Olen 26 v nainen ja mun mies on jo 43, ikä ei oo ollut ongelma.
Ollaan oltu yhessä jo 9 vuotta ja asuttu yhessä 6 vuotta. Olen aina sanonu että jossain vaiheessa haluan lapsia ja hän ei oo ollut sitä vastaan. Nyt kummiskin hän sanoo ettei halua lapsia enää, koska hänellä on jo niitä 4 kpl.
Muutenkin mua on alkanu ärsyttää ikäero ja tuntuu siltä että olen ollut sokea kaikki nää vuodrt....
Mun äiti ei esimerkiksi ole ikinä hyväksynyt mieheni ja se tuntuu kans pahalta. Viime aikoina olen miettinyt miten mukavaa ois jos ois semmonen mies joka haluaa lapsia ja muuta semmosta normaalia elämää, ja unelmoin siitä joka päivä. Tuntuu että nää vuodet ovat menneet ihan hukkaan, en tiedä mitä oikein olen ajatellut.
Mutta ongelma on nyt se että en voi kuvitellakaan että voisin sanoa hänelle että hän saa lähteä.
Ollaan oltu yhessä niin kauan että ollaan kun paita ja perse.
Hän on muutenkin viime aikoina ollut hermostunut ja huonolla tuulella, mutta tiedän että hän rakastaa mua. Ollaan aina tultu hyvin toimeen paitsi silloin kun hän on juonut, silloin hän on väkivaltainen, kerron nyt senkin vaikka se ei liity tähän.
Tää on vaikea asia selittää, mutta mitä mä teen.
Jonkun mielestä tämä varmaan on ihan tyhmä kirjoitus, mutta tämä koko juttu on mulle iso ongelma.
Ollaan oltu yhessä jo 9 vuotta ja asuttu yhessä 6 vuotta. Olen aina sanonu että jossain vaiheessa haluan lapsia ja hän ei oo ollut sitä vastaan. Nyt kummiskin hän sanoo ettei halua lapsia enää, koska hänellä on jo niitä 4 kpl.
Muutenkin mua on alkanu ärsyttää ikäero ja tuntuu siltä että olen ollut sokea kaikki nää vuodrt....
Mun äiti ei esimerkiksi ole ikinä hyväksynyt mieheni ja se tuntuu kans pahalta. Viime aikoina olen miettinyt miten mukavaa ois jos ois semmonen mies joka haluaa lapsia ja muuta semmosta normaalia elämää, ja unelmoin siitä joka päivä. Tuntuu että nää vuodet ovat menneet ihan hukkaan, en tiedä mitä oikein olen ajatellut.
Mutta ongelma on nyt se että en voi kuvitellakaan että voisin sanoa hänelle että hän saa lähteä.
Ollaan oltu yhessä niin kauan että ollaan kun paita ja perse.
Hän on muutenkin viime aikoina ollut hermostunut ja huonolla tuulella, mutta tiedän että hän rakastaa mua. Ollaan aina tultu hyvin toimeen paitsi silloin kun hän on juonut, silloin hän on väkivaltainen, kerron nyt senkin vaikka se ei liity tähän.
Tää on vaikea asia selittää, mutta mitä mä teen.
Jonkun mielestä tämä varmaan on ihan tyhmä kirjoitus, mutta tämä koko juttu on mulle iso ongelma.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Lähtisin kyllä tuosta suhteesta. Miten ihmeessä voisit tehdä lapsen hänen kanssaan muutenkin jos hän on väkivaltainen?! Mieti.....
Siis hän ei ole ollenkaan väkivaltainen, vaan silloin kun juo, ja juo tosi harvoin
Tarjoan sinulle oman mieheni. Tosi kunnollinen. Ei väkivaltainen, eikä juo. Haluaisi lapsia, perheen jne. Pikkusen päälle 30. Toiveet tulevaisuutemme suhteen ovat erilaiset enkä millään soisi hänen jäävän yksin. Toisin sanoen poden huonoa omaa tuntoa. (odotellaanhan,miten tähänki kirjoitukseen reagoidaan;))
Onhan se tympeä, että itse haluaisi kokea vielä äitiyden, mutta toinen ei enää halua lapsia.Oletko selittänyt hänelle, että alat olla jo siinä iässä, että biologinen kello alkaa tikittää?Oletko selittänyt hänelle ystävällisesti tunteitasi,että haluat vielä kokea äitiyden onnen?Kai olet sanonut, että hyvähän hänen on sanoa, kun hänellä ON JO neljä lasta, mutta mielestäni se ei ole kovinkaan hyvä syy.Nythän hän on SINUN kanssasi.Sinuahan hänen pitäisi rakastaa ja suoda sinullekkin onnea, sellaista, joka kohta voi olla jo myöhäistä...
Toisaalta, eihän häntä voi enää ns pakottaa isäksi, mutta jos saat hänet puolellesi, saat hänet ymmärtämään mitä asia SINULLE merkitsee.
Jutelkaa asiasta, jos hän sinua todella rakastaa, kunnioittaa ja haluaa sinut onnelliseksi, ehkä hänen päänsä saa vielä kääntymään.... varmasti heltyy ainakin sitten, kun käsivarsillanne kiljuu 50cm uutta elämää...
Onnea!
Ja sitten väkivaltaisuudesta.Siitäkin pitäisi miehesi puhua.Ei sen tarvitse heti olla terapiaa ja vihreäkeltaisia pillereitä, vaan yksi puhelinnumero aluksi, johon saisit miehesi soittamaan.(se on isoin kynnys)Numero voi olla vaikka paikallisen turvakodin numero - sinnehän voi miehetkin soittaa, ei se oo vain naisten paikka.Ei väkivaltaisuus tarvitse heti tarkoittaa, että on sairas ja hoitoon!!Se voi olla oireilua jostakin pahasta olosta, josta PÄÄSEE YLI, puhumalla - niin pääsi miehenikin ja pelkästään sillä, että ensin sain taivuteltua hänet soittamaan yhteen numeroon ja sen jälkeen "muutamia" soittoja vuoden verran ja muutamia käyntejä juttelemassa.(ei milläään kallonkutistajalla, vaan sos.työntekijällä!)
Nyt mieheni on päässyt oireistaan ja elämässä on avautunut sellaisia ruusuja, jotka ennen vain olivat piikkien peitossa, mutta nyt niiden kauneus ja tuoksu peittää kaiken...
Onnea teille!
"Muutenkin mua on alkanu ärsyttää ikäero ja tuntuu siltä että olen ollut sokea kaikki nää vuodet.... "
Siis oikeesti, en voi kun ihmetellä teidän ikäeroa, mies alkaa oikeesti olemaan VANHA, siitä tulee näköjään vanha kärttyinen setä! Eikä vanhuudessa ole mitään pahaa, sitä vaan sietää paremmin jos ittekin on samoissa lukemissa, tietää miltä toisesta tuntuu - vajaa kolmekybänen ei voi samaistua viiskymppiseen papparaiseen muualla kuin työelämässä. Teoriassa rakkaus ei katso ikää mutta käytännössä kyllä.
Ja väkivaltaisuus on ominaisuus mitä on vaikea saada kuriin, mietippä mitä sitten kun kersa on syntynyt ja saa vaikkapa koliikin, huutaa yöllä - mies juo ja vetelee teitä molempia korville? Hei haloo!
...tarkkaan mitä teet, koska sinulla on vain tämä yksi elämä elettävänä. Mikäli rakkautesi mieheen on niin voimakasta, että pystyt unohtamaan omat toiveesi lapsista vain miehen vuoksi, niin sitten suhde voi jatkua. Mutta jos/kun lapset ovat oma unelmasi ja mikäli mies niitä edelleen kieltäytyy hankkimasta, kannattaa miettiä haluatko sitten 60 vuotiaana ajatella (kun miehesikin on mahdollisesti jo kuollut) että voi kun olisi kiva kun olisi omia lapsia! Nimittäin siinä vaiheessa alkaa aivan varmasti kaduttaa...