Tässä kun ajankuluksi lueskelen näitä tämän alueen kirjoituksia niin huomaan että parisuhde lähes poikkeuksetta koetaan jotenkin vapauden menetyksenä. En oikeen käsitä tätä, parisuhde ei tarkoita että laitetaan vankilaan ja vaikka kuinka yrittää päästä ulos siitä niin ei pääse. Parisuhdehan perustuu siihen että HALUAA olla toisen kanssa. Jokainen on vapaa tekemään juuri sitä mitä haluaa, kenen kanssa tahansa haluaa, ei sitä kukaan estä. En myöskään ymmärrä tätä että tarvitsee omaa yksityisyyttä tai muitakaan jotain rajojen ja sääntöjen asettelemista parisuhteissa. Jokainen tekee ja on juuri sitä mitä on ja tekee juuri mitä tekee, sitä joko ihmiset sopii toisilleen tai ei sovi. Jos ei sovi niin tulee ero ja jos sopii niin haluaa jakaa, tehdä ja nauttia yhdessä elämästä. Onko ihminen tosiaan niin biologiansa armoilla että meidän on vaan pakko pariutua vastakkaisen sukupuolen kanssa ja lisääntyä koska näin se on jotenkin meidän geeneissä, halutaan me olla jonkun kanssa tai ei? Ollaanko me sorruttu jo niin syvään tekopyhyyteen että mistään ei voi puhua, tehdä tai ajatella mikä ei näytä jotenkin tosi hyvältä kumppanilleen tai toisille ihmisille, pelkäen että sitten ei saa seksiä tai pysty lisääntymään? Tämähän on ihan järjetöntä, mihin tämmöinen kehitys loppujen lopuksi vie meidät?
Vapaa suhteessa
ihme ja kumma
2283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että ihmiset alkavat määräillä toisiaan, jos saavat tilaisuuden. Samalla ajavat oma etuaan ja loukkaantuvat vähästä. Siitä se eripura syntyy ja kun on syntynyt, kehittyy edelleen, kun ei ole kykyä antaa periksi.
Me ihmiset olemme niin erilaisia ja monikmutkaisia.
Keskustelunavaus sinulta.
Onko siis niin, että parisuhteet luodaan liian usein jotenkin ulkoisten seikkojen ja pariutumisvietin
pohjalta. Jääkö siinä sellainen henkinen yhteys ja yhteinen sielunelämä -- sama aaltopituus -- syntymättä.
Mikäli kaksi ihmistä tuntee toisensa; pintaa syvemmältäkin...
Syntyy kai sellainen keskinäinen luottamus - jo voit mennä ja tehdä asioita, joita haluat tehdä.
Tietoisena, että toinen luottaa ja jopa kannustaa - ja sinä häneen päin.
On sellainen vapaa ja hyvä olo; tunne joka tuo sinulle energiaa.
Kaikenlainen retro-henkisyys on nousemassa päivä päivältä voimakkaammin.
Tulisiko parisuhteiden muodostumisessakin palata `retroon`... aikaan jolloin pariutumisvietti
toteutettiin ensin henkisellä tasolla - tutustumalla toisiinsa.
(Vai olenko siis naiivi kuvittelemalla, että ennen asiat tehtiin paremmin;))
Näitä juttuja kun lueskelee, suhteiden tunne-elämässä vallitsee: pelkoa, epäluuloa, väkivaltaa, alistamista, manipulointia ... sun muuta päätä seinään hakkaamista.
Ja kuten sanoit, lähtökohtaisesti tulisi olla HALU elää ja olla toisen kanssa.
Varmasti hyviäkin tarinoita löytyy, mutta kovin moni tuntuu raapivan päätään epätoivoissaan.