Miten te naiset

No kyllä minä liikun ihan yhtä lailla sinkkuna kuin suhteessa, ja ihokarvatkin poistan samalla kaavalla. Ei kukaan mies kanssani vain sileiden säärien vuoksi ole koskaan ollut.

Siitä voidaan väitellä iät ja ajat, miksi naiset pitävät itseään hyvää huolta. Onko se miesten vai itsensä vuoksi. Itse löysin oman kultani 10v sitten, olin tapaamishetkellä pukeutunut opiskelijan wappuun kuuluen haalariin ja isoon kasaan serpentiiniä. Muodoistani ei tainut saada selvää.

Niin, itse en koe ulkonäöstä huolentimisen kovin rankkana työnä. Selkäsairauteni vuoksi minun on pakko liikkua, mieluiten päivittäin, muuten kipuja tulee. En ole koskaan ollut Miss Suomi -kunnossa, mutta tavallisen mallinen/muotoinen/painoinen nainen kylläkin. Käyn salilla 1-4 kertaa viikossa, ja kävisin vaikken seurustelisikaan. Selluliitti ei muuten ole riippuvaista painosta, sanotaankin jopa että liian hoikat saavat usein näkyvämpää selluliittia, kun ei ole ohutta rasvakerrosta peittämässä niitä muhkuroita. Selluliitti on siis syvällä olevia rasvasoluja, jotka ovat tulehtuneet, "menneet sykkyrälle". Appelsiini-iho on eri asia, ja hoituu vaikkapa kuivaharjauksella ja hyvillä voiteilla.

Ihokarvojen poistoon menee ainakin mulla kovin vähän aikaa. Epilaattorilla säärikarvat kerran parissa viikossa, siihen menee ehkä 20min. Kainalokarvat ja bikiniraja hoituvat suihkun yhteydessä, joten siihen ei mene ylimääräistä aikaa. Tärkeintä minulle on päivittäinen rasvaaminen, sillä minulla on kovin kuiva iho. Kasvoista pidän erityisen hyvää huolta, jottei niitä ryppyjä ihan heti tulisi. Eli auringossa käytän kunnon aurinkosuojavoidetta kasvoilla, ja vältän palaamista.

Päivittäisiin rutineihin, hiukset meikki, menee ehkä 15 min korkeintaan. Ja nämäkin joutuisin tekemään ilman miestäkin, työn takia. Minulla on pitkähköt hiukset, joita hoidan kerran viikossa naamiolla (saunan yhteydessä) ja n. 4 kertaa vuodessa käyn kampaajalla.

Minusta ulkonäköäkin tärkeämpää miestä "metsästäessä" tai suhteen ylläpitämisessä on luonne. Pitää olla valmis kompromisseihin ja valmis tekemään välissä jotain sen toisen puolesta tai mieliksi. Kaunis ulkonäkö ei pidemmän päälle korvaa vittumaista luonnetta tai diivan elkeitä.

Hmh... no ensinnäkin: Kyllä mussa tulee aina olemaan selluliittia, ei paljoa, mutta sitä ei ikinä saa 100 prosenttisesti pois - muun kuvitteleminen on hömppää. Liikun ja tarkkailen syömisiä täysin itsestäni käsin eli minähän ne vaatimukset asetan. Mies ei ole ikinä, IKINÄ, antanut minun käsittää, että kropassani olisi mitään vikaa. Kyllä se taidan olla minä itse, joka niitä kaikenmaailman vaatimuksia itselleni asetan. Ja tuo mieshän on se, jonka kanssa voi juuri olla tukka pystyssä ja ihanan epätäydellinen. Kyllä mä muutenkin koen, että kaikki hyvä, panostaminen ym. täytyy lähteä siitä, että itse haluaa sen tehdä. Ei pakontunteesta, odotuksista tai vaatimuksista vaan omasta halusta.

En osaisi edes kuvitella pidempiaikaista seurustelusuhdetta (sama asunto, jossain vaiheessa lapsia ja kaikki se arki jaettuna vuoden jokainen päivä) jos siinä ei kumpikin hyväksyisi toisensa. Jossain alku tapailuissa tuollaista voikin olla, mutta että parisuhteessa.. Tuollaisia kuvailemiasi suhteita varmasti onkin ja niissä en mäkään tietenkään jaksaisi elää. Mutta onneksi tollaset parisuhteet eivät silti taida edustaa enemmistöä parisuhteista.

Joo hirveesti vaatii työtä. Sellua on hyvin vähän eikä se liikunnalla lähde, mies tykkää pyllystä just tommosena oikee himoaa. Ja karvat on tai ei, miten jaksaa suihkussa vetästä menee. Ihan sama mitä mies niistä tykkää. Mitään vaivaa en ole nähnyt ja näin kelpaa mennen tullen. Se joka elää toisia miellyttääkseen sen ongelmat ei lopu ikinä oli sinkku tai varattu.

mies ole lähtenyt vaikken aina, varsinkaan talvisin, ole silosäärinen. Eikä tuota haittaa, vaikken meikkiäkään oikein käytä, hiuksetkin on melkein luonnon asussa, mitä aina välillä peittelen tyvi kasvua. Sitäkään mies ei taida edes huomata, itseäni alkaa aina häiritsemään. Muutenkin hoidan itseäni itseni vuoksi, en miehen. Joskus tietenkin laitan itseni nätiksi ja vaatteet vimpan päälle, mutta sitä tuli kyllä tehytä sinkkuna enemmän kuin suhteessa.

miehiä tarvitse miellyttää eikä niiden jokaista vaadetta tule täyttää alistuen, miehellä ei ole mitään sellaista tarjottavana jota ilman ei voisi olla. Mies ei ole jumalainen vaikka näillä palstoilla niin kuvitellaankin.

NAisen parempi yksin.

No en ole koskaan liikkunut seurustelun takia. Liikun siksi että olo on parempi niin kuin että ei liikkuisi. Paino ja sellut nyt pysyy kurissa muutenkin, tiedän sen siitä koska on kausia jolloin ei tule liikuttua juuri lainkaan eikä ulkonäkö siitä muutu. Pidän normaaliin tapaan ulkonäöstäni huolta myös yksin ollessani, koska se saa olon paremmaksi ja itsevarmemmaksi. Normaaliin tapaan siten että se ei kuitenkaan ole elämäni päätarkoitus. Se mitä seurustellessa ehkä saa tästä takaisin on se, että myös mies yrittää joskus näyttää hyvältä, muttei se sitä tarkoita ettäkö aina pitäisi näyttää puunatulta ja laitetulta. Se mitä suhteesta muitten asioitten osalta saa onkin sitten jo toinen juttu. Jos suhde on hyvä, niin ei se siitä huonommaksi ainakaan muutu jos näyttää hyvältä, päinvastoin, mutta toisaalta ei hyvältä näyttäminen huonoa suhdetta voi pelastaa eikä siitä silloin mitään irti saa, vaikka miten upea olisi ulkoisesti.

Miten te jaksatte? Luettelit hieman vääriä asioita, mutta joo, onnellinen parisuhde vaatii asioita. Toimiva seksikin vaatii kyllä, mutta mitä, niin se on toinen juttu. Toisen hyväksymistä, anteeksi antoa, kuuntelemista (missä ihminen on käsittämättömän huono luonnostaan) läsnäoloa, kompromisseja... Välittämistä, intiimiyttä, luottamusta. Intohimoa ja tahtoa. Rakkautta ja tahtoa rakastaa. Ei se selluliitti tai ihokarvat oikeasti ole niitä juttuja: seksikkyys on paljon enemmän muista asioista kiinni ja vähään tyytyy pintaan katsova ja tyytyvä :)
Seksielämäkin on hieman jotain muuta, samoin sen hyvyys.

No, eikä monet ihmiset jaksakaan. Ne kyllä jaksaa ajella karvojaan, vaatia ja hyysätä ulkonäkönsä kanssa, mutta mietipä miten suhteet voi ja kestää? No ei kovin hyvin. Niin se vaan Leppilampienkin ihanne perhe hajosi: niin on posliinia mainostettu, hyvät koulutukset, tuuria ollut myös älyttömästi, kaikkea on saatu, helpolla ja yllinkyllin ja kauniitakin ovat molemmat. Varmasti ulkonäköönkin panostettu. Töitä riitti eikä edes raha ollut ongelma. Mutta niin... Liitto hajosi. Että ei niillä pinnallisilla menestyksen merkeillä tai pinnallisella seksikkyydellä suhdetta kasassa pidetä: heillähän siihen olisi ainakin ollut kaikilla mittareilla kaikki eväät! (Anteeksi heille, että käytin heitä nyt esimerkkinä, mutta julkisuuteen kun menee ja kaikkea mainostaa ja kertoo, niin niin saa tehdä)

Kaikki se olisi vaan sivuseikkaista, se kaikki olisi vaan jotain sellaista, että yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Kaikki se olisi vaan asioita. Ei edellytyksiä.
Suhteeseen vaaditaan kyllä, muttei noita asioita.

Mitä sitten suhteesta saisi? Tai voisi saada? Perheen, parhaan ystävän, läheisyyttä ja aitoutta, intiimiyttä ja ihanaa seksiä. Ihmisen jonka kanssa voi olla oma itsensä, joka tukee ja auttaa, ja jota saa tukea ja auttaa. Joka hyväksyy sinut juuri sellaisena kun olet, vikoineen kaikkineen. Ja jonka sinä hyväksyt niin. Jolle on tärkeä, ja joka on tärkeä. Suhteesta voi saada voimia ja rohkeutta, seuraa, uusia ystäviä ja laajentaa elinpiiriäänkin. Suhteessa saa kasvaa ihmisenä. Ehkä jopa liiton ja lapsia. Alussa saa romantiikkaa ja jännitystä, muuten sitten tasausta ja turvaa, haasteita, ehkä myöhemminkin osataan sitä kivaa jännitystä hakea, mutta sitten se on turvalllista: luottamuksellista. Arvostusta ja kunnioitusta toiselta ihmiseltä. Intohimoa. Arjen jakamista. Ihmisen, jonka silmissä voisi olla myös heikko ja viallinen, synteineen kaikkineen, sylin, joka olisi olemassa silti.

Sitä hyvässä suhteessa voisi saada.

Juu kiitos. Myö vaan istutaan perseellään ja odotellaan huoliteltua ulkomuotoa meitä viihyttämään.

Ei nuo vaatimukset niinkään seurusteluun liity, vaan naisihanteeseen. Jos yhtäkkiä kaikissa naisia esittävissä kuvissa ja kaikilla esiintyvillä naisilla joka paikassa olisi esim. säärikarvat ja yleinen median mielipide olisi, että kovin naisellista tuollainen, niin sitten ei olisi painetta niitä ajella. Kyllä minäkin sanon, että itseni takia teen sitä ja tätä, mitä nyt naisten odotetaan tekevän, mutta pohjimmainen syy on kuitenkin muualta tulevat paineet. Tottakai sitä tuntee olonsa paremmaksi, kun toimii siten että saa positiivista vastakaikua.