Onko aivan totta, että kaikilla menee vain huonosti? Olenko mina naivi poikkeus? Ehkä en ymmärrä millainen maailma todellisuudessa on.
Olen tuntenut vaimoni nyt yhdeksän vuotta. Siitä viisi vuotta olemme olleet naimisissa. Vaimoni on särmikäs taitelijapersoona. Minä olen kiireinen, kovalla työllä mukavasti pärjäävä yrittäjä.
Ihmetyttää tämä ihmisten jatkuva valitus avioliitostaan. Meillä menee hyvin. Välillä riidellään niin, että raikuu. Molemmat ollaan verbaalisti varsin kykeneviä. Varsinkin rakkaimman haukunnassa. Käsiksi ei olla toisiimme vielä käyty. Välillä ollaan väsyneitä ja elämäämme kyllästyneitä. Toisiimmekin. Lapsetkin välillä valvottaa ja rasittaa.
Oikeasti; päivääkään en tästä suhteesta vaihtaisi pois. Harvoihin huonompiin hetkiin olen itse ollut syypäänä mukana. Minä olen valinnut naiseni oikein ja saanut enemmän, kuin olisin ansainnut. Minulla ei kyllä ole mitään syytä valittaa.
Miten muilla ihmisillä tämän palstan mukaan voi mennä niin huonosti? Mitä ihmeen hirviöitä olette puolisoksenne löytäneet? Vai olenko minä vain naivi poikkeus? Pitäisikö minunkin ymmärtää olla tyytymätön?
Olen tuntenut vaimoni nyt yhdeksän vuotta. Siitä viisi vuotta olemme olleet naimisissa. Vaimoni on särmikäs taitelijapersoona. Minä olen kiireinen, kovalla työllä mukavasti pärjäävä yrittäjä.
Ihmetyttää tämä ihmisten jatkuva valitus avioliitostaan. Meillä menee hyvin. Välillä riidellään niin, että raikuu. Molemmat ollaan verbaalisti varsin kykeneviä. Varsinkin rakkaimman haukunnassa. Käsiksi ei olla toisiimme vielä käyty. Välillä ollaan väsyneitä ja elämäämme kyllästyneitä. Toisiimmekin. Lapsetkin välillä valvottaa ja rasittaa.
Oikeasti; päivääkään en tästä suhteesta vaihtaisi pois. Harvoihin huonompiin hetkiin olen itse ollut syypäänä mukana. Minä olen valinnut naiseni oikein ja saanut enemmän, kuin olisin ansainnut. Minulla ei kyllä ole mitään syytä valittaa.
Miten muilla ihmisillä tämän palstan mukaan voi mennä niin huonosti? Mitä ihmeen hirviöitä olette puolisoksenne löytäneet? Vai olenko minä vain naivi poikkeus? Pitäisikö minunkin ymmärtää olla tyytymätön?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Avioliittoonsa ja puolisoonsa tyytyväisiä kyllä on paljonkin - prosenteista en tiedä, mutta jos ajattelen omaa tuttava- ja sukulaispiiriä, niin arvelisin valtaosan olevan ihan tasapainoisessa tilanteessa.
Naivi olet siinä mielessä, että et ilmeisesti ymmärrä, mistä tällaisen palstan aloitukset kumpuaa. Vaikka näillä palstoilla ei toki ole oman onnensa hehkuttaminen kiellettyä, sellaisia aloituksia ei kuitenkaan juurikaan ole. Miksi? Ei ole tarvetta purkautua siitä asiasta - siinä ei yleensä ole mitään pohdittavaa tai painetta, jota tekisi mieli purkaa tai saada vertaistukea tai uusia näkökulmia.
Ongelmatilanteissahan tänne hakeudutaan ja joskus täällä syntyy aivan mahtavaakin keskustelua. Mietipä jotakin rakennuspalstaa ja hometalokeskustelua. Minulla on hyvä ja terve talo, eikä tulisi mieleenkään mennä sinne sitä kertomaan.
Kuka menisi sairaalan päivystykseen katselemaan ihmisiä ja ihmettelisi sitten että eikö kukaan enää ole nykyään terve?
Kuten itsekin epäilit niin vaikutat hiukan lapselliselta ja kokonaisuuden hallinta ei taida olla vahvuuksiasi, mutta niissäkin voi kehittyä.
Poikkeus voit olla jos sinulla menee hyvin tai ainakin sinun tulisi arvostaa hyvää suhdettasi. Muista myös sanoa se ääneen puolisollesi, vaikka olet sen saattanut sanoa jo usein.
montakin päivää meidän avioliitostamme vaikka perusonnellisia olemmekin, vielä 30 vuoden yhdessäolon jälkeenkin. Kaikki eivät valita koko ajan ja kaikki eivät valita kaikesta. VOi olla, että käsitys jatkuvasta valituksesta syntyy kun lukee eri ihmisten erilaisia valituksia, mutta jatkuva valitus on oma tulkintasi.
Minä taas uskon, että suurin osa avioliitoista on suht onnellisia, niistä ei vain ole tarvetta kertoa ja miksi olisikaan. Ja jokainen tyytyväinen pariskunta tietää, että hyvä parisuhde sisältää vastoinkäymisiä ja hankaluuksia sekä oman itsen jatkuvaa kehittämistä ja reflektointia. Nämä "valitukset" antavat minulle ainakin perspektiiviä omaan elämään ja on mukava kuulla toisten kommentteja ja kokemuksia. Ja sitähän ne useimmiten ovat, eivät suinkaan koko elämäntarina.
Minä rakastan miestäni ja tunnen olevani erittäin rakastettu. Silti minulla on silloin tällöin aihetta valituksiin. Tosin, en erottaisi onnen hetkiä ja positiivisia asioita ollenkaan ellei minulla olisi vertailupintaa myös ajoista ja asioista, jolloin kaikki ei ole hyvin.
Olet harvinainen ihminen - ei mitään valittamista, kaikki hyvin jne. Teitä on erittäin harvassa, teitä, jotka ette tunnista tai tunnusta myös negatiivisia asioita. Niissähän ei oyleensä le mitään pahaa, saaatikka väärää.