niinpä niin... Huomaan olevani onneton. olen 25vuotias sinkkunainen. Mitään muuta en haluaisikaan kuin olla onnellinen parisuhteessa. Tässä iässä tuntuu että minulla ei ole mitään. On mulla ihana perhe ja talous tasapainossa, mutta....
Olen ollut pitkään sinkkuna ja viime kesänä erehdyin pistämään itsestäni ilmoituksen treffipalstalle. Koin jos jonkinlaisia tyyppejä.
Pelimiehiä, hyväksikäyttäjiä jne jne..... Kävin monilla treffeillä ja yhden kanssa seurustelinkin muutaman kuukauden kunnes homma kirjaimellisesti kusi nilkoille. Sydämeni särjettiin oikeen kunnolla.
Haluaisin niin löytää itselleni kumppanin, mutten tiedä pystynkö. Pelkään että eläisin koko ajan siinä pelossa että minua loukataan, tai jos en käyttäydy hyvin ja pidä "pahoja tapojani" kurissa niin saan kuulla siitä sitten.... Olen jollain tasolla hyvinkin lapsenmielinen välillä ja pieni hulluus on ominainen piirre minussa.
Tuntuu että tässä maailmassa ei ole minulle sitä oikeaa... olen kuitenkin ulkonäöltäni nätti pieni nainen, ja luonteeltani kiltti ja välillä haluan tehdä hetken mielijohteesta asioita. Olisi vaan kiva jos olisi joku.
Mitä mä oikeen teen että pystyisin taas luottamaan???
en kuitenkaan viihdy baareissa enkä juurikaan juo. Firman pippalot on asia erikseen ;)
En uskalla enää avautua kuin omalle perheelleni...... En halua että sydäntäni enää särjetään, juuri kun olen saanut palaset kasattua takaisin yhteen.
Saatan vaikuttaa vahvalta, mutta sisältä olen aika heikko...
Olen ollut pitkään sinkkuna ja viime kesänä erehdyin pistämään itsestäni ilmoituksen treffipalstalle. Koin jos jonkinlaisia tyyppejä.
Pelimiehiä, hyväksikäyttäjiä jne jne..... Kävin monilla treffeillä ja yhden kanssa seurustelinkin muutaman kuukauden kunnes homma kirjaimellisesti kusi nilkoille. Sydämeni särjettiin oikeen kunnolla.
Haluaisin niin löytää itselleni kumppanin, mutten tiedä pystynkö. Pelkään että eläisin koko ajan siinä pelossa että minua loukataan, tai jos en käyttäydy hyvin ja pidä "pahoja tapojani" kurissa niin saan kuulla siitä sitten.... Olen jollain tasolla hyvinkin lapsenmielinen välillä ja pieni hulluus on ominainen piirre minussa.
Tuntuu että tässä maailmassa ei ole minulle sitä oikeaa... olen kuitenkin ulkonäöltäni nätti pieni nainen, ja luonteeltani kiltti ja välillä haluan tehdä hetken mielijohteesta asioita. Olisi vaan kiva jos olisi joku.
Mitä mä oikeen teen että pystyisin taas luottamaan???
en kuitenkaan viihdy baareissa enkä juurikaan juo. Firman pippalot on asia erikseen ;)
En uskalla enää avautua kuin omalle perheelleni...... En halua että sydäntäni enää särjetään, juuri kun olen saanut palaset kasattua takaisin yhteen.
Saatan vaikuttaa vahvalta, mutta sisältä olen aika heikko...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Minun sydämeni särkyi sinun iässä ja kesti viis vuotta ennen kun olin valmis mihinkään uuteen. Nyt olen tuhat kertaa vahvempi, minulla on komea pelimies jonka tuomista iloista nautin, osaan nauttia siitä mitä elämä tuo.
Ei ole kuitenkaan hyvä 'menettää' viis vuotta elämästään. Neuvoisin että oletat jo valmiiksi olevasi muuttunut ihminen ja että sinulla on uusi tapa katsella elämää. Ehkä sitten suruaikasi olisi lyhempi eikä niin raaka.
Minä irottauduin surusta vasta silloin kun tunsin nahoissani että minusta oli tulossa vanha akka. Pakotin itseni uuteen suhteeseen vaikka tunteita ei ollut. Kerroin kuitenkin miehelle tästä eli en ollut epäreilu. Sen jälkeen pikku hiljaa aloin saada elämäniloa takas.
Minutkin särjettiin 'kunnon miesten' toimesta joihin koitin luottaa koska olivat ujoja ja epäsuosittuja - mutta nyt minäkin opin mihin tässä elämässä kannattaa pyrkiä ja minullakin on komea pelimies, joka kohtelee minua kuitenkin 100 kertaa paremmin kuin yksikään niistä 'kunnon miehistä'. Olen tosin vasta 21.
En ole kohdannut pelimiehiä tai hyväksikäyttäjiä, tai siis olen tietysti mutta tunnistan ne yleensä eikä siitä sitten kehkeydy mitään, kun en tahdo tutustua sellaisiin.
Mutta eipä tuota mitään luottamusta ole..
meille muillekin naisille mistä tunnistaa pelimiehen tai hyväksikäyttäjän jotta osaamme varoa niitä.
Nettiseuranhausta en tiedä mitään, mutta mielikuvana se ei ehkä ole paras paikka tutustua. Ajattelisin, että sieltä seuraa hakevat ne, joilla on vaikeuksia tutustua tosielämässä ihmisiin ja tähän on aina joku syy. Jos se syy on esimerkiksi, että asuu kaukana maaseudulla, niin sitten voi olla tutustumisen arvoinen tyyppi, mutta ilma selittävää tekjää suhtautuisin aika varauksella. Tämä tosin vain teoreettista pohdintaa vailla empiriaa.
Miehiin taas opit luottamaan tutustumalla miehiin. Tutustu myös kaverin, äläkä aina parisuhde mielessä. Sitte ehkä huomaat sen, mitä olen joskus täällä sanonut miehille toisin päin: eivät naiset ja miehet niin erilaisia ole. Molemmissa löytyy epäluotettavia paskiaisia, mutta molemmissa löytyy myös niitä helmiä. Ja kun avaa riittävän monta simpukkaa, niin kyllä se helmi sieltä löytyy!
Älä ota elämää liian vakavasti, opettele pitämään itsestäsi ja olemaan onnellinen itsesi kanssa ja tutustu ennakkoluulottomasti ihmisiin. Jos joku ei ole tutustumisesi arvoinen, niin älä jää roikkumaan. Nauti elämästä ja se oikea löytyy kuin vahingossa ja jossei löydy, niin ainakin on muuten kiva elämä!
luota miehiin, kutsutaan viisaudeksi.
Pyydän nöyrästi anteeksi koko miessukupuolen puolesta ja tahdon myös tarkentaa sitä seikkaa, että näin miehenä se ketuttaa, kun muutamat mätämunat pilaavat koko korillisen.
Sivuhuomautuksena:
Sinulle on käynyt surkeahko tuuri. Älä anna sen lannistaa. Jos taas olet taipuvainen itsetutkiskeluun, niin sieltä se luottaminen tulee takaisiin, eli omasta asennoitumisesta. Toki rakkaus on sokea, sitä ei pidä pakolla muuttaa, mutta itseä ei pitäisi vääjätä pois mahdollisuuksista pelon takia.
Miten ja miksi voit pyytää anteeksi koko miessukupolven puolesta?? En minäkään pyytele anteeksi, jos kaverina on vetänyt nakkikioskin jonossa jotain turpiin ja en ole mailla halmeilla ollut. Minun puolestani et ainakaan voi anteeksi pyytää:)
Ei kukaan voikaan pyytää anteeksi kuin omasta puolestani. Itse en pyydä keneltäkään anteeksi sitä mitä joku kusipää on tehnyt, enkä tietenkään samoin ota kunniaa muiden hyvistä teoista. Tuo julkisen anteeksipyynnön esittäjä on aivan pihalla todellisuudesta. Panee aivan vihaksi kun toiset ihmiset tekevät asioita minun nimissäni!
"Ei kukaan voikaan pyytää anteeksi kuin omasta puolestani" -> puolestaan.
Niin kauan kun jokunen vuosi sitten Image-lehdessä esitetty sarkasmi-merkki on poissa näppäimistöistä, niin kauan näitä joutuisi selittelemään.
Ai niin, ironiakin on jotain sellaista, mitä kaikki ilmeisesti eivät vain voi ymmärtää.
...ja huumorintaju, kai olette joskus sellaisesta kuulleet?
Hyvää päivänjatkoa, älkää pahasti mätääntykö.
Paheitasi mitä pyrit pitämään kurissa.
niistä mun "pahoistaa tavoista"..... no se esimerkiksi että olen aamuisin ihan kuutamolla ennen ensimmäistä kahvikupposta. En vaan saa itseäni hereille ;) ei sen pitäis mikään paha juttu olla.
no on kyllä eräs toinen asia joka saa minut hereille....... varmaan tiedätte :)
Ja olen miesvaltaisella alalla töissä joten osaan kyllä päästellä aikas miehekkäitä äännähdyksiä, mutta en koskaan julkisella paikalla. Työkavereistani se on vaan hyvä että nainenkin osaa.
Olen vähän niinkuin kameleontti. Voin olla hyvinkin naisellinen hyvätapainen ja siisti nainen, joka todella usein ihan luonnollisesti olenkin. Ja kun tarve vaatii niin ei haittaa jos esim. töissä rapa lentää tai remppahommissa likastuu. Suihkut on keksitty.
Niin noista äännähdyksistä....... olen opetellut tekemään ne naisellisesti koska satutti vaan kun exäni sanoi kiukkuisesti siitä.... ja itse töräytti kunnolla siihen perään..
ensinnäkään en ole haiseva enkä suttuinen vaan siisti, huoliteltu ja PUHDAS. ...ulosteleikit? hyi helvetti!!!
mut perinteinen vesisota on kyl ihan jees hellepäivänä :)
inhottavaa jos tollasen kuvan itestäni annoin ku asia ei todellakaan ole niin..... Olin valinnut hieman väärät sanat näemmä ensimmäiseen. Siis se homma kusi juttu.......
asia oli niin että pidin tästä miehestä todella paljon. Meillä synkkasi hemmetin hyvin, kunnes hän alkoi jauhaa menneisyydestä ja siitä kuinka haluaisi entisen elämänsä takaisin..... ja hän halusi myöskin exänsä takaisin. Sydämeni särkyi ja erottiin.. Mä olen toipunut eroistani erittäin hyvin eikä elämässä silleen mitään valittamista ole. Asun pikkukaupungissa jossa mulla on positiivisessa mielessä erittäin hyvä maine. Nimeni tunnetaan täällä harrastukseni takia.
Miehen käyttämä siis olet? Ja minkä näköinen?
jos tarkoitat monenko kanssa olen sängyssä ollut niin vastaus on kolmen. Ja niistä jokainen kerta tapahtui suhteessa. En ikinä mene sänkyyn ekoilla, tokilla enkä välttämättä kolmansillakaan treffeillä.
Tämä hyväksikäyttö josta kerroin... Koen sen sellaisena jos on ihmisen kanssa ja tämä toinen ei muuta halua kun että siivoisin, laittaisin ruokaa ja olisin mieliksi. Ei tule mitään!! siihen sellaiseen kypsyn kyllä aika nopeasti.
Ensimmäinen kertani oli ensimmäisen poikaystäväni kanssa 15-vuotiaana, toinen kerta vakituisessa suhteessa ja olin 17-vuotias. Seurustelimme yli viisi vuotta. Kolmas kumppani oli viimeisin miesystäväni talvella.
Viime joulukuun jälkeen ei ketään. Puskaradion takia vaalin hyvää mainettani. En halua joutua huonoon varjoon, kun minut tunnetaan ystävällisenä, vanhempia kunnoittavana työnsä hyvin tekevänä tunnollisena ihmisenä.
Ja taisinhan tuossa aikaisemminkin sanoa että olen pieni nätti nainen. Ulkonäöstäni en ole kielteistä kuullut.