiä jos niitä halutaan hakea.
Toiset päätyvät eroon. Jos niin ei kuitenkaan käy ei se tarkoita sitä, että petetyltä puuttuisi itsekunnioitusta tai hän hyväksyisi pettämisen. Ei elämä ole niin mustavalkoista, voi kumpa olisi. Parisuhteen jatkaminen pettämisen jälkeen vaatii paljon. Asiat eivät korjaannu yhdessä hetkessä ja kaikki kai alkaa siitä anteeksipyynnöstä. Luottamuksen syntymiseen tarvitaan pitkä aika. Joskus voi käydä niinkin, että tuo kaikki luo uuden ja paremman suhteen jolloin pettäminen kyllä jää ja joudutaan miettimään mikä oikeasti on elämässä tärkeää-hetken huuma vai kestävä rakkaus.
En minäkään voi ymmärtää, että suhde jatkuu vaikka toinen liitää kukasta kukkaan se ei kai ole kenenkään kannalta järkevää. Kyllä silloin pitäisi ymmärtää päästää irti jo itsensäkin kannalta. Yhden kerran jälkeen ei kuitenkaan kannata suinpäin erota kyllä asioista tulisi keskustella ja miettiä sitä miten tähän on tultu ja voiko mitään tehdä.
Tässä taisi olla kyse nyt niistä jotka sietävät pettämistä kerta toisensa jälkeen. Yhdestä kerrasta ehkä voi selvitä, mutta jos sitä tapahtuu aina uudestaan ja uudestaan. Sellainen ihminen ei rakasta itseään joka sitä sietää. Ja se sarjapettäjä ei rakasta ketään, ei vaimoa eikä niitä salarakkaita. Itseään se ajattelee. Mikäs sen mukavampaa kun perheidylli, salarakkaita joka sormelle, eikä huolta huomisesta kun tietää että vaimo ei lähde vaikka narauttaisi rysän päältä aviovuoteesta.
En vielä tiedä siedänkö pettämistä kerta toisensa jälkeen. Tämä on ensimmäinen ja toivottasti viimeinen kukapa tuon vielä tietää. Totisesti toivon, että elämäni olisi yhtä mustavalkoista kuin sinun. Voisin päättää mikä on oikein ja mikä väärin ja mitä voi sietää ja mitä ei. Tällä hetkellä voin sanoa rakastavani itseäni vaikka olenkin päättänyt yrittää petturin kanssa. Rakastan myös tuota petturia edelleen vaikka yritinkin kovasti vihata ja jättää. Vielä kaksi vuotta sitten ajattelin kovin samoin kuin sinä mutta kuinka ollakaan ajattelen nyt kovin erilailla. On helppoa neuvoa toisia miten elämää pitäisi elää mutta kovin vaikeaa ja monisäikeistä kun kriisi osuu omalle kohdalle. Toivottavasti et itse joudu elämän monisäikeisyyttä pohtimaan samoilla kokemuksilla kuin minä-ei ole helppoa. Kovin ovat tällaiset kirjoitukset kannustavia tässä elämän tilanteessa. Neuvoja ja totuuksia on helppo antaa mutta yllättävän vaikeaa noudattaa.
kuitenkaan kieltää, etteikö edellinen kirjoittaja olisi myös oikeassa? Jos toista ihmistä aidosti rakastaa, silloin ei halua satuttaa häntä. Eikö näin ole? Kannattaa todella miettiä, ketä se pettäjä rakastaa? Rakastaako edes itseään? Ymmärrän hyvin, ettei petetyn rakkaus lopu kuin seinään petturuuden paljastuttua. Eihän silloin olisi toista koskaan rakastanutkaan jos niin kävisi.
Pitää kuitenkin ottaa huomioon myös se tosiasia, että pettäminen saattaa tapahtua uudelleen. Se ei ole mustavalkoisuutta vaan silkkaa realismia. Sen mahdollisuuden kanssa pitää vaan oppia elämään eli luottamaan siihen pettäjään uudestaan.
Tiedän omasta kokemuksesta, että ehdoton on ihminen mielipiteissään ja tietää muka miten toimii, jos tilanne eteen tulee. Ei se niin kuitenkaan mene, ei kenenkään kohdalla. Älä ota toisten neuvoista itseesi, opi niistä.
Mustavalkoisuutta vaikko realismia en tiedä. Sen kuitenkin tiedän, että tuo 50v pettäjä 30:n vuoden yhdessäolon jälkeen olisi mennyt sen toisen naisen kanssa niin halutessaan. Hän kuitenkin lähti kanssani parisuhdeterapiaan ja uskon tällä hetkellä vakaasti, että hän on tosissaan kanssani. Senkin tiedän, että jos jatkuvasti epäilisin ja kyseenalaistaisin hänen menemisiään ja tekemisiään ei luottamusta koskaan syntyisi. Toki se luottamus täytyy ansaita. Voisiko myös olla niin, että jatkuva epäily ja syyttely ajaisi toisen suhteesta suhteeseen? Luottamuksen syntyminen vie aikaa eikä ole helppoa. Sen kuitenkin tiedän, että jos nyt syyttelisin, epäilisin ja vihjailisin jatkuvasti. Olisi se varma keino päästä miehestäni eroon.
Niin, tuntuu aika oudoilta nämä kirjoitukset, joissa ihmetellään miksi vaimo jatkaa avioliittoa pettäjän kanssa.
No ne ovatkin yleensä näiden jätettyjen ja katkerien kakkosten ihmettelyjä, on ikävää kun joutuu tunnustamaan ettei merkinnytkään miehelle niin paljon mitä oli kuvitellut. Yhtä hyvin me vaimot voitaisiin tänne kirjoitella ja ihmetellä, että miksi ihmeessä te kakkoset voitte olla suhteessa avioliitossa olevan miehen kanssa, mieshän pettää teitä koko ajan olemalla myös vaimonsa kanssa. Petturin kanssahan tekin muhinoitte, vai eikö ole tämä tullut mieleen. Me ollaan jo vanha aviopari, naimisissa oltu useita vuosikymmeniä ja mies petti vähän nuoremman naikkosen kanssa. Oli suhteessa häneen aika kauankin. Katuu hirveästi, ei halua erota. Itse olen tehnyt suunnitelmia lähdön varalle, mies on niistä kauhuissaan. Lapset eivät meitä pidättele, he ovat jo aikuisa. Omaisuuden takia ei olla yhdessä, vaikka sitä on ihan kivasta yhdessä hankittukin. Ollaan vielä yhdessä ja yritetään selvitä tästä, koska molemmat, huom. molemmat, rakastamme kuitenkin vielä toisiamme ja tämä pettäminen on lähentänyt meitä entisestään ja niinkuin mieheni sanoi että ihminen ei osaa arvostaa sitä mitä hänellä on ennenkuin on vaarassa sen menettää. Mies on muuttunut ihan valtavasti, siis parempaan sunntaan. Meidän suhteemme oli väljähtänyt, emmekä osanneet puhua toisillemme riittävästi, joten kävi niin kuin kävi. Vika oli myös minussa, torjuin mieheni usein enkä antanut hänelle tarpeeksi hellyyttä. Nyt on aivan toisin, ollaan onnellisia ja iloisia siitä, että ollaan vielä yhdessä. Nautitaan lapsistamme, pienestä tyttären tyttärestä ja meillä on nyt myös ihan uusia yhteisiä harrastuksia. Luottamuksen palautuminen tietysti vie aikaa, eikä ole helppo juttu. Toivottavasti onnistumme siinä.
Kyllähän se niin on, että jos mies ei kestä asiasta puhumista , niin menköön menojaan. Se se vasta on miehen työ ja osoittaa yrittämistä ja luottamuksen rakentamista, että kestää ne vihjailut ja syyttelytkin, itsepä on kuoppansa kaivanut.
Kyllä jos välttelee keskustelua ja puhumista on se merkki siitä ettei ihminen kadu ja uskonpa harvan pettäjän kuitenkaan ihan todella katuvan asiaa, onhan saanut kokea jotai jännittävää mitä voi sitten muistella vaikeina aikoina. Sitäpaitsi suurin osa pettäjistä palaa vanhoihin tapoihin kohun laannuttua, harvamuuttaa tapojaan sehän on nähty niin monen kohdalla.
Vau mitä kliseitä. Jälleen kerran huomataan että kakkoset (naikkoset) on hyväntekijöitä ja avioliiton pelastajia!
Kunhan pahin myräkkä kumppanin taholta on ohi, hipsitään taas vaivihkaa kakkosen kainaloon, joka on odotellut hänkin vain myrskyn laantumista. Ei ne suhteet lopu kuin seinään, jos ne ovat kestäneet jo pidempään.
Ei sillä petetyllä kumppanilla ole kuin puolisonsa sana mihin uskoa ja luottaa. Ja jos siihen ei ole ollut luottamista enää vuosiin, niin miten se yht'äkkiä käryn käytyä puhuisi totta?
En voi kuin ihmetellä näitä sinisilmäisiä petettyjä puolisoita, jotka haluavat uskoa ns. "katumukseen" ja katteettomiin lupauksiin.
Pettävä kumppani itkee-sanoo katuvansa- lupaa kuut ja tähdet taivaalta- lähtee terapiaan - yrittää huomioida kaikin tavoin. Mutta mitäs tekeekään heti kun valvova silmä välttää? Meiliä ja tekstaria lähtee kakkoselle kuin ennenkin, tapaamiset järjestyvät töiden lomassa ja kaikki hoidetaan vaan tuplasti varovaisemmin kuin ennen.
Ei kukaan voi puolisoaan vahtia 24/7. Jos voisi, ehkä sitten asiat muuttuisivat. Muuten sama meno jatkuu kuin ennenkin.
Nähnyt ja kokenut tämän kaiken. Petettynä.
minä kakkosena voin todistaa, että näin se menee useimmiten. Vaimon saa rauhalliseksi, kotona kaikki päällisinpuolin kunnossa, niin johan viestiä kakkoselle pukkaa. Eli ukko ei opi mitään. Vaimon kohtalo on surullinen, kun luottaa ja uskoo miehen muuttuneen. Ymmärrän hyvin vaimon luottamuksen, koska eihän se rakkaus miestä kohtaan mihinkään katoa kuin taikaiskusta käryn käytyä. Eikö näin ole? Turha ketään syytellä ja että vaimo olisi hölmö ja typerys. Vain se mies on typerys. Ja sellaisen miehen puolesta me naiset ollaan valmiita tekemään mitä vain. Taitava mies. Ja taitava varmasti palkan saa.
helpompi lähteä sun kanssa terapiaan kun sen toisen kaa aloittaa 50v:na uusi elämä.
kun ikä on tullut niin kai lähtö pelottaa...
ja toinen tehnyt virhe jne ja " yrittämme selvitä tästä", vau kuinka ihaa!!!!
hyi, hyi,hyi
olen aivan sama mieltä.
Ei varmaankaan ollut helppoa lähteä terapiaan eikä viisikymppisen ole todellakaan helppoa aloittaa uutta elämää. Viisikymppinen onneksi ajattelee elämästä erilailla kuin kaksikymppinen. Nuorten liitot hajoavat koska heti riennetään eri teille kun sukset menee eka kerran ristiin. Eihän yhdessä olo sitä ole, että toinen on täydellinen. Vastamäetkin vain on jaksettava. Eiköhän tuo mieheni olisi jo sen toisen kanssa jos niin olisi todella halunnut. Miten on mahdollista, että meillä on asiat paremmin kuin vuosiin.
No siksi kun miehesi sai vierasta... kyllä niillä eväillä jaksaa - taas vähän aikaa :)
sinulle! Kyllä se mies olisi lähtenyt, jos se olisi sen toisen halunnut, aivan varmasti. Uskon, että onnistutte, äläkä välitä noista katkerien viesteistä. Tiedä sitten kumpi on pahempi, katkera jätetty kakkonen vai petetty vaimo, joka ei ole pystynyt miehelleen anteeksi antamaan. Kommenteista päätellen kitkeriä molemmat.
Ykkönen ei tiedä että olen edelleen/jälleen kakkonen, kahden paljastumisen, vuoden ja anteeksisaamisen jälkeen on kolmas kierros meneillään. Jää nähtäväksi haluavatko he laskea pidempäänkin.
Ei kai ole kyse siitä lähteekö petturi vai ei, vaan siitä että miksi ihmeessä kukaan haluaisi tyytyä valehtelevaan ja pettävään kumppaniin? Miksi valita elämä jatkuvassa epäilyksessä? Kun rakastaa? Vai rakastaako todella juuri sitä ihmistä joka kykenee satuttamaan puolisoaan, vai onko kuva kumppanista vääristynyt liian ruusuiseksi? Miehet joilla on taipumusta pettämiseen, ajattelevat asioita itsekkäästi, ja haluavat saada kaikki mukavuudet yhtäaikaa, siksi eivät lähde, mutta eivät kyllä jätä sitä kakkostakaan.
itsestäsi! Sitten kun vaimo saa tarpeekseen, mies parkuu perään.
kannattaa katsoa kortit elämässä niin , että on harkinnut vaihtoehdot. Itse jatkoin pettäjän kanssa , heitin kyttäämisen ja luulemisen. Elän omaa elämää, johon puoliso kuuluu vapaaehtoisena osana. Tulkoon tai menköön, en sido. Kiintymys on hyvä liima, ja tiedän että on uskollinen. Senkin saa tehdä vapaaehtoisesti.
Aikaa on kulunut, mutta ihanaa olla vapaa.Maailman kakkoset , jos joku niistä olisi parempi kuin minä, niin sitten olkoon niin.
Kyllä mies kai sitten huomasi, että ruohoa on kotiaidan sisälläkin.
ihmeessä nämä kakkoset hinkuvat niin kovin ykköseksi tälläiselle pettäjälle? Oikeinko kuvittelevat, että tämä sama mies ei heille valehtelisi, ei pettäisi. Naivia eikö totta? Eiköhän se vääristynyt kuva ole juuri kakkosella, joka tuntee miehestä vain "parhaan puolen". Pitkissä avioliitoissa on ehkä juuri kyse rakkaudesta, ei haavekuvista.Vaikeina aikoina se aito rakkaus punnitaan, helppoa kun on hyvinä aikoina rakastaa.
Siihen elääkö jatkuvassa "epäilyksessä" pystyy itse hitosti vaikuttamaan. Toiset elävät parisuhteessa lähes jatkuvassa epäilyssä ilman pettämistäkin. Eiköhän sen epäilyksen varjo ole tasan yhtä suuri näissä suhteissa, jotka alkavat pettämisellä? Miten sellaiseen ihmiseen voi luottaa, jonka valmiiksi tietää pettäjäksi, mutta muuten ihmisestä tuntee vain "sunnuntaipuolen"? Niinpä..Ainoastaan lapsenomaisesti kuvittelemalla, ei se minua petä..
Kuka kakkonen on hinkunut ykköseksi?! Joten eipä yleistetä, te katkerat vaimot :) Entäpä tuo "sunnuntaipuoli"... Hyvinpä tekin vaimot tunnette miehenne kun on pettänyt teitä vuosia ja vuosia ilman että te olette tienneet/epäilleet mitään.
Kakkonen tietää miehen pettäjäksi - jatkaa suhdetta. Kuten jatkaa vaimokin kun mies on paljastunut pettäjäksi. Pata kattilaa soimaa.
haluat, mutta minä en usko.
Nyt olen 45 vuotias ja mietin usein mitä olisi pitänyt tehdä erilailla?
Olen invalidisoitunut nuorena pyörätuoliin päätyen ja mennyt siitä huolimatta kuitenkin naimisiin myös nuorena tyttönä lapsia hankittiin vammastani välittämättä.
Onneksi oli rohkeutta.
Nuorin oli 2v kun sain tietää mieheni suhteesta toiseen naiseen, löysin naisen rakkauskirjeen sattumalta. Eihän toisten kirjeitä saa avata, kuitenkin käsialakin oli niin naisellinen etten voinut olla avaamatta.
Kirje kertoi riittävästi. Mieheni oli työmatkalla ja minä 4 lapsen kanssa kotona.
Soittelin itkusilmässä asuntoa kaupungin vuokratalot läpi, pahimmasta spurkuluolasta oli yksi asukas kuollut ja saatiin kaksio. Aloin pakkaamaan, hain eropaperit jotka täytin ja tein kirjeen keittiön pöydälle jossa kerroin ainoastaan että ero tulee ja sinä saat pitää kaikki velat ja asunnon. Otin mukaani vain lapset mukit ja kupit kädessä ja auton. Jälkeenpäin hain vielä sängyt lapsille.
Tästä on aikaa 16vuotta. Lapset on aikuisia nuorinkin 18v muutti juuri omilleen.
Mies yritti lähtömme jälkeen vielä puhua meitä takaisin ei kuitenkaan myöntänyt toista naista ei siis menty takaisin.
Minun tuloni oli vain pieni sairaseläke vammani vuoksi jouduin nuorena eläkkeelle.
Lapsilisät, yksinhuoltajalisät ja elatusmaksut. Vuokraan saatiin tietysti asumistukea myös. Riehakkaan lähtöni jälkeen haettiin huonekaluja kierrätyskeskuksista ja saatiinkin ystäviltä paljon. En välttämättä suosittele noin railakasta lähtöä, mutta voin vakuuttaa että vähälläkin selviää eikä edes näe nälkää. Lapsetkin oppivat laskemaan kaiken tarkkaan koska mitään ei ollut liikaa.
Sitä olen joskus miettinyt olisinko ollut mahdollisesti onnellisempi jos olisin palannut ja edes yrittänyt antaa anteeksi. Olin nuori ja erittäin vihainen
Nyt asun yksin ja seurustelen aivan ihanan miehen kanssa.
Lasteni isää näin joskus pakon edestä kun oli syntymäpäiviä ja rippijuhlia samoin vanhimman tyttären häissä. Enää ei satu ja uskon että tein kuitenkin oman ratkaisun
joka oli minun näköinen ratkaisu.
Nostan hattua todella rohkee temppu eikä mitään ruikutusta!
on rakkauden mittari, kun antaa anteeksi jatkuvan pettämisen? Kuka siinä rakastaa ja ketä? Petetty toki pettäjää. Mutta ketä pettäjä rakastaa? Jos rakastaa ja kunnioittaa puolisoaan, ei petä. Eikö sen näin pitäisi mennä? Eli pettäjä ei rakasta ketään, ehkä ei edes itseään. Mahdotonta olisi minun ainakin jatkaa liittoa, jos tietäisin, ettei se puoliso, jonka olen valinnut, rakasta minua. Mistä sitä vastarakkautta muka siinä tilanteessa löytyy? Mutta kuten se on tullut jo monesti esiin, niin yhteinen menneisyys ja omaisuus, saavutettu sosiaalinen status ovat niitä, joista ei haluta luopua. Hampaat irvessä lyödään päätä seinään kerta toisensa jälkeen. Ja oppiiko pettäjä ja petetty siitä mitään? Harvemmin.
Rakkautta on myös päästää irti. Antaa toiselle vapaus. Ei täällä kukaan kakkonen niin naivi ole, että kuvittelisi ukon muuttuvan pettäjästä uskolliseksi. Vaimot ne kuvittelee. Kakkonen kun jo tietää etukäteen, millainen mies on.
Rohkea nainen olet! Lukisivatpa kaikki pettäjän kanssa painivat tuon. Monelta puuttuu se rohkeus, luulevat etteivät yksikseen pärjää. Kyllä sisulla pärjää aina!
mies on ihan vapaa lähtemään, halutessaan. Ei sitä vapautta tarvitse kenellekään antaa. Jos se mies sitä kakkosta rakastaisi, niin kyllähän se lähtisi. Vaan kun ei lähde, kun ei rakasta. En minä ainakaan viitsisi varatussa miehessä väkisin roikkua, jos ei se minua rakastaisi.
No onhan se nyt ihan päivänselvä juttu, että pettäjä ei siinä tapauksessa todella rakasta sitä kakkosta jos vain haluaa ehdottomasti jatkaa vaimonsa kanssa kiinni jäätyään. Ymmärrän että voi tosiaankin rakastua palavasti toiseen ihmiseen vaikka sattuukin olemassa avioliitossa, mutta silloinhan lähdetään rakkauden matkaan ja vanha puoliso saa siinä tapauksessa jäädä. Jos näin ei tapahdu niin pettäjä vain hakee huvia ja jännitystä elämäänsä siitä kakkosesta, joka ei todellakaan ole pettäjälle kovinkaan tärkeä. Näin se valitettavasti menee. En usko että monikaan on rahan ja omaisuuden takia yhdessä jos palavasti rakastaa toista ja on löytänyt itselleen paremman kuin oma puoliso on.
mutta usein se " kakkonen" on heittänyt sen miehen ulos jo siinä vaiheessa, joten eihän sillä miehellä ole muuta mahdollisuutta kuin palata kotiin häntä koipien välissä.
Itse olen ollut kakkonen useita vuosia, yritin jättää miestä moneen kertaa, mutta hyvien puhelahjojensa avulla luikerteli aina takaisin.
Lopuksi en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin käräyttää hänet vaimollensa ja sillon miehen suurin suru oli se, että sen jälkeen hänellä ei olisi kummankaan luona asuinsijaa. Eli silloin tajusin, että mikään muu tälle miehelle ei loppujen lopuksi ollut tärkeää kuin hän itse.
Eli pointtini on todella se, että useimmissa tapauksissa tämä toinen nainen on jo saanut niin mittansa täyteen, että ei missään tapauksessa halua tätä miestä enään nurkkiinsa. Mikä miehelle jää silloin vaihtoehdoksi? Palata sinne anteeksi antavan vaimon luokse takaisin. Jos olisin vaimo, niin en kauhesti kehuskelisi sillä miehen palaamisessa kotiin, koska se rakkaus ei ole se syy siihen palaamiseen.
monia syitä, miksei mies jätä vaimoaan. Mutta pettääkö rakastava mies vaimoaan?kaan?
Jälleen joku katkera vaimo yrittää vakuuttaa kliseillä. Äkkiä vahtimaan sitä miestä, ettei se vaan lähde TAAS hakemaan huvia ja jännitystä elämäänsä kun katkera vaimo viettää aikaansa uskottomuus-palstalla!
selvempää on että ei se vaimokaan ole kovin tärkeä miehelle koska pettää =)))
Kyllä ne vaimot vaan ovat miehelle paljon, paljon tärkeämpiä kuin itseään tyrkyttävät kakkoset, siitä ei pääse mihinkään. Koettakaa nyt vaan kakkoset tämä niellä, ettehän muuten kakkosia olisikaan!
Muuten, minä en ole katkera vaimo, olen ihan omillani toimeentuleva sinkku, sellainen sinkku joka seurustelee vain ja ainoastaan vapaiden miesten kanssa. Kyllä niitä riittää pilvin pimein. Että silleen!
puhut asiasta mistä et tiedä mitään. Mitä ihmettä sitten teet tällä palstalla ;) Koettakaa vaimot vaan niellä se tosiasia että kakkosia on ja tulee aina olemaan - ja te hyväksytte sen! Jos liitto on kunnossa niin ei siihen yksikään kakkonen mahdu - edes tyrkyttämällä :)))
Olen käsittänyt, että tämä palsta on avoin ihan kaikille, ei vain katkerille kakkosille ja petetyille vaimoille! Että onnellisetkin voivat tänne oppejaan kirjoitella näille pettureiden kanssa vehtaaville kakkosnaikkosille!
Olen kyllä valitettavasti nähnyt miten nämä siveelliset kakkoset itseään tyrkyttävät ukkomiehille, kun ei vapaata miestä ole saaneet. Pahaa tekee katsella, silloin olen hävennyt olevani nainen! Huh, huh sentään mitä naiset pystyvät tekemään kun kovassa puutteessa elävät. Näin on näreet!
toki saa kirjoitella OPPEJAAN :D (Minkä tutkinnon tavoittaa näillä opeilla?!) Hymyilyttää vain nuo kliseet ja yleistykset. Tännekö kirjoitellaan vain niitä OPPEJA kakkosnaisille, entäs ne petturimiehet? Miehetkö on täysin vietävissä?? :))) Kyllä vaimoilla on hyvät miehet kun heitä pystyy viemään kuin pässiä narussa - ainakin kakkosnainen :) Vaimot, olkaa ylpeitä ja pitäkää lujasti kiinni tälläisesta miehestä!
Turha kenenkään naisen on hävetä toisen naisen tekoja. Jokainen vastaa omista teoistaan, niin ykkönen kakkonen kuin petturimieskin.
Entäs jos se kakkonen ei sitten huolinutkaan miestä, joten mies jäi luoksesi ihan vaan siksi, että ei ollutkaan vaihtoehtoa enää olemassa??? Sekös on kiva tilanne se ?
Tämä on niin nähty ja koettu !!
No eihän se mies ole koskaan vaimonsa luota pois ollutkaan, on vain välillä pienen hetken käynyt kakkosen luona "tyhjennyksellä". Voi teitä kakkosia kun olette sinisilmäisiä. Teillä ei ole sitä vaimon kokemusta pitkästä liitosta miehen kanssa. Kyllä vaimot osaavat myös hakea lohtua muualta, kelpaavat oikein hyvin nämä avioliitossa olevat naiset miehille. Ei kaikki vaimot ole ihan onnettomia tyyppejä, juuri ne jotka eivät kauheasti noteeraa miehensä kakkosia ovat niitä vaimoja, joilla on itseelläänkin jotain suhinaa liittonsa ulkopuolella. Ei kaikki vaimot tosiaankaan ole ihan ääliöitä, onhan tietysti niitäkin mutta niitä on kakkosissa paljon enemmän. Siis sellaisissa kakkosissa, jotka eivät ole omaa miestä itselleen saaneet vaan joutuvat tyytymään toisten jäämiin.
Jos se onkin se miehen kakkonen juuri tällainen "suosittu aviovaimo?? " Jolla on se oma mies jo kotona, jonka luota ei henno "mieskakkosen" matkaan lähteä.
Se ei varmaan miehen vaimoa kiinnosta kuka se kakkonen on, jos asiat on niinkuin edellisessä kirjoituksessa kerroin. Vaimo vaan iloinen, että miehelläkin on sutinaa niinkuin on vaimollakin....
on kuitenkin se, että kovempia tuomitsijoita kakkosille ovat ne, jotka eivät tiedä siitä asiasta yhtään mitään. En ole koskaan nähnyt naista, joka tieten tahtoen tyrkyttää itseään varatulle miehelle. Sinäkö olet? Ettet vain itse olisi niin tehnyt...
Suurin osa kakkosista on naisia, jotka ovat eläneet pitkän parisuhteen, eronneet syystä tai toisesta ja elävät hyvää elämää lapsista ja itsestään huolehtien. Aikomoista yleistystä taas kerran etteivät muka vapaata miestä ole saaneet.
Entäs jos ne ei halua vapaata miestä sohvalleen makailemaan? Moni vapaa mies valitettavasti heti on valmis siihen sohvalle jäämään. Pitkästä suhteesta eronnut nainen haluaa katsella rauhassa. Eronneet miehet syöksyvät suinpäin uuteen suhteeseen, koska eivät osaa olla yksin. Jättävät eronsa käsittelemättä ja eihän sellaista miestä kestä erkkikään, jonka joka toinen lause alkaa että eksäni sitä ja eksäni tätä.
Seksiä toki tekee mieli. Mitäs pahaa siinä on? Väitätkö sinä, ettei joskus panettaisi sinuakin? Ja satunnaiseen seksiinhän on varattu mies hyvä ratkaisu. Ja vakipanoksi mitä mainoin.
Saat haukkua huoraksi, jos helpottaa. En sitä kuitenkaan ole.
tärkeä, kun ne pettävät miehet eivät yksinkertaisesti osaa olla yksin. Moni tietää, että jos vaimo jättää, niin kakkonen ei satavarmasti häntä huoli. Miksikö ei huoli? No kun jo tietää minkälaisen miehen saisi :D.
Rakastaako pettäjä vaimoaan? Tottakai rakastaa. Jollain lailla. Mutta jos aidosti, niin pettäisikö silloin? Onkohan vaimot sitä miettineet ikinä.
Ehkäpä jotku erehtyvät luulemaan läheisriippuvuutta rakkaudeksi. Olen aikani seurannut sivusta vanhempieni ns. "hienoa" parisuhdetta, josta näin jälkeen päin olen hoksannut, että isäni on erittäin todennäköisesti rampannut vieraissa. Tietyt isäni maneerit töistä tulon jälkeen viittaavat siihen, että kotimatkalla on käyty panemassa jotain. Tullaan kotiin myöhässä, ja heti mennään alapääpesulle.
Ja miksi äitini sietää tuota? Noh- koska äitini hiljainen tossukka, kynnysmatto ja pahimman luokan läheisriippuvainen. Mutta ikäväähän tuossa tilanteessa oli se, että äitini viha isääni kohtaa sitten purkautui minuun - koska olin isän tyttö. Nykyään en ole kummankaan kanssa tekemisissä, en vain jaksa sitä ns. kodin myrkyllistä ilmapiiriä, jossa pinnan alla kulpii äitini tympeä viha ja isäni tuo "jumalan" lahja perheelleen paistattelee egoaan. Tosin, eipä tuo isäni elämä kauheen hääviltä näytä näin vanhempana. Vanheneva yksinäinen ukko, jolla ei ole läheisiä, kun äitini on tehokkaasti katkaissut isäni suhteet sukuunsa.
Mutta- huomauttaisin, että tämä on vain yksi näkökulma siihen, miksi pettetyt eivät jätä pettäjiä. Itse en katsoisi isänikaltaista äijää hetkeäkään, mutta en usko, että kaikki pettäjät ovat samanlaisia.