Ystävät kaikkoaa eron myötä

kävi minullekkin, reaktio on aivan normaali, ystäväsi näkevät se siten että olet värin tekijä, ja ne kaverit jotka ylyttävät eroon eivät todellakaan ole ystäviä. olen mies.

ne mitään kunnon ystäviä olleetkaan, kunnon tosi ystävä, tukee, kuuntelee ,rohkaisee ja myötäelää kanssasi , eikä käyttäydy tuollalailla kuten sinun "ystäväsi".

on näemmä "ystäviä" ja Ystäviä... Itse olen eronnut pariin kertaan ja molemmilla kerroilla omat ystäväni ovat "pysyneet kelkassa" yhtä poikkeusta lukuunottamatta: ekalla kerralla juuri äidiksi tullut entinen bestikseni, jonka ilmeisesti kuvitteli, että avioero on jokin ruttoon verrattava tappava sairaus, lopetti yhteydenpidon kokonaan lähes 10 vuodeksi - sen jälkeen koin yhteydenoton jotenkin omituisena.. Muut koulu- ja työ"peräiset" kaverit ovat tosiaan pysyneet mukana - ehkä siksi, että porukka on sellaista, joka ei katso asiakseen arvostella tai tuomita toisten ratkaisuja. Neuvoja ja tukea olen saanut, kun olen halunnut. Exänkään ystävät eivät ole minnekään kaikonneet ja yhteiset kaverit pitävät kumpaankin yhteyttä, heidän ei ole tarvinnut kummemmin "valita puoltaan", koska olemme exän kanssa asiallisissa väleissä. Omassa kaveripiirissä on eroja tapahtunut, mutta en ymmärrä, miksi niiden olisi pitänyt vaikuttaa ystävyyssuhteisiin.
Omituista käytöstä minusta alkaa katsella toista nenän viertä pitkin!

jäihän sulle olevinaan joku tosi ystävä.jonka kanssa ystävyytesi syveni heti kun erosit, ja kun seuraavan kerran tapaat heitä niin otappa ihan kokeeksi esille sellanen asia että oisit olevinaan mahdollisesti palaamassa yhteen miehesi kanssa, 100% varmuudella naama myrtyy. siinä sulla ystävät....

Itselläni on käynyt samoin pari kertaa. Tosin ystävät olivat alun perin miehen ystäviä ja minä tutustuin hänen kauttaan heihin, mutta näin myös esim. pariskuntien naisia muutenkin kuin yhteisissä menoissa. Eron jälkeen kuitenkin he "valitsivat", että jatkavat miehen ystävinä ja luulen, että oli vaikea, kun ei voinut kumpaakin kuitenkaan kutsua juhliin ym.

Täältä saa varmasti uusia ystäviä: http://ystavafoorumi.fi/
Pääkaupunkiseudulla ainakin ollaan hyvinkin aktiivisia ja järjestetään viikoittain tapaamisia. Tulkaa ja keskustelkaa, esitelkää itsenne foorumissa ja liittykää ryhmiin! Jos ette tiedä jotain, niin kysykää =)

t.Nanzki

minulle tulee mieleen tuosta eräs kirkko, jossa nuorempana kävin usein. eräs pari päätti mennä naimisiin nuorena (tai no mies taisi olla noin 10v vanhempi.) mies oli jo silloin välillä tosi vakavasti sairas, ja se taisi pahentua heidän avioliiton aikana. tyttö päätti jossain vaiheessa erota (luultavasti, kun huomasi ettei ollut valmis avioliittoon jne.) koska nainen oli se joka halusi eroa ja mies koitti vielä korjata liittoa, lähes kaikki naisen omista ja heidän yhteisistä kavereista kääntyi naista vastaan ja vihoittelivat naiselle tästä. itse en siis koskaan ollut ystävystynyt tuohon naiseen, mutta kävi kyllä sääliksi tuo. nainen oli lapsuudesta asti elänyt tiiviisti tuossa kirkossa, hän kävi siellä useita kertoja viikossa ja hänen läheisimmät ystävät taisivat koostua noista ihmisistä. eron myötä hän menetti kaiken.

minä erosin juuri vähän aikaa sitten poikaystävästäni, joka sitten päätti heti vkon kuluttua iskeä läheisintä ystävääni koulustani. me siis juttelimme tuon tytön kanssa päivittäin puhelimessa ja vietimme jatkuvasti yhteistä aikaa koulun ulkopuolella. nyt tuo ystäväni ei suostu lopettaa yhteydenpitoa exääni ja he taitavat olla jonkinnäköisessä suhteessa, koska exäni lähettelee hänelle rakkausviestejä. onneksi minulla on tusina muita ystäviä jotka eivät ikinä tekisi minulle noin.

ystävyys punnitaan.laitetaan koetukselle.samaa mieltä olen kuin monet muutkin,myös itse sen kokeeneena,että se joka ystävistä jää rinnallesi on tosi arvokas ystävä jota ei kannata hylätä ja ne jotka eivät ne eivät ole ystävyytesi arvoisia,oikeita luusereita.ja usko pois ni meitä muitakin eronneita on maan pallon päällä ja itse eronneena ole saanut paljon paljon ystäviä jotka voittavat nämä entiset luuserit.neuvo on seuraava,tervehdi entisiä ystäviäsi,jos et saa tervehdystä takaisin ni uskon ettei kannata sen jälkeen enää ajatella tai pohtia kannattaako enää koskaan jutella ko.henkilöiden kanssa.

varoa näitä entisiä ystäviäsi jos tapaat heitä esim.samassa ravintolassa.voi tulla kuormallinen paskaa niskaan.

itseltäni kuoli mies 2.5 vuotta sitten. yhteiset ystävät surivat , et kuin pärjään, mut ei mennyt kauaakaan kun moni kaikkosi ystävistä , kun huomasivat et pärjään kaiken surun keskellä, kun äitini kuoli vielä kuukausi mieheni jälkeen, silloin huomasin kuin pinnallisia ne ystävät olivat, ja kateus tuli ystävyyden tilalle, mut aidot muutamat ystävät jäivät ja ovat ystävinä edelleen, joten ne ystävät ovat vain teeskentelijöitä joista tuli kateellisia, näin se vaan on,

Minun erosta alkaa olla vuosi. Ja pariskunta-ystävät ovat vähä hämillään. Joku kertoi , että eronnut on riski.....se "ero-tauti" voi vaikka tarttua, niin siksi on hyvä vältellä. Joillakin pareilla jopa uusisinkku otetaan saalistajana.......vie vielä heidän kultansa, haloo??...... Minulla on kuitenkin osa entisen elämän perhetutuista on ystäviä yhä edelleen. Olen saanut suunatonta tukea heiltä, ja ymmärrän jos sinulla on ahistusta heidän katoamisestaan. Minulla ei kadonnut montaakaan, vain jokunen. Olen myös löytänyt uudelleen näitä nuoruuselämän ystäviä. Opiskelukavereita eritoten........vaikka he ovat olleet perhe-elon/avioliiton aikana vähemmällä kontaktilla, niin se ei haittaa....... Netti on oiva väline löytää uudelleen kivat kaverit. Ja uusiakin kotakteja. Työttömyys on minun ahistus, olin 10 vuotta miehen uran pönkittäjänä ja suhteen loputtua olen tyhjän päällä työttömänä. Pitkä kotirouvius ku ei avita tulevaisuutta työelämässä kovinkaan hienosti. Tsemppiä ja energiaa itseelliseen elämään. Aina se kuitenkin aurinko nousee.....jos ei joka päivä loisteliaasti niin aina välillä kuitenkin. Usko parempaan huomiseen kannattaa säilyttää.

Taitaa olla nyt niin näiden ystävien kanssa, että he ovat lopuksi parisuhteeseen verrattuna
"köykäistä kamaa"...siis aviosuhde on sitoutumista puolisoon...OLETTE YKSI LIHA...!

Sitten erossa REVITÄÄN TOINEN PUOLISKO TEISTÄ IRTI ! TEKEE TODELLA KIPEÄÄ...!
Kavereita tulee ja menee...heidän omastakin tilanteestaan riippuen !

ELÄMME ITSEKKÄÄSSÄ YHTEISKUNNASSA !
Tietysti on kavereita, jotka ymmärtävät, vaikkeivat olisikkaan samaa mieltä...eihän samaa
mieltä oleminen olekkaan kaveruuden ydin, vaan HYVÄKSYMINEN !

Tässä hyväksymisessä, että edelleen eron jälkeenkin hyväksytään IHMISENÄ, vaikkei
tekoja niin ymmärtäisikkään ! Tässä on se tärkeä pointti jokaiselle kaverille !

Kun ymmärtää kavereita...ymmärtää heidän HILJAISUUTENSA, ON SANOMINEN KAIKKI !
Monesti ystävämme ovat ns. ILOISIA TUTTUJA, kun sitten tulee kuolema tai ero...
ON VAIKEA KÄSITTÄÄ JA SUHTAUTUA ! Monesti ihan VIERAAN APU ON PARASTA,
ETTEI JÄÄ YKSIN MUREHTIMAAN ! SAA EDES PUHUA JOLLEKKIN !

Kavereiile pitää myös antaa aikaa pohtia eroasi...kyl` se siitä !...sano Koivisto !

samoin käy kun ihminen sairastuu.ystävät katoavat.
eli onko sitten ystäviä oltukaan vai onko se vaan niin vaikea lähestyä eronnutta tai sairastunutta ihmistä.

Ei tiedä mistä puhua eikä osaa ottaa vastaan mitä eronnut voisi vaikka omista tunteistaan puhua.

Joo tiedän kyllä tunteesi kavereiden suhteen! Itselläni on ihan sama tilanne käynnissä parhaillaan erosin vuoden suhteesta kaksi kuukautta sitten ja ystäviin en ole saanut yhteyttä ollankaan koko suhteen/eron jälkeen ja yksin päivät pitkät koneella siis olen aina töitten jälkeen. :/
Ja olen kohta 20-vuotias nuori naisen alku, eli alkaa tympiä yksin olo. Uudessa suhteessa tietty olen jo, mutta silti kun mieheni on intissä nii tuntuu kurjalta olla arkisin yksin koneella.

Ystävien pitäisi tukea sinua erosi jälkeen ja olla sinun kanssasi eikä hyljetä heti!

Kokolailla samoin kävi minullekkin. Onneksi exeukon pikkusisko ymmärsi eromme ja ei laittanut välejä poikki. Tapailemme usein ja jopa seksin merkeissä.

Joskus kun olin monta vuotta avoliitossa naisen kanssa jota rakastin syvästi. Yhteiselämämme päättymisestä en toipunut kymmenessäkään vuodessa. Odotin aikaa jolloin vaikka joskus vanhuksena saisin vielä kerran jutella hänen kanssaan. Niin ei se tunnu hyvältä, kun sellaiset henkilöt jotka ovat lähemmin minun kavereita ovat yhteydessä siihen toiseen henkilöön ja tiedottavat meidän asioistamme meidän välillä.
Sitten on sellainen tunne, kun esimerkiksi uudessa suhteessa olleesta pariskunnasta toinen kuolee. vaikka sitä lupaa pitää yhteyttä ja muuta, niin tuntuu ettei ole mitään mikä sitoisi. Ja eronneesta pariskunnasta ei halua välttämättä kuulla toisen näkemyksiä erosta. Ei se ole syyttelyä, vaan pelkoa.

Voi olla että nämä ystävät ovat nähneet tarinassa sen puolen että olet se väärin tekijä ja he pitävät sitten exäsi puolia. AInakin siltä se kuulostaa, mutta eivät he siun ystäviä ainakaan ole, kyllä tosiystävä tulisi lohduttamaan vaikka katsoisi että olet tehnyt vääryyksiä toista kohtaan.

On omia kokemuksia vastaavasta tilanteesta. Neuvoni on, että jätä NE PIITTAAMATTOMAT "ystäväsi" omaan rauhaan/kategoriaan. Tulet saamaan uusia ystäviä, voit esim. kertoa heille tapahtuneista asioista. MUISTA TÄMÄ: Et ole ainoa jolle näin on käynyt, tai tulee tapahtumaan!
P.S. Tässä on mottoni: Kun yksi ovi sulkeutuu, niin toinen ovi avautuu.(ennemmin tai myöhemmin)
Tsemppiä vaan sinulle.

et toki ole ainoa,mun eron myötä(10v.)sitten hävis kaikki ns.ystävät,jopa sisareni....anna ajan kulua,etsi uusi ystävä-piiri,uusia harrastuksia,..YSTVIÄ,,,?et sie niitä tarvi koska eivät ole nyt paikalla,kun tukea kaipaisit.VOIMIA kevääseen!

olin lähes 20 v naimisissa,ei alko ongelmaa,en väkivaltainen ehkä liian kiltti mies.sairastuin henkisesti pitkä sairasloma.vaimoni sanoi että ei katsele eläkeläistä,vaikka vakavastakin masennuksestakin voi toipua.löysi uuden miehen oli niin kauan hänen kanssaan, kun tämä lopulta raiskasi hänet.nyt hän on yksin.minä itkin katkerasti eron jälkeen eräitäkin kertoja monen vuoden ajan.minkälainen miehen oikein pitää olla,enhän voinut mitään sille että sairastuin.nykyään olen terve ja olen löytänyt hyväluonteisen naisen.kertokaa naiset miksi liian kiltti mies hylättiin.

Minun mieheni jätti minut ihan tosta vain.
Huomasin saman asian että ne yhteiset ystävät niinkuin minun omat ystävät hävisivät kuin tuhka tuuleen eron myötä.
Entinen hyvä ystäväni on käynyt luonani neljän vuoden erossa olon aikana tasan kaksi kertaa, aluksi yritin käydä hänen luonaan, mutta lopetin sen kun en saanut koskaan häntä vastavierailulle.
Kerran ystäväni tuli kylään ja olin iloinen, liian aikaisin luulin että minun vuokseni hän tuli !
Heh hän vei poikansa harkkoihin ja sanoi ettei viitsinyt ajaa niin pitkää matkaa kotiin ja päätti tulla siksi aikaa kylään luokseni.
Olen saanut pari uutta ystävää ja en enää kaipaakkaan niitä jotka eivät olleet tukenani kun tarvitsin heitä.
Älä lannistu, hanki uusia ystäviä Sinäkin..

Mulla ja exällä oli yhteisiö kavereita, osa oli mun vanhoja kavereita, jotka hitsautuivat kiinni "meidän kuvioihin", osa miehen vanhempia kavereita. Mun ja exän kavereista muodostui tiivis, yhteinen, iso kaveriporukka, olimme yhtä paitaa ja peppua keskenämme. Pidimme yhteyttä tiiviisti ja liikuimme harrasteissa yms. porukan voimin.

Kun mulle ja exälle tuli ero (ero oli yhteinen päätös), välit viilenivät. Kun soitin kavereilleni ja kyselin esim. kahville, oli kavereilla yhtäkkiä niin kova kiire, etteivät he ehtineet nähdä (he siis olivat parisuhteessa, itse "huono" eronnut). Itse soittelin ja kyselin kavereita lähtemään liikkeelle, he eivät koskaan ottaneet yhteyttä muhun. Jälkeenpäin kuulin tuttavien kautta, että exä, hänen uusi tyttöystävänsä ja nämä vanhat kaverini viettivät aikaa yhdessä ja järjestivät bileitä yms. Mua ei koskaan pyydetty mukaan, eli mut ilmeisesti savustettiin piireistä ulos.

Jälkeenpäin paljastui, että exällä oli suhteemme aikana ollut salasuhde tähän tyttöystävään, jonka kanssa hän ilmeisesti yhä on.

Olin aluksi vihainen, ja erityisesti pettynyt. Nyttemmin ehkä paremmin jo sinut asian kanssa. Eron jälkeen aloin liikkumaan muiden kavereiden parissa enemmän ja nämä vähemmälle huomiolle jääneet kaverit ovat paljastuneet arvokkaiksi, koen jopa oloni paremmaksi heidän kanssaa kuin suhteen loppuvaiheessa tuossa toisessa porukassa. Näihin ns. kavereihin en enää reiluun vuoteen ole pitänyt mitään yhteyttä, eivätkä hekään muhun - kai se on parempi näin.

Eivät olleet ystäviä. Hyvänpäivän tutut ja ystävät on 2 eri asiaa, ystävät todellakin ovat tukena juuri silloin, kun tarvitaan!

Sama se tapahtuu, kun masennut. Kaikki kaverit kaikkosi, eikä kukaan soittanut kysyäkseen kuulumisia, vaikka kerroin kaikille reilusti mikä tilanne oli. Virhe.
Ja loput jätti kun olen sinkku, minua ei voinut kutsua mihinkään kekkereille. Muut "onnellisesti" naimisissa ja luulivat tietysti että olen pelkkä uhka. Miehen syöjä.

Tämä ei ehkä ihan täydellisesti vastaa samaa asiaa, mutta minulle kävi noin, kun monivuotinen ystävyyssuhde katkesi. Siis meillä oli tämän silloisen sydänystävän kanssa paljon yhteisiä tuttuja ja kavereita, ja kun välimme menivät erimielisyyksien takia poikki, katkesivat samalla minun välini kaikkiin näihin yhteisiin kavereihin. Kummassakin meissä oli välien rikkoutumiseen ihan yhtä paljon syytä,mutta ilmeisesti ystäväni ehti myrkyttää kaikki muut minua vastaan, enkä omaa näkökantaani asioihin ole koskaan saanut esittää. Vasta nyt vuosien jälkeen tästä johtuva masennus on alkanut hellittää, kun olen saanut tilalle muutaman uuden ystävän. Jaksamista myös sinulle, ei muuta kuin uusia tuulia kohti, vaikka raskaalta saattaa nyt tuntuakin.

Muutamat tuossa aika hyvin tiivistivätkin mutta joo, nehän ne yleisimmät tyypit on riippuen siitä miten ero tapahtui.Riitatilanteessa yleensä kaverit asettuvat sen puolelle kenen kavereina olivat ennen suhdettanne...jännä miten usein vaikka siinä osapuolessa olisikin ollut syy liiton hajoamiseen.Toiset taas ottavat etäisyyttä koska eivät nimenomaan halua joutua kommentoimaan asiaa millään muotoa, eivätkä varsinkaan joutua tilanteeseen jossa pitäisi asettua toisen puolelle.Aijai sitä pikku kaupunki mentaliteettiä jossa toinen on varmasti koko paikkakunnan silmissä joku ruttonen kurppa johon ei kosketa edes pitkällä tikulla.Sitten perin klassinen ajattelumalli on se että kun jollekkin sattuu jotain ikävää niin 'eihän se mitään apua halua, suomessa parannetaan saunalla ja kossulla, puhuminen on homojen hommaa'.

Sitten meillä jollain kait lotisee sen verta päässä ettei jaksa kiinnostaa.Itse saanut joskus hieman kritiikkiä siitä mutta oli muuan aika elämässä kun itseäni painoi aika moni oma asia ja sattui olemaan samalla aika monta kaveria jotka tulivat tilittelemään omia ongelmiaan.Joutui sitten loppujen lopuksi ottamaan etäisyyttä heihin kun ei vaan jaksanut enää heidänkin ongelmiaan ja masentavaa seuraansa jos itseäkään sen suuremmin hymyilytä.Toisaalta, nykypäivänä en yhtään ihmettele että alkaa olee semmonen "ero? sou?"-mieliala, avioeroja otetaan jatkuvasti, välistä naurettavistakin syistä eikä nykyään ole enää niin tyypillistä että toinen aviopuoliso on 99% riippuvainen puolisosta ja jää ihan varmasti puille paljaille eron tullessa niinkun asiat olivat menneinä vuosikymmeninä.(avio)ero ei ole enää, valitettavasti, mikään mystinen asia vaan täysin arkipäiväistä.

Minulle kävi samoin. Erosin 7 vuotta sitten ja pikku hiljaan kaikki kaverit vaan katosivat. Olen ollut yksin suruni ja murheideni kanssa. Olisin tarvinnut monta kertaa ystävää, jolle puhua, mutta kun ei ole niin ei ole. Ymmärrän todella paljon sinua ja kuinka pahalta joka päiväinen elämä voi välillä tuntua.

Eivät sitten olleetkaan oikeita ystäviä........

Voihan myös olla etteivät oikein tiedä miten suhtautuvat ym.

He ovat tehneet niin kuin usein käy, ja valinneet toisen osapuolen pariskunnasta jonka kanssa jatkavat. Eli sinut on nyt sitten hylätty jotta muut voivat jatkaa rauhassa yhdessä omaa elämäänsä.

Olisi ollut liian ikävää nähdä molempia, täytyi valita. Tuollaista sattuu ja se on ihan normaalia.
Paras mitä voit tehdä, on antaa asian olla, elleivät muut omatoimisesti ota sinuun yhteyttä.
http://mattiviikate.newsvine.com/

En usko Sinulla olleen montakaan oikeaa ystävää. Jos olitte varakkaasta suvusta tai nousukkaita, sekä "ystävät" työn ja liiketoiminnan kautta tulleita ei heille merkitse mikään muu kuin raha, ystävinä pidetää vain sellaisia joista pääsee hyötymään rahallisesti. Kovin tuttua jo edellisen laman ajoilta.

Joo, näin kävi aikoinaan mullekin. Erotessamme kaikki yhteiset kaverit siirtyivät ex-vaimoni puolelle, ja jopa miehetkin, joka oli aika älytöntä. Ehkä he olivat niin munattomia, etteivät uskaltaneet pitää enää yhteyttä. Sen jälkeen on ollut tosi vaikeaa luoda ystävyyssuhteita kehenkään, koska ei todellakaan ole hauskaa menettää kaikkea ympäriltään.

Minulle sattui joku vuosi sitten erikoislaatusia asioita.Asia on nimittäin näin:Tapasin noin 3 v sitten yhden erikoisen kauniin naisen ja törmättiin aina tuon tuosta.kuulin että hän oli vasta eronnut entisestä miehestään ja tietysti kiinnostuin hänestä,ja kuinka ollakkaan 3kk kuluttua oltiin pari,mutta se mikä mua ihmetytti oli se että tällä kyseisellä naisella ja hänen exillään oli laaja tuttava piiri mutta eron myötä yks toisensa jälkeen hävis.Mutta ei siinä vielä mitään ,naisen luona lappas vaikka ja minkalaista mies "ystävää" perheeseen kuulemma kuuluivat.Itse o9lin erään kerran paikalla niin huomasin mistä on kyse.Nämä kyseiset kollit olivat lyöttätyneet ystäviksi tämän naisen ulkonäön tähden,siinä toivossa että saisivat kaataa hänet sänkyyn.annoin jokaiselle lähdöt.Naiseni ei ensin uskonut minua kun sanoin että seuraa tarkasti mistä on kyse.ja asetin muutamia testejä ja näin ollen hänelle oli totuus valjennut.Aiemmin naiseni oli kaulaillut heitä ja itkukurkussa kertonut murheitaan.ja he tietty toimivat "terapeuttina.Nyt kun asia selvisi niin hän on huojentynut ´koska tajusi että he olivat kaikki tyynni valeystäviä

juu..älä huolehdi..siinä näkee kuka on sun todellinen ystävä...samoin kävi mullekin...osa oli poissa vuoden mut nyt ne on tulleet takasi..mut ei niin hyvän ystävän ku ennen..moikataan kuiteskin.
uusia tulee kun vaan maltat odottaa.
sanontahan on et ystävät tulee ja pysyvät kaverit taas tulevat ja menevät.
jaksamisiin.

Tilanteeni oli toivoton. Olimme mieheni kanssa avioeron partaalla. Olin kauheassa tilassa ja tunsin, etten enää pystyisi selviytymään elämästä. Sain tietää pappi TAKUTAsta, jonka temppelistä sain paljon palautetta, ja otin häneen yhteyttä. Pappi TAKUTA teki minulle rakkaudenjälleennäkemisloitsun, ja nyt meillä menee taas paremmin kuin koskaan ennen. Suuret kiitokset pappi TAKUTAlle avioliittoni pelastamisesta. Voit ottaa yhteyttä pappi TAKUTAan sähköpostitse ([email protected]) tai WhatsAppilla puhelinnumeroon (+16592027218). Hän tekee myös seuraavia asioita: 1) Lottovoitot 2) Kadonneen rakkauden loitsut 3) Avioeroloitsut 4) Avioliittoloitsut 5) Sitoutumisloitsu 6) Eroloitsut 7) Entisen rakastajan karkottaminen 8) Haluat ylennyksen toimistossasi. Kaikki kohtaamasi ongelmat ovat 100 % turvallisia ja taattuja.