Täällä oli näköjään joku muukin jo kerinnyt miettiä virolaisten aivoituksia ;D Joten kirjoitanpa tänne myös oman tarinani. Tapasin 4 vuotta sitten aivan ihanan virolaisen miehen. Miinuksena oli vaan että miehellä oli jo nainen. He kuitenkin pian erosivat ja rupesimme seurustelemaan. Muutimme pikaisesti yhteen asumaan. Mies oli ensin tosi kultainen. Piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Jonkun aikaa siinä pilvilinnoissa vierähti ja sitten tuli arki vastaan. Tai oikeastaan arki alkoi vasta siinä vaiheessa kun olin raskaana. Mies alkoi juoda useammin. Riitelimme paljon. Muistan olleeni tosi masentunut. Tuleva synnytys ja vauvan hoito pelotti ja tuntui etten saanut mieheltä tukea ollenkaan. Hän vain meni kavereidensa kanssa ja vähät välitti valituksistani.
Nyt tästä on kulunut aikaa ja lapsemme on nyt 2 vuotias. Välimme ovat parantuneet,emme riitele enää niin paljoa ja mieskään ei pyöri enää kavereidensa kanssa. Kavereita käy toki joskus meillä iltaa istumaassa ja mies juokin nykyään vain kotosalla. Mutta edelleen välillä tuntuu ettei kaikki asiat ole hyvin. Mies ei osallistu lapsen hoitoon juurikaan. Makaa sohvalla ja katsoo televisiota. Kun asiasta mainitsen hän sanoo olevansa vapaalla. Mies käy siis töissä. ja tekeekin paljon töitä ja pitkiä päiviä. Mielestäni omaa lastaan kuuluu hoitaa vaikka kuinka vapaalla olis. Millon itse sitten olen vapaalla kun olen 24/7 kiinni lapsessa. Ja muutenkin ärsyttää mieheni valitus..millon minkäkin asian takia olen huono nainen. Miehessä on paljon narsistisiä piirteitä. Välillä hän on niin ihana ja rakastava ja sitten tämä toinen puoli. En tiedä mitä tekisin. Välillä olen muuttamassa muualle ja välillä onnen huumassa suunnittelen jo toista lasta miehen vakuutelessa että osallistuu enemmän lasten hoitoon. Mies on enimmäkseen kyllä ihana mutta en tiedä miten saisin hänet enemmän ottamaan vastuuta myös muista asioista..
Onko kellään ollut vastaavaa ja miten olette toimineet?
Nyt tästä on kulunut aikaa ja lapsemme on nyt 2 vuotias. Välimme ovat parantuneet,emme riitele enää niin paljoa ja mieskään ei pyöri enää kavereidensa kanssa. Kavereita käy toki joskus meillä iltaa istumaassa ja mies juokin nykyään vain kotosalla. Mutta edelleen välillä tuntuu ettei kaikki asiat ole hyvin. Mies ei osallistu lapsen hoitoon juurikaan. Makaa sohvalla ja katsoo televisiota. Kun asiasta mainitsen hän sanoo olevansa vapaalla. Mies käy siis töissä. ja tekeekin paljon töitä ja pitkiä päiviä. Mielestäni omaa lastaan kuuluu hoitaa vaikka kuinka vapaalla olis. Millon itse sitten olen vapaalla kun olen 24/7 kiinni lapsessa. Ja muutenkin ärsyttää mieheni valitus..millon minkäkin asian takia olen huono nainen. Miehessä on paljon narsistisiä piirteitä. Välillä hän on niin ihana ja rakastava ja sitten tämä toinen puoli. En tiedä mitä tekisin. Välillä olen muuttamassa muualle ja välillä onnen huumassa suunnittelen jo toista lasta miehen vakuutelessa että osallistuu enemmän lasten hoitoon. Mies on enimmäkseen kyllä ihana mutta en tiedä miten saisin hänet enemmän ottamaan vastuuta myös muista asioista..
Onko kellään ollut vastaavaa ja miten olette toimineet?
Vastaukset 5
Vanhimmat
etkös sinä ole se sama äijä joka nimenomaan kirjoittaa tuota samaa tarinaa toistuvasti...vain miehen kansallisuus ja lapsen ikä tai lukumäärä vaihtuu? Nytkö oli vuorossa virolainen? Olet käynyt läpi Afrikan valtioita, turkkilaiset, marokkolaiset jne. miehet? Koska vaihdat tarinasi vaimotarinaksi?
Jos virolaismies tai kuka tahansa mies elättää yksin perhettä tehden pitkiä työpäiviä ja nämä virolaisjätkäthän painaa melko raskasta duunia kaiken lisäksi, on ne hei ihan todella väsyneitä ! Kyllä siinä kotirouva hoitaa kodin ja lapsen. Meillä hoidettiin myös isovanhempia sekä muut sosiaaliset suhteet.
Eikä kämppä todellakaan aina ollut tiptopsiisti (ei sitä ehtinyt), mutta perhe oli muuten hyvässä hoidossa.
Lapset tarpeineen keskipisteenä. Silloin talouspuolen täytyy toimia.
Kyllä olen minäkin sitä mieltä, että jos mies käy töissä, ja nainen on kotirouvana, niin kyllä se lasten- ja kodinhoito naiselle kuuluu.
Kavereiden kanssa huitelu ja ryyppäys sitten onkin asia erikseen, ja on todella ikävää, oli mies sitten mistä maasta tahansa. Ja tuntuu siltä, että noita miehiä löytyy ihan kaikista kulttuureista ja kansallisuuksista.
Pistipä silmään myös se, että suhteenne alkuasetelmatkin olivat hieman oudot. Miehellä oli jo naisystävä, mutta jätti sitten tämän sinun vuoksesi? Entä jos hän joku päivä tekee saman tempun sinulle, oletko sitä miettinyt ollenkaan? Lisäksi tulit raskaaksi hyvin aikaisessa vaiheessa - et selvästikään tuntenut miestä tarpeeksi hyvin, kun kerran yllätykset tulivat raskauden jälkeen?
Sulle joka kyselit että olenko sama "äijä" niin en ole. En ole kyseiselle palstalle aikaisemmin kirjoitellut. Ja sinulle joka suhteen alkuasetelmista kyselit niin olet oikeilla jäljillä. Minulle ja miehelle kehittyi jotain jo hänen silloisen kumppaninsa aikana. Emme kuitenkaan menneet sänkyyn tai muutenkaan fyysisesti pettäneet hänen aiempaa kumppaniaan. Monesti olen kyllä miettinyt että jos hän tekee saman myös minulle. Asiasta olen miehenkin kanssa puhunut ja hän kovasti on vakuutellut minun olevan hänelle se oikea kenen kanssa haluaa olla. Ja hän sanoi myös ettei enää muita naisia halua..Uskon miestäni mutta eipä koskaan voi sanoa ei koskaan..
Ja sekin on totta että raskautta olisi voinut odotella vähän myöhemmälle. Olimme molemmat kuitenkin niin rakastuneita että tuntui jotenkin turhalta odotella. Ja lapsi tuli siis ihan tarkoituksella ettei siis kyseessä ollut mikään vahinko. En kyllä edlleenkään sitä asiaa kadu. Lapseni on parasta mitä koskaan mikään voi olla!
Meillä oli suomalaisen miehen kanssa sama tilanne ja eroonhan se lopuksi päättyi. Mielestäni virolaiset ovat jotenkin ihan eri kulttuurista.