Heippa ja hyvää kevättä kaikille :) Kysymys : Olen tavannut noin kaksi kuukautta sitten ihan mukavan oloisen miehen. Aluksi olinkin hyvin innostunut tästä ja huomasin heti että hän on myös tosi mielellä liikkeessä. Viikonloppusin ollaan nähnty kun kaukosuhteessa ollaan ja mielestäni on outoa kun mies on aika alussa alkanut sanomaan miten tärkeä hänelle olen ja kuinka ´paljon minusta välittää-->luojan kiitos ei ole vielä sanonu rakastavansa minua.. itse kun en oikee osaa sanoa mitään noin kaunista kun en ole vielä sitä mieltä .. on se kiva ja kaikkee mut ei pysty vielä sanomaan miten tärkeä hän on minulle. Koska se ei pidä paikkaansa. Sanon sitten kun tarkoitan sitä.. Hän on myös suhteen alussa heti sanonut että voi yhden käden varaan laskea ihmisä joiden kasnssa hän viihtyy ja minä olen sellainen. Ok se voi olla totta ja ehkä hän vaan on hyvin avoin tunteilleen ja sanoo mitä ajattelee. No sitten alkanut vielä ahditaan koska mies soittaa minullee siis päivittäin joku 2-3 kertaa.. tarviiko oikeesti kaukosuhteesssa soittaa päivittäin saatika sittten pari kertaa päivässä? Mua on alkanut ahdistaa asia kovin paljon, tarvitsen oma tilaa ja aikaa enkä aina ole juttutuulella siksi kai kaukosuhde sopiikin minulle. Olen sille siitä myös sanonut että voiko mahdollisesti pitää välipäivä mutta siitä huolimatta se soittaa kokoajan.. ahdistaa enkä tiedä, tuntuu että se työntää omalla turhalla innokkuudellaan minua pois.. vai enkö sitten vain ole riittävän kiinnostunut koko miehestä? hän on kyllä kovin hellä ja huomioi minua parempaa saa kin etsiä .. mut olen ollut hyvin pitkään sinkkuna ja p´ärjännyt omillani niin alkanut vaan ahdistaa kun tarvii kokoajan pitää raporttia tekemisistäni... monesti jätän tahalleen vastaamatta hänelle kun en vaa jaksa puhua varasinkin kun tuntuu että meidän puhelut eivät oikee tahdo onnistua. Liveänä näkeminen on hänen kanssaan paljon helpompaa kun puhelimessa puhuminen. olen selkeesti paljon puheliaampi ja tuntuu että se olen aina minä kun joutuu höpöttään puhelimessa ja hän se vain kuuntelee.. siitäkin olen yrittänyt sanoa että jos ei ole asiaa eikä tässä varmaan oikee mitää tulee taphtumaan nii voidaan varmaan soitella vasta huomenna uudestaan ja vittu johan se soittaa heti illalla uudestaa. olenko sille joku pakkomielle? en enää teidä jaksanko tätä ja onko se sitten minulle se oikea kun omat tunteeni eivät ainakaan ole kovin hui´pusssa juurin nyt. auttakaaa ja laittakaa mielipiteitä
Puhelinsoitto
¤hoi¤Hoi¤
91256
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
ihan kuin olisit kirjoittanut minusta, paitsi että olen nainen :) Käyttäyduin siis juuri noin. Johtuen siitä että oma elämäni ja pääkoppani oli vielä aikaisemman suhteen jäljiltä repaleina. Entinen mieheni oli pahasti läheisriippuvainen ja käytännössä soitti aina kun en ollut näkyvistä. 11 vuotta tämän kanssa asuin joten niin pahasti tuohon totuin että tuntui jo normaalilta. No kun ensimmäistä kertaa näin aikuisena sitten ihastuin niin kaikki epävarmuus ja uutuuden outous aiheuttivat sen että joka päivä olisi pitänyt puhua puhelimessa. Siis ilmeisesti alitajuisesti yritin jotenkin jakaa arkeani kuin olin suhteessa tottunut olemaan. Tuntui että olisin heti halunnut tuntea hänet täysin ja läpikotaisin. No sehän on selvä ettei kukaan selväjärkinen sellaista kestä! Nyt kun ei olla pidetty yhteyttä olen saanut rauhassa miettiä ja ymmärtää omat ongelmani..
Oli sinun tapauksella sitten mitkä syyt tahansa niin eihän noin voi jatkua! Elämä ei ole hänellä itsellään kunnossa jos noin käyttäytyy. Tottakai toinen pyörii mielessä jos ihastuu mutta jatkuva yhteydenpidon tarve viestii ongelmista.. Voi olla mahdotonta saada hänet rauhoittumaan kun pelkää niin kovasti menettävänsä sinut. Jos yritätte sopimalla sopia että soitellaan vähemmän niin homma todennäköisesti kariutuu. Hän ei varmaankaan ymmärrä mikset ole täysin hullaantunut jo.. Jos kuitenkin pidät hänestä niin yritä päästä aloitteentekijän asemaan. Voi tietysti olla vaikeaa jos hän pommittaa jatkuvasti mutta kokeile että laitat hänelle viestin aina välillä mistä ymmärtää että olet kiinnostunut. Puheluihin voisi olla fiksu vastata ja kysyä mitä asiaa. Eiköhän voisi tästä itse ymmärtää että haluat edetä rauhassa. Jos hän ei siihen kykene niin ei mahda mitään.
Hei mukava kun sain postia :D Hmm toivottavaasti sinun miettiminen on auttanut asiaan.. se on vaan totta että kukaan ei kestä jatkuvaa tarkkailua.. pelottais jo ajatus että me asuttais yhdessä (siitäkin hän on jo ehtinyt mainita) jotenkin hän haluaa kaiken suhteen mennä vähän turhan nopeasti eteenpäin.. haluaa että aloitan pillereiden syönnin ja ostanut kaiken mitä mä suustani heitän vaikka huumorilla .. kääk nyt omat tunteeni on kyllä kovin ristiriitaiset..se on kiva että mies on innostunut mutta rajansa kaikella. ihan ko se ei pysähdy miettimään ollenkaan mitään.. esimerkiksi mä olen ehkä tän 2 kuukauden aikana soittanut sille itse ehkä alta 5kertaa.. elikäs joo ehkä niihin puheluihin pitäs pyrkiä vastaamaan, mutta jotenkin välillä vaa ei jaksa.. Huomaan että minusta välittyy sellasta turhantuneisuutta ja kiukustun asioista joista ei nii ehkä pitäisi. mutta jo se pelkkä soitto saattaa saada minut ns. tulistumaan niin sitten en oikee tahdo olla oma ihana itseni vaan vähän myrisen ja sanon että nyt täytyy lopettaa.. tai jos en oo puhelimeen vastannu (joko tahallisesti tai tahattomasti) niin heti se kysyy että mihin maan alle olet kadonnut..ei perkele eihän se nyt ihan niin pitäs mennä. Tuntuu siis ja taitaa niin ollakkin että se ei anna mulle oikee mahdollisuuttakaan soittaa hänelle päin tai että laittaisin viestiä kun se ehtii mua pommittaan kokoajan. Ja kai olen melko selkeesti välillä ilmaissut miltä tuntuu ni sitten se lopettaa puhelun näin " ehkä uskallan soittaa sulle taas illalla " ja sanoo että' kuulostan tympeältä... tietenkin kun en saa omaa rauhaa.. ja kohtuuden raja ylittyy oikeesti siinä vaiheessa ko ihminen soittaa jo 3 kertaa päivän aikana eli käytännössä se tietää kokoajan missä meen mitä teen. Mietin vaan että onko tuo sitten jotain mustasukkaisuutta tai jotain pelkoa että mä olen heti vieraissa kun en vastaa sille??? Mitäköhän sen miehen taustalla mahtaa olla ennen mua... olis ehkä hyvä lähteä selvittään asiaa.. mut sen mä tiiän et tuun hulluksi jos meininki jatkuu tätä rataa. Se on ehdoton juttu että haluan joskus olla soittamatta/puhumatta ollenkaa. en edes lähimmäisiä joka päivä jututtele.. jokainen tarvitsee omaa rauhaa ja viettää sen omalla haluamalla tavalla. näköjään on sitä sinkku tai varattu aina on joku ongelma ;D
Kuulostaa siltä kuin mies olisi rakastunut rakastumisen tunteeseen. Noin lyhyellä tuntemisella ei voi vielä olla kyse rakastumisesta sinuun.
Jos ahdistaa niin peräänny ajoissa. On kokemusta saman kaltaisesta suhteesta ja se oli kamalaa, koska mies oli luonut päässään jo yhteisen tulevaisuuden ja yritti manipuloida, syyllistää, lahjoa, kiristää ja vaikka mitä siinä vaiheessa kun vihdoin tajusin perääntyä.
Voihan se noinkin olla mutta omassa tapauksessani ei todellakaan ollut tuosta kysymys.. Veikkaisin että ei vaan osaa elää yksin. Ei välttämättä ole mustasukkaisuutta myöskään.. Epäilen että menettämisen pelkoa ja epävarmuutta omasta tulevaisuudestaan. Jos vielä sanoi että ei ole montaa tavannut joka kiinnostaisi. Minulla juuri näin, en ole elämässäni kovin montaa miestä nähnyt johon kokisin vetovoimaa. Kehnoltahan kyllä teidän suhteen tulevaisuus vaikuttaa jos mies ei oivalla ongelmaa itsessään. Jos hän lopettaisi soittelun/viestittelyn yllättäen, niin ottaisitko milloin itse yhtettä vai ottaisitko ollenkaan?
Rakastuahan voi melkeimpä heti! Rakastaminen on sitten vähän eri juttu. Tätä mieltä minä olen.
älä jauha paskaa.
no meitä on moneen junaan.. onneksi!
Minä tekisin niin, että ottaisin yhteyden miehen entiseen kumppaniin ja kyselisin vähän, tai muuten selvittelisin mennyttä. Itse olin juuri tälläisen miehen puoliso yli kymmen vuotta. Elimme kaukosuhteessa ja
soittoja tuli aamu seitemästä ilta yhteentoista ja päivällä töihinkin. Ensin se imarteli ja välillä raivostutti.
Taustat selvisi kun muutimme yhteen. Oli liiallista alkoholin käyttöä, entinen suhde täysin käsittelemättä,
mustasukkaisuutta ja sitten tulivat vieraat naiset ja psyykkiset ongelmat. Nyt olemme eronneet. Joten "paketti" voi olla melkoinen, mutta kaikki pystytään salaamaan ja kukaan miehen sukulaisista tai ystävistä ei vahingossakaan kerro vaikka kysyisi. Joten ei enää koskaan" sikaa säkissä".
Meillä soitellaan paljon. Joka päivä ja monia pieniäkin puheluita. Välillä ei ole mitään asiaa ja toinen vain sanoo, että halusi taas kuulla ääneni. Välillä toinen ehtii soittaa enemmän ja välillä vuorostaan toinen.
Tyhmintä on soittaa monta kertaa, kun hän on matkalla meille päin. Mutta on kiva kuulla, kuinka lähellä hän jo on, kun matka kestää useita tunteja.
Usein jutellaan ihan päivän kuulumisia, joten tiedetään mitä kumpikin tekee. Usein todetaan, ettei ole enää juteltavaa, kun on jo niin paljon puhuttu ja sitten lopetetaan.
Enää tuskin on päiviä, ettei soitella, mutta alussa oli paljon vähemmän puheluita. Halutaan pitää läheisyyttä yllä, kuten asuttaisiin saman katon alla. Päivän viimeisin puhelu voi olla vaikka pelkkä "hyvää yötä" -puhelu.
Kun nähdään, niin ei ole tarve jutella väliaikojen tapahtumista juuri mitään, kun kaikki on jo tiedossa.
Keskitytään läheisyyteen ja siihen hetkeen, missä ollaan :)
Sinun tapauksessasi.
Ehdota miehelle, että soitatte vähemmän, koska kaipaat omaa aikaasi. Haluat asioida mielummin livenä kuin puhelimessa. Sopikaa, että muutaman tekstarin voi silloin tällöin lähettää tai jokailtainen hyvänyön toivotus. Mikä juuri teille sopii.