http://www.youtube.com/watch?v=own4aN_grI0
Vanha video, ja nähty moneen kertaan. Yleensä katsojien huomio vain kiinnittyy miesosapuoleen, mutta haastan teidät tarkkailemaan naisuutistenlukijaa "jäätymisten" aikana.
Kuten helposti voi huomata, nainen ei millään lailla tule vastaan tai tee tilanteesta tohtorismiehelle helpompaa. Esimerkiksi ankkuri olisi voinut vähentää oitis virallista jäykkyyttä ja muodollisuutta asiasisällön siitä lainkaan kärsimättä; uutisissa akateemikonkin on puhuttava yleistajuisesti, minkä voisi kuvitella onnistuvan myös small talkina. Pikemminkin kaikesta huomaa päinvastaisen, nainen lähtee viemään tilannetta vain virallisempaan suuntaan. Lisäksi ilkeämielinen virne, repliikkien haastateltavan kannalta vain tilannetta vaikeuttavat ajoitukset ja muu kehonkieli kertoo yhtäältä hämmennyksestä, kun luonnollisen järjestyksen vastaisesti mies ei olekaan tilanteen herra, ja toisaalta pyrkimyksestä musertaa heikkoutta osoittanut mies täydellisesti ja nauttia siitä - mikä sekin lienee tuossa tilanteessa täysin oikeutettua, vai mitä mieltä ovat videon katsoneet naispalstalaiset?
http://therawness.com/a-work-in-progress-the-raw-truths/
Kohta neljä: "People see weakness in a woman and their natural instinct is to protect from harm and nurture it until it’s strong. People see weakness in a man and feel revolting disgust and their natural instinct is to crush it out of existence and get it out of their sight as soon as possible." Aiemmin sukupuoliroolit vaativat mieheltä vahvuutta ja naiselta heikkoutta, mutta feminismi - kuten naisten oikeuksien yksisilmäiseltä ajamiselta sopi odottaakin - muutti tilannetta siten, että naiselle tuli oikeus olla sekä vahva että heikko ja ottaa molemmista vuorotellen täysi hyöty irti.
Miehen rooli ei kuitenkaan muuttunut lainkaan: mainio esimerkki on feministien suurin auktoriteetti Simone de Beauvoir, jolla oli rakkaussuhde "machokirjailijana" tunnetun Nelson Algrenin kanssa. Biologia siis kielletään silloin kun se on edullista, mutta pariutumisessa ja laajemminkin miesten arvioinnissa käytössä ovat edelleen mekanismit ajoilta, jolloin kiipeilimme puissa, söimme kirppuja toistemme päistä ja huusimme "Tee-pee-äs! Tee-pee-äs! Hunajata!". Mieheltä edelleen odotetaan alitajuisesti luomakunnan kruunun aseman ottamista; hän joka ei sitä tee, varautukoon tuhoutumaan.
Niinpä heikolla miehellä ei ole mitään syytä odottaa saavansa empatiaa naiselta missään koskaan. Mikäli jäädyt suorassa lähetyksessä, toinen mies saattaa antaa sinulle homososiaalista tukea, mutta ikinä et sitä tule saamaan naiselta, joka on vielä ikänsä puolesta seksuaalimarkkinoilla mukana. Tämän kun painat kalloosi, kaltaiseni heikko mies, niin ymmärrät pysyä peräkammarissa suojassa pahalta maailmalta. Toinen vaihtoehto on tietysti ryhtyä Pia Livia Hekanahon ohjeiden mukaisesti homoksi; hänen viestinsä olisi mennyt ehkä paremmin kuulijoihin läpi, mikäli hän olisi perustellut asian suoraan naisten kyvyttömyydellä rakkauteen tai edes empatiaan meitä muita syyttä suotta sorretuita kohtaan.
Vanha video, ja nähty moneen kertaan. Yleensä katsojien huomio vain kiinnittyy miesosapuoleen, mutta haastan teidät tarkkailemaan naisuutistenlukijaa "jäätymisten" aikana.
Kuten helposti voi huomata, nainen ei millään lailla tule vastaan tai tee tilanteesta tohtorismiehelle helpompaa. Esimerkiksi ankkuri olisi voinut vähentää oitis virallista jäykkyyttä ja muodollisuutta asiasisällön siitä lainkaan kärsimättä; uutisissa akateemikonkin on puhuttava yleistajuisesti, minkä voisi kuvitella onnistuvan myös small talkina. Pikemminkin kaikesta huomaa päinvastaisen, nainen lähtee viemään tilannetta vain virallisempaan suuntaan. Lisäksi ilkeämielinen virne, repliikkien haastateltavan kannalta vain tilannetta vaikeuttavat ajoitukset ja muu kehonkieli kertoo yhtäältä hämmennyksestä, kun luonnollisen järjestyksen vastaisesti mies ei olekaan tilanteen herra, ja toisaalta pyrkimyksestä musertaa heikkoutta osoittanut mies täydellisesti ja nauttia siitä - mikä sekin lienee tuossa tilanteessa täysin oikeutettua, vai mitä mieltä ovat videon katsoneet naispalstalaiset?
http://therawness.com/a-work-in-progress-the-raw-truths/
Kohta neljä: "People see weakness in a woman and their natural instinct is to protect from harm and nurture it until it’s strong. People see weakness in a man and feel revolting disgust and their natural instinct is to crush it out of existence and get it out of their sight as soon as possible." Aiemmin sukupuoliroolit vaativat mieheltä vahvuutta ja naiselta heikkoutta, mutta feminismi - kuten naisten oikeuksien yksisilmäiseltä ajamiselta sopi odottaakin - muutti tilannetta siten, että naiselle tuli oikeus olla sekä vahva että heikko ja ottaa molemmista vuorotellen täysi hyöty irti.
Miehen rooli ei kuitenkaan muuttunut lainkaan: mainio esimerkki on feministien suurin auktoriteetti Simone de Beauvoir, jolla oli rakkaussuhde "machokirjailijana" tunnetun Nelson Algrenin kanssa. Biologia siis kielletään silloin kun se on edullista, mutta pariutumisessa ja laajemminkin miesten arvioinnissa käytössä ovat edelleen mekanismit ajoilta, jolloin kiipeilimme puissa, söimme kirppuja toistemme päistä ja huusimme "Tee-pee-äs! Tee-pee-äs! Hunajata!". Mieheltä edelleen odotetaan alitajuisesti luomakunnan kruunun aseman ottamista; hän joka ei sitä tee, varautukoon tuhoutumaan.
Niinpä heikolla miehellä ei ole mitään syytä odottaa saavansa empatiaa naiselta missään koskaan. Mikäli jäädyt suorassa lähetyksessä, toinen mies saattaa antaa sinulle homososiaalista tukea, mutta ikinä et sitä tule saamaan naiselta, joka on vielä ikänsä puolesta seksuaalimarkkinoilla mukana. Tämän kun painat kalloosi, kaltaiseni heikko mies, niin ymmärrät pysyä peräkammarissa suojassa pahalta maailmalta. Toinen vaihtoehto on tietysti ryhtyä Pia Livia Hekanahon ohjeiden mukaisesti homoksi; hänen viestinsä olisi mennyt ehkä paremmin kuulijoihin läpi, mikäli hän olisi perustellut asian suoraan naisten kyvyttömyydellä rakkauteen tai edes empatiaan meitä muita syyttä suotta sorretuita kohtaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Eiköhän tuo ole aika tapauskohtainen juttu. Useimmat ihmiset sukupuoleen katsomatta auttavat toista pois nolosta tilanteesta, jos vain kohtuullisen helposti pystyvät. En tunne tuota uutisankkuria, mutta televisiosta olen saanut kyllä sen käsityksen, että kyseessä on aikamoinen jääkalikka.
Kokemus osoittaa, että myös naiset ovat tyytyväisimmillään alfauroksen johtaessa. Mikäli mies osoittaa heikkoutta naisen edessä, nainen halveksuu häntä - pohjimmiltaan siitä syystä, ettei hän täytä naisen alitajuisesti häneen asettamia odotuksia.
Ja näistä odotuksista ja niiden pettämisestä seuraavasta halveksunnasta johtuen miehet eivät jää koti-isiksi tai tienaa naistaan vähemmän: vaikka feministit miten hokisivat näiden asioiden olevan hyväksyttyjä, se biologinen apinanaaraan ohjelma (Höglundia lainatakseni) käynnistyy ja alkaa tuntea tyytymättömyyttä, kun mies on tossukka eikä yhtään sellainen alfauros kuin tuttavanaisten tuplasti enemmän tienaavat ja jykeväleukaiset siipat. Viime aikojen iltapäivälehdissä eniten huomiota saaneeseen murhaan viitaten miehille ohjeena: jos et ole Auervaara, sinua uhkaa Auer-vaara.
Kyse ei ole siitä, tahdonko olla alfa ja tilanteen herra vai en, vaan pelkästään siitä, että kun en näitä ole, ei tule edes sitä yhtä naista. Mieluummin muuttaisin maailmaa minut tällaisena hyväksyvään suuntaan kuin itseni mieskuvaa vastaavaksi.
Mistä te löydätte näitä "alfauros"-teorioita? Tuossa oli kyse viestintäalan ammattilaisen ja mediatutkijan kohtaamisesta, täysin sukupuoliin katsomatta.
Sivistys ja kulttuuri ovat vain pintakiiltoa. Vietit ne siellä taustalla vaikuttavat jokaiseen meistä ja ohjaavat toimintaamme myös sellaisissa asioissa, joissa ne eivät enää vuosisatoihin - kiitos muun muassa kristillisen häveliäisyysperinteen - ole saaneet näkyvästi vaikuttaa. Seksuaalisuus on läsnä kaikkialla: harvassa ovat sellaiset toiminnan lajit, joissa miesten käyttäytyminen ei muuttuisi pelkästään siitä, että paikalle ilmestyy kaunis nainen tai useampi.
ja kaikki on naisten syytä. Kuten aina ja iankaikkisesti. Amen.
Hei haloo, jos ei ole osaamista niin ei pidä ängetä julkisuuteen! Tietysti juontajallakin on vastuunsa, mutta ei se nyt automaattisesti mikään sukupuolikysymys ole. Miten todistat, että miespuolinen juontaja olisi toiminut toisin?
maailma on loppujen lopuksi aika kova ja armoton paikka. Siellä on tilaa vain osaaville ja taitaville yksilöille.
Evoluutio on antanut naisille ylituomarin roolin. Naiset valitsevat ne miehet jotka saavat seksiä. Naiset päättävät minkälaisten miesten geenit saavat elää.
Onko empaattista nostaa tuo clippi puheenaiheeksi? En olisi itse ikinä tuosta kuullutkaan ellet olisi tuonut julkisuuteen. Nyt tiedän kuka on Mörö ja millainen hänen ulosantinsa on stressaavassa tilanteessa. Onko reilua lisätä kielteistä julkisuutta hänen kohdallaan?
Miten voin samaan aikaan sekä syyllistää naista että lisätä miehen kielteistä julkisuutta? Hassua muuten, että sinuun nämä perinteiset sukupuolispesifit tulkintakehykset ovat juurtuneet niin syvälle, että käytät hermostuneesta miehestä muun muassa ilmausta "ei ole osaamista". Hän tuskin olisi valtiotieteen tohtori ilman osaamista! (Käyttäisitkö yhtä totaalisen kielteistä ilmausta nuoren naisen takeltelusta, vai olisiko se vain "söpöä jännittämistä"?)
Esiintyminen on epäonnistuminen vain jos se sellaiseksi tulkitaan. Sosiaalinen konstruktio, nääs. Ja mitä suuremmaksi epäonnistumiseksi se tahdotaan tulkita, sen selkeämpi merkki se on näistä sukupuoliin sidotuista rooliodotuksista - ja siitä että olen oikeassa.
substanssiosaaminen ja viestintäosaaminen.
Mikä saa sinut kuvittelemaan, että suhtautuisin eri tavalla asiantuntijahaastateltavaksi suostuneeseen naiseen? Odotan naisilta ihan yhtä paljon osaamista kuin miehiltä.
Epäonnistuminen viestintätilanteessa ei ole sosiaalinen konstruktio. Onnistuneelle esiintymiselle on olemassa ihan vastaavat normit kuin esimerkiksi kirjalliselle julkaisulle (vaikkapa väitöskirjalle). Hyvin valmisteltu on yleensä puoliksi tehty. Toisen epäonnistumisella melskaaminen on erittäin epämiehekästä.
Olen humanisti, kaikki on sosiaalista konstruktiota, *kädet korville* LAA LAA LAA! ...vakavasti ottaen, ainakin meidän tiedekunnassamme väitöskirjojen tyylikirjot vaihtelevat suunnilleen kaikilla mitattavilla akseleilla niin paljon, että on vaikea esittää mitään normia. Ainoa mahdolliseksi normiksi kelpaava on "tieteellisyys", mutta tästäkin käsitteestä on niin moninaista tulkintaa, että vaikka se otettaisiin yhdistäväksi tekijäksi, se ei käytännössä tarkoita, että erilaisilla väitöskirjoilla olisi keskenään juuri mitään yhteistä.
Viestintäosaaminen on mielestäni - olenhan itsediagnosoitu Asperger - yhtä tyhjän kanssa, kunhan asia vain menee perille, eikä tarkoituksena ole vedota tunteisiin. (Kuten Hitler. Hänhän osasi sen etenkin naisten kohdalla, hehän hänet valtaan äänestivät. Ja nyt lempikorttini on pelattu, jatketaan.) Mitä tulee uutisiin, asiantuntijat ovat siellä laukomassa niin yleistajuisia latteuksia suurelle yleisölle, että on aivan herttaisen yhdentekevää, miten he sen tekevät. Pääasia on, että syville riveille luodaan illuusio asiantuntijuudesta; keskiverto kadunmieskin osaisi kertoa asiantuntijan tyhmää kansaa varten yksinkertaistamat jutut, mutta titteli nimen perässä tuo tarvittavaa auktoriteettia. Jossakin määrin akateemisen ei-mediapersoonan uskottavuutta jopa lisää hiomaton esitys: lampaille syntyy käsitys aidosta tutkijankammiossa ahertavasta tyypistä (sillä stereotypioissa yhä elää käsitys "kammiosta" ja tutkijasta yksinäisenä ja epäsosiaalisena) median sliipattujen supliikkipellejen rinnalla.
Epäonnistumisella melskaaminen on toki vallitsevan käsityksen mukaan epämiehekästä, mutta ellen olisi epämiehekäs, olisinko täällä melskaamassa?
jos jokin, on yksi klassisimpia tieteenaloja. Jo muinaiset kreikkalaiset..
Yhä edelleen puheviestinnän opetuksessa kehotetaan kytkemään viesti ratioon, emootioon ja arvoihin.
Väitöskirjojen tyyli voi vaihdella, mutta väitän, että edelleen niiden on sisällettävä perinteiset asiat: johdatus, viitekehys (teoria), havainnot ja johtopäätökset.
Viestintäosaaminen vs substanssiosaaminen: eri arvioiden mukaan nonverbaalisen viestinnän merkitys vaihtelee 65-90 % välillä. Kuten kollegojeni kanssa on todettu, kuka tahansa voi tulla estradille kertomaan mitä tahansa, kun vain uskoo itse tarpeeksi asiaansa. Jos puhe ja käytös (ml. mikroilmeet) ovat ristiriidassa, kuulija uskoo ilmeitä ja eleitä. Kääntäen: jos esiintyy tarpeeksi vakuuttavasti, voi teeskennellä olevansa rocket scientist.
Loppukommentistasi tulee mieleen, että olet mahdollisesti luonut itse itsellesi vankilan omasta "diagnoosistasi". Ainakin kirjallisen ulosantisi perusteella voisit olla paljon enemmän kuin mitä itsellesi nyt suot.
Mitä jos tunkisit ajatuksesi vaginaasi
kylmä femakkonatsiämmä?
nimimerkin "Hämärän rajoilta" kanssa, en sinun. Hänen mielipiteistään olen ilmeisen eri mieltä, mutta ainakin hänellä on argumentaatiokykyä. Toisin kuin sinulla.
...en vain tahdo maailman olevan sellainen, ja tästä päästään taas lempiaiheeseeni.
On totta, että suurin osa ihmisistä on tosiaan jo muinaisista kreikkalaisista asti arvostanut viestinnässä "miten"-kysymyksen taakse kätkeytyviä osia "mitä":ä enemmän. Viestintä on tosiaan vanha tieteenala, mutta eikö juuri siitä saata johtua, että vuosituhannesta toiseen meidät on opetettu laittamaan nonverbaalinen verbaalisen edelle uskottavuutta arvioidessamme? Toisen antiikin keksinnön eli demokratian syytä on ainakin se, että te enemmistö, joita nyt on vain sattuman oikusta siunattu kyvyllä lukea näitä nonverbaalisia viestejä, saatte määritellä kehonkielen ja ilmeet hierarkiassa etusijalle.
Ja juuri tässä arvojärjestyksessä "esitys ennen sisältöä" on Hitlerin ja nykyajan huomiotalouden ylipappien menestyksen salaisuus. (Toinen Hitler-kortti putkeen, I'm on fire!) Sanalla sanoen suurin osa manipuloinnista perustuu siihen; eikö siis olisi aika oppia tuosta pahasta tavasta - oli se sitten kulttuurinen tai biologinen - pois? Meitä seksuaalisesti vähemmän arvokkaita kehotetaan jatkuvasti kävelemään oman biologiamme ja viettimme yli. Emme kelpaa vapailla markkinoilla, ja kaikkia muita vaihtoehtoja pyritään kriminalisoimaan ja vaikeuttamaan. Australia on tällä hetkellä moralismin ykkösmaa pornon alasajossa, ja lyön vetoa ettei se jää länsimaista ainoaksi. Samaan aikaan seksuaalisen häirinnän lakeja meillä yritetään saada muotoon "häirintää on mikä siltä tuntuu" - jolloin tekojen sijaan tekijän markkina-arvo ratkaisisi. Miksi siis minä en voi vaatia muuta maailmaa kieltämään käyttäytymismallejaan eli kuuntelemaan, mitä ihmiset sanovat ulkoisiin seikkoihin takertumisen sijaan? Tehdään Aspergerista normi!
Voi olla, että olen tehnyt itselleni vankilan. Siitä huolimatta odotan ennemmin maailman muuttuvan ympärilläni haluamaani suuntaan kuin alistun. "-- Henkeni annan!/ mut mieltäni nuorta en milloinkaan./ Se tuskassa tulta iskevi vaan,/ sen kanssani hautahan kannan."
Kaksi Hitler-korttia käytetty ja jatkan silti keskustelua!
En usko, että ihminen on tietoisesti valinnut nonverbaalisen viestinnän seuraamista ennen verbaalista viestintää. Se, että ihmiset ovat kautta aikojen uskoneet alitajuisesti enemmän sanatonta viestintää kuin sanallista silloin, jos niiden sanomat ovat olleet ristiriidassa keskenään, on luultavammin ollut ratkaiseva tekijä selviämisen kannalta. Ihmisen kehityshistoriassahan on kommunikoitu alunperin ilman sanoja; silloin on pitänyt osata tulkita oikein toisen eleet. Tiedostamattamme tulkitsemme edelleen esimerkiksi pupillien supistumista ja suurentumista, ja siihenhän viestin lähettäjä ei voi vaikuttaa. Valheenpaljastustestit mittaavat käsittääkseni juuri sellaisia reaktioita, joihin ei voi tietoisesti vaikuttaa (hikoilu, pulssi). Lisäksi ihmisellä on lähikontaktissa käytössään hajuaisti. Tietoinen mieli ei luultavasti tunnista hienhajun muuttumista stressaavassa tilanteessa, mutta uskon että alitajuisesti ihminen noteeraa senkin.
Niin hyvin en ole valheenpaljastustesteihin tutustunut että tietäisin, voiko psyko-/sosiopaatti huijata niitä. Luultavasti. Ainakin elävässä elämässä olen tavannut ihmisen, joka uskoi niin täydellisesti itsekin omiin valheisiinsa, että niistä tuli hänelle totuus. Näitä ihmisiä lienee kuitenkin marginaalinen määrä koko väestöstä.
Tuo "seksuaalisesti vähemmän arvokkaat" -osio on sellainen, jonka kohdalla laitan kädet korville ja huudan LAA-LAA-LAA. Uskon, että jokaiselle ihmistyypille on olemassa "ihailijansa". Uskon, että tuo jos mikä, on itse tehty vankila. Otokseni ei kuulemma kelpaa, kun se koostuu vain niistä ihmisistä, joita näen ympärilläni, mutta eikö yksikin poikkeus kumoa totuutta "tietty tyyppi on seksuaalisesti ala-arvoinen => seksuaalisesti ala-arvoinen ei koskaan saa kumppania"? Minä näen ympärilläni niitä poikkeuksia jatkuvasti; ihmisiä, jotka median luomien standardien mukaan ovat kaikkea muuta kuin kauniita/komeita/rikkaita/kuuluisia/itsevarmoja/... ja silti he ovat enemmän tai vähemmän onnellisesti parisuhteessa.
Sinulla on iso valttikortti käsissäsi: verbaalinen lahjakkuus. Kynä lentää, kielikuvat ovat rikkaita, kirjoitat oikeaoppisesti, tuotat tekstiä ilmeisen nopeasti ja spontaanisti (arvaus). Jos et itse leimaisi itseäsi nimikkeellä "seksuaalisesti ala-arvoinen", ja jos keskustelu olisi alkanut jostakin ihan muusta aiheesta, niin ei tulisi mieleenkään että kaltaisellasi kirjoittajalla voisi olla komplekseja itsestään. Voita ne!
Edellisessä avauksessani kyseltiin, miten kaltaiseni "fiksu ja musiikillisesti lahjakas" voi olla alempaa tasoa, ja nyt sinä viittaat verbaaliseen lahjakkuuteeni. Viimeksi vastakysymykseeni ei kuulunut vastausta, mutta jospa nyt sellaisenkin saisi.
Me ATM:t olemme vaatineet sen tunnustamista, ettei pariutumismarkkinoilla miehelle riitä pelkkä mieheys, vaan häneltä vaaditaan hyvyyttä - mieluiten parhautta - jossakin. Lisäksi olen itse aiemmin esittänyt, että tämän kyvykkyyden on esiinnyttävä sellaisella elämänalueella, joka on yleisesti arvostettua ja josta nainen voi tuntea ylpeyttä: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8784868 Näihin alfaurosteorioihin sitten tyypillinen vastaus on ollut linkittämästäni ketjustakin löytyvä "Uskotteko siis vakavissanne, että teidän tulisi opetella tekemään joitakin temppuja saadaksenne naisen itsellenne?!" mikä viestittää ettei asetelman, jossa nainen täytyy "voittaa" itselleen, olemassaoloa tahdota suoraan tunnustaa.
Kuitenkin viikon sisällä olen kahdesti saanut kuulla, miten "olen hyvä asiassa X, joten en ole ATM". Ja nyt lopulta kysymyksiin: Pitääkö tästä siis todella tehdä se johtopäätös, että myös markkina-arvoteoriaa puheissaan vastustavat tunnustavat seksuaalimarkkinat armottomana kilpailuna? Rivien välistä voi lukea myös kehotuksia tuoda kykynsä ihmisten tietoisuuteen eli MATin kielellä hankkia niillä statusta. Ja miten muka kirjallisilla ja musikaalisilla lahjoilla olisi automaattisesti markkina-arvoa nostava vaikutus, jos niitä maailmalle mainostaisin? Kun ME väitämme näin, se koetaan loukkaavaksi! Eikä tuokaan ole idioottivarmaa. Mietitään vaikka Hännikäistä, runoilijaa ja kulttuurilehden päätoimittajaa, jolla kynäniekan kykyjä on enemmän kuin (vähintään) 99 prosentilla ihmisistä, mutta kun olemus naisten silmissä on - kuten allekirjoittaneella - miehen sijaan enemmän uitettua rottaa muistuttava, niin siinähän ollaan pakkoselibaatissa vaikka miten säkenöisi. (Paitsi jos kyvyt muuttuvat varallisuudeksi: tällöin rahoihin rakastujia kyllä riittää.) Viimeisenä: Miten voisin koskaan rakastaa naista, joka ei korvaansa lotkauttanut ennen kuin hänelle selvisi että olen hyvä tekemään "sirkustemppuja"? Jos en ole tarpeeksi kiinnostava ilman itsetehostusta ja alfailua, olkoon niin - en aio ryhtyä luomaan mitään kuvaa, johon ihmiset voivat itseni sijasta rakastua.
En tiedä, miten kommunikoida, kun en itse usko MA-teoriaan. Sen takia olen yrittänyt edelläkin käyttää lainausmerkkejä aina kun olen viitannut omaksumaasi AMT-rooliin. Enkä ylipäänsä _tunne_ erityisen hyvin MA-teoriaa. En edes välitä tuntea, koska ei, en pysty uskomaan siihen. Se on sama kuin väittäisi, että ihmiset toimivat _aina_ rationaalisesti ostopäätöksen tehdessään. (Älä vedä hernettä liian syvälle sieraimeen siksi, että käytän esimerkkinä markkinointia ja ostopäätöksiä, se vain on helpoin rinnastus. Mutta ei rinnastus siinä mielessä, että myös pariutuminen olisi markkinointia ja ostopäätöksiä.)
Keskustelun saa aika nopeasti loppumaan esittämällä väitteitä kuten "nainen haluaa rikkaan miehen". Aha. Jokainen nainen, aina ja kaikkialla? Miksi? Olen itse seurustellut miehen kanssa, jonka nimi koreili silloin iltapäivälehden sivulla Suomen x rikkaimman joukossa. Enpähän vaan tiennyt ennen kuin olimme olleet yhdessä jo kuukausia. Koskaan, missään vaiheessa en ollut yrittänyt hyötyä hänestä eikä mikään muuttunut sen jälkeen, kun minulle selvisi, että hänellä on rahaa.
En ehdi nyt avata linkkiäsi (kiire ulos, siellä paistaa aurinko), mutta lause "josta nainen voi tuntea ylpeyttä" kalahtaa pahasti korvaan. Millainen ihminen tarvitsee oman arvonsa pönkittämistä toisen ihmisen kautta? Hyvin pinnallinen, epäilemättä. Hyvin nuori, varmasti. Mutta aikuisella iällä ylpeys kyllä hankitaan ihan omien _tekojen_ kautta.
"Tulisi tehdä temppuja", "saisi naisen itselleen". No, ensinnäkin inhoan ihmissuhteisiin liittyen kaikkea sellaista terminologiaa, joka viittaa kumppanin hankkimiseen, ottamiseen tai vaikkapa seksin antamiseen. Sanasto on kuitenkin sitkeässä, edes asiallisilla seksisivuilla ei tunnu menevän läpi se, että nainen ei anna, nainenkin haluaa saada. Sinkut-palsta on kaikkea muuta kuin asiallinen, joten en ottaisi tätä diskurssianalyysin kohteeksi.
Vaikka onhan se kumppanin löytäminen myös saamista. Mutta eikös siinäkin _molemmat_ saa? Anyway, ne temput: mitä nainen tekee "saadakseen" (sovitaanko ettei tuohon sanaan takerruta tämän jälkeen; olisiko se pajatso jo tyhjä?) miehen? Temppuja. Hän pukeutuu epämukavasti (lyhyttä, tiukkaa, avokaulaista, sellaista missä palelee, korkokenkiä jotka on kiistatta osoitettu terveydelle haitallisiksi), käyttää rahaa meikkeihin, hajuvesiin, kampaajalle, kosmetologille, käyttää aikaa meikkaamiseen ja laittautumiseen - ja se aika on _aina_ jostain muusta pois.
Aktiivisessa pariutumisiässä (apua, alanko puhua tällaisilla termeillä?) oleva nainen käyttää varmasti paljon enemmän aikaa kaunistautumistemppujensa tekemiseen kuin saman ikäinen mies. Se aika on pois hänen opinnoistaan, töistään, harrastuksistaan ja levostaan. Lisäksi häneltä odotetaan ulospäinsuuntautuneisuutta, iloisuutta, aktiivisuutta jne.
Mitä sellaista mieheltä odotetaan, mikä asettaisi hänelle isommat vaatimukset kuin naiselle?
Toinen näkökulma tähän asiaan on se, että yhteiskunta väistämättä vaatii molemmilta sukupuolilta tiettyihin normeihin sopeutumista. Minusta olisi mukava mennä huomenna estradille verkkareissa ja sandaaleissa, iso T-paita päällä. Mutta se ei käy. Meille on syntynyt pelisäännöt, joihin sisältyy mm. pukukoodi. Sanotaan, että asiallisella pukeutumisella osoitan arvostavani yleisöä, ja se voi hyvin pitää paikkansa. Ehkä pukeutuminen on jonkinlainen siirtymäriitti vapaa-ajanminästä työminään. Mikään temppu se ei silti ole.
Hmm... ilmeisesti olen epäonnistunut ilmaisussani käyttäessäni esimerkiksi sanoja "Voita ne!" En tarkoittanut statuksen hankkimista, tai en siinä mielessä kuin sinä sen tulkitsit. Tarkoitin sitä, että itse kullakin on paha olla, jos luo itselleen vankilan. Minä jännitin aikoinaan kamalasti esiintymistä. Voitin jännityksen altistumalla kerta toisensa jälkeen epäonnistumisille, ja nykyisin puhun päivittäin ihmisten edessä työkseni. En statuksen takia (tällä alalla on huonot palkat eikä "suuri yleisö" tunne muita kuin sarasvuot) vaan siksi, että uskon niin vahvasti asiaani, että haluan edistää sitä. Parisuhteen kannalta en ole koskaan ammattiani edes ajatellut, tai opetellut julkisesti puhumisen "temppua" saadakseni miehen.
Lopuksi, kaikesta huolimatta, mainitsen vielä senkin, että on varmasti ihmisiä, jotka arvostavat enemmän verbaalista lahjakkuutta kuin epärottamaista ulkonäköä. Ne ovat juuri niitä, joita näen enemmän tai vähemmän onnellisessa parisuhteessa päivittäin. Viimeisin oma elämänkumppanini hurmasi minut älyllään, huumorintajullaan ja osaamisellaan asiassa, joka oli yhteinen mielenkiinnonkohteemme. Hän ei olisi pärjännyt Dressmannin mallina eikä noussut kapakkatappelun kingiksi (etenkään kun ei käyttänyt lainkaan alkoholia). Minä pystyin arvioimaan häntä noilla mittareilla vasta suhteemme päätyttyä. Sen aikana näin vain täydellisen miehen jonka kanssa oli äärettömän luonteva ja hyvä olla.
Nyt lähden puutarhatöihin, joten tämä oli vähän juosten k..stu. Mahdollisesti ihan aiheen vierestä. Mutta elämä on useimmiten aiheen vierestä.
Uutistoimittaja ei olisi millään tavalla voinut pelastaa tilannetta paremmin kuin nyt teki.
Kysymykset annetaan haastateltaville etukäteen. Väite, että juontaja olisi tarkoituksella vienyt asiaa "virallisempaan suuntaan" ei pidä paikkaansa, asiantuntijahaastateltava tietää kyllä etukäteen mitä kysymyksiä on tulossa.
Toimittaja keskeytti kiusallisen hiljaisuuden heti kun ymmärsi, ettei haastateltava pysty viemään lausettaan loppuun.
Toimittajan mikroilmeistä ei löydy mitään pilkkaavaa, hän toimii täysin ammattimaisesti.
Mörä jännitti, sen kuulee hänen äänensä värinästä ja näkee kaulalla olevista punaisista laikuista. Jännitys paheni ensimmäisen hiljaisuuden jälkeen. Hän ei pystynyt enää keskittymään lainkaan substanssiin vaan alkoi vain tarkkailla itseään. Suoraa lähetystä ei voi kuitenkaan keskeyttää ja aloittaa uusiksi.
Uutisissa ja asiantuntijaroolissa esiinnyttäessä ei voi vaihtaa 'small talkille'. Mörän kannattaa ottaa puheopin tunteja ja tarvittaessa turvautua beetasalpaajiin, mutta pitemmän päälle ammattimaisuus syntyy vasta harjoittelun kautta.
Kyllä kuule tosiasia on, että nainen saa olla vaikka minkälainen änkyttäjä, tuppisuu, mumisija, pälyilijä, jännittäjä tai pahvi tai muuten viestinnässään epäonnistuva, ja siitä huolimatta miehet iskevät kuin viimeistä päivää. Jos nainen mokaa, niin se on vain söpöä.
Öööh.. miten tuo haastattelija toimi väärin? Kuitenkin haastattelijan kuuluu myös antaa tilaa ihmiselle puhua loppuun. Heti kun haastattelija tajusi että hommasta ei nyt tule mitään niin hän kysyi uuden kysymyksen tai sanoi jotain muuta helpottaakseen haastateltavaa.
Taisi tässä nyt olla taas kyseessä mies joka etsimällä etsii syitä joilla voi perustella omaa omituista ja täysin peräkylistä repäistyä kantaansa. Valitettavasti aloittajan kannalta tämä pätkä ei ole kovin hyvä perustelu hänen kannalleen, vaan kertoo aivan toisen tarinan.
Kannattaa varmaan vähän paremmin pureutua aiheeseen jonka haluaa perustella. Hyvin huteraa, suorastaan naurettavaa. Eli etsipä nyt joku muu "todiste" väitteellesi.
Minä tyhmä olen luullut, että uutisiin mennään edustamaan/edistämään asiaa eikä iskemään tai olemaan iskettävänä.
Tarkoitin yleisesti. Sanoit jossain kommentissasi, että jos mies mokaa niin se on vain oikein ettei ole empatiaa. Että ei pidä ängetä julkisuuteen, jos ei osaa.
Ja minä vastaan siihen, että nainen voi mokata vaikka miten, ja se on vaan söpöä.
on kertakaikkiaan huono esiintymään ja selittämään asiasta sitä mitä hän tietää. Nimittäin minä en usko että hänen tietämyksensä rajoittuu siihen mitä hän tuossa sanoo(valtiotieteiden maisteri kun kuitenkin on), sillä hän ei tuossa sano juuri mitään muuta kuin itsestäänselvyyksiä ja tyhjänpäiväisiä lauseita.
Tuskin olet persujen kannattaja enkä minäkään heitä niin erityisemmin diggaa, mutta tässä blogissa on James Hirvisaarelta hyvä jornalismikritiikki. Myös monet tätä kirjoitusta koskevat kommentit ovat hyviä.
Se että nimenomaan maahanmuuttokriittisyyttä ei media sallisi on sitten oma lukunsa, ja siis Hirvisaaren itsensä tässä esille ottama teema. Itse näkisin ainakin tätä asiaa vielä paljon vakavampana ongelmana sen, että vain yhden totuuden talouspropakantaa sallitaan.
Esim. käytössämme oleva raha/pankki-järjestelmä finanssipolitikkoineen on sellainen jota ei mitenkään edes kyseenalaisteta, vaikka ei se todellakaan ole ainoa mahdollinen vaihtoehto. Tarkoitan siis tätä katteetonta bittirahaa, velkarahaa joka tyhjästä luodaan, ja jolle korkoa maksetaan, ja jonka määrää vielä paisutetaan tämän osttaisreservipankkitoiminnan kautta, ja sitä että politikot kattavat osan julkisen puolen törsäilyistään uudella velkarahalla(joka siis tyhjästä luodaan ja jolle korkoa maksetaan, ja josta inflaatiota seuraa) kun kantti ei kestä niin törkeästi verottaakkaan.
Tässä se kritiikki
http://jameshirvisaari.blogit.uusisuomi.fi/2010/04/18/tyhman-kansan-sivistamista/