yleensä ihmiset jotka ovat nopealla vauhdilla suhteen alusta muuttaneet yhteen/menneet kihloihi/meneet naimisiin niin ne haukutaan teineiks tms... eikä suhteet voi muka toimia ollenkaan..
miksi te ihmiset ette voi millään tavoin hyväksyä sitä tosi asiaa että toiset vain etenevät nopeasti ja saavat suhteensa toimimaan täysin!!!! ite joudun vieläkin puolustelemaan itseäni ratkaisuistani.. tapasin reilu vuos sitten miehen jonka kanssa menimme todella nopeasti kihloihin ja muutimme yhteen.. ja kas yllättävää kuinka moni on meidät siitä "tuominnut".. ja miksi?? ilman mitään järkevää syytä.. toki oon kuullu "kyl mäki sillon tein iässä luulin olevani onnellinen" joopa joo.... ei oo mun vikani jos löydän sen oikean vierelleni 25 vuotiaana.. ja toiset taas löytää jos löytää ni koskaan...
mut niin.. miksi halutaan lytätä toisten onni saman tein??? miksi ihmiset on niin kyynisiä idiootteja jotka ei voi olla toisen puolesta onnellinen??? vaikka toinen tekisi ratkaisut mitä itse et kuunaan tekisi niin eikös se kuitenki ole hyvä jos kaverisi on onnellinen...??? vai oletteko vain kateellisia???
en tiiä.. kertokaa ja selittäkää mulle... kiits..
miksi te ihmiset ette voi millään tavoin hyväksyä sitä tosi asiaa että toiset vain etenevät nopeasti ja saavat suhteensa toimimaan täysin!!!! ite joudun vieläkin puolustelemaan itseäni ratkaisuistani.. tapasin reilu vuos sitten miehen jonka kanssa menimme todella nopeasti kihloihin ja muutimme yhteen.. ja kas yllättävää kuinka moni on meidät siitä "tuominnut".. ja miksi?? ilman mitään järkevää syytä.. toki oon kuullu "kyl mäki sillon tein iässä luulin olevani onnellinen" joopa joo.... ei oo mun vikani jos löydän sen oikean vierelleni 25 vuotiaana.. ja toiset taas löytää jos löytää ni koskaan...
mut niin.. miksi halutaan lytätä toisten onni saman tein??? miksi ihmiset on niin kyynisiä idiootteja jotka ei voi olla toisen puolesta onnellinen??? vaikka toinen tekisi ratkaisut mitä itse et kuunaan tekisi niin eikös se kuitenki ole hyvä jos kaverisi on onnellinen...??? vai oletteko vain kateellisia???
en tiiä.. kertokaa ja selittäkää mulle... kiits..
Vastaukset 28
Vanhimmat
Rauhotu hyvä ihminen! Mitä sillä on väliä mitä muut ajattelee! Kaikkia ei voi miellyttää teet niin tai näin.. Niiden kanssa ei tarvii kaveerata jotka yrittää lytätä teidän onnen. Jos se sua helpottaa niin voithan mielessäsi aatella että näytetään noille perskele! Olettaen tietysti että elät suhteessa itseäsi varten..
totta tuo... enkä siitä välitä vaikka mut on haukuttu ties mikskä.. aivan sama mulle..
mut ihmettelen vain miksi ihmiset tuomitsee niin herkästi vaikka ties mikskä???
normaalin ihmisen kanssa ei muuta yhteen kukaan.olet löytänyt narsistin rinnallesi, joka osaa näytellä
että olet hänen elämänsä ihminen. kun olet muuttanut yhteen tajuat mistä on kyse, mutta silloin
on myöhästä. ja toivottavasti sulla on niitä oikeita ystäviä, joille kehtaat puhua ja tunnustaa miten kävi.
varoitus sulle, jos sun miehelläs ei ole ystäviä, niin älä nyt herranjestas aja itseäsi samaan tilanteeseen.
menetät itsesi.
tuo nyt on että normaalin ihmisen kanssa ei kukaan muuta yhteen??? Ihan tosi outo kommentti. Ainakin minä olen muuttanut ihan normaalin ihmisen kanssa yhteen useampi vuosi sitten ja aika nopeasti vielä. Meinaatko että vain narsistit muuttavat yhteen? Siis olet itsekin narsisti ja et mikään normaali, kun olet muuttanut yhteen jonkun narsistin kanssa!?! Niinhän tuo sun typerä kommentti pitää ymmärtää.
Ei kaikki ole narsisteja, vaikka teillä huonoihin suhteisiin ajautuvilla naisilla sellainen kuvitelma onkin päässänne. Varmaan jotakin itsesuggestiota kuvitella noin, jotta ei tarvitse kantaa juurikaan vastuuta huonosta parinvalintaseulastaan ja ihmistuntemustaidoistaan.
Pikemminkin niin että kukaan normaali ei muuta kunnon narsistin kanssa yhteen, vaan huomaa asian jo ennen yhteenmuuttoa! Mitään ylenpalttista kehumista ja palvontaa kukaan normaali jaksa ja niinpä narsistit karsiutuu pois kuvioista jo ennen sitä tulevaa helvettiä. Prinsessatautisten ongelmia nuo narsistijutut ja vastaavien miesten, jotka narsistieukkoihin sotkeutuvat.
aloitustekstilläni tarkoitin juuri sinun kaltaisia idiootteja joiden mielestä elämä pitää elää juuri niinkuin te sanotte.. jos joku tekee jotenki muuten niin heti on kyseessä puolisona narsisti, väkivaltainen, alkoholisoitunut ja hyväksikäyttäjä..
en ymmärrä miksi tuollaista tekstiä saa kuulla jos todellakin itse on varma tunteistaan ja siitä mitä tekee.. en kaipaa moraalisaarnoja tms valinnoistani.. haluaisin vain normaalin hyväksynnän ja sen että ihmiset olisivat onnellisia puolestani.. mutta ei niin ei...
toisaalta.. tällä hetkellä mielessäni on ainoastaan se tahdon voima näyttää niille epäilijöille.. tiedän että nyt on vierelläni puoliso joka on mulle se yksi ja ainoa oikea ja jonka kanssa haluan lopun elämääni viettää..
sun asenne kertoo sun olevan aikamoinen kakara. Lueppa uudestaan tuo tekstisi, niin toivottavasti huomaat, että se kuulostaaa ennemmin 16-vuotiaan tekstiltä. Kyllä 25-vuotiaan luulisi jo ymmärtävän ettei elämä ole mikään pilvilinna, jossa kaikki käy juuri niinkuin suunnittelee siksi koska niin haluaa.
en tietääkseni todellakaan kuulosta 16 kesäseltä lapselta...
ja tiedän elämästä paljon enemmän kuin kuvittelet mun tietävän.. vaan just tuommoinen asenne vituttaa mua..
miksi en voi olla varma että olen löytänyt vierelleni sen oikean?? pitäisikö minun olla 80 vuotias vasta sanoakseni noin??? en tajua miksi het haukutaan teiniks ja kaikkea.. oletteko ihmiset vain kateellisia kun olen varma valinnoistani ja elämästäni ja varsinkin kumppanistani??
sinänsä on aivan sama oletko löytänyt vai etkö, mutta sun asenne elämää kohtaan ja tapa ilmaista asiat on kakaramaisia. joku täällä jo sulle kertoikin että parissa kuukaudessa et yksinkertaisesti voi oppia tuntea ketään niin paljon että voisit varmuudella sanoa että olette loppuelämän yhdessä. jos sä täällä mesoat että kyllä juuri sinä olet niin erikoinen että tiedät, niin ei tuo kovin aikuismaiselta vaikuta.
ihan esimerkkinä - jos et eroa tajua omaasi ja kypsempään ajatteluun - niin kypsemänä ihmisenä varmaankin sanoisit jotain siihen tapaan, että tuo teidän juttu tuntuu juuri siltä oikealta ja siksi olet valmis sitoutumaan ja panostamaan suhteeseen että se jatkuisi hyvänä koko loppuelämän jne. jonkin tuon tapaisen sijaan vaan huudat olevasi varma että se kestää koko loppuelämän koska sinä nyt vaan tiedät sen. tajuatko eron nyt?
nii elikkä kun sanon miten asiat mielestäni ovat niin olen kakara???
eipä se miten sanani asettelen tee mielestäni minusta kakaraa..
en ole verbaalisesti lahjakas vaikka nainen olenkin.. ja valitettavasti en osaa tuoda asioita julki niin kuin "aikuiset" tuovat.. ja vaikka en olekaan juuri niin täydellinen aikuinen kuin teidän mielestä pitäisi olla niin voi voi..
kattos ku kaikki aikuiset ihmiset eivät osaa kertoa asioita kauniisti ja hienosti ja näin.. vaan kuten minä niin kirjoitan juuri sen mitä ajattelen sitä yhtään miettimättä sen enempää kun en sitä osaa..
että se on toi sun asenne ja ajattelutapa. älä ymmärrä sitten. kyllä sä (toivottavasti) joskus ymmärrät...
en vain ole vieläkään saanut vastausta siihen miksi joka helvetin kerta solvataan ihmisiä jotka todellakin tietää mitä tekevät vaikka tapaamisesta olisi vain pari viikkoa???????
teillä on mielipiteenne asioiasta... mutta mulla ei saa olla??? koska omaa kantaanne täällä mulle tyrkytätte kokoaika hyvin aggressiivisestikin... haukutte ja halvennatte...
ja suomessa muka ajattelun vapaus.. saati sananvapaus!!! HAH!!!!
jos sanot kylillä kuuluvasti et Hitler oli nero olet natsi rasisti paska...
jos sanot kylilla kuuluvasti et tapaamasi ihminen on juuri se oikea sulle vaikka olette tunteneet muutaman viikon niin kappas.. olet pentu, teini, asennevammainen, ajattelutapasi on väärä etc....
jos sanot kylillä kuuluvasti et uskokaa Jeesukseen sua pidetään hihhuli uskovana..
myöntäkää ihmiset pois vain se ettette koskaan hyväksy toisten ajatuksia.. aina on joku joka ajattelee aivan eritavalla kuin te.. ei se silti tee tästä toisesta idioottia tai mitään muutakaan.. vai tekeekö??
vai kuinka monen muun mielestä Hitler oli nero jätkä???? en ole koskaan ollut natsi enkä tule olemaankaan natsi.. mutta tuosta mielipiteestäni en todellakaan luovu kuunaan... :)
tottakai hitler oli erittäin älykäs joillain osa-alueiila, esim poliitiikassa, eiköhän tuo ole aika itsestään selvää.
Joo älä välitä muista. Monella varmaan takana kateus ja ihmisillä yleensä ihmeellisen negatiivinen, kyyninen ja skeptinen suhtautuminen kaikkeen.
Nopea eteneminen antaa joillekin mielikuvan kypsymättömyydestä, mutta pitäisi näiden marisijoiden muistaa, että ihminen saattaa vain olla rakastunut.
Varmaan moni on epäileväinen siksi, kun monesti nopea eteneminen saattaa johtua intohimosta, hullaantumisesta, jonka laannuttua erokin tulee nopeasti. Hyvin intohimoiset suhteet ovat joskus myrskyisiä, jopa väkivallan täyttämiä ja siksi tuhoontuomittuja. Rakastumisaddiktit taas etenevät suhteessa nopeasti, mutta huuman laannuttua eivät kestä tavallista arkea ja ensiviehätyksen haihduttua kyllästyvät kumppaniinsa nopeasti ja lähtevät hakemaan uutta rakastumishormoniryöppyä. Joskus taas tämän ensihuuman haihduttua saattaa huomata olevansa henkilön kanssa, joka onkin ihan erilainen kuin oli luullut. Joskus jopa aivan päinvastainen, henkilö josta ei kertakaikkiaan pidä, eikä voi enää käsittää, mitä tässä on joskus oikein nähnyt. Siksi paremmin tutustuminen ennen sitoutumista on suositeltavaa. Monet piirteet paljastuvat ihmisestä vasta pitkän ajan kuluttua. Etenkin ne negatiiviset ym. luurangot.Tietenkin alussa aina ihminen haluaa antaa itsestään mahdollisimman hyvän kuvan. Toiset jopa esittävät jotain ihan muuta kuin oikeasti ovat saadakseen haluamansa henkilön. Klassisia ovat kertomukset miehistä, jotka ovat niin hurmaavia ja ihania että, mutta papin aamenen jälkeen repeääkin helvetti. Tällaista tapahtuu tosielämässä, toivottavasti ei kuitenkaan sinun kohdallasi. Mutta tässä nyt esittelin joitakin syitä, miksi ihmiset ovat skeptisiä nopean etenemisen suhteen. Minunkin mielestäni toisen valintaa pitäisi kunnioittaa ja toisen puolesta osata iloita. Tosiystävä toki voi myös vähän toppuutella ja muistutella näistä tosielämän ikävistä tosiasioista, jotka rakastumishuumassa tuppaavat unohtumaan.
siis kohdallani on se että menin kihloihin 3 vko ensitreffeistä ja yhteen muutto tuli kolmen kk:n kuluttua siitä...
olemme tässä jo reilun vuoden olleet ja voin sanoa että jos mieheni olisi valehdellut minulle olevansa jotain muuta niin olisin sen kyllä huomannut jo...
olen ollut narsistin kanssa yhdessä josta näin asiat jo ensimmäisten viikkojen aikana mutta olin tyhmä ja sinisilmäinen.. nyt on tilanne se että kultani ei ole valehdellut asioista mistään mulle ja on aidosti rakastunut minuun kuten minäkin häneen..
arki on suhteeseemme tullut ja eipä tuo ole rakkauttamme tai intohimoamme muuttanut mitenkään.. edelleen olemme toistemme kimpussa kuin pahaiset teinit.. :)
olen vain jotenkin ihmetellyt sitä narinaa todellakin mitä olen saanut edettyäni todella nopeasti mieheni kanssa... moni on sanonut että virheen teen jos alttarille astun vuoden sisällä mieheni kanssa.. millä perkeleen järellä teen siinäkään virheen???? tiedän että tämä on se suhde jossa olen lopun elämääni.. oleme vain luodut toisillemme.. tiedän sen..
ja häitäkin olemme todellakin suunnitelleet.. mutta ne on sitten joskus.. kattoo nyt kunhan saamme kaiken kuntoon sillai että voimme harkita häitä.. :)
nuoremmalta kuin 25, täytyy sanoa. Sulla on vielä paljon opittavaa elämästä. Ei siinä sinänsä mitään pahaa ole jos etenee nopeasti, mutta aikamoista arpapeliä se on, ja ehkäpä siinä tulee päälimmäisenä mieleen juuri se kypsymättömyys. Jokainen normaali ihminen tietää ettei toista ihmistä voi oppia tuntemaan parissa kuukaudessa, ei sitten millään. Joten jos joku ihan tosissaan hehkuttaa parin kuukauden seurustelun jälkeen että tää on nyt se loppuelämän kestävä juttu, niin kyllä se aika kakaramaiselta väkisinkin kuulostaa. Tietenkin se voi kestää, sekin vaihtoehto on olemassa.
Arjesta sen verran että eipä se arki ainakaan omissa 3ssa vakavassa suhteessa ole vielä vuoden jälkeen iskenyt, siihen on mennyt kolmekin vuotta ennenkuin huuma ja himo on alkaneet laantua.
Se täytyy vielä sanoa, että lapsia ei varsinkaan kannata sotkea asiaan liian aikaisin. Kannattaa ensin oikeasti katsoa miten menee. Niin paljon on hajonneita perheitä, kun alkuhuumassa on lapsetkin hankittu eikä jaksettu vähääkään odottaa. Niin, pitihän se heillekin olla se loppuelämän kestävä suhde...
alkaa yhteisen taipaleen, niin 2 kuukaudessa tuntee toista paljon, paljon enemmän, kuin 5 vuotta keran viikossa tai kahdessa tapaileva järkevästi etenevä pari. Kumpi sitten on järkevää, oppia tuntemaan toinen nopeampaa, vai siten että asia selviää pirun pitkän ajan kuluessa?
Mitenkään ei voida sanoa että nopeasti eteneminen johtaa eroon. Eroon johtaa kaikilla tavoilla aloitetut suhteet, jos ne eroon johtavat. Pitkään tutustuneet eivät myöskään automaattisesti muodosta hyvää ja kestävää suhdetta.
Ihmisillä on eri etenemistahdit, mutta tärkeintä kait olisi että juuri tavanneella parilla olisi suht sama tahti, vai mitä?
En vetäisi johtopäätöstä noin radikaalisti etä nopean etenemisen ihmiset ovat kypsymättömiä. Itsekin olen aloittanut nykyisen suhteeni nopsaan, koska kummastakin tuntui siltä ja yhdessä ollaan edelleen 4 vuoden jälkeen. Takana 9 vuoden suhde ja pari kokeilua sen ja nykyisen välissä, joten jonkinlainen kokemus minullakin on takana. Se ei kuitenkaan estä nopeaa etenemistä, jos siltä tuntuu.
Suhteista ei ole olemassa mitään takuita koskaan, eikä pidäkkään olla. Suhde perustuu luottamukseen, kuten varmasti tiedät. Nopea eteneminen ei ole este luottamuksen synnylle sen enempää, kuin hidas eteneminen tae luottamukselle.
Kukin tyylillään ja mielestäni ei ole aiheellista alkaa arvostelemaan muiden parinmuodostusta sen nopeuden mukaan. Asia ei kuulu muille millään tavalla.
"Mitenkään ei voida sanoa että nopeasti eteneminen johtaa eroon. Eroon johtaa kaikilla tavoilla aloitetut suhteet, jos ne eroon johtavat."
Tämä oli päivän paras.
Nopeasti alkavat suhteet johtavat herkemmin eroon. Se on vain totuus.
Muut ovat vain sinua varoitelleet tästä, eikä sitä pidä ottaa pahalla jos joku sanoo että suurin osa nopeista leimahduksista yms. johtaa eroon kuin ajan kanssa rakennettu suhde.
"Nopea eteneminen ei ole este luottamuksen synnylle sen enempää, kuin hidas eteneminen tae luottamukselle. "
Totta kai se on este. Hitaalla etenemiselle varmistat että annat toiselle aikaa miettiä ja samoin itsellesi.
Varsinkaan nuori pää ei tajua mitä aika tekee ihmisen kokemukselle ja asia mikä eilen oli tai viisi vuotta tärkeää on nyt jo mennyttä.
"hmisillä on eri etenemistahdit, mutta tärkeintä kait olisi että juuri tavanneella parilla olisi suht sama tahti, vai mitä? "
Ei vaan pitempää suhdetta ajattelen hitaampi tahti on paras. Varsinkin kun se voi olla väärä henkilö jonka kanssa olet parhaillaan tekemisissä. ;)
Sitä ei monesti niissä nopeissa tunteissa usko mutta lopulta sen totuuden huomaa.
On parempi sanoa että nopeat suhteet eivät onnistu ollenkaan kuin "ehkä ne onnistuvat" koska ihmiset ovat niin hurmassaan uskovaisia että sitten päätyisivät AINA niihin nopeisiin suhteisiin, harkitsematta, tajuatko?
Jos sanotaan että "ehkä ei onnistu" niin joku sanoo että "ehkä se onnistuu". On parempi siis sanoa "yleensä ei onnistu". Varsinkin naisilla on uskomaton tapa uskoa että jos on yhden mahdollisuus sadasta että suhde onnistuu niin naisella on tunteidensa ja vaistojensa pohjalta varma usko että se on juuri se hänen suhteensa joka varmasti on se joka onnistuu.
Lisäksi, se on jännä juttu että osa pareista jotka nopeasti hurahtavat suhteeseen saattaisivat olla pärjänneet paremmin jos olisivat tutustuneet hitaaammin. Ihmisillä tahtoo vain olla usko että kun se henkilö on oikea niin kaikki onnistuu miten päin vaan. Muttei se niin mene.
Tämä kaikki vain varoituksen sanana, ei sinun pidä niistä pelästyä jos olet jo suhteessa. Lasten tekoa en ihan heti kuitenkaan alkaisi suunnitelemaan koska silloin siinä jo laitetaan pelilaudalle aika paljon muutakin tulevaisuutta.
Ainahan voi olla onnellinen toisen puolesta ja sitten katsoa hänen onnettomuuttaan kun teki nopean virheen.
Mutta ehkä sinua onnistaa, tiedä häntä.
millä perustelet sen varmaksi että nopeasti edetyt suhteet päätyvät eroon nopeammin????
onko sulla jotain fakta tietoa asiasta??? tilastoja kenties näyttää??
nyt kaikki lyhyet säpinät tähän nopeaan etenemiseen. Pysyväksi, pidemmäksi suhteeksi edenneistä suhteista ei ole olemassa tietoa että ns nopeammin yhteisen taipaleen aloittaneet päätyisivät herkemmin eroon, kuin hitaamman kaavan mukaan edenneet. Ei ollut tuo faktaa todellakaan. Todella hitaasti aloitetuista jutuista harvempi johtaa mihinkään suhteeseen, edes lyhyeen, joten aika huono mennä sanomaan varmasti tuollaisia "totuuksia".
On myös niin että tärkeämpää on etenemistahdin samankaltaisuus parin välillä, eikä etenemisen hitaus! Itselläni ainakin kaikki hitaat, junnaavat aloitukset ovat loppuneet siihen, kun mitään ei tunnu tapahtuvan ja homma ei tunnu etenevän mihinkään ja molemmat pidemmät suhteeni ovat alkaneet taas nopean kaavan mukaan, joten totuutesi on ihan päinvastoin ainakin omalla kohdallani. Ensimmäinen pitkä suhteeni ei päättynyt myöskään alun etenemistahdin vuoksi, vaan ihan toisesta syystä.
Niin, tässä voi muuten myös esittää, että niin "hitaat, junnaavat aloitukset" että mitä sekin tarkoittaa? Et oikein jaksanut, kun olisi pitänyt kuunnella, tykätä toisesta ilman takuita ja lupauksia ja vannomisia? Junnasi, mikä? Ettei heti irronnut seksiä vai? Mikä muuten voi junnata, jos kuitenkin puhutaan suhteen aloituksesta, että tapaillaan ja tutustutaan? Minne suhteen pitää "edetä"?
Niin, tää onkin, minne sä nyt olet tässä 4 vuodessa edennyt? Sänkyyn, että kun partneri nopeasti oli lupaamassa kaikenmoista, ja sängyssä, niin siihen malttoi tutustua... Vai malttoiko... Mutta että jos olisi pitänyt vaan tutustua, olla kiinnostunut ihmisestä, ilman lupauksia palkkioista, niin ei jaksanut kiinnostaa? Että se eteneminen on siis mitä? Ei sulla kummankaan kanssa mitään perhettä ole, eikä suuria sitoumuksiakaan, ei liittoa, ja se 9 vuotta päättyi. Joten minne te etenitte? Mikäs kiire siinä oli, kun 9 vuotta oli aikaa, ja toisaalta... Se kuitenkin sitten päättyi. Ehkä se hitaus olisi senkin kriisin jaksanut odottaa, mutta ei varmaan asiat edenneet?
Mun mielestä on aika hassua, koska jos mä tykkään jostain ihmisestä, niin ei se ole mikään on-off-katkaisu. Alkaa hitaasti tai ei, mä tykkään siitä jokatapauksessa ja en halua olla muitten kanssa, en mä odota jotain "etenemistä" vaan haluan tuntea sen ihmisen. Ystävänäkin. Enkä odota heti, että hei, vähän vauhtia, housut pois ja nussimaan, ja sitten liirum-laarumia ja rakkauden tunnustuksia, tai meiksi vaihtaa maisemaa... Sitten jos suhdetta ei tule, eli ei päädytä sänkyyn ja suunnittelemaan tulevaisuutta, niin pikkuhiljaa, jos joku toinen tulee, alkaa harkitsemaan muita vaihtoehtoja. Mutta ehkä on silti yksi ystävä lisää :)
En siis ota kantaa, mitä kenenkin pitäisi mielestäni tehdä: jokainen tehkööt mitä lystää, kyseenalaistan vaan tuon koko "etenemisen", kun ihmisten kanssa oleminen on ajatonta kuitenkin. Eteneminen on sitoutumista ja siihen ei tarvitse asumisia eikä kihlauksia: se on päätösten tekoa. Mutta minne sitten edetään? Moni vaihtaa sormuksia ja muuttaa, muttei sitoudu. Moni sitoutuu ilman niitä.
Unohda koko juttu.
Pidä nopea ja lyhyt suhteesi. ;)
"nyt kaikki lyhyet säpinät tähän nopeaan etenemiseen. Pysyväksi, pidemmäksi suhteeksi edenneistä suhteista ei ole olemassa tietoa että ns nopeammin yhteisen taipaleen aloittaneet päätyisivät herkemmin eroon, kuin hitaamman kaavan mukaan edenneet. Ei ollut tuo faktaa todellakaan. Todella hitaasti aloitetuista jutuista harvempi johtaa mihinkään suhteeseen, edes lyhyeen, joten aika huono mennä sanomaan varmasti tuollaisia "totuuksia"."
Nopeasti alkaneet suhteet tahtovat olla tai kehittyvät lyhyiksi säpinöiksi tai lyhytsuhteiksi.
Niin se on.
Sinun kohdaltasi asiaa ei lasketa kun selkeästi haluat nopeaa aloitusta ja miten pitkään suhteesi ovat kestäneet? Kaksi vuotta noin suurin piirtein? Arvasin.
Fakta on se että todennäköisemmin nopeasti alkaneet suhteet loppuvat nopeammin ja perustuvat yleensä väärille asioille ajatellen pitkää, vakaata ja vakavaa suhdetta.
aiemmin olen "rakastunut" vääriin miehiin... ketkä olleet auttamattomia mammanpoikia, ketkä rikollisia ja huumausaineiden käyttäjiä joten juu ei ole kuule suhteeni kestäneet edes sitä kahta vuotta...
entäs sitten???
miksi voitte olla niin varmoja ettei nykyinen suhteenikaan voisi kestää vain sen takia että etenimme nopeasti...emmekä odottaneet 10 vuotta siihen et toista uskaltaa pussata ja toista 10 vuotta siihen et sänkyy asti päästäis yhdessä...
en ole ihminen joka odottaa vuosia jotain tapahtuvaksi...
määrittele mulle lyhyt suhde?? onko se vuosi, viisi vuotta vai mahdollisesti 10 vuotta???
vai onko se kuukaus, viisi vai 10 kk....????
nyt olis kiva saaha tietää toi asia...
"näet joskus" olet harvinaisen varma siitä että eroan miehestäni piakkoinkin... miksi??? oletko sen jälkee sinä tuossa ovella tuomassa "lohtua"????
ilmeisesti osaa lukea tai harrasta koko ketjun lukemista, niin kerron sulle uudelleen että ensimmäinen pitkä suhteeni kesti 9 vuotta ja päättyi toisen kuolemaan, ei nopsaan aloitustahtiin ja nykyinen on kestänyt nelisen vuotta tähän mennessä. Paljonkos omat hitaat aloituksesi ovat kestäneet? On kohteliasta kertoa oma tilanne kanssa, jos toisen tilannetta udellaan :) Niin ja onko sulla otsaa väittää että nykyinen ja edesmennyt suhteeni eivät perustuneet/perustu oikeille asioille? Jos niin, niin perustelut olisi kohdallaan myös tuohon kohtaan. Ainakin ne kummatkin oli/on pitkiä, vakaita ja vakavia, vaikka perustuvatkin sun mielestä väärille asioille kait sitten...
Kerrotaan nyt vielä että olin pitkien suhteitteni välissä 1,5 vuotta hitaassa aloituksessa, jossa ei päästy edes siihen vaiheeseen, että toinen olisi uskaltanut myöntää olevansa suhteessa... Se oli ihan perseestä ja ei ollut tae hyvästä suhteesta, vaan hermojen menemisestä omalla kohdallani ja suuresta mielipahasta toisaalta ihastumisen ja rakastumisen takia ja toisaalta epäselvästä suhraamisesta kuukaudesta toiseen ja viidenteentoista.
vissiin suhde pelkkää seksiä? Ainakin suhde on sitten sinulla käynnissä, kun menet sänkyyn ja eteneminen tarkoittaa seksiin etenemistä. Aika hassu on sinun kuva suhteesta ja etenemisestä. Kyllä eteneminen tarkoittaa sitä että siitä aloituksesta edetään vakavaan ja pysyvään suhteeseen ainakin meille ei seksipainotteisille ihmisille. Tuo eteneminen varmasti liittyy näillä palstoilla paljon kyselyä herättävään tilaan, jossa ollaan ja ei olla jopa vuosia. Se rassaa rakastunutta. Puhutaan hitaasti hyvä tulee ja ollaan vaan kavereita ja tutustutaan rauhassa ym paskaa ja pidetään toista löysässä hirressä niin kauan, kuin toinen jaksaa siinä roikkua. Noissa hitaissa aloituksissa kyllä se hidastelija on se seksiorientoitunut ja sitoutumiskammoinen. Käydään panemassa, kun panettaa ja muuten kielletään edes olevan suhteessa, kun ahdistaa ja sitä rataa. Noista ei juuri koskaan tule pitkiä ja hyviä suhteita.
Tässä tulee myös se mistä tuo kelle vastasit puhui, eli samaan tahtiin etenemisen tärkeys. Jos toinen haluaa edetä suhteeseen vuosia kestävän tutustumisen kautta ja toinen ei, niin eihän siitä mitään tule. Turha sitä on syyllistää kumpaakan tai heidän etenemistahtejaan, vaan niiden keskenään sopimattomuutta.
Onpa sulla vammanen elinpiiri: ei mulle vaan tollee käynyt. Eikä kenellekään muullekaan mun tutulle. Osa kyllä ihmettelee, kyseenalaistaa, ja tällä kokemuksella ihmettelen minäkin: niitä jotka on kokeneita ja yleensä eronneita. Mutta haukutaan ja lytätään? No ei. Tai sitten sä olet vaan yliherkkä, joka ottaa heti itteensä, kun joku on eri mieltä. Mutta mitä sä siitä välität, jos niin hyvin kerran tiedät?
Miksi sitten niin moni on sitä mieltä että jaapa jaa... No koska niin se vaan on. Sen oikean ja muuta höpöä, ei sellaista yhtä oikeaa ole olemassakaan, se on lasten prinsessa satuja. On oikeampia ja sitten väärempiä, on sopivia ja epäsopivia ja se siitä.
Mäkin muutin nopeasti yhteen 25-vuotiaana, kuten moni muukin mun tuttu: ja melkein kaikki ollaan erottu. Siitä se kyynisyys johtuu. No ei ihan kaikki, sillä aina on poikkeuksia. Mutta asia on toisinpäinkin, älä sure: mäkin joudun sietämään typerien ja lapsellisten 25-vuotiaitten (ja alle!!) romanttisia ja epärealistisia höpinöitä "kyl se sit ku se oikee tulee" sillee, voi kiesus, joo, mä oon kans ollu joskus rakastunut... Ja parisuhde neuvoja, kun ne on nyt keksineet pyörän uudelleen. Enkä mä niitä loukkauksena ota, vaikka ne kuulostaa todella pölhöltä. Kunhan vaan, että okei, tolla on nyt toi vaihe menossa.
Tottakai pikarakkaus voi onnistua: siinä missä muutkin. Tottakai se mies on sulle oikee: ainakin nyt just. Mutta että kateellisia: ehkä siitä sinisilmäisyydestä. Mäkin luulin joskus että mä en vanhene. Voi joku tietty olla kateellinenkin.
Ehkä ne on onnellisia, yrittävät vaan jotain "suojella" tai muuta. Turhaahan se on, mutta sellanen ihminen on. Voisithan sä ottaa vähän huumorillakin. Eiks ihmiset aina varottele ja hösää, ja luule, että kun mulle kävi näin, niin tollekin? Eiks se nyt ole aika inhimillistä: tarviiko siitä noin välittää?
Et voi vaatia muita olemaan mitään, et voi vaatia heitä olemaan onnellisia puolestasi etkä puhumaan vain asioita, mitä haluat kuulla, mutta voit olla kyllä laittamatta painoa heidän saarnoilleen ja vaikka sanoa ystävällisestikin, että höpön löpön, minä elän omaa elämääni omilla riskeilläni ja jos sattuu, niin siitä vaan: minä elän näin ja tämä on mulle hyvä!
No, jatkat vaan, ja toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos: nauti nyt täysillä siitä rakkaudesta ja unohda vaan kaikki negatiivinen!
herkkä hipiäinen en ole...
eniten vain ottaa pannuun se että kun kerroin veljelleni kihlauksesta niin tuli lause "kyl mäki sun iässäs luulin löytäneeni sen oikean vierelleni" ja veljeni kuitenki meni uuden tuttavuutensa kanssa naimisiin alle puolen vuoden tuntemisen jälkeen.. joten.....
sitten kerroin äidilleni ja aattelin et saisin onnittelut niin sainkin haukut "jaa nyt sulla sit on lapsia tulossa ja elämä piloilla kun et ole töissäkään vaan opiskelet jotain aivan turhaa.." tietääkseni en opiskele turhaan jos opiskelen ammattia mitä haluan tehdä ehkä jopa lopun elämääni ja lapsia en vain todellakaan halua..
mummolleni kerroin kanssa luulien että olisi onnellinen niin kappas.. "olet vain huora jolla miehiä riittää enemmänkin... eikä sulla ole mitään tulevaisuutta"
jos olen näistä suuttunut omalle suvulleni niin sitten olen herkkähipiäinen, mutta mielestäni he kylläkin jokainen sanoivat jotain mitä eivät olisi koskaan saaneet sanoa..
mutta pakko myös sanoa se että olen onnellinen tällä hetkellä...se että olen sanonut että olen löytänyt sen oikean vierelleni.. tiedän ettei jokaiselle ole sitä yhtä ainoaa oikeaa...olen vain varma tästä jutusta...sen vain jotenkin tiedän sisälläni..
ystäväni olivat erittäin onnellisia puolestani ja ovat sitä edelleenkin..