16-vuotias kaverini jolla on takanaan todella rankka kokemus oli lukenut tätä palstaa, ja käsitykset meni hänellä todellakin uusiksi. Itkee ja on todellakin hankala lohduttaa.
Sanokaa vaan että vika olisi muka hänen omassa päässään. Kyllä minäkin järkytyin ja itkin ensimmäistä kertaa tätä palstaa lukiessani vaikka olen 4 vuotta vanhempi, eikä ole huonoja kokemuksia, hyväksikäyttöä tms. takana.
Varmasti täällä liikkuu myös isiä, joilla on tuon ikäisiä lapsia. Miettikää vähän!!
Sanokaa vaan että vika olisi muka hänen omassa päässään. Kyllä minäkin järkytyin ja itkin ensimmäistä kertaa tätä palstaa lukiessani vaikka olen 4 vuotta vanhempi, eikä ole huonoja kokemuksia, hyväksikäyttöä tms. takana.
Varmasti täällä liikkuu myös isiä, joilla on tuon ikäisiä lapsia. Miettikää vähän!!
Vastaukset 43
Vanhimmat
se on varmasti vaaleanpunaisessa pumpulissa kasvaneille tytöille järkytys huomata millainen karu arkitodellisuus on kun pumpuli kääritään siitä pois. Pojat on kasvatettu alunpitäenkin karuun arkitodellisuuteen. Get over with it!
"Kasvattaa alusta pitäen karuun arkitodellisuuteen" ja mitähän tällä tarkoitat, mielenkiinnolla kuuntelen??
Jos joku lähtee metsää samoilemaan, hänelle yleensä kerrotaan etukäteen uhkaavista vaaroista. Voi eksyä tai voi tulla susi vastaan jne jne. Retkeilijä on tiedoista kiitollinen.
Kyllä se poikia hyödyttäisi, jos joku kertoisi etukäteen että parisuhdemarkkinoilla ei kaikki ole suinkaan omissa käsissä. Että olemalla fiksu, pidattyväinen nuori mies ei pääse kuin virsikuoroon. Naisia kun kaikista sanomisista huolimatta kiinnostaakin enemmän puskassa kahiseva naapurin rosvo rudolf.
"Kyllä se poikia hyödyttäisi, jos joku kertoisi etukäteen että parisuhdemarkkinoilla ei kaikki ole suinkaan omissa käsissä. Että olemalla fiksu, pidattyväinen nuori mies ei pääse kuin virsikuoroon. Naisia kun kaikista sanomisista huolimatta kiinnostaakin enemmän puskassa kahiseva naapurin rosvo rudolf. "
Syrjäydyin parisuhde/seksi-markkinoilta parikymppisenä. Ja kun sitten näistä kuvioista ulkona olin niin en tätä asiaa oikeasti huomannut ja varsinkaan en siihen oikeasti uskonut ennen kuin joskus päältä kolmikymppisenä, kun koko paska paljastuneena vääjäämättä edessä näkyi. Tällöin en kuitenkaan naisten suhteen katsonut olevan enää muuta tehtävissä kuin luopua kokonaan naisen itselleen yrittämisestäkin, niin että ei ainakaan ravintloihin enää turhan päiten rahojaan siksi kanna.
En minä myöskään usko että enää tuossa iässä olisi edes pystynyt naisiin suhtautumistaan ja käyttäytymistään radikaalisti lähes käänteiseksi muuttamaan siitä mitä se oli ollut.
itsehän opin kantapään kautta.
Olen mies ja minulle tulee usein itkuinen olo Naisen logiikka -palstasta.
Saisiko lääkärillä testosteroni hoitoa, jos kertoisi että tulee itkuinen olo lukiessa Suomi24:ää? :)
Verrattuna itkemiseen ja paniikkikohtauksiin niin että hengitys vaikeutuu.
Ei ole helppoa minullakaan olla 20-vuotias ja vakuuttunut siitä ettei kukaan mies koskaan voisi minusta välittää vähääkään.
Sinä olet vasta 20-vuotias ja elämä edessä. Eri asia olla 25-40v luuseri...
Mutta 5 vuoden päästä olen luuseri, vai?
yli 40 vuotias luuseri, mutta on niitä toki selviä luusereita jo paljonnuoremmisakin naisissa, jopa alta kolmekymppisissäkin.
Niin kait, kun miettii omaakin historiaa niin ikävuosilla 20-25v on merkitystä. Aikuistumista jne. Vaikka eihän sitä koskaan saisi luovuttaa... Antaa palaa vaan, olla taisteilija! Voittaa huonot kokemukset ja uskoa huomiseen ja rakkauteen.
Minkäslainen tämä "rankka kokemus" mahtaa olla? Ei se minusta niin kamalaa ole jos pelimies poikaystävä pettää :-))))
Kaverini asioita kertoisin tarkasti. Ei olekaan mitenkään kamalaa jos pelimies poikaystävä pettää, sehän onkin ainoa asia mitä elämässä voi tapahtua. Pahempaan et varmaan uskokaan.
Minkäslainen bimbo se kaverisi onkaan?
No mitä rupeet niistä täällä sitten ensinnäkään vihjailemaan. Oletpa ärsyttävä tyyppi.
Vastauksissa taas näkyy miten pimeetä porukkaa täällä on. Ovat itse kasvaneet pumpuliin käärittynä ja tietokoneen edessä. Ei mitään kontaktia muihin ihmisiin, ei mitään elämänkokemusta. Kun joskus tutustutte sellaiseen ihmiseen jolla on oikeasti olut rankkaa niin häpeätte omaa tapaanne rypeä itsesäälissä. Kun joskus tapaatte sellaisen jolla on mieli jo rikki mutta 'sielu' erittäin kaunis niin päälle iskee suojeluvaisto. Siksipä kommenteistanne näkee että ette ole ollenkaan olleet ihmisten ilmoilla, teillä ei ole koskaan ollut oikeita murheita, vaan ajatukset aina vaan menee pientä rataa oman navan ympärillä.
Hienosti sanottu, mutta mitä pitäisi tehdä, että saisi päänsä kuntoon? Se että on sekopää; varmasti johtuu jonkinlaisista huonoista kokemuksista, vaikka ne eivät sanoiksi kirjoitettuna olisikaan niin rankkoja toisten mielestä...
Ymmärretään mutta sinä voit nyt kantaa vastuuta ja lohduttaa ja kertoa tälle 16 vuotiaalle
ettei sinulle tee hyvää lukea sinkkupalstaa näin voit suojata 16 vuotiaan tunne-elämää .
Poistukaa palstalta ja siirtykää yhdessä jollekin kevyemmälle palstalle.
Mutta kun tämä 16 vuotias siirtyy sinne kaupungin jengielämään niin kuinka sitten suojelet ?.
Enemmän olisin siitä huolissani.
Alaikäinen kuitenkin likkuu vanhempien vastuulla niin netissä kuin muuallakin.
Siirtykää murrosikäisille tarkoitetuille sivuille !
Miten minä voin kun en häntä tunne? Tuliko mieleen että palstalla voi olla muitakin kun ap jotka osaavat eläytyä tilanteeseen?
P.S. Oman navan tuijotus kutistaa aivoja.
Olen itsekin huomannut, että pää on joiltain osin mennyt epäkuntoon, vaikken mitään erityisen traumaattisia kokemuksia ole läpikäynyt. Semmoista tasaista paskaa olen vain läpikäynyt turhan paljon. Osan lapsena kun en siihen ole voinut itse vaikuttaa, osan omalla vastuulla ihan vain siksi, kun lapsena olen oppinut tiettyyn arvomaailmaan enkä ole siitä kaikkea ehtinyt kyseenalaistaa.
Lasken sen varaan, että kun pyrin jatkossa välttämään kaikkea paskaa ja nauttimaan elämästä ja kehittämään sitä joka suhteessa hyväksi, että siinä myös mieli sitten eheytyy. Samalla pyrin opettelemaan epäterveiden taipumusteni vastaisia toimintatapoja ja harjoittamaan tervettä itsekritiikkiä (egoa suojelevan ja tosiasioiden ohitse menevän, esim. uhriutuvan itsekritiikin tai katkeran muihin kohdistetun kritiikin sijaan). Toivon, että näillä eväillä kasvan tasapainoisemmaksi aikuiseksi, vaikka lapsuuden kasvatuksessani onkin ollut puutteita ja jokunen vikasuuntaus.
Jos yksi palsta rikkoo mielen niin suosittelen pysymään erossa kaikista ihmissuhteista joihin liittyy seksi.
Jooo, 16 v:s ei vielä tarvitsisi kokemuksia kummastakaan, ei seksistä eikä tällaisista p-jauhannoista. Ihmisen mieli kyllä "rikkoontuu" pienemmistäkin asioista kuin tällaisista palstoista, aikuisenkin, saatika nyt sitten keskenkasvuisen kersan. Ihmiset ovat erilaisia, toiset herkempiä, toiset olevinaan koviksia ettei tartte vaivaantua ajattelemaan ihan kaikilta puolilta.
16 vuotiaan on hyvä tutustua vaikka netin kautta siihen todelliseen maailmaan.
Tiedänpä monia 16-vuotiaita jotka ovat tutustuneet seksiin aikuisten miesten kanssa joten eiköhän tämä nyt ole aika pientä siihen verrattuna.
Minä haluaisin tutustua seksiin 16-vuotiaan tytön kautta :-))))
Mikä ihmeen aasinsilta toi oli että pääsit puhumaan teiniseksistä?? Tuskin liittyy tähän ketjuun. Selitän sulle eron:
Joku 16v voi saada hyvän kokemuksen aikuisen (18 ) kiltin miehen kanssa.
vs
Palstan lutkittelijat, naisvihaajat jotka ei todellakaan puhu seksistä vaikka niitä sanoja käyttävätkin. Heidän puheistaan kumpuaa ihmisviha joka voi olla rankkaa luettavaa lapselle jonka mieli on jo hieman rikki.
Jooo-o, kyllä 16 v ja nuoremmatkin kokeilee vaikka mitä. Kysymys olikin siitä, että tarvetta ei vielä olisi. Vaikka kroppa näyttää jo aikuisen sellaiselta niin mieli, henkinen elämä ja-sen-sellainen 'tuuba' ei ole aikuista vielä lähelläkään. Kokeiluihin tarvittaisiin kuitenkin vähän enempi kokemusta ja näkemystä kasvun ja koulun myötä. Elämästä ei tulisi siten niiin hirrrveän rankkaa.
"Joku 16v voi saada hyvän kokemuksen aikuisen (18 ) kiltin miehen kanssa. "
Joo, aivan varmasti.
Tai sitten ei.
Minusta tuntuu ettet tajua mitä 16-vuotias keskimääräisesti jo nykyään altistuu.
Tätähän yritin sanoa!
Parempi kai se täällä netissä on lukea ja sulatella asioita.
Tästä on tutkimuskin että alle 20-vuotiaiden nuorten (mitä nuorempi niin sen huonompi) seksuaalinen kehitys voi johtaa kovin irtonaisiin ihmissuhteisiin jos he altistuvat seksuaalisiin suhteisiin paljon vanhempien kanssa.
Ihmisen aivot kehittyvät suurimmaksi osaksi tuonne päälle 20-vuotiaaksi joten totta kai sitä on henkisesti vielä "kehittymätön".
Mutta tämä palsta on pientä mitä oikeasti voi maailmassa kohdata.
On surkuhupaisaa että tämän palstan "naisvihaajat" aiheuttavat suurempia traumoja jollekin 16-vuotiaalle.
Nyt en yhtään tajuu mistä te puhutte. Siis puhutteko siitä että 16v on altistunut seksijutuille ja siksi tämän palstan keskustelut on ihan kesyjä? Minä taas väitän että tämän palstan jutuilla ei oo mitään tekemistä seksin kanssa. Jos joku esimerkiks sanoo 'oon 40v mies ja haluun panna 16v tiukkaa pillua koska kaikki naiset on koppavia lutkia jotka pitää polttaa roviolla' niin ahdistavaa ei ole lauseen ensimmäinen osa vaan se toinen. Siitä paistuu läpi ihmisviha. "Kaikki naiset on koppavia lutkia jotka pitää polttaa roviolla" ei ole seksiin liittyvä lause, mutta se on se viesti mistä tämä kuviteltu kirjoittaja halusi jutella. Jos hän haluaisi keskustella aiheesta "'oon 40v mies ja haluun panna 16v tiukkaa pillua" niin sopiva palsta olis seksi fantasiat ja meininki on siellä paljon iloisempaa ja muita kunnioittavampaa. Sieltä ei kukaan 16v saa traumoja vaikka meniskin K-18 alueelle.
Niiin, kyllä aivojen kehitykselläkin on varmaan jotain tekemistä henkisen kehityksen kanssa mutta henkinen taitaa olla kuitenkin sellainen mielen puolen juttu. Ja mieli muovautuu elämän tapahtumien, sattumien, kokemusten, koko oman elämänhistorian kautta sellaiseksi, kuin se jokaisella on.
16 v:lla oma historia ei vielä ole kovin laaja eikä suuri, joten traumoja voi aiheuttaa pienikin asia, kukaan kun ei voi sanoa, mikä kellekin on pieni ja mikä iso juttu.
Itsekkin suojelen itseäni esim.Demi palstalta.
Miten ihmeessä joku voi järkyttyä luettuaan jotain keskustelupalstaa :D
Varmaan herkässä mielentilassa ei pitäis ylipäätään käyttää nettiä.
Suurin osa tänne kirjoitetuista jutuista on yleistystä yms paskaa, kuten myös tämä ketju jossa lukee "kiitos miehet".
Jos täältä hakee oikeasti jotain vinkkejä elämäänsä niin huonosti on asiat.
Itsehän luen näitä provoja yms nauraa hekotellen.
Jos nyt olet tosissasi, niin muutama pointti.
Netissä pitää muistaa lähdekriittisyys, jos ei ole kykyä siihen, ei ole riittävän kypsä nettiä käyttämään ilman valvontaa. Kerropa siis tästä tämän tytön vanhemmille, voivat sitten yhdessä harjoitella netin käyttöä. Tuskin paljoa traumatisoi, jos lukee näitä juttuja ja isä hekottaa vatsaansa pidellen vieressä sille, kuinka irti todellisuudesta voivat jotkut olla.
Toisekseen luettu teksti ei traumatisoi, koska mieli ei siitä luo sellaisia mielikuvia, joita se ei pysty käsittelemään, ellei mieli ole jo valmiiksi sairastunut ja silloin ongelma ei ole kyllä täällä nettisivuilla, vaan siinä tapauksessa sinun pitäisi vanhempana ystävänä kääntyä viranomaisten/terveydenhuollon puoleen. Tai lapsen vanhempien, ellei sitten ole oletettavissa, että he ovat tuon mielen pirstoutumisen syynä.
Kannattaa myös mennä itseensä ja miettiä, että miksi tällä palstalla pyörit, jos et pysty itkemättä lukemaan, paskaahan täällä on suuri osa tekstiä ja mitä vainoharhaisempia kuvitelmia siitä, miten parisuhdemarkkinat (jo sanana naurettava, tulee mieleen jotkut orjamarkkinat:D) toimii, useimmiten ihmisiltä, joilla ei asiasta ole mitään kokemusta. Onko sinulla ketään, jolle voit puhua? Joka kuuntelee? Vanhemmat ehkä? Ja et kai pyri nuorempaa kaveriasi hoitamalla hoitamaan omia haavojasi? Se ei kanna pitkän päälle.
Ja vaikka tämä viesti kuulostaa kärkkäältä, johtuu se lähinnä siitä, että on vaikea uskoa, että olet tosissasi. Jos olet, niin tässä on yllä muutamia neuvoja, joita voit kaverisi hyväksi tehdä. Jos olet tosissasi, niin pidä myös itsestäsi huolta!
ei tämän palstan jutuista kukaan traumatisoidu. Melkoinen pumpulipää olet ystäväsi kanssa jos itkut tulee kun joku vähän ärähtää ruman sanan tmv. Elämä opettaa sua ja ystävääsi vielä kovalla tavalla jos et opi pitämään puoliasi ja otat itseesi joka sanan ja asian. Minä muutin pois kotoa 16-vuotiaana ja kävin iltatöissä ja maksoin vuokrani sun muut opintotuen ja pienen palkan voimin ja kävin lukiota. Ei ollut silloin aikaa itkeä poikaystävien perään.
"Minä muutin pois kotoa 16-vuotiaana ja kävin iltatöissä ja maksoin vuokrani sun muut opintotuen ja pienen palkan voimin ja kävin lukiota. Ei ollut silloin aikaa itkeä poikaystävien perään."
Kun tuossa nyt tulkitsen olavan vähän tyypillistä tämän asian kanssa rehvastelua, niin siksi seuraavat kysymykset.
Kun 16 vuotiaana muutit pois kotoa, niin jäikö sinulle kuitenkin mahdollisuus käydä vielä niissä lapsuuden maisemissa ja siis vanhempiasikin siellä tapaamassa, ja et siis saman tien kokonaan joutunut jättämään sitä piiriä missä elänyt olit ?
Oliko lapsuutesi kuitenkin suht. turvattu ja onnellinen sikäli että ei tarvinnut vanhempien taholta uhkaavaa väkivaltaa kokea tai henkeään pelätä, tai sitten olla nykytermein lausuttuna joku koulukiusattu ?
mutta ihmettelen tätä kun nykyään väitetään nuorten olevan kypsempiä varhemmin mutta silti isit ja äidit huudetaan apuun vielä kolmikymppisenä. Nyt vähän ryhtiä tähän marisevaan menoon. Ennenkin on pärjätty mikä on kun ei onnistu nykyisin? Vastuu omasta elämästä on otettava jossain vaiheessa joka tapauksessa.
Muutin pienestä maalaiskaupungista isompaan kaupunkiin ja syynä oli opiskelut haluamassani lukiossa (musiikkipainoitteinen) Minulla oli normaalit olot kotona eli ei ollut alkoholistivanhempia, jotka pieksivät pentuja tmv. Olen vieraillut vanhempieni luona synnyinkaupungissani ja hyvät välit ovat vanhempiini ja sisaruksiini.
Ja kyllä sinoot oikias oon hyvä :) ei tartte hävetä.
16-vuotias ja 30 v. ovat kyllä kaksi ihan eri asiaa. 16 v:n ei tarvitse välttämättä vielä ottaa elämän ohjaksia omiin käsiinsä eikä moni pystykään. Jos joku pystyy niin kai se on hyvä mutta älä luulottele itsellesi, että kaikki ovat samanlaisia ja pitää kyetä samaan. - Jos luulee olevansa niin hyvä, niin se pitää ymmärtää.
vaille 30 ja on kyllä ollut ihan kauhea järkytys lukea tätä palstaa. Käsitykseni miehistä on muuttunut ihan totaalisesti. Musta siinä on kuitenkin hyvätkin puolensa, koska täältä näkee mikä on suomalaisen miehen todellinen ajatusmaailma ja se tieto säästi minut tuhlaamasta elämääni pelkän pillun perässä juoksevaan tunteettomaan junttiin. Mullekin tämä aluksi aiheutti ihan kauhea olon, koska olisin halunnut parisuhteen jne., mutta sitten myöhemmin hyväksyin sen tosiasian, että miehet on iljettäviä elukoita ja parisuhteen voi unohtaa. Nyt se on ihan ok, kun siihen on tottunut ja sen on hyväksynyt. Musta on ihan hyvä, että naiset tietää totuuden miehistä ja siitä mitä ja miten miehet oikeasti ajattelee.
Vitut teillä naisilla on mitään valitettavaa! Saatte kaiken kuin tarjottimella vain kauniisti pyytämällä! Suorastaan turha, turha ja vielä kerran TURHA aloite!!
Nykyiset parisuhde-seksiympyrät ovat totaalisen kieroutuneita eikä missään niissä tunnuta ajattelevan muuta kuin omaa tyydytystä ja omaa etua. Sitten kun siinä keskellä on joku ihminen joka oikeasti olisi rehellinen ja uskollinen..niin ei sillä ole mitään merkitystä.
Itse olen kristitty uskova ja uskon, että alun perin seksin paikka oli miehen naisen välisessä avioliitossa. Siihen se on luotu. Nyt näemme hedelmät siitä, mitä tapahtuu kun tästä Jumalan tarkoituksesta on vetäydytty. Pääsyy tähän vetäytymiseen on yksinkertaisesti ihmisen himo. Ihmiset ovat tulleet jotenkin niin tyydytyskeskeiseksi etteivät osaa tai edes haluaa harrastaa itsehillintää. Eivätkä osaa edes kuvitella seksiä vasta avioliitossa. Hedelminä tästä ovat lukemattomat särkyneet sydämet, sukupuolitaudit, psyykkiset vaivat ja vaikka mitä muuta!
Itsehillinnällä ei tunnu olevan mitään osaa enää tässä yhteiskunnassa. Yksi Hengen hedelmistä on self-control eli itsehillintä. Kun ollaan kaukana Jumalasta, tässä on tulos. Jumalan ohjeet eivät ole alunperin jotain pakkopullakäskyjä, vaan rakkaudessaan lapsillensa annettu "kartta" jota seuraamalla pysyy turvassa eikä satuta itseään. Eli "turvallinen tie miinakentän" läpi.
En minäkään mikään pyhimys ole. Muutama vuosi sitten eksyin tähän parisuhdehärdelliin kun omakin itsehillintäni tuli venytyspisteeseen. Aloitin suhteen itseäni nuorempaan aikuiseen naiseen. Mulle kaikki oli uutta ja outoa, mutta ei se kauaa kestänyt. Muutaman kuukauden. Mitä jäi jäljelle siitä? Huono omatunto, psyykkinen epätasapaino ja ahdistus. Mutta sain tehdä parannuksen, sain pyytää anteeksi tuota syntiä ja palata oikealle polulle.
Nyt olen nämä muutamat vuodet elänyt yksin ja selibaatissa. Seuraavan kerran menen sänkyyn rakkaudesta ja vaimon kanssa. Ja jos en löydä samoin ajattelevaa naista, niin hyvä on. Elän ja olen elämäni yksin. Jumala on kanssani ja Hänessä on KAIKKI mitä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan. En tarvitse vaimoa jos sitä kerran ei enää tässä vääristyneessä ja kieroutuneessa ihmiskunnassa ole. Silti uskon, että Jumalalle kaikki on mahdollista ja Hän voi antaa minulle vaimon. Se on varma.
Väitän, että kaikkein onnellisempia ihmisiä parisuhdemarkkinoilla ovat uskovaiset. Seurustelua 1-2 vuotta ja sitten naimisiin. Toimii! Yksi tuttavapariskunta seurusteli 6kk ja menivät sitten naimisiin. Nyt melkein 10 vuoden jälkeen heillä on muutama lapsi ja edelleen onnellisesti yhdessä. Uskova pariskunta.
Liha ei koskaan voi tyydyttää sitä kaipuuta, mitä parisuhdemarkkinoilla olevat ihmiset kokevat. Seksi on vain huono korvike, kun kaivataan läheisyyttä, todellista rakkautta ja hyväksyntää. Varsinkin naisilla tämä hellyyden ja rakastetuksi tulemisen tarve on suuri. Siksi he kärsivät eniten tästä julmasta ja kieroutuneesta parisuhdehärdellistä. Ja surullista on se, että jos joku kiva mies haluaisikin seurustella jonkun naisen kanssa, hän ei halua koska hän pitää miestä LIIAN kilttinä! Ja jos mies sanoo olevansa vielä uskovainen niin se on naula arkkuun sen suhteen mahdollisuudelle! Ja kuitenkin tällaisen miehen kanssa nainen VARMASTI saisi AITOA rakkautta ja hellyyttä sekä hyväksyntää. Jotkut ovat sen löytäneet, mutta valitettavasti harvat eivät, koska tyhmyyttään haluavat elää tässä hullussa parisuhdehärdellissä koska luulevat että se on ainoa mitä on.
Itse sanoudun TÄYDELLISESTI irti tällaisesta meiningistä ja elän mielummin yksin, kun alistan itseni hullun ja kieroutuneen maailman menoon! Onneksi on seurakunta, josta on mahdollista löytää ihana nainen elämänkumppaniksi. Mitä olen seurakunnassa käynyt, niin upeita naisia kyllä ja ystävällisiä eikä lainkaan sellaisia kuin maailman tylyt naiset. Vähintään ystäväksi voi nörttimieskin saada upean mallinmitoissa olevan seurakunnan uskovaisen naisen (tai tavallisen normaalin naisen)! Maailmassa mallikaunottaret oksentavat nörteille ja haistattelevat pitkän paskan (eikä nörtit tai muuten ATM:t kelpaa tavallisillekaan naisille). Onneksi seurakunnassa näkyy Jumalan rakkaus ja hyväksyntä. Ollaan oikealla tiellä siellä!
Tällainen vuodatus tuli 33-vuotiaalta korkeastikoulutetulta (kemisti, FM) uskovaiselta (ATM-) mieheltä liittyen parisuhdehärdelliin ja uskonasioihin.
Mainittakoot vielä rehellisyyden nimissä, että on monia uskoviakin pariskuntia jotka ovat päätyneet eroon..valitettavasti. Mutta pointti on se, että sellaista tapahtuu HUOMATTAVASTI vähemmän uskovien piirissä kuin maailmassa. Vähemmän särkyneitä sydämiä jne. Mutta Herran haltuun ja siunausta!
Usko777
Kirjoitin:
"Jotkut ovat sen löytäneet, mutta valitettavasti harvat eivät.."
Tarkoitin, että jotkut/harvat ovat löytäneet tällaisen aidon rakkauden, mutta suurin osa ei ole.
Usko777
Enpä ole ennen moista tuubaa lukenut, suoraan sanottuna... KETÄÄN EI KIINNOSTA! OLE HYVÄ ÄLÄKÄ LUE TÄTÄ PALSTAA JOS SE SINUA AHDISTAA NIIN PALJON, KIITOS!