poikaystäväni on tällä hetkellä armeijassa ja seurustelumme tuntuu hiipuneen miltei ystävyydeksi. hän sanoo yhtäkkiä rakkauden osoituksien sijaan seurani ahdistavan häntä ja että hän ei tiedä miksi tuntee niin ja että jokin ei tässä kaikessa vain tunnu hyvältä. kertoi myös, että hänestä tuntuu ettei osaisi seurustella.
ollemme seurustelleet pian 4 kk ja minulle on kerrankin tunne, että hänen kanssaan haluaisin viettää lopun elämäni. olemme kumpikin parikymppisiä ja asumme toistaiseksi eri paikkakunnilla, joten näemme yleensä vain viikonloppuisin, kun hän on armeijasta lomalla.
olen yrittänyt saada häntä puhumaan minulle noista tunteistaan ja vastaukseksi saan, että puhuisi, jos itsekin tietäisi. lopulta tämän kuun alussa päätettiin hylätä kaikki hellyyssanat ja hellyydenosoitukset nyt ainakin toistaikseksi ja antaa toisillemme aikaa. varsinkin siis hänelle. minä sitä en juuri tarvitsisi...
kertokaapa jos vielä jotenkin voisimme pelastaa suhteemme, tai jos jollain on vastaavia kokemuksia.
ollemme seurustelleet pian 4 kk ja minulle on kerrankin tunne, että hänen kanssaan haluaisin viettää lopun elämäni. olemme kumpikin parikymppisiä ja asumme toistaiseksi eri paikkakunnilla, joten näemme yleensä vain viikonloppuisin, kun hän on armeijasta lomalla.
olen yrittänyt saada häntä puhumaan minulle noista tunteistaan ja vastaukseksi saan, että puhuisi, jos itsekin tietäisi. lopulta tämän kuun alussa päätettiin hylätä kaikki hellyyssanat ja hellyydenosoitukset nyt ainakin toistaikseksi ja antaa toisillemme aikaa. varsinkin siis hänelle. minä sitä en juuri tarvitsisi...
kertokaapa jos vielä jotenkin voisimme pelastaa suhteemme, tai jos jollain on vastaavia kokemuksia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Armeijalla on se hyvä puoli että tilastojen mukaan lähes 80% suhteista menee intin aikana poikki tai heti sen jälkeen. Minulla omakohtaista kokemusta. Mutta se hiipu silloin molempien puolelta.
Jos sanoisit kullallesi että mä luulen että me tarvitaan nyt hieman etäisyyttä. Soittele jos joskus tuntuu siltä. Ootte kuitenkin seurustellu niin vähän aikaa että ei kannata takertuu jos toista ahdistaa. Jos toinen ei ole valmis niin anna mennä. On välillä vaikee päästää irti mutta toi meno vie sulta järjen kun saat välittää mutta et täysillä. Kyllä se palaa sun luo jos välittää. Jos ei palaa, tiedät tehneen ainakin oikein.
Mun exä alko sanoo silloin kun me oltiin tultu tiemme päähän että ei tunnu hyvältä ja kertois jos osais. Joskus ne ei vaan osaa sanoo näkemiin vaik haluis. Silloin pitää meidän naisten osata päästää irti
ei ihme että poika on hämmentynyt, armeijassa olo on kuitenkin niin kaukana siviilielämästä että kyllä siinä suurin osa ihmisistä on ihmeissään kun pitäisi ne kaksi yhdistää.
Olen samaa mieltä kuin Marika, älä missään nimessä ala häntä ahdistelemaan seurustelu- ja tunne-kysymyksillä, vaan anna hänelle aikaa ja rauhaa. Toki tee selväksi kuinkä tärkeä hän on sinulle, ja kerro suoraan mitkä ovat omat tunteesi häntä kohtaan. Älä vaadi häneltä nyt mitään. Hän kyllä palaa luoksesi jos niin on tarkoitettu.
Yritä sen sijaan täyttää elämäsi muulla ohjelmalla: ystävät, harrastukset ja perhe, opiskelu, työ, vapaaehtoistoiminta jne. Eihän se tietty ole samaa kuin että saa rakkautta, mutta välillä niinkin päin. Sitten se suhdekin taas tuntuu entistä makoisammalta kun on välillä elänyt ilman sitä (joko saman pojan tai jonkun muun knassa).