Olen soittanut pianoa kohta yhdeksän vuotta ja pienissä konserteissa olen joutunut soittamaan -tietenkin-. Mutta poden yhä hirveää esiintymiskammoa.. :D Ajatuksissa pyörii vain "mitä jos en onnistukaan?" "Mitä jos tulee virheitä?" "Mitäköhän muut nyt ajattelee?" haluaisin päästä noista ajatuksista eroon, ja silloin soittaminenkin tuntuisi varmaan mukavemmalta.. Onko teillä ideoita miten päästä ajatuksista eroon :D ja mitä te ajattelette kun esitätte jotakin? :)
Esiintymistilanne
kammooaoa
2139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
on ns. mielikuvaharjoittelu eli juuri ennen esiintymistä kuvittelet hartaasti mielessäsi kuinka astelet lavalle, istut pianon ääreen ja soitat ensimmäiset nuotit. Sitten oikeassa tilanteessa juttu ei tunnukaan niin jännittävältä kun olet tavallaan jo kerran sen tehnyt.
Itsellä tuohon auttoi yksinkertaisesti esityskappaleiden harjoittelu niin kauan, että niitä ei voi soittaa väärin. Jos yksin treenatessa kappaleen pääsee loppuun ilman mokia "melkein joka kerta", se ei ole vielä esityskelpoista lähelläkään.
Keikalla älä ajattele meneväsi tekemään suoritusta, jossa yrität painella läpi tietyn kosketinkoreografian, vaan soitat sen tunnetilan, mitä musiikki edustaa. Nuotit ovat vain harjoituksen apuväline ja itse musiikki on jossain niiden takana.
Toinen juttu mistä voi olla apua: improvisointi ja korvakuulolta soittaminen kehittävät kykyä siirtyä mahdollisten virheiden jälkeen salamannopeasti eteenpäin, niin että lopputulos kuulostaa saumattomalta. Tämän ansiosta vaikkapa jazzmuusikot ihan oikeasti _eivät tee virheitä_, koska vaikka jokin ääni olisikin eri kuin tarkoitettu, seuraava korjaa automaattisesti kokonaisuuden siihen sopivaksi. Toki em. taidon kehittymisessä kestää useampia vuosia.