On tultu tilanteeseen, jota en olisi voinut kuvitellakaan viisi
vuotta sitten; mieheni on alkanut ottaa päähän!!!
Yhteistä taivalta on jo reilusti yli kymmenen vuotta ja lapsia
on kaksi maailmaan saatettu.
Viime kesänä meille kuitenkin tapahtui jotain; oli rajua
kädenvääntöä avioehdosta, joka olisi tietenkin täytynyt
tehdä aikoja sitten. Mukaan liittyi miehen aggressiivista käytöstä
ja lisääntynyttä alkoholinkäyttöä, joka tuntui vievän pohjan pois
koko liitosta.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että ollaan liitossa, jossa kumpikaan
ei ole tyytyväinen. Seksiä ei ole, koska viime kesän tapahtumat
satuttivat niin palon, etten kykene "antautumaan" miehelleni.
Riitoja on myös, etenkin juhlapyhinä. Myös nyt vappuna.
Haluaisin olla onnellinen, mutta en tiedä kuinka onnistuisin.
Nykyisin kuitenkin saamme riidan aikaiseksi jo pienistäkin
asioista ja lapsetkin kärsivät niistä. Tiedän kuitenkin, että
lapset haluavat meidän olevan yhdessä, joten täytynee kai
jatkaa lastenkin tähden tätä onnetonta liittoa....
Vaikkakin olen alkanut unelmoimaan entisistä poikaystävistäni....
vuotta sitten; mieheni on alkanut ottaa päähän!!!
Yhteistä taivalta on jo reilusti yli kymmenen vuotta ja lapsia
on kaksi maailmaan saatettu.
Viime kesänä meille kuitenkin tapahtui jotain; oli rajua
kädenvääntöä avioehdosta, joka olisi tietenkin täytynyt
tehdä aikoja sitten. Mukaan liittyi miehen aggressiivista käytöstä
ja lisääntynyttä alkoholinkäyttöä, joka tuntui vievän pohjan pois
koko liitosta.
Nyt ollaan siinä vaiheessa, että ollaan liitossa, jossa kumpikaan
ei ole tyytyväinen. Seksiä ei ole, koska viime kesän tapahtumat
satuttivat niin palon, etten kykene "antautumaan" miehelleni.
Riitoja on myös, etenkin juhlapyhinä. Myös nyt vappuna.
Haluaisin olla onnellinen, mutta en tiedä kuinka onnistuisin.
Nykyisin kuitenkin saamme riidan aikaiseksi jo pienistäkin
asioista ja lapsetkin kärsivät niistä. Tiedän kuitenkin, että
lapset haluavat meidän olevan yhdessä, joten täytynee kai
jatkaa lastenkin tähden tätä onnetonta liittoa....
Vaikkakin olen alkanut unelmoimaan entisistä poikaystävistäni....
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sama täällä. Rakkaus kehittyy ja kasvaa, kun on luottamusta ja tietää että toinen on 100 pros omalla puolella. Me on tärkein. Meillä on ero edessä, mies ei edes keskustele, välttää keskustelua koska välttää totuutta. Eilen yritin keskustella kauniisti meistä, yhteisestä elämästä, tavoitteista, jne. Istui mykkänä, ei vastannut olenkaan. Puhe sujuu kyllä selkäni takana, sukulaisilleen, ja kielteistä minusta. Omin korvin olen kuullut. Nyt päätin että eroan, koska kusettaa minua, jotta en lähtisi. Vaikea on ollut uskoa, että toinen ei ole rehti, ihan tyhmyyyteen saakka olen uskonut todisteista huolimatta. Mitä pidemmälle olen antanut viilata linssiiin, sitä pahempi olo on. Nyt päätin, että ero tulee, en puhu ihmiselle mitään, koska käyttää aina joka kerta luottamustani hyväkseen. Silloin kun tuntuu että toinen kusettaa, silloin se on totta. Lähde.
Ollaan 30v oltu kohta yhdessä ja akka valehdellut minulle kokoajan.
Ihan piruuttani tein testin kerran ja tarkistin muutaman asian, naps kiinni jäi.
Lupasi olla rehellinen tippa silmässä mutta naps taas jäi kiinni.
Lisäksi manipuloinut lapsia minua vastaan.
Valmistelen eroa, en siedä epärehellisiä ämmiä.
EI VITTU KOSKAAN HUONOA LIITTOA JATKETA LASTEN TAKIA!!!!!!
mitä helvettiä "aikuiset" kuvittelee tollasessa.... tajuatteko saatanan idiootit että lapset kärsii ja saa huonoa parisuhde mallia kun vanhemmat eivät rakasta toisiaan!!!!
siis oikeesti!!! ite olen avioerolapsi ja vanhempani olivat monta vuotta yhdessä juurikin lasten takia... arvatkaa vaan oliko kivaa joka helvetin ilta kuunnella riitoja ja kuinka "onnellinen" perhe-elämä oli täyttä helvettiä!!!!!!
Oleellista ei ole avioliitto tai avioero vaan lasten etu. Ero on parempi kuin perhehelvetti.
Mutta ei onnettoman avioliiton välttämättä tarvitse johtaa noin huonoon tulokseen. Jos kumpikin puoliso keskittyy lasten onneen ja suhtautuu perhe-elämään ammattilaisasenteella (niin kuin toivoa sopii), lapsilla on yksi iso ongelma vähemmän.
Heppoinen erokin voi olla huono elämänmalli. Ainako pitää jättää projekti sikseen, kun ei tunnu hyvältä? Pitääkö inhottavalta puolisolta pelastautua mutta jättää lapset yksin tämän hirviön armoille? Olenko minä, minä, minä numero yksi, vai voiko elämälläni olla muutakin tarkoitusta?
Ja kyllä lastenkin on hyvä oppia romanttisissa kuvitelmissaan, että normaaliin, ihanteelliseen perhe-elämään kuuluu myös luopumista ja uhrautumista. Ennen lapsia voi elää vain itselleen, mutta lasten tultua maailmaan heidän hyvinvointinsa ajaa minun haaveitteni yli.
Sen verran vielä alkuperäiseen kirjoitukseen viittaisin, että näyttää vikaa olevan kummassakin puolisossa.
Lapsiparat.
Ero ei ole koskaan ratkaisu. Homma lähtee liikkeelle siitä, että ensin pitää rehellisesti katsoa itseään peilistä. Kaikenlainen puhe siitä, että on erilainen kuin se puoliso on pelkkää itsepetosta. Kyse on ihan siitä miten asian itse haluaa nähdä. Tottakai suhteen alussa ollaan aina niin samanlaisia kun ollaan motivoituneita.
että tilanne ei ole aina ollut tällainen, eli on vielä mahdollista saada epätyydyttävät asiat korjattua.
onko kesällä tapahtuneet virheet ovat mahdollista korjata? jos on niin kannattaa jatkaa, jos ei niin erota.
Jäljet siis johtavat sylttytehtaalle eli mistä konkreettisista asioista teille tuli riita avioehtojen sopimisessa.??
Miestäsi on siis jäänyt joku vieläkin ärsyttämään, koska viina alkoi maistua ja riidat jatkuvat. Mikä tarkalleen ottaen. Oletko itse tyytyväinen avioehtoon?
Nyt kun seksi on kuollut toistaiseksi, niin sekin vielä teitä on alkanut erottamaan lisää. Avioliittoa ei silti pidä jatkaa lasten tähden. Kukaan lapsi ei ole onnellinen riitaisassa ympäristössä. Jos te olette onnettomia, niin miten ihmeessä lapset voivat olla onnellisia? Mistä he sen onnellisuuden ammentavat elleivät teistä.
Ottakaa uudelleen puheeksi avioehtoasia ja käykää kaikki talouteen liittyvät jutut lävitse niin, että kumpikaan ei tunne hävinneensä "kaupassa".
Se, että olet alkanut unelmoimaan ent. poikaystävistäsi, on pelkkää seksuaalisuuden ilmaisua. Olet tyydyttämätön ja tarvitset purkaa omaa biologista haluasi. Ja kun oma mies tuntuu vastenmieliseltä on luonnollista, että mieli etsii parempia kohteita.
Nyt olisi sinun tartuttava härkää sarvista ja hoitaa avioliitto kuntoon. Tee se miehellesi selväksi, että tilanne ei voi jatkua tällaisenaan pitkään. Tee miehelle selväksi aikaraja, esim. puoli vuotta.
Jos mies ei yrityksistä huolimatta tee mitään eikä lotkauta korviaan, niin täysin typerää on jatkaa onnetonta suhdetta nimenomaan lasten takia. Ja totta myös itsesi vuoksi.
Meillä on vain yksi elämä, remixiä ei tule. Miksi se pitäisi uhrata mädälle liitolle, tuo kallis ja arvokas elämä?
Think!
läpäläpä...
:D Läppävika vaivaa?
Hakeudu terveyskeskukseen mitä pikemmiten... :))
Minun vanhempani ovat riidelleet ravoisasti koko avioliittonsa ajan (liki 37 vuotta). Minä ja sisareni ollaan kärsitty siitä niin lapsina kuin aikuisina - katsos kun he vieläkin sotkevat aikuiset lapsensa riitelyynsä. Olen lapsesta asti toivonut sitä, että he olisivat eronneet, niin ei olisi tarvinnut sietää sitä helvettiä. Ainakin itsessäni valittettavasti näkyy ns. henkisesti ne lapsuuden kipeät vuodet, vaikka ikää on minullakin yli 30.