Lapsi tulossa .. yhteenmuutto kesäkuussa. asuimme jo puoli vuotta yhdessä, mutta ero tuli joulukuussa, sitä kesti muutama kuukausi ja nyt olemme taas yhdessä. Mutta minusta tuntuu etten rakasta miestäni, en luota häneen yhtään. välillä tekisi mieli vain sanoa hänelle, että en halua jatkaa, haluan olla vapaa ja hengittää.
Pärjäisin hyvin yksinhuoltajana, ainakin taloudellisesti. Kumpi on parempi vaihtoehto; alkaa elämään yksinhuoltaja sinkkuna, vai olla kahliutunut mieheen jota ei rakasta ?
Pärjäisin hyvin yksinhuoltajana, ainakin taloudellisesti. Kumpi on parempi vaihtoehto; alkaa elämään yksinhuoltaja sinkkuna, vai olla kahliutunut mieheen jota ei rakasta ?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Mun mielestä se on aika selvää, että jos et halua olla miehen kanssa, älä muuta hänen kanssaan yhteen. Ymmärrän toki, että tuloillaan oleva lapsi hankaloittaa asiaa, mutta musta siitä ei voi kyllä seurata mitään hyvää, jos muutat vastentahtoisesti yhteen miehen kanssa. Ehkä olisi parempi lapselle, ettei alusta lähtien kotona olisi huono ilmapiiri, koska et halua olla miehesi kanssa. Jos sen sijaan pystytte luomaan mahdollisimman hyvät olosuhteet kasvattaa lasta vaikka asuttekin eri kodeissa, toivottavasti siten, että isäkin on mukana kuvioissa. Lapset sopeutuu kaikenlaisiin kuvioihin, kunhan ne ovat turvallisia ja rakastavia. Jos ette muuta yhteen, toivottavasti isä on valmis olemaan kuitenkin aktiivisesti mukana lapsen elämässä heti alusta lähtien. Kannattaa ottaa se huomioon, että kun kotona on vastasyntynyt, joka saattaa vain syödä ja itkeä yöt läpeensä, niin on hyvä, että on jonkinlainen tukiverkko, joka on valmis auttamaan, ettet uuvuta itseäsi täysin. Lapsen isä olisi tietenkin tässä paras vaihtoehto, joten jos on mahdollista säilyttää hyvät välit eronkin koittaessa, kannattaa panostaa siihen.
Halusi olla "vapaa" on syttynyt liian myohään. Sinä huolellisesti ja ajatuksella päättänyt hankkia lapsen. (olet asunut miehen kanssa ja ilmeisestikin harrastanut hyvin intiimiä yhetiseloa, koka kaikki tiedämme, sinä mukaan luettuna, etteivä haikarat tuo lapsia ja että e-pilleri toimii 100% vain jos pitää sen polvien välissä)
Nyt on myohäistä haaveilla olla vapaa, mikäli tarkoitat sillä avioliitotonta ja lapsetonta yksinelämää. Silloin kun ei ole perhettä, elää yksin ja maksa omat verot ja asumisensa, voi sanoa olevansa vapaa. Sinä huolellisesti harkiten olet päättänyt ettet halua olla vapaa seuraavat 18 vuotta.
Tuohon jo järjestämääsi pakettiin kuuluu lapsi ja lapsen isä. Sinä +lapsi +isä = yksi perhe. Teidän aikaansaamanne pienokainen tervitsee isän ja äidin jokapäiväisessä elämässään, ei vain retutettuja matkoja joka viikonloppu eri "kotiin".
Sinä opit "rakastamaan" tuota miestä ja hän sinua nyt tekemänne yhteisen lapsen kanssa. Muistakaa aina velvollisuutenne toisianne kohtaan ja kasvava kunnioitus! Käyttäytykää kuin täysi-ikäiset järkevät aikuiset eikä niinkuin jonkun typerä ja sairaan saippuaoopperan vajaaälyiset karakterit.
Valmistakaa yhteinen koti teille kolmelle ja hoivatkaa yhdessä lastanne.
Jos tuo on ylitsepääsemättomän vaikeaa sinun ymmärtää, on olemassa toinenkin vaihtoehto: adoptio.
On isä+äiti yhdessä asuvia perheitä jotka varmasti otaisivat pienokaisen hoivatakseen ja rakastaakseen häntä.
Oletpa oppeliini typerä.Lapsen on paljon parempi olla perheessä, jonka osapuolet kenties asuvat erillään, mutta rakastavat silti lasta, kuin ympäristössä, jossa vanhempien riitely ja rakkaudettomuus vievät energiaa lapselta ja vanhemmilta. Annoit kirjoituksessasi ymmärtää, ettei lapsi voi olla onnellinen ja rakastettu ja etteivät vanhemmat voi olla hyviä vanhempia mikäli ovat eronneet. Tämän myötä tuomitsit hieman vajaa puolet suomen lapsista onnettomiksi ja vanhemmat niin huonoiksi kasvattajiksi, että lapsi olisi parempi antaa toisten kasvatettaviksi.
Ei se mikään typerä ole. Hän vain yrittää hieman sarkastisin sanankääntein opettaa ap:lle oikeaa elämää.
Tätä kun se on, lapsia on kiva tehdä mutta mitenkäs sitten kun ei enää huvita?
Eroperheiden puolustelijoita kyllä löytyy iso liuta, mutta kyllä yhtenäinen perhe AINA sen voittaa.
Omat vanhempani ovat eronneet, ja olisin antannut aika paljon jos olisin saanut viettää jouluja tai vappuja yhdessä perheenä, niinkuin suurin osa kavereistanikin. Tosin olen jo (tai vasta) kolmenkymmenen ikäinen, mutta ei se valitettavasti sitä tosiasiaa miksikään muuta.
Syytön kai se lapsi niihin riitoihin on, tai siihen, että kumpikaan ei viitsi etsiä niihin ratkaisuja.
millä perustelet sen, että yhtenäinen perhe voittaa eroperheen AINA? Toki on hienoa, jos perhe on yhdessä, ja se on varmasti ideaali tilanne jos kaikki ovat tässä tilanteessa onnellisia,.En suinkaan kannusta tekemään lapsia epävarman perhetilanteen keskelle, mutta kun lapsi on jo tulossa, tulee miettiä asioita monelta näkökannalta. Itsekin olen vasta(jo) 29 vuotias, eroperheen lapsi ja vietin täysin onnellisen lapsuuden hyvät välit säilyttäneiden, eronneiden vanhempieni lapsena.En olisi missään nimessä halunnut, että vanhempani olisivat olleet yhdessä onnettomassa avioliitossa ainoastaan minun ja sisaruksieni vuoksi .He olivat onnellisempia erillään ja heidän onnellisuutensa vaikutti heidän käyttäytymiseensä ja tasapainoisuuteensa ja sitä kautta meidän lapsien onnellisuuteen. Ei käy siis yleistäminen mihinkään suuntaan.
oman kokemukseni riitaisan liiton keskellä elämisestä "vahvistaakseni" sitä näkökulmaa, että kannattaa tarkoin harkita, mikä on lapselle ja itselle parasta. Lapselle parasta on aina turvallinen ympäristö vailla pelkoa ja suurempaa epävarmuutta. Itse elin lapsuuteni hyvin ristiriitaisessa ympäristössä, äiti uhkasi usein lähteä liitosta, muttei kuitenkaan tehnyt sitä (lapsensa takia, sanoi tämän ääneen). Eipä tuntunut kivalta kantaa tuollaista syyllisyyttä, vaikka aikuisiällä sen jo on ymmärtänyt, että mitä minä olisin voinut tehdä? Aina olisi pitänyt "valita puolensa", kun vanhemmat tappelivat, tämä on vaikeuttanut omia aikusiän ihmissuhteita.
On hyvä, jos vanhemmat osaavat pitää suunsa kiinni näistä asioista lapsen kuullen, mutta uskon, että siltikin lapsi vaistoaa kireän tunneilmaston, vaikka aikuiset kuinka järkevästi kiukuttelisivat vain "kahden". Toisaalta, kannustan ehdottomasti hakemaan pariterapia-apua tms. ennen kuin päätätte erota ap. Tuollaisessa tilanteessa tietty aina parempi, jos liitto saadaan korjattua.
"Tämän myötä tuomitsit hieman vajaa puolet suomen lapsista onnettomiksi ja vanhemmat niin huonoiksi kasvattajiksi, että lapsi olisi parempi antaa toisten kasvatettaviksi. "
Avaa minkä tahaansa päivän mikä tahaansa lehti, saat huomata että aivan liian suuret numerot numerot henkisesti sairaista lapsista ja nuorista iskee kasvoille ja lujaa. Väitätko sinä ettei vanhemmilla ole mitään tekemistä sen kanssa?
Kuinka maailmassa sinä uskottelet itsellesi että naiset tekevät oikein hankiessaan lapsia tuntemattomien miesten kanssa?!
"Avaa minkä tahaansa päivän mikä tahaansa lehti, saat huomata että aivan liian suuret numerot numerot henkisesti sairaista lapsista ja nuorista iskee kasvoille ja lujaa. Väitätko sinä ettei vanhemmilla ole mitään tekemistä sen kanssa?"
-En väitä, etteikö vanhemmilla voisi olla asian kanssa jotain tekemistä.Luulen kuitenkin, että suurin tekijä on suorituspainotteinen maailma, jossa elämme ja joka vaikuttaa sekä vanhempien, lapsien, että muiden lapsen elämässä olevien ihmisten jaksamiseen ja arvomaailmaan. Väitän, että vahempien erolla ei ole lapsien onnettomuuden ja henkisen sairastumisen kanssa tekemistä, mikäki lapsi on kasvatettu rakkaudella ja sopivilla rajoilla. Hyvään kasvatukseen ja rakkauden täyttämään ilmapiiriin ei välttämättä vaadita yhdessä asuvia vanhempia, vaan tasapainoiset, lapsistaan aidosti välittävät vanhemmat ja muut kasvatusympäristön jäsenet.
"Kuinka maailmassa sinä uskottelet itsellesi että naiset tekevät oikein hankiessaan lapsia tuntemattomien miesten kanssa?! "
-Missä kohtaa olen väittänyt näin? Tietenkin mielestäni parasta olisi, jos lapsi syntyisi parhaaseen mahdolliseen kasvatusympäristöön, joka tietenkin ideaalitilanteessa olisi onnellinen ydinperhe.Väitän kuitenkin, että lapsi voi kasvaa ja olla onnellinen myös uusio/yhteishuoltajuus- tai yksinhuoltajaperheessä, jossa ensisijaisesti ajatellaan lapsen parasta ja tuetaan lapsen kasvua parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi ihmettelen lausemuotoasi, naisetko lapsia yksin tekevät? tietääkseni lapsen tekemiseen ainakin toistaiseksi tarvitaan vielä miestäkin, toivotaan, että jatkossakin.
Haluan vielä lisätä, että väitän myös, että lapsi voi olla erittäin onneton ja henkisesti sairas vaikka kasvaisikin ydinperheessä. Tällaisia asioita ei voi ratkaista tekemällä yleistyksiä.
Naiset tyrkyttäessään alapäätään miehille joita eivät tunne, harjoittavt huorausta ja saavat aikaan äpäroitä ( ei tietenkään viattomien suloisten lasten syy!!) Pitkä surusteluaika jossa yhdessä opitaan tuntemaan toisen vakaumukset, moraalit, katsontakannat, käyttäytymiset jne. jätetään väliin "koska määää haaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaluan huorata just nyt!!!" Useimmin kui ei, miehet eivät halua avIIIIIIloiitton tuollaisten naisten kanssa. miehet eivät halua laillisesti sitoa itseään kun saavat jo kaiken haluamansa ilman siteitä. "Se typerä paperinpala on tapeeton."
Jaa että nyt eletää vuotta 2010, ei viime vuosisataa! Entä sitten? Huoria on ollut jo paljon aikaisemminkin ja tulee olemaan vuonna 3000.
Se että nainen haaaluaa huorata on yksi asia. Toinen asia on että miehet eivät voi tulla raskaaksi. onko se hyvä vai paha? Kuka tietää, niin vain on. Mikä tarkoittaa, että kun kaikki on sanottu ja tehty, nainen on lopuksi se jää lapsestaan vastuuseen kun mies livistää. Sossua kiusataan, lakimiehiä maksetaan mutta useimmin kuin ei lapsi jää naiselle. Halusi hän sitä tai ei.
Onneksi usein nainen ON hyvä yksinhuoltaja. Aivan liian usein, ei. Varsinkin kun taloudelliset vaikeudet iskevät, kotoinen tukiverkko olematon , naisen huorakumppaneiden vaihtuvuus muutaman vuoden välein (ellei useammin), tuo suomalaisten niin rakastama juopottelu ja täysin viinatollona käyttäytyminen EI luo sitä rauhallisen turvallista kasvuympäristoä jota kasvava ihmisen alku tarvitsee.
"lapset tottuvat kaikkeen" Se on selvä mutta hinta tuosta tottumisesta on liian korkea sekä lapselle että yhteiskunnalle.
voisi olla pieni mahdollisuus tavoittaa lukija, jos et olisi sisällyttänyt siihen pakkomielteenomaista stereotyyppistä moraalituomiota jonka tarkoituksena on leimata suurehkon suomalaisten osan parisuhteet saastaiseksi iljettävyydeksi.
Huoraamisella ei ole tässä asiassa mitään osaa eikä arpaa, ymmärrät sen varmaan itsekin, kun tarkemmin ajattelet. Huoraaminen eli prostituutio on elinkeino, jonka harjoittaja myy seksipalveluita rahaa tai muita hyödykkeitä vastaan. Toisen ihmisen parisuhteen stereotyyppinen leimaaminen huoraamiseksi on naurettavaa ja todistaa että olet paitsi liikkeellä täysin mutu-tuntumalta omien ennakkoluulojesi pohjalta, myös auttamattomasti hakoteillä. Et voi keksiä ratkaisua ongelmaan, jonka perusteetkin ymmärrät täydellisesti väärin, sori vaan.
Tehkää näin niinkuin minä sanon, minulla ei ole kokemusta, koulutusta, tutkimustietoa eikä logiikkakaan ole kovin tanakasti hallussa mutta uskon vakaasti, että jos kaikki omaksuvat samat stereotypiat ja ennakkoluulot kuin minä, koko maailman ongelmat tulevat kertaheitolla ratkaistuiksi. Olishan se hienoa jos se toimis niin, vai olisko sittenkään?
En enää edes viitsi vastata ja keskustella tästä aiheesta tällä plogilla, niin ohi ymmärrykseni tuo sinun tekstisi menee.Et ensinnäkään perustele mitään vastauksiasi tai vastaa muutenkaan loogisesti ja rakentavasti, joten keskustelu on täysin hedelmätön ja keskustelun aloittajalle tarpeeton.Tekstissäsi annat sekä miehistä, että naisista niin halventavan kuvan, että epäilen koko juttusi olevan pelkkä provo. Sinänsä harmi, sillä olisi ollut hienoa keskustella rakentavasti näintärkeästä ja ajankohtaisesta aiheesta.
Huoraaminen ei tarkoita samaa kuin prostituutio.
Huoraaminen voi olla palkatonta, kun taas prostituutio on palkallista huoraamista. Heille joissakin maissa on jopa oma ammattiyhdistysliitto.
Siis ettäkö naiset jotka ovat parisuhteessa, mutta sitten kun tämä parisuhde päättyy niin ovatkin huoria???? Siis ihan uskomatonta tekstiä tältä oppeliinilta!! ://
Ensinnäkään parisuhde EI OLE huoraamista vaan rakkautta toista kohtaan, mutta nyt vaan sattuu olemaan niin et tuo rakkaus ei aina koko loppuelämää kestä. Ja syitä voi olla ties mitä tuohon. Mutta ennenkaikkea jos nyt mietitään tätä alkuperäistä kirjoittajaa ja hänen ongelmaa ja jätetään tämä oppeliinin täysin asiaton kommentti huomioimatta sillä tuo kirjoitus ei nyt mitenkään koske tätä asiaa, voisi mennä tuonne huora-palstoille noita juttuja kirjoittelemaan, sinne ne sopisivat. Niin ni kyllä olen itsekin vahvasti sitä mieltä et älä missään tapauksessa jää tämän miehen kans yhteen jos et häntä enää rakasta sillä se lapsi siinä tulee kärsimään todella pahoin jos olette yhdessä ja sit riitelette kaiken aikaa. Lapselle todellakin on parempi elää vaikka yksinhuoltaja perheessä jossa hän saa osakseen sen kaiken rakkauden ja arvostuksen minkä hän on ansainnut eikä niin et joutuu koko ajan vanhempien riitojen välikappaleeksi. Itse väitän vahvasti et tuollaisesta lapsesta tulee paljon tasapainoisempi kuin sellaisesta lapsesta joka on kasvanut eripuraisessa perheessä.
Ja totta, nykymaailmassa lasten mielenterveys ongelmat ovat lisääntyneet, mutta väitän että syy ei ole se et vanhemmat ovat eronneet vaan se et monesti vanhemmille on tärkeämpää päästä etenemään uralla ym ym jolloin lapsen tarpeet jäävät vähemmälle huomiolle ja tästä ne ongelmat alkaa kun lapsi kokee tulleensa hylätyksi. Ja tosiaan ei se niin mene et yksinhuoltajat tähän syyllistyisivät ainoastaan, kyllähän ihan normaali perheissäkin näitä ongelmia lapsilla on johtuen juuri siitä et vanhemmilla on aina kiire eikä ole aikaa lapselle vaikka näinhän sen ei missään tapauksessa kuuluisi olla. Tai sit voi syynä olla juuri nuo perheongelmat eli vanhemmat tappelee jatkuvasti jolloin se ilman muuta heijastuu myös lapseen se paha olo. Ja juuri tämän syyn takia on parempi erota kuin elää riitaisassa rakkaudettomassa suhteessa, sillä ei lapsi mikään tyhmä ole, kyllä se vaistoaa aika paljon kaikennäköisiä asioita mitä monikaan vanhempi ei vois kuvitellakaan lapsen pystyvän aavistamaan.
Eli älä ihmeessä jää sen miehen kans jos jo nyt on tuommoiset tunteet, sopikaa yhdessä tapaamiset ym asiat ja voitte ihan hyvin jatkaa elämää molemmat omilla tahoillanne.
Ja vapaalla tarkoitan vapaata tästä miehestä. en lapsesta. Kaikkeni olen lapseni hyväksi tehnyt, vauvan huone valmiina ja kaikki tavaratkin jo ostettu, olen niin onnellinen vauvasta. Mutta vielä mietityttää että miten vaikuttaa lapseen jos minä ja mieheni asuttaisiin yhdessä, ja jos me vaan koko ajan tapeltaisiin. että saisinko vapaamman ja rauhallisemman olon ja vauvakin vakaamman asuinympäristön, jos asuisin lapsen kanssa kahdestaan, kuitenkin niin että lapsen isäkin olisi välillä lasta hoitamassa.
mutta huolehdi siitä, että isä pitää lapseenne yhteyttä ITSE. Jos on semmonen mäntti ettei välitä pitää, niin voi lapsi parkaa. Ja on myös sinun syytäsi osittain, mitäs valitsit paskan äijän ja hankkiuduit raskaaksi?????
Ensinnäkään kukaan ei nyt todellakaan valitse paskaa äijää tarkoituksella ja sit hankkiudu sen jälkeen vielä tälle paskalle äijälle raskaaksi!! Käytäpä taas vähän aivojas ennenku tuutu tänn toisia taas aivan aiheettomasti haukkumaan!!
Ootko kenties kuullu sellasesta et ihmiset muuttuu, alussa voi mennä tosi hyvin jne mut sit voi tulla kaikennäköistä ongelmaa eteen mitkä aiheuttaa sen et toisesta alkaa tuntuu sille et tää juttu ei toimi. Ei kukaan varmastikaan tarkoituksella valitse itselleen paskaa äijää mut ku nää paskat äijät just sattuu osaamaan sen näyttelijän taidon niin pirun hyvin et antavat ensin itsestään tosi hyvän kuvan(pitkänkin aikaa) ja sitten kun on saanu toisen "loukkuun" ni sitte vasta alkaakin näkymään nää oikeet puolet hänestä..nimimerkillä kokemusta on!! Et ihan turha tulla tänne naisia haukkumaan et ollaan ihan tahalleen valittu paska äijä jne..kyl se niin menee et jokainenhan haluaisi tottakai sen itselleen oikean kumppanin jonka kanssa jakaa niin elämän ilot kuin surutkin ja jonka kanssa elää elämä loppuun asti mutta valitettavasti näin se nyt ei vaan joka kerta kuitenkaan mene ja that`s it!
Ja alkuperäiselle: kyllä järkevin ratkaisu tuossa teidän tilanteessa kuulostaisi olevan se et muutat erilleen asumaan ja mies voi sit ottaa lapsensa itselleen hoitoon miten nyt sit yhdessä noi tapaamiset sovitte. Sillä kaikista pahinta on mennä sellasen miehen kans asumaan jota ei edes rakasta se nimittäin tulee tekemään teille tosi pahat ongelmat eteen. Eli muuta sen lapsen kans omaan asuntoon ja sovi miehen kans tapaamiset, sillä tavalla lapsesi saa juuri niin tasapainoisen kasvualustan itselleen mitä lapsi ansaitseekin. Tsemppiä ja jaksamista! Varmasti tulee olemaan vaikeitakin hetkiä edessä mut muista et sinä kyllä jaksat kuin lapsi on siinä rinnalla porskuttamas. :)