Aloin nuorena (17v.) seurustella saman ikäisen pojan kanssa. Kun yhteisiä vuosia oli tullut täyteen 15, tunsin joutuvani puun ja kuoren väliin. Mieheni oli ihana ja kiltti, kaikinpuolin kunnon suomalainen mies. Minun rakkauteni vaan oli viime vuosina muuttunut jotenkin ystävyys tasolle ja seksi mieheni kanssa ei enää kiinnostanut. Siis kyse ei ollut siitä, että minulta olisivat seksuaaliset halut loppuneet, vaan oman mieheni läheisyys alkoi tuntua epämiellyttävältä.
Miettikää se vaikka niin, että itse joutuisitte väkisin seksiin jonkun ihmisen kanssa, josta ette olisi pätkääkään kiinnostuneet "siinä mielessä".
Yritin miettiä ja pohtia, miten voisin elvyttää haluni häntä kohtaan. Mutta ei kun ei, sitä tunnetta en vaan saanut takaisin.
Koska ihminenhän on kokonaisvaltainen paketti, niin paha olo yhdellä saralla johtaa toiseen. Ajauduin villiin seksisuhteeseen toisen miehen kanssa. Olin siis pettäjä, paska, kusipää... tiedän sen kaiken. En vaan saanut jätettyä ihanaa ja kilttiä miestäni, en pystynyt tekemään sitä.
Kun rinnakkaissuhteeni oli kestänyt pari vuotta, oli minun pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja jättää mieheni. Hän, jos kuka, ei ikinä koskaan olisi ansainnut näin törkeää kohtelua.
Se oli ihan kamalaa aikaa, en vieläkään pysty ajattelemaan mieheni ilmettä, kun kerroin muuttavani pois.
Hoidin koko homman ihan perseelleen ja todella pelkurimaisesti. Mutta en koskaan ole katunut sitä, että lähdin. Olin 32-vuotias, en voinut ajatella eläväni loppu elämää suhteessa miehen kanssa, jota en halua seksuaalisesti.
Mitä te teksisitte, jos seksi oman puolison kanssa ei enää kiinnosta?
Miettikää se vaikka niin, että itse joutuisitte väkisin seksiin jonkun ihmisen kanssa, josta ette olisi pätkääkään kiinnostuneet "siinä mielessä".
Yritin miettiä ja pohtia, miten voisin elvyttää haluni häntä kohtaan. Mutta ei kun ei, sitä tunnetta en vaan saanut takaisin.
Koska ihminenhän on kokonaisvaltainen paketti, niin paha olo yhdellä saralla johtaa toiseen. Ajauduin villiin seksisuhteeseen toisen miehen kanssa. Olin siis pettäjä, paska, kusipää... tiedän sen kaiken. En vaan saanut jätettyä ihanaa ja kilttiä miestäni, en pystynyt tekemään sitä.
Kun rinnakkaissuhteeni oli kestänyt pari vuotta, oli minun pakko ottaa itseäni niskasta kiinni ja jättää mieheni. Hän, jos kuka, ei ikinä koskaan olisi ansainnut näin törkeää kohtelua.
Se oli ihan kamalaa aikaa, en vieläkään pysty ajattelemaan mieheni ilmettä, kun kerroin muuttavani pois.
Hoidin koko homman ihan perseelleen ja todella pelkurimaisesti. Mutta en koskaan ole katunut sitä, että lähdin. Olin 32-vuotias, en voinut ajatella eläväni loppu elämää suhteessa miehen kanssa, jota en halua seksuaalisesti.
Mitä te teksisitte, jos seksi oman puolison kanssa ei enää kiinnosta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Äh. Ei siinä ole mielestäni moraalisesti mitään väärää.
Jos kaikki sukupuolitaudit osattaisiin hoitaa yhdellä tabletilla ja lapsivastuu voitaisiin välttää ilman moraalisia rikkomuksia niin mielestäni olisi vain hyvä, jos ihminen saisi vapaasti mennä missä vain ja panna ketä haluaa ja milloin haluaa välittämättä siitä onko suhteessa kenenkään kanssa. Ja olisi myös hienoa, jos voisi vapaasti hyppiä eri suhteissa ihastumisiensa mukaan, jos ei tarvitsisi kenenkään toisen sydäntä murtaa (jos senkin voisi hoitaa yhdellä tabletilla).
Itseäni kiehtoo tällainen liberaali elämäntyyli, jossa mikään ei rajoittaisi ihmisen halua seurata sydäntään.
Hyvin menee.
tuntuu aika kovalta että pystyit 2 vuotta kaksoiselämään. sun olisi varmaan vaan pitänyt miettiä vähän enemmän olisko se puudelilles oikein, että se 2 vuotta luuli sun olevan sen vaimo. Siis sä varastit 2 vuotta sen elämästä. Täytyy sanoa että vaikea on antaa synninpäästöä, vaikkakin elämässä joutuu joskus liian suurien päätösten eteen. Sitten kaiken tän päälle sä olet vielä 'myynyt' itseäsi miehellesi. mun mielestä ei pitäisi mennä sänkyyn jollei pidä touhusta.
Olen vähän samassa saumassa, mutta yritän saada eron aikaan ennen kuin alan muita kattoon.
Kuulostaa erittäin tutulta; olen parhaillaan vastaavanlaisessa tilanteessa. En vaan vielä tiedä, voisiko vanhan suhteen saada "korjattua" vai pitäisikö luovuttaa... Sitä vaan tuntee pitkästä aikaa ELÄVÄNSÄ, kun löysi tämän rinnakkaissuhteen!
Onko mitään moraalia... Vaikka kuinka kiehtoisi nurmi aidan toisella puolella, niin lopettakaa se nykyinen suhde ennen kuin menette pettämään. Kuten jo joku äsken mainitsi, varastatte toisen aikaa ja elämää käyttäytymisellänne. Se jos mikä on väärin, pahinta mitä voi tehdä ihmiselle jonka kanssa on jakanut elämästään jo pidemmän aikaa. Mitä itse ajattelisitte puolisonne tilanteessa? Olkaa rehellisiä itsellenne, vasta sitten voitte olla sitä myös muille.
Vaimo kanssa ei lämpene enää mulle ja erollakin uhkaillut. Päätin kanssa etten jää tuleen makaamaan vaikka olen yrittänyt korjata suhteen. Kuitenkin yritykseni torpedoitu sen verran usein että jo luovuttanut ja rinnakkaissuhde menossa. Valittaa ettei seksiä ole tarpeeksi vaikka itse pihdannut eikä lämpene vaikka olen yrittänyt. Lähes vuoden selibaatti riitti minulle.
No, en ainakaan näyttelis vuosia kunnollista kumppania "ihanalle ja kiltille" osapuolelle, kun samaan aikaan paneskelisin jonkun toisen kanssa. Olet oikeassa: olet kusipää ja tuskinpa siitä miksikään muutut.