"Muista, että olit sitten teekkari tai luonnontieteilijä, olet naisten silmissä lähinnä pohjasakkaa."
Ei kenenkään tarvitse kertoa ilmoituksessaan tai deittivastauksissaan olevansa teekkari tai jääkiekkoilija tai kotitalouden opettaja tai huippumalli. Tai maileissaan. Tai treffeillä.
OK, jossain kohtaa toinen haluaa tietää tämänkin puolen. Mutta jos nainen on vaikka humanistiopiskelija, niin jäbä voi valehdella olevansa itsekin samanlainen. Tuskin teekkarius tai jääkiekkoilijuus tai kotitalouden opettajuus tai huippumalleus hänen maileistaan paistaa läpi.
Ja kunhan ei sitä teekkarin kurapukua tai HIFK:in paitaa tai kotsa-opettajan essua tai huippumallin Gucceja/Armaneja laita treffeille, niin tuskin paistaa sielläkään valheet läpi.
Eli small talkkia heitetään, ja toisen olemukseen ja luonteeseen tutustutaan, ja puheenaiheet tuskin liittyvät koulunkäyntiin tai vastaaviin.
- Mitä mieltä olet Heideggeristä?
- No on se musta ihan hyvä formulakuski.
Ei tollaista tapahdu, tai riski on pieni.
No niin olette siis treffeillä, mies ja nainen, ja näette millainen ihminen toinen on, tutustutte vielä hänen ajatuksiinsa tarkemmin, voitte livenä kysellä toisiltanne mitä kehtaatte. Näet toisen hymyn, naurun, kuulet äänen, äänensävyt, erotat ilmeet, vilkuilet vartaloa, vaatteita, olemusta. Haistat hänen hiuksensa, sipaiset hänen poskiaan.
Ihastut tai rakastut, ekalla tai kymmenensillä treffeillä.
Et rakastu sen perusteella mitä toinen vastaa kysymykseen "Missä olet töissä" tai "Missä opiskelet".
Tai kun olet rakastunut toiseen, ei se lakkaa kun saatkin tietää toisen olevan hitsaaja. Tai jos lakkaa ei se rakkautta ollutkaan, joten kumpikaan ei mitään korkeaa arvoa menettänyt.
Paras tietenkin jos ei tarvitse valehdella toiselle, eli puheeksi ei missään kohtaa tule opiskelu/työpaikka.
Vielä parempaa jos tulee, ja voit vastata ihan rehellisesti, ja se on toiselle vain yksi pieni seikka sinussa, josta ei voi kuitenkaan hirveästi päätellä millainen ihminen olet. Esim Suomen teekkareista/jääkiekkoilijoista/kotitalouden opettajista/huippumalleista löytyy ihmistä vaikka mihin menoon ja lähtöön, eivät he ole homogeeninen ryhmä.
Vielä kerkeää sopia treffit ja rakastua tänä vappuna. Ja jos ei jaksa tai viitsi tai kerkeä tai onnista, niin Svenska Dagenhan on aivan kulman takana.
Ei kenenkään tarvitse kertoa ilmoituksessaan tai deittivastauksissaan olevansa teekkari tai jääkiekkoilija tai kotitalouden opettaja tai huippumalli. Tai maileissaan. Tai treffeillä.
OK, jossain kohtaa toinen haluaa tietää tämänkin puolen. Mutta jos nainen on vaikka humanistiopiskelija, niin jäbä voi valehdella olevansa itsekin samanlainen. Tuskin teekkarius tai jääkiekkoilijuus tai kotitalouden opettajuus tai huippumalleus hänen maileistaan paistaa läpi.
Ja kunhan ei sitä teekkarin kurapukua tai HIFK:in paitaa tai kotsa-opettajan essua tai huippumallin Gucceja/Armaneja laita treffeille, niin tuskin paistaa sielläkään valheet läpi.
Eli small talkkia heitetään, ja toisen olemukseen ja luonteeseen tutustutaan, ja puheenaiheet tuskin liittyvät koulunkäyntiin tai vastaaviin.
- Mitä mieltä olet Heideggeristä?
- No on se musta ihan hyvä formulakuski.
Ei tollaista tapahdu, tai riski on pieni.
No niin olette siis treffeillä, mies ja nainen, ja näette millainen ihminen toinen on, tutustutte vielä hänen ajatuksiinsa tarkemmin, voitte livenä kysellä toisiltanne mitä kehtaatte. Näet toisen hymyn, naurun, kuulet äänen, äänensävyt, erotat ilmeet, vilkuilet vartaloa, vaatteita, olemusta. Haistat hänen hiuksensa, sipaiset hänen poskiaan.
Ihastut tai rakastut, ekalla tai kymmenensillä treffeillä.
Et rakastu sen perusteella mitä toinen vastaa kysymykseen "Missä olet töissä" tai "Missä opiskelet".
Tai kun olet rakastunut toiseen, ei se lakkaa kun saatkin tietää toisen olevan hitsaaja. Tai jos lakkaa ei se rakkautta ollutkaan, joten kumpikaan ei mitään korkeaa arvoa menettänyt.
Paras tietenkin jos ei tarvitse valehdella toiselle, eli puheeksi ei missään kohtaa tule opiskelu/työpaikka.
Vielä parempaa jos tulee, ja voit vastata ihan rehellisesti, ja se on toiselle vain yksi pieni seikka sinussa, josta ei voi kuitenkaan hirveästi päätellä millainen ihminen olet. Esim Suomen teekkareista/jääkiekkoilijoista/kotitalouden opettajista/huippumalleista löytyy ihmistä vaikka mihin menoon ja lähtöön, eivät he ole homogeeninen ryhmä.
Vielä kerkeää sopia treffit ja rakastua tänä vappuna. Ja jos ei jaksa tai viitsi tai kerkeä tai onnista, niin Svenska Dagenhan on aivan kulman takana.
Vastaukset 1
Vanhimmat
eikä ammatillakaan, vain yhteisillä mielenkiinnon kohteilla.
Jos toinen ei ole lukenut yhtään samaa kirjaa, katsonut samoja elokuvia, tiedä samoja dokumentteja, lue aamuisin sanomalehtiä.. kyllä se näkyy läpi.
Jos toinen ei ole koskaan käynyt missään, ei osaa kieliä, ei liiku maailmalla, ei omaa kokemuksia Euroopan kaupungeista tai muiden mantereiden kohteista... kyllä se näkyy läpi.
Jos toisella ei ole mitään samoja harrastuksia, ei mitään yhteisiä kiinnostuksen kohteita, hän ei lähtisi kanssasi vaeltamaan tai keilaamaan tai edes minigolfaamaan... kyllä se näkyy läpi.
Jos toisella ei ole omia ystäviä, tuttavia, kavereita; jos hän ei ole mukana missään yhteisöllisessä/sosiaalisessa toiminnassa... kyllä se näkyy läpi.
Summa summarum: ammatti tai koulutus ei ratkaise, yhteiset kiinnostuksen kohteet ja kokemustausta sitäkin enemmän.