Pää on tässä kohtaa niin sekaisin etten tiedä osaanko jäsennellä asioita tähän palstalle niin selkeästi kuin pitäisi mutta pakko saada purkaa tunteitaan ja saada apuja edes jostain.
Tilanne on nyt siis se, että olemme olleet suhteessa kihlattuni kanssa reilut neljä vuotta ja salamarakastumisen jälkeen tuntui että olemme sielunkumppaneita ja kuten edelleen, rakastan miestäni täydestä sydämestä.
Minulla on edellisestä liitosta kolme lasta ja miehelläni saman verran jotka asuvat hänen exälläään. Omistani vanhin asuu jo pois kotoa eli 15 v. poika ja 12v.tyttö siis luonamme. Lasteni isä on kuollut joten lapset ovat 24/7 luonamme.
Alusta alkaen ovat kasvatusmetodimme olleet täysin erilaisia, minä "vapaampi" kasvattaja ja mieheni se "tiukka ja säääntöjä laativa" joten alusta saakka tämä on aiheuttanut kismaa perheessämme.
Mieheni laatii kieltoja ja sääntöjä ja niitä rikkoessa tulee sanktioita ja pelikieltoa tms.
Tämä aiheuttaa suuria riitoja ja tappeluita. Olemme käyneet perheneuvolassa koska kuitenkin rakastamme toisiamme ja haluaisimme saada arjen sujumaan muuta jotenkin se tuntuu mahdottomalta koska tilanteet ei muutu vaikka terapiassa mieheni myöntää olevansa liian ankara ja lupaa höllentää otettaan mutta se kestää muutaman päivän ja sama meno jatkuu...
Nyt olemme siinä tilanteessa että olemme vaihtamassa asuntoa ja paikkakuntaa ja mieheni ilmoitti eilen että kihlauksemme on nyt "jäädytetty" siihen saakka eli nämä kolme viikkoa kunnes muutamme. Hän haluaa miettiä asioita ja sanoi liittomme jatkuvan jos minä muutun ja olen tiukempi äiti ja laadin selkeät säännöt jne... Eli ts. hän haluaa erota ja poisti sormuksensa illalla. En ole nukkunut kuin tunnin viime yönä.Silmät turvoksissa tätä kirjoitan kyynelten lävitse.
En halua erota sillä rakastan miestäni enemmän kuin elämääni ja silti hän nyt kiristää minua omilla lapsillani. Haluan jatkaa elämääni hänen kanssaan mutta haluan myös etteivät lapseni tarvitse elää "vankilassa".
Varmasti aika sekavaa tekstiä mutta tilanne päässäni täysin kaoottinen enkä tiedä mitä tekisin. Auttakaa minua!
Tilanne on nyt siis se, että olemme olleet suhteessa kihlattuni kanssa reilut neljä vuotta ja salamarakastumisen jälkeen tuntui että olemme sielunkumppaneita ja kuten edelleen, rakastan miestäni täydestä sydämestä.
Minulla on edellisestä liitosta kolme lasta ja miehelläni saman verran jotka asuvat hänen exälläään. Omistani vanhin asuu jo pois kotoa eli 15 v. poika ja 12v.tyttö siis luonamme. Lasteni isä on kuollut joten lapset ovat 24/7 luonamme.
Alusta alkaen ovat kasvatusmetodimme olleet täysin erilaisia, minä "vapaampi" kasvattaja ja mieheni se "tiukka ja säääntöjä laativa" joten alusta saakka tämä on aiheuttanut kismaa perheessämme.
Mieheni laatii kieltoja ja sääntöjä ja niitä rikkoessa tulee sanktioita ja pelikieltoa tms.
Tämä aiheuttaa suuria riitoja ja tappeluita. Olemme käyneet perheneuvolassa koska kuitenkin rakastamme toisiamme ja haluaisimme saada arjen sujumaan muuta jotenkin se tuntuu mahdottomalta koska tilanteet ei muutu vaikka terapiassa mieheni myöntää olevansa liian ankara ja lupaa höllentää otettaan mutta se kestää muutaman päivän ja sama meno jatkuu...
Nyt olemme siinä tilanteessa että olemme vaihtamassa asuntoa ja paikkakuntaa ja mieheni ilmoitti eilen että kihlauksemme on nyt "jäädytetty" siihen saakka eli nämä kolme viikkoa kunnes muutamme. Hän haluaa miettiä asioita ja sanoi liittomme jatkuvan jos minä muutun ja olen tiukempi äiti ja laadin selkeät säännöt jne... Eli ts. hän haluaa erota ja poisti sormuksensa illalla. En ole nukkunut kuin tunnin viime yönä.Silmät turvoksissa tätä kirjoitan kyynelten lävitse.
En halua erota sillä rakastan miestäni enemmän kuin elämääni ja silti hän nyt kiristää minua omilla lapsillani. Haluan jatkaa elämääni hänen kanssaan mutta haluan myös etteivät lapseni tarvitse elää "vankilassa".
Varmasti aika sekavaa tekstiä mutta tilanne päässäni täysin kaoottinen enkä tiedä mitä tekisin. Auttakaa minua!
Vastaukset 4
Vanhimmat
näin ulkopuolisen neuvoa tarkemmin.
Itse olen kokenut aikalailla vastaavaa ja olin se "tiukempi" kasvattaja.
Mutta yrittäkää puhua asiasta vielä,vaikka varmaan olettekin puhunut paljon.Itselleni ammattiauttaja neuvoi
että puhukaa,puhukaa ja puhukaa.
Itse olin avoliitossa lähes 15v, exällä oli lapsia ennestään ja itselläni ei.
Yhteisiä lapsia tehtiin myös.
Meillä oli myös pahoja riitoja kasvatuksesta,itse myös riitojen jälkeen annoin periksi enemmän.
Vaikeaa on tietysti kenenkään muuttaa luonnetta,ainakaan kovin nopeasti.
Kokeilkaa molemmat,sinä vähän tiukentaa ja miehesi vähän löysentää "kuria" , jos sillä löyttäisitte kultaisen keskitien.
Toivon kuitenkin että saisitte asiat puhuttua ja huomaisitte että se keskitie on toivottavasti kaikille paras.
Voimia ja hyvää kesän odotusta kaikesta huolimatta.
Juu noista erilaisista kasvatusperiaatteista syntyy aika monen uusperheen tuho.
Kunpa pääsisitte istahtamaan saman pöydän ääreen rauhallisina. Tiedostaisitte sen, että teillä on erilaiset kasvatusperiaatteet ja se ei onnistu, että toinen luopuu täysin periaatteista ja tehdään niinkuin toinen haluaa. Jos löytäisitte jonkun sopivan kompromissin, jossa kummankin hyvä olla. Koska sehän on ehdoton juttu, että kummatkin kokevat oikeasti voivansa elää niiden periaatteiden alla. Eli mies muuttuu jossain asiassa ja sinä vastaavasti omassa asiassa. Jos tämä tuntuu liian suurelta uhraukselta ja koet, ettet voi niin elää ja olla sinut suhteessa omiin lapsiisi, niin sinuna kyllä valitettavasti luovuttaisin. Nyt on vaan pakko kylmettää vähän sitä päätä ja tehdä valintoja, vaikka siinä olisi sitten uhrauksena parisuhde. Nuorin lapsesi on vasta 12 ja aloittamassa murkkuvaihetta eli ei oikein voi vain sinnitelläkään siihen asti, kunnes lapset omillaan.
Sä oikeasti tunnut vihaavan ja inhoavan miehen kasvatusperiaatteita ja mies kokee varmaan ihan samoin sun suhteen. Lisäksi nämä teidän keskinäiset kismat voivat vaikuttaa asenteissa lapsiin. Mä veikkaan, että sun miehes asenne tulee tulevaisuudessa muuttumaan huonommaksi lapsiasi kohtaan, koska kokee että he saavat elää kuin pellossa. Ja sä alat kokemaan, että miehes on vanginvartijanatsi, joka haluaa rankoa sun lapsiasi täysin aiheetta. Eli toi on kyllä nyt ratkaistava välittömästi.
Eipä kuullosta kovin kypsältä mieheltä jos laittaa tavallaan sut valitsemaan, hän tai lapset, vaikka asetelma ei ihan näin nyt olekaan mutta jotain sinne päin.
Ja juurikin noin että jos SÄ et muutu niin hän lähtee, eli MIEHESI on oikeassa, sinä väärässä, näinhän hän sulle nyt viestittää ja on laittanut sut nyt selkä seinään vasten, ei mene noin, kummankin on muututtuva, ei vain sun.
Jos mä olisin tuollaisessa tilanteessa antaisin miehen mennä ja jatkaisin elämääni lasten kanssa. Itselläni on ollut yksi uusioperhe viritys ja siinä tuli ongelmia jo alkumetreillä, valinta oli hyvin helppo, mies sain mennä ja nyt olenkin päättänyt asua kolmisteen lasten kanssa erittäin pitkään, Seurustella joskus voin mutta koti pysyy mulla ja lapsille, näin ei tule tälläisiä tarinoita lisää palstalle tilitettäväksi...
itse en joudu pähkäilemään noin vaikeiden asioiden kanssa mutta jos joutuisin niin päätös olisi selvä...mies saisi lähteä ja jatkaisin omien lapsieni kanssa elämää...