Tapasin vuosi sitten miehen, olen 28 ja hän hieman vanhempi, olemme flirttailleet, viettäneet pari yötä (seksittömiä) yhdessä, mutta aina vain silloin kuin satumme tapaamaan. Olen joskus pyytänyt ulos, mutta silloin hän oli ulkomailla eikä koskaan itse palannut asiaan, joten annoin olla. Olemme kuitenkin sattumalta tavanneet muutaman kerran, ja sitten hän pyysi ulos drinkille, ja ilta päättyi tosi hyvään seksiin. Sitten taas ei mitään pariin kuukauteen. Minä voisin haluta enemmän, hän ilmeseti on tyytyväinen näin. Tämä on meidän jutun ydin...
Tavattiin taas, mutta emme harrastaneet seksiä koska minä en halunnut ja hän taisi hermostua siitä hieman. Vappuna hän kysyi suoraan haluanko harrastaa seksiä. Mietin asiaa. Minusta hän on kiinnostava tyyppi, meillä on hyvää seksiä, hän on mukava ja aikuisen oloinen, tietää mitä haluaa mikä on varmasti silmissäni hienoa exäni oltua niin epävarma (siitä on jo kaksi vuotta). Minä voisin siis kiinnostua tästä miehestä, oikeasti. Hänessä on hyvin paljon sitä, mitä mieheltä voisin haluta. En ole eksäni jälkeen kiinnostunut kenestäkään samalla tavalla, en ole tuntenut ketään kohtaan juuri mitään, kaikissa on paljon virheitä, mutta tässä miehessä ei.
En ole vielä täysin ihastunut, mutta tänä keväänä ajatukset ovat aina välillä menneet häneen. Kaikki muut tapaamani miehet eivät ole tuntuneet miltään, treffeillä on olut ihan tyhjä olo vaan, "ihan ok tyyppi" mutta en tunne mitään. Sitten tulee mieleen tämä yksi joka aina saa minut innostumaan... En tiedä estääkö hän siis minua ihastumaan toiseen, vai enkö vain ole löytänyt ketään "yhtä hyvää" tai parempaa.
Tämä on minulle dilemma. Harrastan mielelläni hänen kanssaan seksiä, jonkun kuukauden välein käymme ulkona, juttelemme ja pidämme hauskaa, ja päädymme sitten nukkumaan yhdessä tai harrastamaan seksiä. Minulla ei siis ole hyväksikäytetty olo, haluanhan itse sitä samaa ja hän kohtelee minua tosi hyvin, mietityttää vain, että tulenko ihastumaan kunnolla...? Kerroin tästä hänelle ja hän sanoi että älä ihastu, hän ei ehkä tunne minua kohtaan sellaista, mitä hän haluaisi tuntea kun kyseessä on suhde, että hän ei voi tietää mitä tästä tulee mutta hän ei tiedä haluaako hän ottaa selvää. Ymmärrän, mutta mutta...laitanko pelin sitten poikki, vai pidänkö hauskaa vaarana se, että ihastun ja itken hänen peräänsä sitten..? Pelkään, voiko tämä juttu estää minua tapaamasta sitä oikeaa, mutta toisaalta haluaisin sillä välin pitää hauskaa tämän kanssa. Ristiriitaista? En tiedä mitä tehdä.
Olisin kyllä hyvin onnellinen jos hän kiinnostuisi minusta oikeasti, eli tämähän osoittaa sen, että olisin valmis yrittämään suhdetta hänen kanssan jos hänkin vain haluaisi... Onko siis idioottimaista olla mukana täällaisessa jutussa..? Turvallisinta olisi tietysti lopettaa tämä koko touhu, mutta seksi on hyvää ja meillä on hauskaa, en haluaisi elää niin että kaikki kiva ja jännä jää pois koska otan aina varman päälle... Vai pitäisikö silti...?? En vielä itke hänen peräänsä tai ajattele häntä jatkuvasti, mutta who knows tapahtuuko se vielä, seksisuhde miehen kanssa joka voisi kiinnostaa oikeasti (eikä kukaan muu oikein ole 2 vuoden aikana tuntunut siltä) kuulostaa hieman vaaralliselta itsellenikin. Olisin hyvin kiitollinen jos joku kommentoisi jotain, onko vastaavanlaista kokemusta? Kaduttiko jälkeenpäin?
Tavattiin taas, mutta emme harrastaneet seksiä koska minä en halunnut ja hän taisi hermostua siitä hieman. Vappuna hän kysyi suoraan haluanko harrastaa seksiä. Mietin asiaa. Minusta hän on kiinnostava tyyppi, meillä on hyvää seksiä, hän on mukava ja aikuisen oloinen, tietää mitä haluaa mikä on varmasti silmissäni hienoa exäni oltua niin epävarma (siitä on jo kaksi vuotta). Minä voisin siis kiinnostua tästä miehestä, oikeasti. Hänessä on hyvin paljon sitä, mitä mieheltä voisin haluta. En ole eksäni jälkeen kiinnostunut kenestäkään samalla tavalla, en ole tuntenut ketään kohtaan juuri mitään, kaikissa on paljon virheitä, mutta tässä miehessä ei.
En ole vielä täysin ihastunut, mutta tänä keväänä ajatukset ovat aina välillä menneet häneen. Kaikki muut tapaamani miehet eivät ole tuntuneet miltään, treffeillä on olut ihan tyhjä olo vaan, "ihan ok tyyppi" mutta en tunne mitään. Sitten tulee mieleen tämä yksi joka aina saa minut innostumaan... En tiedä estääkö hän siis minua ihastumaan toiseen, vai enkö vain ole löytänyt ketään "yhtä hyvää" tai parempaa.
Tämä on minulle dilemma. Harrastan mielelläni hänen kanssaan seksiä, jonkun kuukauden välein käymme ulkona, juttelemme ja pidämme hauskaa, ja päädymme sitten nukkumaan yhdessä tai harrastamaan seksiä. Minulla ei siis ole hyväksikäytetty olo, haluanhan itse sitä samaa ja hän kohtelee minua tosi hyvin, mietityttää vain, että tulenko ihastumaan kunnolla...? Kerroin tästä hänelle ja hän sanoi että älä ihastu, hän ei ehkä tunne minua kohtaan sellaista, mitä hän haluaisi tuntea kun kyseessä on suhde, että hän ei voi tietää mitä tästä tulee mutta hän ei tiedä haluaako hän ottaa selvää. Ymmärrän, mutta mutta...laitanko pelin sitten poikki, vai pidänkö hauskaa vaarana se, että ihastun ja itken hänen peräänsä sitten..? Pelkään, voiko tämä juttu estää minua tapaamasta sitä oikeaa, mutta toisaalta haluaisin sillä välin pitää hauskaa tämän kanssa. Ristiriitaista? En tiedä mitä tehdä.
Olisin kyllä hyvin onnellinen jos hän kiinnostuisi minusta oikeasti, eli tämähän osoittaa sen, että olisin valmis yrittämään suhdetta hänen kanssan jos hänkin vain haluaisi... Onko siis idioottimaista olla mukana täällaisessa jutussa..? Turvallisinta olisi tietysti lopettaa tämä koko touhu, mutta seksi on hyvää ja meillä on hauskaa, en haluaisi elää niin että kaikki kiva ja jännä jää pois koska otan aina varman päälle... Vai pitäisikö silti...?? En vielä itke hänen peräänsä tai ajattele häntä jatkuvasti, mutta who knows tapahtuuko se vielä, seksisuhde miehen kanssa joka voisi kiinnostaa oikeasti (eikä kukaan muu oikein ole 2 vuoden aikana tuntunut siltä) kuulostaa hieman vaaralliselta itsellenikin. Olisin hyvin kiitollinen jos joku kommentoisi jotain, onko vastaavanlaista kokemusta? Kaduttiko jälkeenpäin?
Vastaukset 37
Vanhimmat
Mies ei tiedä pelaavansa venäläistä rulettia. Sun tyyppisen naisen kanssa ei nimittäin voi koskaan olla varma, milloin nakki napsahtaa. Vauvakuumeesi näkyy nimittäin todella selvästi riviesi välistä.
Että sulla on tuossa vaara tulla satutetuksi. Mies vaikuttaisi haluavan lähinnä seksiä, vapautensa säilyttäen eli ilman parisuhdetta. Jos ihastut ja rakastut ja mies ei halua kuin seksiä niin... Seksillä miestä ei parisuhteeseen saa ellei sitä muutenkin kiinnosta. Jos voit vain pitää välillä hauskaa ilman tunneongelmia niin ei sitten mitään ongelmaa.
sun vaan pitää olla rohkee ja katsoa juttu loppuun, muuten vaivaa sua loppuelämän.
että noin harvakseen tapaileva mies elää seksittömänä omissa oloissaan. Heh ei todellakaan. Sillä on vaimo tai vähintäänkin vakiohoito tai sitten todella useita naisia. Tuosta naikkosesta se ei ole kiinostunut kuin panemisen verran.
Naisille on aivan turha sanoa, että älä rakastu muhun. Ne vastaa että ei hätää, kyllä kavereita vaan... Paskat ne sitä osaa. Jossain vaiheessa on pakko pistää homma jäihin sitten kun eivät tosiaan osaa. Lempeämpää niin omalta kuin naisen kannalta.
yleensä pyydät naiselta seksiä, jos et ole tosissasi.
Onko niin vaikeaa olla vaan ilman ja haluta vasta sitten, kun huomaa löytäneensä sen jolle voi sanoa, että voitasko kattoa tuleeko tästä oikeesti jotain. Olis reilua kaikkia kohtaan, tulisi vähemmän näitä särkyneitä sydämiä ja aviottomia lapsia
on mainio nikki.
huomaavaisuudestasi
Olen ollut samantyyppisessä tilanteessa. Itse olisin halunnut enemmän, mutta tajusin jossakin vaiheessa että naista taisi kiinnostaa minussa vain seksi. Mun mietteet tästä: sä et voi muuttua muuksi kuin olet. Sä tulet haluamaan samoja asioita jatkossakin. Vaikka pidätkin yhteisestä ajastanne siinä muodossa kuin sitä on, tulet myös kaipaamaan muuta.
Sun ei tarvitse pistää tuota poikki, se päättyy kuitenkin. Haluatko sen aikaa nauttia vai piinaako tilanne sua liikaa, se on sun omassa harkinnassa. Turha siitäkään syyllistää itseään, että joskus ihminen kaipaa pelkkää seksiä ja on siitäkin tyytyväinen, niin mies kuin nainen.
Tyypillistä naisen logiikkaa.
Anna palaa vaan. Ihastut vääjäämättä, mutta sellaista elämä on.
Kiitos kommenteistanne. Minulla ei ole vauvakuumetta ollenkaan, en ikinä hankkisi lapsia ilman pysyvää varmaa parisuhdetta sen isään. Joskus ehkä haluan lapsia, kunhan on muut asiat kunnossa, tai sitten en ikinä halua lapsia, en tiedä vielä. Tärkein on se kumppanuus, se joku jonka kanssa elää elämän arkea. Viihdyn sinkkuna ihan hyvin, mutta olen valmis kohtaaman sen oikean myös, toivon niin tapahtuvan kohtapuolin. Mut faktaahan se on etten voi odottaa kymmenen vuotta ennen kuin alan miettiä aloille asettumista, parisuhdetta ja sitten lapsia. Ei ole hirmukiire mutta liikaa aikaa ei ehkä kannata haaskaa. En siis halua jäädä tällaiseen juttuun kiinni 5:ksi vuodeksi pitämään hauskaa, hauskaa olisi ehkä, mutta mieluummin olisi tietysti hauskaa sen oikean kanssa.. Mutta entäpä tämän kesän? Vaan onko sitten vaikeampaa tai helpompaa lopettaa tämä juttu...ehkä totean ettei tässä olekaan muuta kuin seksiä ja olen saanut hänestä kaiken mitä haluan ja voin. Tai sitten kiinnostun vain enemmän. En tiedä miten tulee käymään, mutta ennen kuin toinen tuntee samoin en voi rakastua ainakaan. Tietysti toinen voi silti pyöriä liikaa mielessä.
Mutta joo, pelkään sitäkin että tämä vaivaa sitten loppuelämän jotenkin, että aina ajattelee että mitä jos... Pitäisikö siis mennä loppuun asti, siihen että hän huutaa EI ei ei ei en edelleenkään halua suhteeseen, tai siihen että hän rakastuu toiseen..tai siihen 0,0001% mahdollisuuteen että hän kiinnostuu minusta. En ole ollut tällä tavalla kiinnostunut kuin ehkä parista ihmisestä elämäni aikana. Olen käynyt lukuisilla treffeillä ja moni pitää minua viehättävänä tyyppinä, mutta en itse innostu yrityksistä huolimatta, löydän vain liikaa virheitä ja ärsyttäviä asioita, en tunne mitään, en ihastu, mikä vaivaa minua... Nyt kun kerran tunne on miestä kohtaan pelkästään positiivinen, minulle tarjotaan ilmeisesti vain puolet paketista. Tartunko siihen, vai jatkanko yksin treffaillen taas ihmisiä, jotka eivät saa minussa aikaan mitään tunteita...
"Sun ei tarvitse pistää tuota poikki, se päättyy kuitenkin." SMitä siis tarkoitat? En vain halua pistää poikki... Enkä tiedä tarkalleen miksi haluan jatkaa, ihanko siksi että on hauskaa vai toivonko kuitenkin jossain sisälläni, että tästä voisi tulla jotain. En voisi edes seksiä harrastaa miehen kanssa josta en ole yhtään kiinnostunut, ei seksi sinänsä ole kivaa ellei toinen osapuoli ole kiihottava, ja kiihottavuus minulle on (osaksi) persoonallisuudessa. Ja koska nyt jo vertaan tapailemiani miehiä häneen, en tiedä onko enemmän haittaa siitä, että tapailen häntä vielä vähän.
"Ajattelet liikaa" Kuinka niin?
Miten sitten pääsen tästä koko jutusta eroon ja yli? Nyt tai sitten? Olen ihan ymmälläni, ei ole ollut yhtä kivaa kenenkään kanssa piiitkään aikaan. Ja sitten pitäisi heti heittää koko juttu pios. Tuntuu niin vaikealta, en tiedä kuunnellako järkeä vai tunteita, ja tietääkö järki mistä puhuu...? :D Luen mielelläni kommentteja, tähän pitäisi saada jotain tolkkua...
Et niin, et haluakaan pistää poikki, mutta silti mietit ja harkitset sitä vaihtoehtoa, koskapa kirjoitat: "Ymmärrän, mutta mutta...laitanko pelin sitten poikki, vai pidänkö hauskaa vaarana se, että ihastun ja itken hänen peräänsä sitten..?"
Tietysti se persoonallisuus tekee sen vetovoiman. Se on selvää, en käy kiistämään.
"Olen ihan ymmälläni, ei ole ollut yhtä kivaa kenenkään kanssa piiitkään aikaan."
Nauti siitä ajasta. Elämässä hienointa on juuri ne hetket...
Lasta ja silti harrastat seksiä ? Mikäs tollo sinä olet.
Vähän tuntuisi siltä että sun puolelta kyseessä oli kohtuullisen normaali seurustelunaloittelu tms. Mies taas puolestaan saa sitoumuksetonta seksiä silloin kun kerkiää, eli unelmatilanne monelle miehelle, eikä oikein usko että se tuosta mitenkään edes haluaa sitoutua.
Noh, aika sen näyttää mutta suuri vaara sulla särkeä sydän.
"Olisin onnellinen, jos..." Mua ei kiinnosta jossit. En ala syliksi. Älä tee sitä sinäkään!!
joku vakkarinainen, mahd. kaukosuhteessa, tai tunteita johonkin toiseen naiseen tms... sä tunnut olevan vaan varalla/paremman puutteessa.
Niin, tiedän kyllä ettei hän ole ihastunut, olen sitten varalla vai mitä, tiedän tilanteen. Sen verran avoimia jne ollaan etten usko hänen olevan kaukosuhteesa, mutta mistä tiedän ja oikeastaan sillähän ei ole paljon väliä, hän ei kuitenkaan ole minuun ihastunut, bottom line. Pidetään hauskaa aina välillä, ja hauskaa on ollut, pelkään nyt vaan että miten kauan voin tätä jatkaa, mihin tämä johtaa ja haluanko nähdä mihin tämä johtaa, vai onko parempi kärsiä nyt kuin myöhemmin...
Sepä se, en halua pistää poikki, samoin kuin tupakoitsija haluaa vielä vetää pari röökiä, vaikka tietää ettei se välttämättä tee itselle hyvää. Toisaalta tupakassa ei ole juurikaan hyviä puolia, elämän jännitys, seikkailu sekä seksi ja läheisyys on hienoja juttuja, viel jonkun kanssa joka on hyvä ihminen eikä pelkästään käytä hyväkseen, sillä vaikka tämä mies ei halua kuin seksiä se on mulle tietoinen valinta jos edelleen jatkan eikä hän yritäkään huijata tai olla välinpitämätön. En tiedä kärsinkö enemmän siitä, että pistän poikki, kaikkea kivaa jää kokemata (hänen kanssaan) ja mietin ehkä loppuelämän miten olisi käynyt ja mitä olisin kokenut jos olisin katsonut asiaa vähän pidemmälle. Vai kärsinkö enemmän siitä, että jatkan ja kiinnityn enemmän ja tunnen itseni jätetyksi sitten kun tunteeni mahdollisesti ovat paljon vahvemmat mutta toinen ei tunne samoin, ja kestää kauan päästä siitä yli ja ihastua uuteen mieheen taas. En tiedä kumpi on parempi vaihtoehto nyt/loppupeleissä..!
En kyllä uskonut tämän olevan mikään seurustelun alku, minulle on ollut aika selvää alusta asti ettei hän ole ihastunut, enkä minä ihan alkuun ollutkaan mitenkään, oli ihan hauskaa mutta ajattelin sen olevan yhden illan hulluttelua (emme siis harrastaneet seksiä silloin). Vasta myöhemmin olen itse alkanut huomata että pidän hänestä myös ihmisenä, mutta edelleen ei ole mikään yllätys ettei kyseessä ole suhde vaan tällaista säätöä. Hän kohtelee minua hyvin ja arvostaa minua jne, ja olemmekin nyt avoimesti puhuneet tästä että meillä synkkaa fyysisesti mutta hänellä ei ole sellaisia tunteita mitä haluaisi suhteessa olevan. Olemme tavanneet ehkä ehkä 1-5 kuukauden välein, eli ei myöskään mitään vakiopanoa sinällään mielestäni... En tiedä, ei ole kokemusta vastaavanlaisesta, ilmeisesti tulen kärsimään tästä joka tapauksessa, eri tavalla vain riippuen jatkanko vai pistänkö heti poikki, miten sitten valita kumpi on parempi vaihtoehto...
Niin kauan aikaa ennen kuin mies tekee päätöksensä (lähinnä lopettaa teidän jutun, TAI jos kiinnostus herääkin) sinun suhteesi, tulet kuluttamaan itseäsi tuossa jutussanne. Vaikka seksi yms. olisi miten hyvää, en usko että tulet sisimmässäsi saamaan sitä täyttymystä, mitä kuitenkin haluat voidaksesi aidosti nauttia asiasta/miehestä/teistä.
Ellet sitten tee helppoja, ja katkaise välejä mieheen. Kuitenkin, mikäli katkaiset välit, mikä tavallaan on se helpoin ja itseäsi eniten suojelevin vaihtoehto, luulenpa siinä käyvän siten, että tulet harmittelemaan tulevaisuudessa ajatuksella "teinkö sittenkään oikein ja olisiko pitänyt sittenkin vielä antaa aikaa". Juju onkin kai siinä, että mikäli noin toimii, syiden sille, miksi ei haluaisi jatkaa, tulisi olla niin "selkeät" että se auttaisi asiassa.
Ehkä sinulla juju olisi se, ettei mies tunne sinua kohtaan mitään sellaista mitä Jonkin Enemmän tähden tulisi tuntea? Voit miettiä sitäkin, että kulutatko itseäsi mieluummin olemalla tekemisissä miehen kanssa kun kuitenkin olet hänestä Siinä Mielessä kiinnostunut, jollain tapaa, vai olisiko parempi ottaa etäisyyttä ja katsoa, mitä aika tuo mukanaan. Noin toimien on se riski olemassa, että jätkä jää silti vonkaamaan ja annat hänelle, mutta etenkin itsellesi ja haluillesi periksi, saadaksesi olla hänen kanssaan.
Että niin. Varmin tapa minusta taitaa olla se, että kokeilet nauttia siitä, mitä nyt saat, ja katsot mitä aika tuo tullessaan. Noin toimien laitat itsesi likoon sen sijaan että skippaisit koko homman sen tähden, että välttyisit mahdollisilta sydänsuruilta - niitähän voi olla tulossa muutenkin vaikka suhteeseen päätyisittekin.
Siis onhan sekin mahdollista, että vaikka pysyttelisit tilanteessa mukana nähdäksesi mitä jutustanne seuraa, niin eihän sinun välttämättä sitä miehen päätöstä tarvitse odotella, koska paremman tuntemisen kautta voit huomata ettei mies sinua niin kiinnostakaan.
Meillä on varmaan ollut sama mies :D Ja luultavasti hän kohta kaipaa enemmän seksiä sulta,koska minä lähin jo meneen siitä "suhteesta" :D Tänä kesänä katson aivan uusin silmin vastaantulevia komistuksia.Arvostan itseäni sen verran,että en aio olla kenenkään "käytettävissä",silloin kun häntä huvittaa.Ja toisekseen,luuletko sinä tosiaan,että olet ainut nainen hänelle...? Kannattais ehkä sanoa suorat sanat tollaselle pellelle,joka on niin mielin kielin kun tulee sun luo,mutta tekee kuule ihan samaa muillekkin naisille! Joku päivä hän on vaan säälittävä,itsekäs vanha paska,jota ei enään kukaan edes halua rakastaa.
Ap. on ilmeisesti jäänyt pahasti perinteellisen pelimiehen koukkuun. Sydäntä älä tuollaiselle roistolle ikinä anna. Anna hänen mennä menojaan.
Musta mies ei suoranaisesti ole pleijeri jos kertoo asiat suoraan. Jos lekikkisi että kyllä mä sua rakastan tai ainakin kohta varmaan rakastan, sitten on pleijeri. Mutta jos rehellisesti sanoo etten tunne sua kohtaan niin kuin tyttöystävän kohdalla haluaisin, mutta jos sinuakin kiinnostaa tällainen juttu niin mikäs siinä, se ei ole mikään pahimman luokan pleijeri vaan mies jolla on halunsa kuten meillä naisillakin. Se, ettei se ole mukavaa jos itse ehkä tuntee enemmän on toinen juttu, mutta ei se tee ihmisestä pleijeriä että harrastaa seksiä toisen kanssa jota ei meinaa viedä heti vihille.
lukea asioihin ilmeisen suht realistisesti suhtautuvan naisen mietteitä. Huomautit samasta asiasta mistä teki itsekin mieli huomauttaa parin aiemman vastauksen johdosta, mutta maltoinpa pitää näppikseni kurissa. Eihän mies pelaile mihinkään suuntaan. Voiko asioita tuon reilummin enää sanoa? Ei. Toki mielellään jotkut naiset sälyttävät tuollaisissakin tilanteissa vastuuta miehelle, koska miehen tulisi Miehenä tajuta olla panematta sitä naista, joka kenties jotain enempääkin olisi vailla.
etten tajua (tajuan joo, mutta asiaan liittyvää puusilmäisyyttä en) muutamia itkuja tyyliin "sillä on muitakin naisia, oot vain varalla tai ainakin yksi muiden joukossa", koska minä ainakin voisin saamani mielikuvan johdosta (en mene vannomaan että seksi olisi loistavaa, ainakaan heti, riippuu mihin nainen aiemmin tottunut) olevani kyseisen miehen kaltainen eikä minulla ainakaan todennäköisesti olisi muita virityksiä meneillään.
Olen aivan täysin samaa mieltä, ei hän ole pleijeri, sitä juuri sanoin, hän kohtelee minua hyvin ja tiedän missä mennään. On hänellä sitten muita tai ei se ei sinänsä vaikuta asiaan mun puolesta, tiedän jo missä mennään. (Mutta tosiaan, en usko että hänellä on monta muuta, en vain usko.) Siksi just on vaikeaa pistää poikki, kusipäälle voisi sanoa haista jotain ja lähteä, mukavalla miehelle ei halua, vaan haluaa jatkaa....vaikka se ei ehkä pidemmän päälle ole hyvä idea...
Kiitos kommenteista. Paljon fiksuja ajatuksia, seim sulta dayum, olen paljolti samaa mieltä. Ajattelin ehkä katsoa vielä vähän... Uskon, että mahdollisuus että hän muuttaa mielensä on harvinaisen pieni. Ja haluanko sitten olla suhteessa jonkun kanssa joka ensin sanoo ei en tunne sinua kohtaan sitä mitä haluan. Pystyisikö ikinä luottamaan sen tunteisiin sitten? Ja mitä jos aikaa vain menee ja tuhlaan nuoruuteni häneen sen sijaan että pystyn unohtamaan hänet ja rakastumaan toiseen.. Jos perheen vielä joskus haluan en voi tuhlata nuoruuteni.. Kamalaa, että "jo" pitää ajatella noin. Haluan haluan haluan hänet elämääni, haluan kahvitella hänen kanssaan ja nauttia läheisyydestä, vihdoin kun tunnen vetoa johonkinmieheen. Mutta mistä tiedän teenkö vain hallaa itselleni... Kyllä tuntuu pahalta :( En ole vielä päättänyt miten teen.
Sehän tässä välillä niin vituttaakin.
Vähän tulee nyt toistoa, mutta ellet ole tapaseurustelija, niin tulet melko luultavasti vain tuhlaamaan sitä nuoruuttasi häneen. On olemassa vaihtoehto, että miehen tunteet syvenisikin "sitten joskus", mutta käykö noin?
Tai no, en tiedä sinusta, mutta itselleni ainakin tuntuisi tuottavan vaikeuksia olla "vakavammin" kiinnostunut useammasta kuin yhdestä ihmisestä samaan aikaan. Siksi itse mielelläni teen/tekisin niin, että katson yhden naisen kerrallaan mitä siitä tulee. Eli annan tilanteelle mielestäni tarpeeksi aikaa, ja jos/kun näyttää siltä ettei siitä mitään tule/naisesta ei ota selvää/häntä ei kiinnosta/hänellä ei ole tarjottavana sitä, mitä haluaisin, niin on oikeastaan harvinaisen helppo jatkaa eteenpäin.
Kyllä, ottaahan se jonkun aikaa että saa tilanteen nollattua ja osaa ja HALUAA puhtaalta pöydältä taasen katsella tulevaisuuteen, ja vaikka pieni "mitä jos" jääkin/jäisikin kaihertamaan mielensopukoihin, niin on se silti helppoa. Tulevaisuudestahan ei osaa kukaan sanoa, mutta itse ainakin jos jäisin roikkumaan (en kyllä oikein ymmärrä miten tämä edes voisi tapahtua, koska mieleistä vastakaikua pitää olla) johonkin naiseen, jolla ei ole sitä annettavana mitä haluan, pitäisi itseäni kohtuu typeränä, ja se myöskin nimenomaan estäisi "avoimin mielin olemisen" muiden ihmisten suhteen.
Elämässä vaan pitää uskaltaa tehdä niitä päätöksiä eikä jäädä nyhjäämään etenkään silloin, jos tilanteella/asialla/ihmissuhteella ei ole itselle annettavana sitä, mitä siltä toivoisi. Roikkuminen etenkin menneessä on pelkuruutta ja omasta elämästä vastuunottamisen välttelyä.
Siinähän sulle haastetta. Miksi et harrastaisi seksiä ja nauttisi tästä kaverista jos kerran hänestä tykkäät? Nauti joka hetkestä. Sehän on hienoa. Kaikista tarkeintä on löytää joku ihminen josta itse tykkää ihan oikeasti. Tyhmää on olla sellaisen kanssa josta ei tykkää. Ajattele että plussaa on kaikki vastakaiku ja mitään ei ole menettetävää jos jatkat. Jos et niin menetät ne mukavat hetket hänen kanssaan mitä nytkin olet saanut viettää. Kaikki ei saa sitäkään. Monet ihmiset ei löydä ketään josta tykkäisi. Jotkut onnekkaat tykkäävät ja heistäkin tykätään mutta se on harvinaista. Jossakin vaiheessa jomman kumman tykkääminen osoittautuukin vain läheisriippuvaisuudeksi tai tavaksi olla vaan yhdessä kun ei ole muutakaan.
He elävät siitä että joku tykkää heistä mut se ei ole ollenkaan niin hienoa kuin se kun tykkää itse jostain.
Minä seukkasin aikoinani yhden mukavan miehen kanssa josta en tykännyt tuolla tavoin ja mies taas palvoi maata jalkojeni alla.Hän oli hieno mies kun tykkäsi minusta mutta minulle olisi ollut tärkeämpää se että olisin itse tykännyt hänestä tai edes halunnut häntä seksuuaalisesti. Ei mennyt niin ja lopetin suhteen. Tuolla sun kumppanillasi on ihan sama vaihtoehto sinun kanssasi mutta ilmeisesti hän tuntee halua sinua kohtaan? Vau.
Sitten myöhemmin minäkin tapasin mihen johon annoin itselleni luvan rakastua halusi hän sitä tai ei, ja tapailtiin toisiamme vuoden pari. En odottanut silti yhtään mitään häneltä. Rakastin vain ja se oli hieno tunne. Minulla kävi tuuri ja hän myös antoi vastarakkautta. Ollaan tapailtu jo viisi vuotta.
Katso mitä tulee. Ota se vastaan mitä hän antaa ja rakasta täydellä sydämellä. Ehkä hän myös antaa itselleen luvan rakastua sinuun myöhemmin ajan kanssa kun huomaa että sinä rakastat häntä epätäydellisenäkin??? Kuka tietää rakastatko mutta...ota selvää...tärkeintä on se mitä sinä nyt tunnet ja haluat...tee niin.
Kiitos hienosta kirjoituksesta. Minulla on ihan samanlainen kokemus miehestä joka palvoi minua mutta itse en tuntenut sellaista mitä halusin, ja jätin hänet... Tunsin kyllä alussa mutta sitten se tunne hiipui eikä jäljelle jäänyt juuri mitään. Oli kamalaa repiä suhteemme auki, mutta minun oli tehävä se. Luulisin ainakin. Ehkä minun pitäisi siis ymmärtää tätä miestä, mutta en silti pysty ymmärtämään. Tavallaan kirjoituksesihan on täysin totta, on hienoa edes pitää jostakin ihmisestä, ja sada seksiä ja läheisyyttä. Mutta onko minun tyydyttävä sellaiseen elämään......? Missä jatkuvasti toivon hänen muuttuvan. En silti pystyisi unohtaman kaiken muun, mitä elämältä toivoisin... On myös hienoa, ettei ole sairas tai pyörätuolissa... Ja että elää Suomessa eikä Afghanistanissa... Mutta eikö silti saa toivoa sitä jotain enemmän? TYöpaikkaa, hyvää oloa, asuntoa... Parisuhdehan ei ole mikään mahdottomuus, luulisin?
Miten sitten pystyit vain rakastamaan vaikka toinen ei rakastanut takaisin? Minkä ikäinen olit silloin? Teninä olisin ehkä voinut tehdä saman, mutta nyt... Kunpa voisin, mutta uskon, että olisin vain yhtä masentunut kuin nyt siitä, ettei hän minua halua oikeasti. Uneksisin vain oikeasta suhteesta, matkoista, yhteisestä arjesta, suunnitelmista... Sitä en koskaan saisi. Kirjoituksesi kuulostaa niin utopiselta, miten minä pystyisin siihen....
En edes tiedä millä tavalla hänestä tykkään. Ainakin niin, ettei hän ärsytä tai keksisin virheitä hänessä koko ajan. En keksi. Nautin hänen kosketuksestaan ja äänestään. En tiedä rakastaisinko sitten joskus... Mitä se on, millaista se on? Mistä tiedän edes onko tämä vain himoa...joka häviäisi kuitenkin puolen vuoden päästä kuten viime suhteessa? Minulle ei tule tuommoisia "vau että ollaan samanlaisia, tai että tuo ymmärtää minua täydellisesti" hänen seurassaan. On ihan kivaa, mutta lähinnä rakastan sitä läheisyyttä, hänen rauhallisuutta ja itsevarmuutta, ja tietysti sitä ettei mikään hänessä ärsytä, kuten kaikissa muissa tapamaissani miehissä. Sitäkö se rakkaus sitten on...?
Kunpa tietäisin, onko minun vain tyydyttävä tällaiseen ratkaisuun, tapailuun parin kuukauden välein.. Ei lapsia tai perhettä, ei mitään sellaista, seksiä vain aina välillä. Vaikka en halua pistää poikki, ihmettelen miten kestäisin tuon, miten mielenterveys jaksaisi. Miten onnistuit rakastamaan vain, saamatta mitään vastaavaa takaisin....?
että ajattelet liikaa. Mietit miten voisi olla parempi ja entä jos..ja että haluat sitä ja tätä.??? Unohda ne haaveilut muka oikeasta suhteesta? Hei kuka sanoo mikä on oikea auhde? Siinä päätät nyt että se on just sitä mitä se nyt on. Sinä päätät että tämä mies on just hyvä tuollaisena tänään ja katsot avoimin mielin mitä huominen tuo tullessaan. Ihminen muuttuu ja kasvaa ihan koko ajan kun antaa sen tapahtua.
Oikeasti sinä päätät itse oletko onnellinen tästä hetkestä vai et. Mietit nyt jo seuraavaa mitä ei nyt ole olemassa mutta mikä on ihan yhtä paljon mahdollista kuin ettei se ole mahdollista. Fifty fifty aina.
Nekin jotka nyt elää sitä muka oikeaa suhdetta ja arkea miettii kuinka ihanaa olisi kun olisi joku vain rakastaja jonka kanssa arkea ei olisi , sillä arki on tunnetusti paras romantiikan tappaja.
Himot kuolee siihen arkeen hyvin nopeasti jos niitä edes olikaan.
Arjesta on paljon kokemuksia monilla ja siitä mitä se tuo tullessaan.
YLIARVOSTETTUA. Joo ja sitten kun elät sitä arkea tuon miehen kanssa haluat jotain muuta.
Älä odota mitään niin et voi pettyä. Luota aina niin elämä on mukavaa.
Kun epäilys hiipii mieleesi aja se pois.
Yhteiset matkat on sinulle ihan yhtä paljon mahdollisia kuin jollekkin toisellekkin joka nyt sitten elää muka jotenkin paremmassa suhteessa. SINUN MIELESTÄSI. Huom!
Ymmärrä että kaikki on vain harhaa ja omassa mielessäsi luotua kuvitelmaa.
Älä ajattele että joudut tyytymään johonkin vähään vaan ajattele kuinka paljon saat.
Kun opit sen niin hitto kun jonkun toisen vähän tuntuukin sinulle tosi paljolta. Osaat nauttia saman verran pienestä asiasta kun joku joka ei osaa nauttia edes vaikka edessä olisi ihan kaikki.
Aina, ihan aina voisi olla huonommin.
Älä pähkäile mitä tunnet vaan tunne se.
p.s olin 38 vuotias kun oivalsin tuon rakastamisen taidon odottamatta itselleni mitään.
Siihen asti päätehtäväni oli yrittää muokata kaikista miehistäni mieleisiä ja sitten ihmetellä miksi en tykkääkkään heistä sitten. Olen vain päättänyt tykätä.
"Siinähän sulle haastetta. Miksi et harrastaisi seksiä ja nauttisi tästä kaverista jos kerran hänestä tykkäät? Nauti joka hetkestä. Sehän on hienoa. "
ihan hyvä neuvo, jos AP:lla olis 10v vähemmän ikää. Ikää on kuitenkin 28 ja jos hällä on oikeasti haaveissa perustaa perhe, tämä mies ei voi kuulua siihen yhtälöön. Eli ongelmaksi tulee ajan loppuminen, tämän miehen kanssa vierähtää varmasti useampi vuosi, jso yt ei seksisuhteessa niin ainakin suhteen jälkeen tunnemylläkässä.
eli AP:n todellisena vaarana on käyttää hänen "viimeiset parhaat vuodet" saavuttamattomaan, mutta ah niin ihanaan, mieheen. mitä jos ja kun tämän miehen kanssa ei tule sitä suhdetta ja ikää onkin jo 33? mitä sitten? jostain pitäisi löytää vuodessa se uusi hyvä mies, seukkailla ainakin pari vuotta että näkee voiko perustaa perhettä. kun projekti saadaan siihen psiteeseen että voi alkaa hankkimaan lapsia, ikää voikin olla jo lähemmäs 40. tai sitten jää musta pekka käteen, eli sopivaa miestä ei löydy kun kaikki ovat jo varattuja.
kaikki riippuu siis siitä mitä AP haluaa. jos hän oikeasti haluaa parisuhteen, ydinperheen ja omia lapsia, niin kannattaa harkita kahteen kertaan. niin kauan kun hän heiluu tuon miehen kanssa, hän ei varmaan oikein pysty ihastumaan samalla tavalla muihin miehiin.
"Ehkä hän myös antaa itselleen luvan rakastua sinuun myöhemmin ajan kanssa"
tuo on ihan puhdasta toiveajattelua, sillä miehet eivät ole tuollaisia. ota ne vaaleanpunaiset romantiikkakakkulat pois silmiltä.
kylläs mies tietää heti haluaako suhteeseen vai ei. tämä ei halua.
Olen itse viettänyt pitkän ja hartaan sinkkuelämän aikoinaan. Veivannut suhteita ja ihmetellyt miehiä sinkkukavereideni kanssa yökaudet punaviinilasin ääressä. Juuri tuohon samaan tyyliin kuin sinäkin ap kirjoitat: "no mutta jos se sitten kuitenkin" ja "varmaan pitää katsoa tämä juttu loppuun" jne.jne. Ja kaiken tarkoituksena saada pönkitystä kavereilta, että "joo, kyllä kannattaa, kyllä se ajan myötä huomaa kuinka ihana nainen olet". Ethän sinäkään tältä palstalta oikeasti neuvoa kysy - olet ihastunut head over heels ja tuskailet ja pyörität siksi ajatusrulettia. Ja haluat selkeästi parisuhteen, etkä vain seksiä - muutenhan et asiaa edes pohtisi.
Enkä ole törmännyt vielä yhteenkään mieheen, joka kuvailemasi tilanteen jälkeen yhtäkkiä olisi "kiinnostunut" tai "antanut itselleen luvan rakastua". En yhteenkään.
Sinun kannattaisi sen sijaan miettiä, miksi roikut miehessä, jota et voi saada. Miksi juuri hän on niin täydellinen, ja muut tylsiä? Yleensä nimittäin naiset, jotka ihastuvat varattuihin tai saavuttamattomiin miehiin ovat itse alitajuisesti sitoutumiskammoisia tai eivät yksinkertaisesti arvosta itseään tarpeeksi.
Ja puhun siis kokemuksesta. Vaati todella monta vuotta ja monta itkua, monta "haluan vaan tapailla"-miestä, ennenkuin tajusin sen. Hyvää kannattaa vaatia - olethan itsekin hyvä. Ja kun mies on oikeasti kiinnostunut ja valmis suhteeseen, TIEDÄT SEN KYLLÄ. Silloin ei tarvitse tällä palstalla sitä arvuutella.
Ja ps. Olen matkustanut, harrastunut ja tehnyt paljon yksin. Kaksin on kivempaa!!!
Tottakai, haluan perheen jossain vaiheessa siksihän tämä onkin pieni pulma, aikaa ei ole enää loputtomiin. Enkä sanoisi olevani head over heels, pidän hänestä, haluaisin yrittää jotain vakavaa, mutta näenhän ettei hän halua sitä. En uskottele itselleni että hän muuttaisi mielensä, en sitä usko, vaikka se tietysti olisi kivaa. En kysykään täältä luuletteko että hän rakastaa minua :D MIetin nimenomaan ääneen kestänkö jatkaa, haluanko jatkaa, jäänkö plussalle hyvästä seksistä vai miinunkselle kuitenkin lopulta koska mietin asiaa liikaa eikä seksi riitä. En tiedä. Siksi kirjoittelen täällä.
En tiedä olisinko sitoutumiskammoinen, en usko, olen ollut suhteessa. Olen kylläkin iheman kranttu miesten suhteen, en ihastu usein. Enkä aina ihastu varattuihin tms. Aina vain tykkäämiset ei mene yhteen, siksi olen sinkku... En halua tyytyä mihinkään huonoon tylsään mieheen. En todellakaan haluaisi, haluaisin tuntea että tämä on hyvä mies, tämän minä haluan. En halua pakottaa itseni treffeille miesten kanssa, jotka eivät kiinnosta alun perin juurikaan, ahdistaa vain...kuitenkin teen sen koska en halua olla liian kranttu. Ja sitten on tällainen tyyppi jonka kanssa menisin milloin tahansa treffeille. En oikein tiedä mikä hänessä on. Ehkä vain himoa, ja se että hän on ihan peruskiva tyyppi j a kohtelee minua hienosti. Eipä kuulosta paljolta, mutta toisaalta meillä on yhteiset harrastukset, koulutus, työhaaveet jne. En osaa sanoa mikä siinä on, mutta niinhän se on, jos jostain pitää siitä vain pitää. En minä rakastunut ole tms, mutta uskon, että voisin häneen rakastua jos vain saisin...
Ongelma on juuri se, että aika loppuu jos vielä pelleilen ympäri monta vuotta. Ehkä vietän vielä yhden villin kesän tämän miehen kanssa ja sitten siirryn eteenpäin. Tai jotain. Jos sitten pystyn.. Kunpa tietäisin, että se hyvä mies on minulle siellä jossain, että tapaan hänet vielä kohtapuolin. Jos kuitenkin jään 10:ksi vuodeksi yksin enkä voi saada sitten enää lapsia niin sittenpä pitäisin mielelläni hauskaa NYT sen sijaan että alan elää selibaatissa nyt jo :D Kamalaa... Mutta toisaalta ihan totta. Suhteenhan minä haluaisin joskus ennen kuin lapsentekovuodet ovat ohi, mutta ei mitään kiirettä lasten hankiimisessa, ja hauskaakin voisin pitää, jos tietäisin että asiat järjestyvät vielä jonain päivänä. sitä vain en voi tietää.
Mä olen aina vetänyt rajan seksiin. Jos olen saanut olla kaveri rakastamani miehen kanssa, niin olen ollut siihen tyytyväinen tuskankin uhalla, mutta seksiin en ole suostunut, koska siinä vain antaa liikaa itsestään ja on ihan varmaa, ettei se pääty hyvin. Sitä paitsi, kohteli mies sinua miten hyvin tahansa, olet kuitenkin hänelle vain pillu. Jonain päivänä olet katkera, että tuhlasit aikaasi häneen.
Mies ei halua sinulta vain pillua mielestäsi.Mutta ottaa kuitenkin vain pillua..
Homman jonka pelimies(yleensäkin naistenmiehet) osaa on se että:saada nainen tulemaan haluamiinsa johtopäätöksiin puhumatta tai todistamatta juurikaan mitään.Eli nainen aivoissaan elää siinä haavemaailmassa ja kuvittelee "menettävänsä" miehen jos ei avaa jalkojaan.
Missä vaiheessa olen sanonut ettei hän mielestäni halua vain pillua?