Itse olen jo pääsemässä eron yli, vaikka vasta muutimme erillemme. Olen alle 30-kymppinen ja yhdessäoloa miehen kanssa riitti 7 vuotta.
Tuntuu, että vanhempieni on vaikea sulattaa asiaa, vaikka haluavatkin minun parastani. Kysymyksiä, että miksi ikinä menin naimisiin ja miksi sitä ja miksi tätä satelee. Itse olen helpottunut ja katson elämää ja sen uusia mahdollisuuksia iloisin silmin. Masentaa pitää yhteyttä vanhempiini, jotka näyttävät surevan minua enemmän.
Olisi mukava olla vanhempieni kanssa tekemisissä, kuten ennenkin, mutta he vain miettivät tätä eroa ja kuinka surullista se on.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia? Vai onko se vaan aika, joka auttaa vanhempiani ymmärtämään, että minulle tämä oli oikea ratkaisu ja nyt olen onnellinen.
Tuntuu, että vanhempieni on vaikea sulattaa asiaa, vaikka haluavatkin minun parastani. Kysymyksiä, että miksi ikinä menin naimisiin ja miksi sitä ja miksi tätä satelee. Itse olen helpottunut ja katson elämää ja sen uusia mahdollisuuksia iloisin silmin. Masentaa pitää yhteyttä vanhempiini, jotka näyttävät surevan minua enemmän.
Olisi mukava olla vanhempieni kanssa tekemisissä, kuten ennenkin, mutta he vain miettivät tätä eroa ja kuinka surullista se on.
Onko jollain samanlaisia kokemuksia? Vai onko se vaan aika, joka auttaa vanhempiani ymmärtämään, että minulle tämä oli oikea ratkaisu ja nyt olen onnellinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jaa'a ... oudot vanhemmat sinulla. Mitä sitä kaatunutta maitoa itkemään, etenkin kun sulle se oli oieka ratkaisu. Ettei sitten jotain vanhakantaista "häpeää" koe, en tiedä.
Meillä vanhemmat olivat tietenkin pahoillaan tapahtuneesta, silloin kun itsekin olin ... mutta tukivat, ja ovat iloisia kun elämä sujuu jälleen ja uusi suhde alkanut. Silti, exästä ei "pahaa puhuta", mutta ei mitään syytä "kaihollakaan" muistella .... hän lastenlapsen äiti, ja sillä siisti.
Koeta pärjätä vanhempiesi kanssa .. yhdestä korvasta sisään ja toistesta ulos, ellei muua auta.
Se on tavallaan ymmärrettävää, että avioliittosi päättyminen on kriisi myös vanhemmillesi, olihan aviomiehesi heillekin tärkeä ihminen. Sinä itse varmaan olet avioerosi käsittelyssä paljon pitemmällä kuin he, varmaan olet eroa miettinyt ensin yksiksesi/miehesi kanssa ennenkuin vanhemmille kerrottiin. Hekin tarvitsevat aikaa sopeutuakseen asiaan. Aikaa myöten hekin hyväksyvät asian, etenkin kun huomaavat sinun pärjäilevän ihan hyvin.
Itsellä myös ero takana 7 vuoden yhdessäolon jälkeen ja aluksi tuntui että elämääni yritetään vaikeuttaa kysymyksillä ja älä eroa-puheilla, mutta kun he näkivät että pärjään hyvin yksinkin ja nyt onnellisesti avoliitossa, he hyväksyivät päätökseni. Tajusivat vihdoin että ero oli välttämätön vaikka kipeä ratkaisu.