Joo elikkä tällanen klassinen tapaus. Olen ihastunut hyvään ystävääni, olen ollut jo todella kauan ihastunut. Me ei olla oltu kauaa näin läheisiä, oikeestaan tänä vuonna vasta (oon ollu ihastunu siihen jo aika kauan). Ajattelin että pitäis yrittää etääntyä henkilöstä, ihan vaan koska seurustelin toisen kanssa. No sitte kumminki aattelin että jos oltais vaan ystäviä, niin se riittäis mulle, mutta tilanne on vaan ehkä pahentunu sen jälkeen kun on tajunnu että kuinka mukava ihminen se vielä on muutenkin. En mä ollu kuitenkaan aikonu tehdä mitään, siksi koska tämä henkilö on varattu ja niin rakastunut poikaystäväänsä. Nyt kumminki on sitte käyny niin että ollaan molemmat erottu. Pitäisikö myöntää ihastuminen tai kenties jo rakastuminen? Tietenki pitäis mutta miten käy ystävyydelle sitten?
Olisi mukava kuulla jos joillakin olisi ollut samanlaisia tilanteita.
Olisi mukava kuulla jos joillakin olisi ollut samanlaisia tilanteita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen kovin ihastunut hyvään ystävääni, olen ollut jo kauan ja kamppailen edelleen tämän asian kanssa. Toisaalta en haluaisi pilata ihanaa ystävyyttä mutta toisaalta tahtoisin niin paljon enemmän olla hänelle muutakin kuin pelkkä ystävä. Täällähän eletään vain kerran, joten tuntuisi luonnolliselta yrittää edes jonkinlaista suhdetta kehittää, mutta oikeaa ystävyyttäkään harvemmin tässä elämässä löytää.. Aivan älyttömän vaikea asia.
Miksi et kerro asiaa hänelle? Ei ole epätavallista ihastua joskus ystävään.
Kyllä ystäväsi varmaan ymmärtää sinua, jos hän ei tunne samoin, aluksi välinne saattavat olla hieman etäiset, mutta kyllä ne ajan kanssa lämpenevät ja ei hän varmasti anna ystävyytenne loppua sen takia, sitten sinun ei tarvitse enää ajatella, että onko hän kiinnostunut vai ei. Oletko varma ettei hän ole kiinnostunut sinusta? onko mitään merkkejä välillänne?
pelkäsin menettäväni ystävän silloin. No, mutta nyt on tilanteet vähä muuttunu, oltiin kaveriporukassa mökkireissulla ja olin asettanu tavotteeks kertoa tunteistani. En mä ehtiny kertoa, kun huomasin ystäväni toisen miehen kanssa, joka lisäks oli mun aika hyvä kaveri. Määhän sitte lannistuin täysin, onneks oli yks toinenki mökki siinä lähistöllä niin pääsin pois.. Laitoinpa sitte viestiä ystävälleni, toivotin hyvää yötä ja lopulta se meni siihen että tunnustin viestillä rakkauteni. Päädyin sitte lopulta kumminki tuonne mökkiin takaisin nukkumaan, aamulla en vilkassukaan ystävääni, mutta sitte soitin hänelle ja sovittiin. Ystävä kertoi että hänelläkin on tunteita mua kohtaan mutta haluais olla ennemmin ystävä. En aio luovuttaa vielä, luovutan sitten kun ystävä kyllästyy muhun lopullisesti.
tosi ystävyys voittaa tuollaiset asiat, jos niistä kertoo. Itse olin tutustunut yhteen poikaan ja olimme hyviä kavereita. Vähitellen kyseinen poika alkoi olemaan yhä läheisempi ja läheisempi, kunnes lopulta molemmat myönsivät ihastumisensa toisiinsa. Kului jonkin aikaa, kun päätimme pistää suhteen poikki, mutta toivoimme, että voisimme jatkaa ystävinä, mutta kun on vielä tunteita toisia kohtaan, ystävyyteen on vaikea palata. Lopulta sovimme typerät erimielisyydet ja palasimme takaisin yhteen.
Joten mieti, että jos nyt sitten saisitte suhteen aikaiseksi, olisitko valmis menettämään hyvän ystäväsi, jos teille tulee epämukava ero. Silloin ystävyyteen on vaikea palata.