Itse olen jo toista avioliittoa lopettelemassa, en ilolla, mutta ei kyllä tunnu enää yhtä pahalta kuin ensimmäinen pesäero. Ex-vaimo oli sosiaalinen hirviö ja liitto solmittu sukulaisten paineesta, mutta nykyinen on jo muistuttanut enemmän haluaamaani rakkaus- ja seksiliittoa. Liitto kuitenkin solmittiin vaimoni tahdosta ja nyt se puretaan omastani.
Olenkin omaksunut periaatteen, ettei avioliitolla olekaan niin merkitystä. Kunhan vain miellytän toista, koska hänkin miellyttää minua. Vaihtokauppaa ikäänkuin. Se vaan tuntuu naisille olevan vieläkin niin tärkeää saada se sormus ja näennäinen pysyvyyden tunne. Samalla tavalla nekin kuitenkin meihin kyllästyy ja täytyy itsekin myöntää, että muutaman ensi vuoden jälkeen sitä alkaa kummasti viihtyä työmatkoilla ja vilkuilla toisten hameiden perään.
Avioliiton ongelmana tuntuukin olevan sen merkityksettömyys. Kumppaniehdokkaita on loputtomasti ja kuka sitä haluaa loppuelämäksi yhteen sitoutuakaan ja vaikka haluaisikin voihan sen tehdä ilman mitään papin aamenta tai maistraatissa pyörähtämistä. Turhaa itkua tuntuu vain tulevan, kun täytyy taas kaikki turhanpäiväiset valat purkaa ja ympäröiville ihmisillekin selitellä, että miten taas pääsi käymään näin ja kuuntelemaan tyhjänpäiväisiä rohkaisuja siitä, miten ensi kerralla "onnistaa" tai vastaavaa potaskaa.
Olenkin omaksunut periaatteen, ettei avioliitolla olekaan niin merkitystä. Kunhan vain miellytän toista, koska hänkin miellyttää minua. Vaihtokauppaa ikäänkuin. Se vaan tuntuu naisille olevan vieläkin niin tärkeää saada se sormus ja näennäinen pysyvyyden tunne. Samalla tavalla nekin kuitenkin meihin kyllästyy ja täytyy itsekin myöntää, että muutaman ensi vuoden jälkeen sitä alkaa kummasti viihtyä työmatkoilla ja vilkuilla toisten hameiden perään.
Avioliiton ongelmana tuntuukin olevan sen merkityksettömyys. Kumppaniehdokkaita on loputtomasti ja kuka sitä haluaa loppuelämäksi yhteen sitoutuakaan ja vaikka haluaisikin voihan sen tehdä ilman mitään papin aamenta tai maistraatissa pyörähtämistä. Turhaa itkua tuntuu vain tulevan, kun täytyy taas kaikki turhanpäiväiset valat purkaa ja ympäröiville ihmisillekin selitellä, että miten taas pääsi käymään näin ja kuuntelemaan tyhjänpäiväisiä rohkaisuja siitä, miten ensi kerralla "onnistaa" tai vastaavaa potaskaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei !
Olen kanssasi samaa mieltä. Olen itse eronnut ja todennut, että ei se sormus sormessa tosiaankaan ole se suhteen perusta. Itse olen sinkku tällähetkellä ja jos joskus vielä seurustelen jonkun miehen kanssa, niin avioliitto on kyllä aika kaukainen juttu. Kyllä sitä voi sitoutua toiseen ilman sitä papin aamentakin.
Tuollahan asiasta käytiin kiivasta keskustelua ... siis avio- / avoliiton puolista (miksi, ja miksi ei ....)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000002986106