Mulla on jo pidemmän aikaa ollut tunne, että ero vois olla paras ratkasu tässä suhteessa.
Meillä minä (nainen) teen kaikki mahdolliset kotityöt, mies ei eväänsä letkauta, istuu joko koneella tai telkkarin ääressä sen vähän, mitä kotona on. Tekee lisäksi ihan hullusti töitä, on lähes joka yö töissä, ja vapaapäivinään vaan nukkuu. Meillä on kaks pientä lasta, joten hekin kyllä jo kärsivät tilanteesta, kun isiä ei näy paljoa, tai kun näkyy niin isi ei tee mitään heidän kanssaan.
Seksiä meillä ei ole ollut ainakaan kahteen kuukauteen. Ja mitä mieheni puheista olen ymmärtänyt, ei häntä seksi minun kanssani enää kiinnostakaan. Olenkin miettinyt, että josko hänellä on suhde..?
Sen ainakin tiedän, että hän pyörii paljon yksin kotona ollessaan chateissa, jutellen naisille ja kysellen, kiinnostaisiko heitä ottaa ukkomieheltä suihin! Outoa...
Lisäksi olen pannut merkille, että mieheni käyttäytyy aivan kuten klassinen narsisti. Hän suo itselleen oikeuksia ja vapauksia mutta minulle ei. Mulla ei sais olla mitään yhteyttä kehenkään perheen ulkopuoliseen ihmiseen, ei edes omaan äitiini, kukaan ei saa käydä meillä kylässä. Tuntuu kuin olisin vanki ja orja omassa kodissani.
Mieheni myös valehtelee ja päivittäin minulle. Huomaan sen kyllä, hän ei osaa valehdella niin etten huomaisi. Mutta tottahan se satuttaa! Hänen asioistaan kyllä puhutaan ja niistä PITÄÄ olla kiinnostunut, mutta jos mä kerron jotain omia asioitani, niin niihin hän ei kommentoi mitään, vaihtaa taas puheenaiheen vain takaisin itseensä. Aivan kuin hän olisi kuuro mun äänelleni. Olen päätellyt, että jos/kun häntä ei kerran kiinnosta, niin eikö se ole sitten se ja sama vaikka tässä eroaisi, hän tuskin kuitenkaan tapojaan parantaa siinä määrin, että haluaisin jatkaa..tai edes yrittää enää.. Lupaa paljon, mutta mitään ei tapahdu.
Vaikka mä oon kaikkeni antanu, kaiken rakkauden ja kunnioituksen ym... mitään ei oo tullut takasin!
Jo lastenkin takia olisi parempi että saataisiin tämä asia päätökseen, ettei tarvitsisi heitä kiusata enempää. Toki isä on heille tärkeä ja toivottavasti tulee olemaankin, mutta ehkä meidän liitto tai "liitto" on nyt päättynyt...
Vai pitäisikö kuitenkin vielä miettiä ja antaa miehelle ja itselle tilaisuus..? Vai luovuttaako suosiolla ja ottaa ero..?
Meillä minä (nainen) teen kaikki mahdolliset kotityöt, mies ei eväänsä letkauta, istuu joko koneella tai telkkarin ääressä sen vähän, mitä kotona on. Tekee lisäksi ihan hullusti töitä, on lähes joka yö töissä, ja vapaapäivinään vaan nukkuu. Meillä on kaks pientä lasta, joten hekin kyllä jo kärsivät tilanteesta, kun isiä ei näy paljoa, tai kun näkyy niin isi ei tee mitään heidän kanssaan.
Seksiä meillä ei ole ollut ainakaan kahteen kuukauteen. Ja mitä mieheni puheista olen ymmärtänyt, ei häntä seksi minun kanssani enää kiinnostakaan. Olenkin miettinyt, että josko hänellä on suhde..?
Sen ainakin tiedän, että hän pyörii paljon yksin kotona ollessaan chateissa, jutellen naisille ja kysellen, kiinnostaisiko heitä ottaa ukkomieheltä suihin! Outoa...
Lisäksi olen pannut merkille, että mieheni käyttäytyy aivan kuten klassinen narsisti. Hän suo itselleen oikeuksia ja vapauksia mutta minulle ei. Mulla ei sais olla mitään yhteyttä kehenkään perheen ulkopuoliseen ihmiseen, ei edes omaan äitiini, kukaan ei saa käydä meillä kylässä. Tuntuu kuin olisin vanki ja orja omassa kodissani.
Mieheni myös valehtelee ja päivittäin minulle. Huomaan sen kyllä, hän ei osaa valehdella niin etten huomaisi. Mutta tottahan se satuttaa! Hänen asioistaan kyllä puhutaan ja niistä PITÄÄ olla kiinnostunut, mutta jos mä kerron jotain omia asioitani, niin niihin hän ei kommentoi mitään, vaihtaa taas puheenaiheen vain takaisin itseensä. Aivan kuin hän olisi kuuro mun äänelleni. Olen päätellyt, että jos/kun häntä ei kerran kiinnosta, niin eikö se ole sitten se ja sama vaikka tässä eroaisi, hän tuskin kuitenkaan tapojaan parantaa siinä määrin, että haluaisin jatkaa..tai edes yrittää enää.. Lupaa paljon, mutta mitään ei tapahdu.
Vaikka mä oon kaikkeni antanu, kaiken rakkauden ja kunnioituksen ym... mitään ei oo tullut takasin!
Jo lastenkin takia olisi parempi että saataisiin tämä asia päätökseen, ettei tarvitsisi heitä kiusata enempää. Toki isä on heille tärkeä ja toivottavasti tulee olemaankin, mutta ehkä meidän liitto tai "liitto" on nyt päättynyt...
Vai pitäisikö kuitenkin vielä miettiä ja antaa miehelle ja itselle tilaisuus..? Vai luovuttaako suosiolla ja ottaa ero..?
Vastaukset 18
Vanhimmat
Älä pilaa elämääsi tuollaisen kanssa. Parempi kun lapsilla on onnellinen äiti,kuin onneton olisi huonosti vuodesta toiseen sujuvassa liitossa. Tuo vaikuttaa oudolta ja inhottavalta kuvaus miehestäsi..en usko että tavat ainaskaan paranevat.
Tuollainen miehenkuva EI tule koskaan muuttumaan! Itse valitset kestätkö tuota loppuelämäsi vai lähdetkö ensi tilassa. Käy kuitenkin narsistien tukisivuilla etsimässä tietoa ja vertaistukea!
Samoin pidä huoli, että sinulla lapsilla on tukiverkko valmiina mahdollisen väkivallan varalle!
Onnea ja voimia!
Uskon että päädyt eroon joka tapauksessa, koska tilanne kuulostaa pahalta. Mieti vaan miten kauan haluat katsoa ja odottaa muuttuuko miehesi. Itse olin vastaavanlaisessa suhteessa aivan liian kauan. Silmäni aukenivat vasta hänen lyötyä minua. Se sai minut hakemaan eroa. Tarviiko sinun odottaa niin pitkään? Itse toivon että olisin uskaltanu erota aiemmin.
Tuo viesti oli kuin suoraan mun omasta elämästä! olen naimisissa, meillä on pieni poika.
kun mieheni tulee töistä, hän istuu sohvalle vahtaamaan telkkaria loppuillaksi, tai sitten istuu konella.
pojan kans ei voi leikkiä eikä tehdä muutenkaan yhtään mitään.
koskaan ei ole siivonnut mutta sotkemisessa on sitäki parempi.
Seksiä ollu viimeks kohta puoli vuotta sitte kun ei siltä saa.
on pettänyt todistetusti kaks kertaa, tosin epäilen kyllä useampaa.
jos meillä "jutellaan" se on sitä että ukko puhuu omasta päivästään tms.
mutta jos minä kerron jotain mitä ollaan pojan kans tehty tai ihan mitä tahansa, mies ei joko kommentoi mitenkään, tai vai lähtee kesken lauseen paikalta ku ei kiinnosta.
välillä tuntuu että mieheni vihaa kaikkia ihmisiä, paitsi silloin kun hän hyötyy heistä jotenkin.
luulee että valehtelemalla pääsee pälkähästä tilanteessa kun tilanteessa, valehtelee siis jatkuvasti tai muuten vain liioittelee asioita. olen sanonut miljoona kertaa että minulle on turha vaolehdella, totuus tulee aina esille, luulee raukka olevansa nin hyvä siinä ettei usko.
Lisäksi mieheni on rasisti, narsisti, itserakas idiootti, joka ei koskaan ajattele muita!
enkä oikeesti ymmärrä miks helvetissä kidutan itteeni vielä tässä tuhoon tuomitussa suhteessa, ehkä sen vuoksi, että jos hakisin eroa, mieheni haukkuisi ja mustamaalaisi minua kaikille tutuille ja sukulaisille, valehtelisi ja syyllistäisi minua erosta, enkä tiedä jaksaisinko sitä...
kunnioitus loppui puoleltani siihen kun löysin hänet sängystä toisen naisen kanssa, rakkaus myös. olen idiootti itsekkin kun olen koskaan naimisiin suostunut menemään, mutta ne jotka ovat tai ovat narsistin kanssa olleet, tietävät minkälaisia he suhteen alkupuolella ovat. tulipa pitkä vuodatus...
Mä NIIN ymmärrän sua! Mä oon nyt lukenut lähes kaiken netistä löytyvän tiedon narsismista ja tilannut useita aiheesta kertovia kirjoja. Ja mitä enemmän luen, sen enemmän kolahtaa...
Ei tästä mun liitosta kyllä enää mitään tule. Joka päivä mulla tunne erosta vain vahvistuu, ja jollain sisulla vielä jaksan kodin eteen jotain tehdä.. Jos se musta on kiinni, niin Jouluna asutaan jo eri osoitteissa, silloin on erokin jo selvä. Mä en jaksa enää välittää siitä, mitä paskaa mies musta puhuu muille, se on mulle aivan sama. Tärkeintä, että mä ja lapset päästään eroon tästä perhehelvetistä, ennenkun todella on liian myöhäistä!! Miehestä kun on alkanut nyt paljastua myös väkivaltaisia piirteitä...!!
Toivotan sullekin onnea, ei varmasti ole helppoa elämä teilläkään. Yritä kuitenkin jaksaa tehdä se päätös, että otat poikasi ja lähdet. Se on tilanteessasi ainoa oikea vaihtoehto! Ei se miehesi sua ansaitse, jos jo pettänytkin on ja on jäänyt kiinni! Älä suotta kiusaa itseäsi enää, ansaitset niin paljon parempaa, ja poikasi ansaitsee onnellisen ja elämäänsä tyytyväisen äidin, näin hän itsekin voi paremmin! :)
Mukavaa ja aurinkoista kevään jatkoa! Pidän peukkuja, että onnistun itse suuressa koitoksessani ja sitä samaa toivon sinulle!
Ei ne taho ukot jaksaa enää kotona leperrrellä, kun töitä paiskivat niin pirusti!
Annanpa sulle Ap neuvon, älä eroa mieti vaan mieti miten voisit täyttää omaa elämääsi, ettet olisi koko ajan ukolta huomiota vaatimassa!
Anna ukon levätä ja keksi itelle vaikka joku harrastus!
Oon itse katellu monesti näitä äitejä, jotka valittaa, ettei ukkoa enää seksi kiinnosta ja täytyy kyllä sanoa, että menisivät peilin eteen katsomaan itseään ensin! Ei oo mitään nuoruuden ajasta jäljellä, läskejä on kertynyt ja näkee, ettei oman ulkonäön huolehtiminen oo käyny mielessä pitkään aikaan! Ei ihme, ettei ukolla seiso! Ilmanaikuisia valittajia koko porsaslauma!
Itse laihdutin vuosien aikana tulleet kilot pois ja aloitin säännöllisen liikunnan ja ukon silmät alkoivat taas himokkaasti katsella! Lastakin katsoi mielellään, että pääsin lenkille, kun tiesi sen tekevän minulle hyvää ja siten myös meille!
Lopeta sinäkin ja te muutkin tuo ilmanaikuinen valitus ja tehkää itsellenne jotain, ukkoistanne tuntuu varmaan, että sian ovat ostaneet säkissä, kun ootte muuttuneet tuollaisiksi valittajiksi!
Mulla pisti silmään tuo miehen valehtelu(kaiken muun lisäksi). Ei ei ja ei. Ei siinä paljon kiinteä perä mieltä piristä jos toinen osapuoli sallii itselleen valehtemisen helppouden. Ero on kurjaa ja sitä miettii mitä olisi vielä voinut tehdä ja mitä suhteelle olisi ollut vielä tehtävissä, mutta jos toinen ei sen verran viitsi panostaa, että pyrkii puhumaan totta ja olemaan luotettava, niin ei ero ole minusta ollenkaan hassumpi vaihtoehto. Toisaalta, mitä muita vaihtoehtoja voi olla? Ulkopuolinen väliintulo olisi paikallaan. Pääsisittekö perheneuvolaan tai pariterapiaan yms ja sitoutuisiko miehesi sellaiseen? Jos ero mietityttää, kannattaa muistaa myös Eroneuvon kurssit, niistä voi saada paljon tukea itselleen. Tsemppiä joka tapauksessa, helppoja ratkaisuja kun ei ole:/. Et ole kuitenkaan yksin!
Tuossa lenkkeilyssä on tietenkin perää varsinkin, koska joka tapauksessa tarvitset aikaa ja voimia itsellesi. Mutta jos toinen on aivan yhteistyökyvytön, on ihan hyvä muistaa, että maailma ulkona on suuri ja kaunis ja sillä voi olla vielä paljon annettavaa sinullekin:)
Tosi on, että eipä paljon halut syty, kun noita nykyajan valittaja-akkoja kattelee!
Lapsi tehdään ja parikin ja ulkonäkö muuttuu niin dramaattisesti, ettei voi entisestä simpsakasta naisesta ees puhua! Tehkää sille omalle vastenmieliselle itsellenne ensin jotain, ennenkuin tuutte ukkojanne mollaan, rumilukset läskit! Vyötärönympärys takasin alle 80 cm! Läskimakkarat lenkkipolulle, hopi hopi!!
Moni mies valehtelee siksi, kun ei uskalla kertoa asioiden oikeaa tilaa, kun se nainen saa niin helvetinmoisen härdellin aikaiseksi totuudesta, joten helpompi päästää se vale.
Mies tottunut jo lapsena äidille sen valkoisen valeen livauttaan..kertoo siitäkin, että nainen ottanut päätäntävallan suhteesta ja mies pelkää naista...Onko sitten oikein tämäkään..?
Mun mielestä on väärin yleistää noin, että muka kaikki äidit olis läskejä! Mun ystäväpiiristä ei ainakaan löydy yhtään yli 70 kiloista, itseni mukaan lukien.
Miten te voitte muita arvostella noin julmasti, kun ette näitä ihmisiä ole koskaan nähneet. Ette voi tietää, millaisia ovat.
Ainakin mun mielestä ihan kaikenkokoiset ihmiset ovat samanarvoisia. Mutta ehkä mä sitten olenkin vain vanhanaikainen... !
Ja mitä miesten mollaamiseen sitten tulee, no kukapa meistä olisi täydellinen, mutta on siinä ero, jos mies on laiska tai luonteeltaan sairas (esim. narsisti)!!
Mutta ettehän te sitä tajua, kun te tuijotatte vain toisten ulkonäköä!!
Teillä taida mitään miehiä edes olla, eikä tuollaisella asenteella ikinä tule olemaankaan!
Hae eroa. Jos miehesi ei herää, hän ei herää ikinä.
Katso mitä hän sen jälkeen haluaa. Palikat ovat sinun käsissäni.
Jos hän ei kadu, heitä hänet pihalle. Pärjäät kyllä paremmin ilman häntä.
Itke mutta älä ikinä roiku hänessä. Näytä että olet vahva ja tiedät mitä haluat.
Kumma, että ootte noin sokeita akat olleet, että tuollaiset luuseri-ukot ootte lapsienne isäksi valinneet!! Tollot! Pitäskö vähän kattoo muutakin kuin miehen lompakkoo, kun eukoiksi niille pukkaannutte!!
No, on pakko vastata huoleesi.Ekasi sun mies ei ole narsisti vaan mies joka ei ymmärrä sinun
viestiesi eli tarkoita sun pitäisi puhua asiat mitä sinä tunnet ja haluat.
miehet on putkiaivoisia ne ajattelee erinlailla eikä tarkoita sitä.Sun pitää isolla sanalla
KESKUSTELE puhu asioista hyvällä eli elä riitele.Ne ei aina huomaa.
nimim:kokemusta on,en halua luopua kullastani
Jos ei mies suostu pariterapiaan, hommaa asunto ja hae yhteiselämän lopettamista käräjäoikeudelta. Saat näin miettimisaikaa, eikä se vielä ole viraliinen avioero. Sitten kuulostelet itseäsi ja toimit siltä pohjalta, mikä tuntuu itsestäsi parhaalta. Miehesi saattaa tästä säikähtää niin, että voi alkaa tutkiskelemaan itseään ja käytöstään. Menet vasta sittten takasi kotiin, jos AIDOSTI aistit muutoksen halun hänestä. Jos sitä ei tule, eroa.
Yksi keino, jota ehkä kannattaisi kokeilla ennen poismuuttoa, on keskusteluapu kotiin. Pyydä rohkeasti neuvolasta vaikka perhetyöntekijä keskustelemaan teille kotiin yhdessä miehesi kanssa.
en suosittele eroa ennen kuin olette todella kaikki palikat kayttaneet. Ero ei ole ratkaisu ....se on vain ongelmien pakenemista. Ajatteleppa viela uudelleen ja uudelleen lapsia joilta ei kysyta mitaan, heille varmasti perusturvan tuo se etta isa on kotona ja rakastaa heita. Kehoittaisin sinua hakemaan iloa tuottavia asioita itsellesi,ei kukaan muu sinua onnelliseksi tee,ainoastaan sina itse. Sinua ja lapsiahan miehesi ajattelee kun jaksaa painaa pitkaa paivaa ja omalta osaltaan pitaa huolen perheestaan. Ottamalla omaa aikaa,harrastamalla ja ELAMALLA OMAA ELAMAA teet itsestasi miehen silmissa kiinnostavan sen sijaan etta nyt han nakee sinut murheellisena ja nalkuttavana.
Hei, vähän samanlainen tilanne oli itsellänikin. Minä vain vetkutin tilannetta liiankin pitkään, uskoin että kaikki ehkä muuttuu, että tilanne olisi ollut vain hetkellinen. Meillä on ollut pitkä liitto ja aikoinaan hyväkin liitto (15.v) mutta viimeiset kolme vuotta meni niin että minä hoidin talon ja lapsen ja kaikki näihin liittyvät käytännön asiat. Mies teki kyllä töitä ja oli töiden vuoksi pois kotoa pitkiäkin jaksoja joten siinä suhteessa en voi laiskuudesta syyttää, mutta kotona ollessaan hän oli sitten kaiketi mielestään "lomalla". Lapsen kanssa oli tosi vähän, eli kotona ollessaan hän häipyi harrastuksiinsa. Lopulta siis erottiin ja uskon, että meidän kaikkien kannalta se oli paras ratkaisu.
Oon nyt miettinyt asioita monelta (kaikilta!!) kanteilta, ajatellut kaikista mahdollisista näkökulmista. Rohkaisin mieleni ja yritin puhua miehenkin kanssa ja kysyin mitä mieltä hän on asioista, että miten hän kokee että meillä menee. Kuten arvasin, ei saanut sanottua juuta eikä jaata. Sitten kun aloin enemmän vihjata erolla, niin sanoi vain että "erotaan sitten, ihan sama mulle." Mä sitten kysyin, että jos ero tulee, niin mites lasten kanssa tehdään, että yhteis- vai yksinhuoltajuus. No mies siihen totesi, että hän ei halua kantaa vastuuta, kun ei koskaan niitä lapsia ole tähän suhteeseen halunnutkaan. :/ Ja pahin tapahtui nyt viikonloppuna, hän LÖI mua, ihan oikeasti siis löi nyrkillä, kovaa, kolme kertaa! Nyt mulla on käsivarressa hervoton mustelma ja turvonnut kohta. Monet on kysyneet, että mistä on tullut ja olen sanonut suoraan että mies löi. Mä en lyönyt takas, vaikka mieli tekikin. Enkä suonut hälle sitä iloa, että olisin sanonut että sattuu tai edes itkenyt. Mä olen nyt varmempi kuin koskaan, että ero on oikeesti ainoa oikea vaihtoehto, sekä mun että lasten kannalta! Mä en suostu olemaan mikään nyrkkeilysäkki, jota voi kohdella ihan miten huvittaa. Enkä varmasti aio jättää lapsiani tuollaisen hirviöisän lähelle yhtään pakollista pidemmäksi ajaksi. Paljon parempi lasten on ilman tuollaista isää! Ja kun ei kerran miestäkään ne lapset kiinnosta paskan vertaa, niin mitä tässä sitten enää miettimään. Antaa toisen mennä kun kerran niin tahtoo, ehkäpä muakin jossain se ihan aito "oikea" odottaa...
Mielipiteitä saa toki edelleen jakaa :)
Tuo lyöminen ratkaisi sitten lopullisesti sen, että teidän on EROTTAVA. Et voi jäädä sinne, koska mies on väkivaltainen. Sellainen joka lyö kerran, lyö yleensä toisenkin kerran, se on vain ajan kysymys, että milloin. Olen nähnyt liian läheltä tällaisen samanlaisen tarinan ja se alkoi juuri noin, eli ensin miehen valehtelulla, välinpitämättömyydellä, eteni vuosien aikana haukkumiseksi, tönimiseksi ja lopulta lyömiseksi ja väkivaltaan. Älä jää odottamaan pahempia aikoja. Ero vireille ja sinä ja lapset turvaan. Tuolla perheväkivalta-palstalla on hyviä ohjeita, miten hoidat muutot ym. siten, ettei käy huonosti.