Menetin melkein vuosi sitten monta minulle tärkeää ihmistä ja asia vaivaa vieläkin niin paljon että saatan itkeä kun muistelen tätä tapahtumaa. Asia meni näin, vuosi sitten meitä piti lähteä kolme tyttöä etelään töihin, olemme siis pohjoisesta kotoisin. No meitä ei sitten lähtenytkään 2 tyttöä, bestikseni jäi pohjoiseen koska poikaystävä ei halunnut päästää häntä lähtemään. Kaverini ei saanut hyvää työpaikkaa etelästä ja häntä vaivasi jonkin verran koti-ikäväkin tuttuihin maisemiin. Minä taas viihdyin töissäni enkä tuntenut kovaa koti-ikävää, pidin työkavereistani joiden kanssa vieläkin olemme jonkin verran tekemisissä vapaa-ajalla.
Ystäväni päätti palata takaisin kotiin pohjoiseen aiemmin kuin oli aikoinut, sillä työpaikalla olo alkoi käydä jo sietämättömäksi. Hän palasi ja minä soitin hänelle puhelun kun hän oli päässyt kotiinsa, sen jälkeen hän lakkasi tyystin vastaamasta soittoihini. Kyselin bestikseltäni tietääkö hän syytä miksei hän vastaa soittoihini ja hän sanoi ettei ole millään tietoinen asiasta. Kuukauden päästä sain viestin ystävältäni ettei minulla ole mitään syytä enää soittaa hänellä eikä hän halua puhua kanssani enää koskaa, olen kuulemma niin paskanjauhaja tyyppi ettei minuun voi olla yhdeyksissä. Silloin tuntui kuin olisi vedetty mattp jalkojen alta.
Yritin selvittää asiaa, muttei kukaan kertonut minulle mitä oli tapahtunut ja kuinka kaikki meni näin. Jatkoimme kuitenkin bestiksen kanssa yhteydenpitoa, kunnes hän vaihtoi puhelinnumeronsa, sen koommin ei olla yhteyttä pidetty. Sitten joulun alla kun olin käymässä kotipaikkakunnalla soittelin vanhoille kavereille, josko käytäisiin kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia, sain vastaukseksi ettei kenellään ole oikein aikaa tavata minua. Epäilykset alkoivat herätä ja soitin yhdelle ystävälle ja kysyin suoraan mistä nyt kaihertaa. Vastaus oli että olen puhunut paskaa juuri siitä ystävästäni joka palasi takaisin pohjoiseen kykenemättä työskentelmään etelässä.
Se mitä olen sanonut kyseisestä ihmisestä on se, että "välillä ärsyttää se piirre hänessä, kuin hän olisi omistavinaan koko paikkakunnan" ja tämän sanoin bestikselleni toissa talvena. Bestikseni oli kertonut tämän eteenpäin ja nyt kävi näin. Sain palkkani kun sanoin ilkeästi..
Mutta välillä tämä asia suoraan sanottuna vituttaa niin paljon että kyyneleet nousee silmiin. Välillä minun oli todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja antaa mitää itsestäni ulos siinä pelossa että minut leimataan heti joksikin hulluksi tai ilkeäksi. Varsinkin kun juuri muutin uudelle paikkakunnalle jossa minulla ei ollut yhtään tuttuja tms. Ajatukset pyörivät rataa " ei kannata tutustua keneekään etten pilaisi mitään ihmissuhteita". Nyt olen tavannut uusia ihmisiä jotka ymmärtää minua ja ovat ystäviäni. Yritän olla avoin ja parempi, välillä tulee takapakkia mutta aina yritän eteenpäin.
Hyvää tulevaa kesää kaikille!
Ystäväni päätti palata takaisin kotiin pohjoiseen aiemmin kuin oli aikoinut, sillä työpaikalla olo alkoi käydä jo sietämättömäksi. Hän palasi ja minä soitin hänelle puhelun kun hän oli päässyt kotiinsa, sen jälkeen hän lakkasi tyystin vastaamasta soittoihini. Kyselin bestikseltäni tietääkö hän syytä miksei hän vastaa soittoihini ja hän sanoi ettei ole millään tietoinen asiasta. Kuukauden päästä sain viestin ystävältäni ettei minulla ole mitään syytä enää soittaa hänellä eikä hän halua puhua kanssani enää koskaa, olen kuulemma niin paskanjauhaja tyyppi ettei minuun voi olla yhdeyksissä. Silloin tuntui kuin olisi vedetty mattp jalkojen alta.
Yritin selvittää asiaa, muttei kukaan kertonut minulle mitä oli tapahtunut ja kuinka kaikki meni näin. Jatkoimme kuitenkin bestiksen kanssa yhteydenpitoa, kunnes hän vaihtoi puhelinnumeronsa, sen koommin ei olla yhteyttä pidetty. Sitten joulun alla kun olin käymässä kotipaikkakunnalla soittelin vanhoille kavereille, josko käytäisiin kahvilla ja vaihtamassa kuulumisia, sain vastaukseksi ettei kenellään ole oikein aikaa tavata minua. Epäilykset alkoivat herätä ja soitin yhdelle ystävälle ja kysyin suoraan mistä nyt kaihertaa. Vastaus oli että olen puhunut paskaa juuri siitä ystävästäni joka palasi takaisin pohjoiseen kykenemättä työskentelmään etelässä.
Se mitä olen sanonut kyseisestä ihmisestä on se, että "välillä ärsyttää se piirre hänessä, kuin hän olisi omistavinaan koko paikkakunnan" ja tämän sanoin bestikselleni toissa talvena. Bestikseni oli kertonut tämän eteenpäin ja nyt kävi näin. Sain palkkani kun sanoin ilkeästi..
Mutta välillä tämä asia suoraan sanottuna vituttaa niin paljon että kyyneleet nousee silmiin. Välillä minun oli todella vaikea tutustua uusiin ihmisiin ja antaa mitää itsestäni ulos siinä pelossa että minut leimataan heti joksikin hulluksi tai ilkeäksi. Varsinkin kun juuri muutin uudelle paikkakunnalle jossa minulla ei ollut yhtään tuttuja tms. Ajatukset pyörivät rataa " ei kannata tutustua keneekään etten pilaisi mitään ihmissuhteita". Nyt olen tavannut uusia ihmisiä jotka ymmärtää minua ja ovat ystäviäni. Yritän olla avoin ja parempi, välillä tulee takapakkia mutta aina yritän eteenpäin.
Hyvää tulevaa kesää kaikille!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Onpas todella ikävää, mitä sinulle on tapahtunut. Kuulostaa ihan siltä, että ystäväsi tulivat kateellisiksi sinulle, koska sinä onnistuit toteuttamaan kaikkien yhteisen unelman, lähtemään etelään töihin ja saamaan pysyvän työpaikan, ja he eivät. Olen itsekin menettänyt monta ystävää kun he ovat tulleet minulle kateellisiksi.