Ymmärrän sellaista että haluaa muutaman partnerin, koska sitoutuminen yhteen ahdistaa. Kun on monta niin saa monelaista iloa elämään.
Mutta sitä en ymmärrä että jatkuvasti hakee ja hakee uusia tuttavuuksia taudinlailla, taukoamatta. Vuodesta toiseen. Eikä ehdi viettää aikaa kenenkään kanssa, mutta silti pitää niistäkin tiukasti kiinni. Minusta kyseinen ihminen ei edes tunnu nauttivan tästä toiminnastaan. Olisko mitään teorioita miksi joku tekee noin?
Olen utelias kuulemaan millaista iloa tuollainen voi tuoda ihmiselle. Itse joskus parikymppisenä halusin tavata paljon uusia ihmisiä koska kaikki on erilaisia ja siitä sai potkua itsetunnolle. Mutta vaihe meni ohi. En koskaan takertunut vaan siirryin seuraavaan.
Mutta sitä en ymmärrä että jatkuvasti hakee ja hakee uusia tuttavuuksia taudinlailla, taukoamatta. Vuodesta toiseen. Eikä ehdi viettää aikaa kenenkään kanssa, mutta silti pitää niistäkin tiukasti kiinni. Minusta kyseinen ihminen ei edes tunnu nauttivan tästä toiminnastaan. Olisko mitään teorioita miksi joku tekee noin?
Olen utelias kuulemaan millaista iloa tuollainen voi tuoda ihmiselle. Itse joskus parikymppisenä halusin tavata paljon uusia ihmisiä koska kaikki on erilaisia ja siitä sai potkua itsetunnolle. Mutta vaihe meni ohi. En koskaan takertunut vaan siirryin seuraavaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.