Mieheni vielä eilen aamulla kertoi, kuinka paljon hän minua rakastaa ja kuinka paljon hän minua arvostaa.
Viime yönä hän kertoi ja itki, että hän oli valinnut kahdesta vaihtoehdosta alun perin minut, sen "kakkos vaihtoehdon". Yhdeksän vuotta yhteistä elämää takana.. nyt hän kertoi, että hän joutui minua alussa tapaillessaan tekemään päätöksen ja päätyi minuun, koska ei halunnut särkeä erään perheen elämää. Hän oli rakastunut tähän naiseen sydänjuuriaan myöten, mutta tällä oli ollut perhe ja lapsia. Hän oli tehnyt päätöksen jättää tämän kyseisen naisen rauhaan (tunne oli siis molemminpuolinen) ja alkoi seurustelemaan minun kanssani. Mieheni kertoi, että hän on tätä asiaa kantanut sydämessään koko tämän ajan ja ajatellut tätä naista. Hän on yhdessä oloaikamme aikana itkenyt kolme kertaa ja tämä oli neljäs kerta, joka kertoo hänen voimakkaista tunteista tähän asiaan liittyen.
On tyhjä olo..
En tiedä pitäisikö minusta tuntua voittajalta, sillä hän loppujen lopuksi valitsi minut... sen "kakkosen". Vai musertuako pois... olen valvonut koko yön.. käynyt koiran kanssa lenkillä.. polttanut tupakkaa.. itkenyt ja pohtinut. En ole huutaja ja raivoaja -tyyppinen ihminen, vaan yritän ymmärtää ja miettiä jos olisi minun kohdalla käynyt samalla tavalla.
Olen ollut niin onnellinen, sillä olen saanut maailman hellimmän miehen itselleni.. joka huolehtii minusta ja rakastaa minua. Luotan häneen edelleenkin 100%, mutta tämä asia satuttaa. Tiedän, ettei mikään parisuhde tule ilman painolastia entisestä elämästä (jota kumpikin meistä oli kerennyt viettämään ihan riittävästi).. mutta tämä asia tuli aivan puun takaa.
Haluan jatkaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että tulen aina tuntemaan itseni kakkoseksi.. vaikka hän valitsikin loppujen lopuksi minut. Kiitos, että sain jakaa murheeni.
Viime yönä hän kertoi ja itki, että hän oli valinnut kahdesta vaihtoehdosta alun perin minut, sen "kakkos vaihtoehdon". Yhdeksän vuotta yhteistä elämää takana.. nyt hän kertoi, että hän joutui minua alussa tapaillessaan tekemään päätöksen ja päätyi minuun, koska ei halunnut särkeä erään perheen elämää. Hän oli rakastunut tähän naiseen sydänjuuriaan myöten, mutta tällä oli ollut perhe ja lapsia. Hän oli tehnyt päätöksen jättää tämän kyseisen naisen rauhaan (tunne oli siis molemminpuolinen) ja alkoi seurustelemaan minun kanssani. Mieheni kertoi, että hän on tätä asiaa kantanut sydämessään koko tämän ajan ja ajatellut tätä naista. Hän on yhdessä oloaikamme aikana itkenyt kolme kertaa ja tämä oli neljäs kerta, joka kertoo hänen voimakkaista tunteista tähän asiaan liittyen.
On tyhjä olo..
En tiedä pitäisikö minusta tuntua voittajalta, sillä hän loppujen lopuksi valitsi minut... sen "kakkosen". Vai musertuako pois... olen valvonut koko yön.. käynyt koiran kanssa lenkillä.. polttanut tupakkaa.. itkenyt ja pohtinut. En ole huutaja ja raivoaja -tyyppinen ihminen, vaan yritän ymmärtää ja miettiä jos olisi minun kohdalla käynyt samalla tavalla.
Olen ollut niin onnellinen, sillä olen saanut maailman hellimmän miehen itselleni.. joka huolehtii minusta ja rakastaa minua. Luotan häneen edelleenkin 100%, mutta tämä asia satuttaa. Tiedän, ettei mikään parisuhde tule ilman painolastia entisestä elämästä (jota kumpikin meistä oli kerennyt viettämään ihan riittävästi).. mutta tämä asia tuli aivan puun takaa.
Haluan jatkaa, mutta tällä hetkellä tuntuu, että tulen aina tuntemaan itseni kakkoseksi.. vaikka hän valitsikin loppujen lopuksi minut. Kiitos, että sain jakaa murheeni.
Vastaukset 12
Vanhimmat
noin fiksu mies. Arvaa onko kaverilla ollu taakkaa kantaa tuo asia.Tsemppiä teille molemmille!!
todella fiksu mies olisi pitänyt asian omana tietonaan! Kun aloittajan suhde on muuten ollut ok, niin miksi siihen piti säröä lyödä tuollaisella tunnustuksella?! En itse ainakaan äkkisältään osaisi tuntea itseäni "voittajaksi", jos mies sanoisi, että oli toinenkin, mutta kun olosuhteet olivat sitä kaikkea vastaan. Ajattelisin ainakin jonkin aikaa olevani "vain" se helpompi vaihtoehto... Vaikka mies varmasti rakastaakin, niin kyllä tuo kaihertaisi.
Fiksu mies olisi pitänyt suunsa kiinni.
Ei kukaan halua kuulla, että kumpani tyytyi häneen, kun ei parempaa saanut.
No ei kyllä mielestäni ollut kovinkaan viksua möläyttää tuossa vaiheessa, että on vain kakkosvaihtoehto ja että on mietinyt kyseistä naista vuosikaudet. olis nyt vaan pitänyt omana tietonaan.
Anna miehen valita uudelleen. Käske etsimään vanha rakkaus, niin sinun ei tarvitse kärvistellä. Ehkä jää sille tielleen.
Epäreiluhan mies on ollut. Mieti, onko sinulla kuitenkin niin hyvä olla suhteessa, että et halua sitä lopettaa. Pystytkö vielä jatkamaan, vai lähdetkö kohti tuntematonta.
Tekipä miehesi aika sadistiselta kuulostavan tempun. Oli aivan tarpeetonta kertoa yhdeksän vuoden yhdessäolon jälkeen vanhasta rakkaudestaan.
MUTTA, jos tämä yhtään sinua lohduttaa, niin tosiasia on, että miehesi on enemmänkin rakastunut haavekuvaan kuin todelliseen, elävään naiseen.
Sinä olet todellinen, aito ja elävä. Tuo toinen on vain miehesi hellimä illuusio.
Oikeassa arjessa miehesi rakkaus tuota toista naista kohtaan ei ehkä olisi edes kestänyt.
Uskoisin, että tuo varattu "ensimmäinen" nainen on jäänyt kiehtomaan häntä juuri sen vuoksi, että nainen on ollut saavuttamaton ja sentähden kuin unelma hänelle. Unelma, joka ei koskaan saanut täyttymystään.
Miehelläsi on tässä suhteessa pieni taipumus elää pää pilvissä.
Ehkä tuo menetetyn rakkauden vaaliminen on ollut kuin henkireikä hänelle, silloin kun arki on ollut tylsää tai muuta hankaluutta on tullut.
Silloin voi paeta haaveiluun.
Sinun kannattaisi pitää pieni keskustelutuokio miehesi kanssa ja hieman kysellä, missä tilanteissa vanha rakkaus nousee esiin. Minusta miehen ongelma on hänessä itsessään ja hänen tavassaan asennoitua elämään.
Hän on tehnyt todella ajattelemattomasti sinua kohtaan.
Ymmärrän täysin sinua, sillä miehesi teko satuttaa enemmän kuin joku yhden kerran tehty syrjähyppy jonkun punkkaan.
Et voi millään tuntea itseäsi voittajaksi tässä tilanteessa. Jokainen nainen haluaa olla ykkönen miehensä elämässä.
Pahinta tässä oli, että mies on hautonut asiaa näin kauan omassa mielessään ja vieläkin itkee ykkösnaisen perään pitäen tätä "elämää suurempana rakkautena"
Tee rauhassa surutyö, sillä sinua on kohdannut pahimman laatuinen pettäminen. Anna itsellesi oikeus surra. Jos tuntuu siltä, ettet pääse eteenpäin asiassa yksin tai miehesi kanssa, niin käväise jollain parisuhdeneuvojalla tai psykologilla tai terapeutilla.
Hyvää vointia sinulle kaikesta huolimatta! Koeta jaksaa!
Kiitos viesteistänne.. tämä päivä on ollut hiljaiseloa kun molemmat olemme sulatelleet eilis iltaista purkausta. Mieheni on erittäin pahoillaan, että antoi kyseisen taakan minulle kannettavaksi. Hän vain halusi olla rehellinen ja kertoa tämän asian minulle..
Kyllä hän joka päivä osoittaa rakkautensa minuun ja hän todellakin rakastaa minua ja minä häntä, joten eroa tässä tilanteessa en ajattele missään nimessä. Uskon myös, että nämä haaveet ovat olleet puolisolleni henkireikä arjessa ja tylsissä hetkissä.. onhan minullakin omat henkireikäni..
Kuten jo ensimmäisessä viestissä kirjoitin, niin molemmat tultiin tähän suhteeseen raskas menneisyys mukanaan (puolisollani väkivaltainen ex-avokki ja minulla pettäjä ex-mies). Ensimmäiset kaksi vuotta meni siihen kun yritettiin opetella luottamaan toisiimme.. sen jälkeen parisuhteemme on vain ollut nousua koko ajan ylöspäin.. ja olemme molemmat nauttineet yhteisestä elämästä. Ei aina voi parisuhteessa olla kivaa ja hauskaa.. tällaiset asiat ovat vain hidasteita matkalla eteenpäin (onpas kliseistä).
Tällä hetkellä olo ei todellakaan tunnu siltä, että olisin ykkösenä mieheni elämässä, vaikka hän on niin minua aina kohdellut. Otetaan tämä päivä rauhallisesti ja palataan pöydän ääreen kun ollaan saatu rauhassa miettiä asiaa omilla tahoillamme.
toi on ihan totta, et mies rakasti vain sitä mielikuvaa ja käsitystä joka naisesta oli. Sitä naista ei ole olemassa, koska se nainen on todellisuudessa varmasti paljon tylsempi kuin sinä. Te olette sentås 10v jo olleet ja edelleen mies rakastaa! Hän laitto sut ykköseksi.
että teidän kannattaa keskustella mistä oikeasti on kyse. nimittäin itse ukkelina olen nyt vähän tienhaarassa. ihastunut erääseen naiseen ja silti avioliitossa. ei helppo paikka mutta tunteille ei mahda mitään. eikä helpotusta tähän tuo edes se että ihastuksen kohde ei anna lämpeemisen merkkejä. miehelle tulee oma hullu ajankohtansa ja se on 45-55 paikkeilla, ainakin itselleni on näin käynyt.
Kyllä me ollaan keskusteltu asiasta. Tämä rakkaus asia on kuitenkin 9 vuotta vanha tapaus, jolloin me vielä vasta tapailtiin toisiamme, ennen kuin alettiin virallisesti seurustelemaan. Minun mies on vasta 33-vuotias, joten nuo hullut ajankohdat 45-55 paikkeilla ovat vielä edessä.. =D
Sen tiedä, ettei tunteilleen mahda mitään, jos ihastuu johonkin muuhun.. olemme sopineet, että ennemmin jätetään toisemme kuin petetään toisiamme tässä suhteessa. Paljon olemme keskustelleet uskollisuudesta ja uskottomuudesta molempien menneisyyden vuoksi. Suhteessa ollessaan on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa.. joko luottaa toiseen 100% tai ei luota ollenkaan. Minä olen valinnut tuon 100% ja tällä mennään jatkossakin =) Ehkä joskus saan siipeeni tästä hyvästä, mutta sille ei voi mitään.. ennemmin näin päin kuin että murehtisin asiaa, jota ei välttämättä edes tapahdu.
Tämä olisi tosiaan nyt kasvun paikka miehelle, että mitä hän siitä haavekuvastaan eli ykkösnaisestaan haki. Minä näkisin että sinä kuitenkin olet se oikea ja aito ykkönen, koska olet elänyt hänen kanssaan yhdeksän pitkää vuotta.
Miehesi kohdalla sanoisin, että taaksejäänyt on taaksejäänyttä, koska elämää ei eletä kuin yhdessä hetkessä. Tuuleen tavoittelua on haikailla mennyttä, koska ihmisen pitää kasvaa ja kehittyä.
Menneisyyttä ei periaatteessa edes ole, koska meille annetaan vain päivä kerrallaan elettäväksi. Miehesi siis tarttuu johonkin olemattomaan, illuusioon.
Teille molemmille olisi hyvä että asennoituisitte enemmän tähän päivään. Antaa entisten olla ja tulevista ei tiedä.
Rakentakaa tästä päivästä parempi kuin edellinen.
Joskus ihmisen on hyvä pyyhkiä pöytä puhtaaksi ja aloittaa ihan alusta. Se on oikeastaan suloista ja armollista.
Keksikää kaikesta tuskasta, surusta ja jauhamisesta huolimatta hyvä hetki päivään, jolloin sovitte, että silloin haudataan "sotakirveet", menneiden rakkauksien muistelot, tulevaisuuden visiotkin. Niitäkään ei ole syytä liikaa maalailla. Ei tulevista päivistä voi sanoa mitään 100 % varmaa.
Mikään ei tässä maailmassa ole 100% eli täydellistä. Meidän on luottamuksenkin suhteen rimaa laskettava alemmas hyvässäkin avioliitossa, siinäkään ei ole koskaan satavarmaa mikään.
Omassa hyvässä liitossani luottamuksemme aste on noin 95%.
Sellaista se vaan on. Ei kaiketi kuin Jumala ole tasan luotettavin, ainakin uskovaisille. Ei-uskovaiset voivat myös tyytyä vähempään, koska minä en ainakaan ole vielä tavannut mitään asiaa tai ilmiötä täysin täydellisenä. En ihmisiäkään.
Ilmeisesti miehesi taakka oli liian painava yksin kannettavaksi, ja hänen oli pakko avautua ja kertoa sinulle totuus. Parempi näin, vaikka vasta nyt tuli ilmi, kuin elää valheessa.