Olen 26 v nainen ja mun mies on jo 43, ikä ei oo ollut ongelma.
Ollaan oltu yhessä jo 9 vuotta ja asuttu yhessä 6 vuotta. Olen aina sanonu että jossain vaiheessa haluan lapsia ja hän ei oo ollut sitä vastaan. Nyt kummiskin hän sanoo ettei halua lapsia enää, koska hänellä on jo niitä 4 kpl.
Muutenkin mua on alkanu ärsyttää ikäero ja tuntuu siltä että olen ollut sokea kaikki nää vuodrt....
Mun äiti ei esimerkiksi ole ikinä hyväksynyt mieheni ja se tuntuu kans pahalta. Viime aikoina olen miettinyt miten mukavaa ois jos ois semmonen mies joka haluaa lapsia ja muuta semmosta normaalia elämää, ja unelmoin siitä joka päivä. Tuntuu että nää vuodet ovat menneet ihan hukkaan, en tiedä mitä oikein olen ajatellut.
Mutta ongelma on nyt se että en voi kuvitellakaan että voisin sanoa hänelle että hän saa lähteä.
Ollaan oltu yhessä niin kauan että ollaan kun paita ja perse.
Hän on muutenkin viime aikoina ollut hermostunut ja huonolla tuulella, mutta tiedän että hän rakastaa mua. Ollaan aina tultu hyvin toimeen paitsi silloin kun hän on juonut, silloin hän on väkivaltainen, kerron nyt senkin vaikka se ei liity tähän.
Tää on vaikea asia selittää, mutta mitä mä teen.
Jonkun mielestä tämä varmaan on ihan tyhmä kirjoitus, mutta tämä koko juttu on mulle iso ongelma.
Ollaan oltu yhessä jo 9 vuotta ja asuttu yhessä 6 vuotta. Olen aina sanonu että jossain vaiheessa haluan lapsia ja hän ei oo ollut sitä vastaan. Nyt kummiskin hän sanoo ettei halua lapsia enää, koska hänellä on jo niitä 4 kpl.
Muutenkin mua on alkanu ärsyttää ikäero ja tuntuu siltä että olen ollut sokea kaikki nää vuodrt....
Mun äiti ei esimerkiksi ole ikinä hyväksynyt mieheni ja se tuntuu kans pahalta. Viime aikoina olen miettinyt miten mukavaa ois jos ois semmonen mies joka haluaa lapsia ja muuta semmosta normaalia elämää, ja unelmoin siitä joka päivä. Tuntuu että nää vuodet ovat menneet ihan hukkaan, en tiedä mitä oikein olen ajatellut.
Mutta ongelma on nyt se että en voi kuvitellakaan että voisin sanoa hänelle että hän saa lähteä.
Ollaan oltu yhessä niin kauan että ollaan kun paita ja perse.
Hän on muutenkin viime aikoina ollut hermostunut ja huonolla tuulella, mutta tiedän että hän rakastaa mua. Ollaan aina tultu hyvin toimeen paitsi silloin kun hän on juonut, silloin hän on väkivaltainen, kerron nyt senkin vaikka se ei liity tähän.
Tää on vaikea asia selittää, mutta mitä mä teen.
Jonkun mielestä tämä varmaan on ihan tyhmä kirjoitus, mutta tämä koko juttu on mulle iso ongelma.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Joskus aloitellessani heilasteluja kelpuutin ainoastaan yli 35v miehiä ja hoin ettei ikäerolla ole väliä, mutta KYLLÄ SILLÄ ON!
Suhteella on tulevaisuuttaa vain siinä tapauksessa, jos asia myönnetään ongelmaksi ja käsitellään sellaisena.
Jos vain hoetaan että ei sillä ole väliä, se kielletään ja ennemmin tai myöhemmin se huomataankin ongelmaksi.
Nuorella naisella on kaikki vielä edessä, kun taas vanhempi mies etsii jo seesteistä rauhoittumista pois perheen rauhattomasta hälinästä.
On sitten ihan itsesi ratkaistavissa, hyväksytkö asian vai haluatko kokea perheonnea jossa miehesikin on aidosti mukana eikä vain "taas tätä"-mielellä..
Ikäero ei ole ongelma, mutta suuret asiat kuten perheen perustaminen on. Tarkoitan, että on ristiriitaa. Miehellä on jo suvunjatkajia ja sinä haluat omia lapsia, aivan luonnollista. Jos todella haluat perheen (lapsia) on aika kertoa se miehellesi eikä vain vihjailla, vaan keskustella suoraan. Voisit myös kertoa, että se on niin suuri asia elämässäsi, että ilman äitiyttä olisit katkera koko lopun elämääsi. Puhu, kuullostele, tutkaile ja tee ratkaisusi. Ratkaisu ei ole se, että et voi erota, koska miehellesi tulee paha mieli, sinulla on vain yksi elämä. Ja vielä, älä anna äitisi mielipiteen vaikuttaa, hän ei elä miehesi kanssa vaan sinä.