Siis taloudellisesti! Minulle jää nyt n.700-850€ käteen asumismenojen jälkeen (1 lapsi) ja tiukkaa tekee. Totunko tähän ja opin käyttämään rahaa säästeliäämmin vai onko 800€ liian vähän kahdelle?
Elatusmaksuista yms emme ole vielä jaksaneet sopia. Toimeentulotukea tuskin saisin, asuntotuesta en ole varma. Mitä muita tukia voisi olla? Tai mitä lisätuloja voisi keksiä, sellaisia että voisin silti olla paljon lapseni kanssa? Tai sanokaa, pitäisikö tuolla rahalla tulla toimeen, onko tämä vaan uuteen tilanteeseen siirtymisen tuskaa?
Elatusmaksuista yms emme ole vielä jaksaneet sopia. Toimeentulotukea tuskin saisin, asuntotuesta en ole varma. Mitä muita tukia voisi olla? Tai mitä lisätuloja voisi keksiä, sellaisia että voisin silti olla paljon lapseni kanssa? Tai sanokaa, pitäisikö tuolla rahalla tulla toimeen, onko tämä vaan uuteen tilanteeseen siirtymisen tuskaa?
Vastaukset 35
Vanhimmat
suhteellista. Itsellä tuli ero ja työttömyys samaan rytäkkään viime keväänä. Muutin kouluikäisen tytön kanssa omaan kotiin, siitä saakka elämä on ollut pelkkää pennin venytystä - kun kuitenkin lapsellensa haluaisi joskus niitä "tähtihetkiäkin" edes toisinaan tarjota. Asumismenojen jälkeen meillä jää tällä hetkellä käteen suurinpiirtein saman verran kuin sinullakin ja pärjätty ollaan - kun on pakko. Se vain hirvittää, että jos työttömyys jatkuu ja jatkuu, ja putoan pois ansiosidonnaiselta...
Toimeentulotukea näillä tuloilla ei vielä saa, etkä sinäkään varmaan kovin paljoa asumistukea saisi, vaikka hakisitkin. En tiedä, mitä tarkoitat lisätuloilla..? Aika mahdoton yhtälö, jos niitä haluat ja silti olla lapsesi kanssa?
Tällaista elämä vaan on... Joskus se aurinko toivottavasti paistaa vielä risuläjäänkin!
Juuri tuon takia itse sinnittelen paskassa liitossa.
Että rahat riittää kuitenkin lasten koulutukseen ja harrastuksiin ja muihin menoihin.
Hammasta purren siedän ukon huorareissut ja ajattelen, että muutama vuosi vielä ja lapset pärjää omillaan!
On opiskeluajan tuet ja muut sitten apuna, kun omilleen muuttavat!
Helvettiä on tämäkin, mutta rahaa kuitenkin riittävästi.
Yksin kyllä pärjäisin, mutta lapsia en halua köyhyyten mukaan viedä.
Ja tämähän loppuu kuitenkin aikanaan.
Kieltämättä se on käynyt mielessä, että jospa löytyisi joku tai jos vielä yrittäisi sen toisen puoliskon kanssa, ihan vaan että saisi hengähtää ja olla miettimättä rahaa...
Aftertherain, jääkö sulle ansiosidonnaisesta saman verran kuin minulla palkastani? Siinäpä yksi onnenkantamoinen, eli kun saat taas töitä, jää köyhyyskin. Itselläni tilanne on se, etten osaa kuvitellakaan palkkani tästä kovin paljoa nousevan, eli tilanne jatkuu. Tuntuuko susta, että raha alkaa kuitenkin riittämään nyt paremmin kuin ihan alkuun, vai tuntuuko koko ajan tiukemmalta? Se tulevaisuus muakin ahdistaa - toistaiseksi vaatteet on ehjiä, tukka pysyy päässä ja ruokaakin on ollut kaapissa. Mä en ole malttanut pysytellä erossa niistä tähtihetkistäkään, ja siksi kai olenkin näin pihalla koko rahatilanteestani. Tuntuu, että en vaan osaa venyttää penniä.
Asunnon myynti on mulla harkinnassa. Ongelma vaan on se, että vapailla markkinoilla vuokra-asunnoista joutuu maksamaan vähintäänkin saman verran kuin tästä omastakin, mutta toisaalta on hollilla vaihtamaan jos joku edullinen asunto sattuu kohdille, ilman asunnon myyntirumbaa. Vai uskaltaisiko tehdä niin, että vasta kun löytää edullisen asunnon, muuttaisi siihen ja alkaisi myymään asuntoaan, ettei juuri koulunsa aloittanutta lasta tarvitse retuutella kämpästä toiseen? Jollain keinoin haluaisin saada itselleni luottavaisen mielen tulevaan.
Lisäkeinoina mietin jotain mainosten jakoa tai muuta parin/muutaman tunnin työkeikkaa/vkossa. Että mitähän sellaiset voisivat olla? Ehkä voisi suunnata työkkärin sivuille... Mutta eikö lisäveroprosentti ole todella kova, onkohan tuollaisesta hyötyä... No kunhan pähkäilen. Satanen tai kaksi kuukaudessa lisää tuntuisi liki ruhtinaalliselta!
edellisen kirjoittajan kommenttiin toteaisin, että itsellä olisi ollut edessä tuollainen pyöreä 10 vuotta kurjassa liitossa, jos olisin jäänyt rahan vuoksi. Rahalla ei voi mitata sitä rauhaa, mikä minulla ja tyttärelläni nyt on. Kolme vuotta sinnittelin miehen kanssa - ei pettänyt (tietääkseni), ei ryypännyt eikä rällännyt, mutta olo oli kummallakin meistä lopulta niin ahdistunut, että lapsen etu oli puhaltaa peli poikki. Turha aliarvioida lasten hoksaamiskykyä, mitä tulee esim vanhempien välisiin suhteisiin. Ennemmin elän toistaiseksi vähän niukemmin lapseni kanssa kuin tarjoan isänsä kanssa jatkuvaa kylmyyttä kotona! Minullekin sanottiin, että kyllä aikuisten on "osattava olla" - no mikäs siinä, osasimmehan me lapsen aikana olla riitelemättä, mutta jos jokainen sanottu lause on jäätävän kohtelias, onko siinä oikeanlainen malli parisuhteesta lapselle? Tuttavaperheessä tehtiin toisenlainen valinta eli puhtaasti taloudellisista syistä oltiin yhdessä, kunnes lapset muuttivat kotoa. Lapset tuumasivat aikuistuttuaan, vanhempiensa erottua, että kiva nähdä äidissä ja isässäkin vähän elämäniloa, olivat kuin robotteja aikaisemmin... No, kukin tyylillään.
Kun lasketaan ansiosidonnainen, lapsilisä elari yhteen, meille jää asumiskulujen jälkeen 700-800 euroa kuussa käyttöön. Työtilanne alallani on täysin katastrofaalinen - olen miettinyt alanvaihtoa, käynyt testeissä ja työkokeilussakin, mutta mitään viisasten kiveä ei vain löydy. Sen tämä niukempi ajanjakso on jo nyt opetttanut, että en tee hankintoja hetken mielijohteesta, vaan mietin niitä pitkään ja perusteellisesti lykäten ns turhat jutut hamaan tulevaisuuteen ja jätän itseni vähemmälle, että tyttärellä olisi kaikki tarvittava ja vähän "ylimääräistäkin". Nykyistä asuntoa varten jouduin ottamaan pienen lainan, koska osituksessa saamani osuus ei riittänyt asunnon ostoon sinällään. Laskeskelin siinä vaiheessa tarkkaan ko asian - ja tulin siihen tulokseen, että vuokraa maksaisin ainakin parisen sataa enemmän kuin mitä tällä hetkellä menee yhtiövastikkeeseen, sähköön lainanlyhennykseen. Joten ynnäilepä sinäkin noita lukuja, niin tod näk huomaat, ettei vuokralle meno välttämättä kannata, vaikka muuten taloudellisesti olisikin helpompaa. Itse päädyin tähän ratkaisuun siksikin, ettei tarvitse pelätä, että vuokranantaja yhtäkkiä myykin kämpän alta ja sitten ollaankin ihmeissämme tytön koulun ym suhteen.
No, siitä kuitenkin lähdetään, että jonain kauniina päivänä helpottaa. Sain ystävältäni hiljattain kortin, jonka teksti kuului: "On olemassa kauniimpiakin aikoja kuin tämä, mutta tämäkin kuuluu elämään". Totta... Ja jollei muuta "jää käteen", niin ainakin osaa tiettyjä asioita arvostaa eri tavalla.
Itse erosin joku vuosi sitten,taloudellisesti tipuin toimentulotukiminimiin. Mutta minä ja kaksi lastamme olemme pärjänneet vallan mainiosti. Autoa ei ole, tupakkaan ei kulu raha, viiniä joskus, rafloissa en hypi. Uskomattoman vähällä tulee ihan hyvin toimeen. Kaupoissa olen tosi tarkka mitä ostan, kun naapurikaupassa wc-paperi euron halvempaa, haen sieltä. Pieni kertasäästö, mutta vuoden mittaan valtavat summat kun joka ostoksen kohdalla teen samoin. Minulla onneksi kymmenkunta kauppaa kävelymatkan päässä ja haen tietyt tavarat tietystä kaupasta ja tarjoukset hyväksikäytän. Ruokalaskussa tulee isoimmat säästöt. Muutenkin kotiruokaa saa tehtyä monia todella edullisesti.
Rauha mikä eron myötä sain siitä olisin valmis ollut maksamaan enemmänkin!
Ai että pärjääkö kaksi ihmistä jos jää "vain"! 700-800 e/kk elämiseen?! Tuohan on suorastaan ruhtinaallista!! Itselläni jää n.400 e/kk käyttöön sen jälkeen kun olen maksanut yli 600 euron vuokran (en saa as.tukea!)ja kaikki muut laskut, lisäksi olen ollut n.4 vuotta velkajärjestelyssä johon menee n.200 e/kk. Lapseni on täysi-ikäinen joka asuu kotona,(ei siis saa enää el.tukea eikä lapsilisää) hän opiskelee ja saa op.tukea 90 e/kk! Isänsä ei maksa centtiäkään enää tytölle, mitään avustuksia häneltä ei tule koskaan, hän lopetti kaiken avustamisen sen jälkeen kun tyttö täytti 18-v. Itse ostan kirjat jne tytölleni koska op.tuki ei riitä. Onneksi enää noin vuosi jäljellä velkajärjestelyä, kun saan sen loppuun, ei meillä ole enää mitään hätää taloudellisesti!! Sitä ootan kuin kuuta nousevaa. Älkää hyvät ihmiset edes miettikö pärjääkö jollain 700-800 eurolla kuukaudessa, pärjää ja pärjää todellakin hyvin! ps. velkani eivät johdu avioeron jälkeen tulleista veloista, ne ovat avioliiton aikaisia, olimme kahden asunnon loukossa ex-mieheni kanssa ja menetimme siis 2 omistusasuntoa ja jäljellä jäi vain velat
että isä on velvollinen maksamaan täysi-ikäiselle lapselleen elatusmaksua jos tämä opiskelee.Lapsi ja isä tekevät siitä sopimuksen sossussa.
18 v täyttänyt voi itse hakea toimeentulotukea sossusta. Hesassa sitä saa kaikkein helpoimmalla Suomessa! Onhan se vittumaista alentua byrokratian alle, mutta siellä jaetaan rahaa. Suomessa muutenkin jaetaan rahaa kaiken maailman kreikkalaisille, miksei sitä joku opiskelijakin muutaman euron saisi?
Itse pärjäsin pelkän opintotuen ja kesätienestien varassa opiskellessani, eikä tehnyt edes tiukkaa. Pienessä yksiössä asuin ja polkupyörällä kuljin.
Eronneet äidit! Älkää eläkö lastenne puolesta. Hoitakaa oma osanne. Älkää välittäkö pätkääkään siitä kuinka isä suoriutuu osastaan. Pilaatte vain lapsen ja isän välit sekä lapsen mahdollisuuden saada itse rahaa isältään. Ainakin minä sain isältä pienen avustuksen, kun hankin tietsikan opiskeluihini. Itse pyysin ja ehdotin summaa, isä antoi rahat.
Eihän vanhemmat ole velvollisia maksamaan 18 vuotta täyttäneelle yhtään mitään.
Samaan rytkyyn tuli sekä ero että työttömyys. Olin näet ollut aina tuohon eroon saakka kotirouvana ja järkytys oli suuri kun ilmottauduin työvoimatoimistoon: 8 viikon karenssi sillä kotona oleminen ei ollut pätevä syy olla työttömyysrekisterin ulkopuolella. Tuo teki sen, että ensin oli odoteltava pennittömänä tuo kahden kuukauden karenssi ja vasta sen jälkeen sai alkaa hakea työttömyyspäivärahaa. Sitä piti hakea neljän viikon erissä ja sen jälkeen oli vielä n. 4 viikon käsittelyaika. Olin siis kokonaiset 16 viikkoa (4 kuukautta) ilman pennin hyrrää. Jos minulla ei olisi sattunut olemaan muutama euro säästössä, nälkään olisin kuollut.
Tilanne nyt: Maksettavan asunnon vastike (joka jäi erossa minulle) n. 250 euroa. Asumistukea tuohon saa 84 euroa.
Sen lisäksi saan työttömyyspäivärahaa n. 440 euroa eli käteen jää kuukaudessa vain 270 euroa. Sillä on toimeen tultava, sillä mistään muualta en mitään saa kun on tämä omistusasunto kotinani.
On siis ihan turhaa odottaa, että tätä sinkkua nähtäisiin kaupungin baareissa "viettämässä hurjaa sinkkuelämää" tai zumbatunneilla tapaamassa uusia ihmisiä :(
Tosi tyhmää kysyäkkin tuommosta. Kun erosin niin minulla oli yhdenlapsen kanssa 10 euroa viikossa ruokarahaa. Leivoin aamupuuron rippeet leiväksi. Ostin ruat poistotiskiltä. JA hyvin pärjättiin.
Oikeastaan kun asiat ovat vuosien myötä parantuneet kaipaan jopa tuota tosi tiukkaa aikaa koska se sai minut arvostamaan omaa vapauttani, valtaani päättää mitä syömme koska syömme ja se että jouduin miettimään ja suunnittelemaan elämäni sekä lapsen elämän uusiksi teki minusta voimakkaan ja sain huomata että OSAAN IHAN ITSE.
ihmeessä jotain työtä luulis sitä nyt jotain löytyvän kunhan ei valikoi. Tai hae johonkin koulutukseen, jos sulla ei kunnon ammattia, niin työnsaantisi helpottuu, eihän tuolaasta kukaan vuositolkulla kestä...
ei voi olla totta ???
On ihan totisinta totta. Kesti jonkin aikaa että aloin saada minulle kuuluvaa tukea. OLen työelämässä joten enää ei ole mitään hätää. Osaan arvostaa hyviä päiviäni nyt.
Tuo koulu oli kyllä arvokas, en sitä silloin osannut arvostaa mutta näin jälkeenpäin osaan kyllä.
Pitää vielä palata tähän: Näin meillä suomessa,tarkoitatko, ettet saa toimeentulotukea, kun sulla on omistusasunto?
Kiitos kaikille vastauksista! Olen pahoillani, jos kysymys tuotti pahaa mieltä, mutta on helpotus kuulla että vähemmälläkin tulee toimeen! Ehkä kyse on vaan opettelusta, ja jos muutkin, niin miksen minäkin...Ja tosiaan, hätä keksii keinot, eiköhän tästä selvitä...
Päätä että selviät ja huomaat kyllä että ei mitäänn ongelmia. Kuin on päiväs on myös voimas.
Keikkea hyvää taisteluusi.
Isä ei ole velvollinen maksamaan täysi-ikäisen lapsensa elatuksesta mitään JOS hän ei suostu!!! Sehän ei ole pakollinen vaan vapaaehtoinen juttu! Ja minun ex-mies ei ole siihen suostunut ja sille en voi yhtään mitään! Ihailen suuresti niitä isiä jotka huolehtivat omista lapsistaan eron jälkeen, myös sitten kun lapset ovat täysi-ikäisiä! Minulla vaan ei ole näin hyvin asiat, ex-miehellä on uusi perhe, eli uusi eukko ja eukon lapset, näiden kanssa hän reissaa ulkomailla jne, mutta centtiäkään ei avusta eikä edes ikinä lainaa omille lapsilleen. Itse joudun koko ajan tukemaan kahta lasta, toinen työtön ja toinen opiskelee. Että semmoista minulla!
minulla myös lukiota käyvä täysi-ikäinen, hän pyysi isältään avustusta ja isä tokaisi pojalle, että mene töihin.
Isällä menee hyvin eikä hänellä enää muita avustettavia ja kotonaan hänellä on koira ja muija .Että sellasta peliä.
sanoi ettei elatus velvollisuus lopu suinkaan siihen kun lapsi täyttää 18. Jos lapsi opiskelee isä maksaa suoraan lapselle elatusta. isä ja lapsi tekevät lasten valvojan luona sopimuksen siitä
lastenvalvojat puhuu muutenkin mitä sattuu... ei ne mihkään lakiin perustu
minulle miksi lastenvalvoja olisi valehdellut minulle.
Mullakin poika lukiossa ollessaan olisi tarvinnut rahaa ja sossusta sanottiin, et jos se isä avustais..
No isältään tuli vain vastaus, et jos ei muuta asiaa oo kun rahan kerjäystä, ei tartte ottaa yhteyttä!
Joten kyllä se ihan vain siihen vapaaehtoisuuteen perustuu se avustaminen, kun muksu 18v.
Pakko ei ole näköjään muksun opiskeluun ole rahaa antaa..mutta meillä sai sitten kuitenkin opiskelutukee jonkun verran mun pienien tulojen vuoksi..
Että harmittaa kuulla vanhemmasta, joka ei osallistu lapsensa elättämiseen. Murrosikäisenä ja varhaisessa aikuisuudessa kun sitä rahaa juuri tarvitsisi.
Itsellänikin oli "etäisä", joka aina valitti köyhyyttään ja siksi en koskaan uskaltanut pyytää häneltä. Kun sitten kasvoin aikuiseksi ja opin mitä eläminen maksaa, tuli vedätetty olo:
isän perheessä oli ollut kaksi palkansaajaa , asuntolaina maksettu... Äidin, joka kohdallani käytännössä kaikesta huolehti ja maksoi, tilanne taas oli ainakin matemaattisesti eri, ilmeisesti kuitenkin vastuunkanto ja lämmin sydän ovat asioita, joita voi laskea rahassa... :)
Googlettelin muuten toimeentulotukilaskurin, ja sen mukaan yksi aikuinen ja 1 lapsi saisi elämiseen sen vajaa 700€. No, ainakaan en tämän enempää pulaan työttömänä ilmeisesti joutuisi, ainakaan periaatteessa. Sekin on ihan hyvä tieto.
Hyvää vappua kaikille!
lastenvalvoja on sinulle noin sanonutkin - mutta kaikki etävanhemmat eivät todellakaan maksa yli 18 vuotiaille lapsilleen mitään, vaikka opiskelevatkin. Kyseessä on suositus, ei laki!
Kyllä tuolla summalla oppii elämään!
Osta lihat viimeisen myyntipäivän leimoilla ja laita pakkaseen. Lisukkeeksi perunaa, makaronia...
Leivät halvimmasta päästä ja päälle juustoa tai meetwurstia joka säilyy pitkään. Ei muita leikkeleitä jatkuvasti. Kaveriksi kurkkua, tomaattia jne. Halvimpia jugurtteja jne. Ruuassa voi säästää uskomattoman paljon kun katsoo mitä ostaa ja mihin hintaan.
Muissakin kodin kulutustavaroissa kannattaa katsoa hintaa ja ostaa edulliset pesuaineet, saippuat jne.
Karsi myös muu ylimääräinen pois. Lehtitilaukset ja muut turhakkeet. Onhan kännykkä- ja nettiliittymäsi edullisia? Mulla on puelinlaskut alle 20e kuussa ja netti 30e, näistä luxuksista en luovu.
Vaatteet hankin kirppareilta ja alennusmyynneistä, ja ostan sesonkipoistoista aina seuraavaa sesonkia varten uudet vaatteet lapselle. Seuraavan talven toppapuku ja talvikengät siis kevättalvella ja seuraavalle kesälle vaatetta loppukesän alesta niin saa välillä ihan uusiakin. Samoin omat vaatteet on halpoja.
Asumiskulujen jälkeen jää käyttöön n.770e, oma auto on ja minun ja lapsen harrastuksiin on silti varaa laittaa yhteensä 100e kuussa.
Kerran kuussa käydään syömässä jossain, Hesellä, Raxissa tms ja muutaman kerran vuodessa käydään Hoplopissa. Ja hyvin riittää rahat. =)
Vähälläkin tulee toimeen, mut noi koulukirjat tulee maksaan ihan tuhottomasti!
Mun köyhän poika kuitenkin haluu lekuriksi, joten se kannustaa mua, yksinhuoltajaa tosiaan hakeen ne halvimmat kulutustuotteet tiskiltä...joskus lääkärin kanssa sitten muistellaan näitä kituutuksia lämpimästi naurellen..pääasia että oon osannut kasvattaan ihanan ihmisen tähän maailmaan! Kyllä se tästä!
MaireIrene, kuullostaa hyvältä, ihan sellaiselta elämältä mitä haluankin elää. Ja ihan mahdolliselta. Harrastuksiin jää rahaa ja joskus käydä jossain erityisessäkin. Vau!
Lain mukaan elatusvelvollisuus loppuu siihen kun lapsi täyttää 18. Opiskeli tai ei.
Älä kermaperse valita. Täällä vedetään yhä yhdessä (1 lapsi ) ja pitäis pärjätä 400€:lla kuukaudessa asumismenojen jälkeen ja kuule ihan on ruokaa pöydässä ja vaatetta päällä!!!
Elatusmaksuasiat kuntoon, se on lapsen etu! Lisäksi hae korotettua lapsilisää KELAsta, jos lapsesi on vielä siinä iässä. Koulutusavustusta ei isät välttämättä halua maksaa, heitä ei voi pakottaa lastenvalvojalle, isät voivat suoraan sopia 18 v. täyttäneen kanssa tai olla sopimatta. Äiti voi ennen lapsen täysi-ikäiseksi tuloa hakea koulutusavustusta oikeusteitse, kun lapsi tulee täysi ikäiseksi äiti ei voi enää sitä tehdä, vaan homma siirtyy lapsen harteille: hän voi haastaa vanhempansa oikeuteen mutta kovin moni ei sitä tee, eikä opiskelijan mielestäni pitäisi koskaan joutuakaan moiseen tilanteeseen. Itselläni on kokemus, ettei monta virkaa hoitava ylilääkäri ja korkeat tulot omaava isä koskaan maksanut elatusapuja muuten kuin ulosoton kautta, ja jätti kunnollisen esikoispoikansa tyhjän päälle kun 18 v. tuli täyteen. Isä kielsi poikaa tulemasta enää edes käymään, vaikka siihen asti olivat molemmat lapset viettäneet isän uudessa perheessä joka toisen viikonlopun. Pojan menot eivät ole vähentyneet, iso mies syö ja kuluttaa, autokoulua ei voi käydä kun isä ei osallistu, mutta lääkikseen valmennuskurssin rahat kerättiin yhteisvoimin kokoon ilman isän osallistumista. Nyt valmistellaan lakkiaisia, ja ostin pojalle jopa uuden puvun kun entinen rippipuku ei enää sopinut. Nyt voisin laittaa rippipuvun kirppikselle, ettei jonkun yh-äidin tarvitsisi vähistä rahoistaan sijoittaa uuteen. Ihmettelen vain, miksi omat lapset joutuvat lapsipuolen asemaan erotessa.
Enää ei tarvitse elättää duunarimiestä ja maksaa sen elitistisiä harrastuksia, kun yritti tehdä ystäviini vaikutusta olemalla "kuin he".
Nyt palkasta jää asumiskulujen jälkeen kuukaudessa kolme tonnia käteen, kun ennen eroa summa pyöri alle tonnissa.
Niillä rahoilla ostettiin uuden miehen kanssa iso omakotitalo, matkustellaan pari kertaa vuodessa ja hemmotteluillekin jää varaa, kun mies maksaa oman osuutensa ja minä omani.
Vähän sama täällä.
Ex-vaimolla meni kaikki rahat kampaajiin, merkkivaatteisiin ja huvituksiin. Mitään ei säästöön.
Arvostin kyllä että piti itsensä ihmisen näköisenä, mutta jotain rajaa kuitenkin.
Samalla itse maksoin asuntolainaa ja kaikki asumisen ja elämisen peruskulut.
Lisää lainaa, luxusta ja isompaa mökkiä, kun mainoksessa sanotaan niin ja kavereillakin on jo.
Sellaiset oli vaatimukset ja kun yritti puhua järkeä ei sitten kuulemma välitetä yhtään toisen tunteista.
Onneksi tuli ero, nyt jää oikeesti enemmän käteen OMASTA palkasta kuin kimpassa ollessa.
Käsittämätöntä mutta totta.
Hyvin pärjään. Avioliiton aikana maksoin käytännössä yksinäni omat, yhteiset, rouvan ja lasten kulut.
Eron myötä rouvan kulut tippuivat pois ja lisätuloiksi tuli rouvan maksamat elatusmaksut ja lapsilisien yh-korotukset.
miten pärjäätte! Mulla on TAAS käyttötili nollilla ja olen lainaillut vähäisistä sukavarren säästöistä ruokarahat jo pari viikkoa... Ja itseasiassa tuli juuri lasku, jolla saan säästötilini tyhjennettyä kokonaan:(. Enkä mielestäni edes käytä rahaa juuri mihinkään erityisesti.
Netistä löytyy paljon säästövinkkejä, joita olen melkein toisena päivätyönä lueskellut:D. On uskomatonta mihin kaikkeen voi hyödyntää esim. etikkaa ja ruokasoodaa tai ruokaöljyä tai suolaa... Siivoukseen ja kosmetiikan sijaan, luontoa säästäen:D. Hintatietoisuuteni elintarvikkeista on parantunut valtavasti, ja yritän opetella mistä kaupasta kannattaa ostaa mitäkin... Työmatkapyöräilen ja olen yrittänyt opetella tekemään kerran viikossa seuraavan viikon ruokia pakastimeen... Mutta kuulkaa, kyllä taloudellisesti eläminen on taitolaji, jonka helposti unohtaa, vaikka minullakin on vain muutama vuosi opintojen päättymisestä ja työelämään astumisesta! Siis miten se palkka voi tyhjetä hetkessä! Jokin rahareikä mulla täytyy olla tilkkimättä, se pitäisi jaksaa selvittää... Olen tulostanut Marttojen sivuilta jotain taloustaulukkoja, mutta niiden täyttäminen on sitten toinen asia. Täytyisi kuitenkin jaksaa, se varmaan paljastaisi mulle paljon tän ongelman ytimestä.
Muistuttelen itselleni mielessä, että nainen, muutkin pärjäävät tällä, säkin pärjäät - mutta epäusko kuun loppua kohtaan käytäessä iskee silti... Toisaalta, tiedänhän mä että jos rahaa ei enempää ole, niin sillä selvitään mitä on, ja onhan niitä leipäjonoja yms, että nälkään tässä ei kuolla ainakaan. Kädestä suuhun en vielä elä, mutta pahanpäivänvara -säästöjen nopea hupeneminen oman taitamattomuuden ja itsekurin puutteen takia harmittaa:(. Vai oisko nyt ollut se Paha Päivä, onhan tässä uudessa tilanteessa tätä sulateltavaa muutenkin:/.