Haen täältä tukea kun olo on niin p*ska. Olen sinkku ja ihan hyvin TAVALLAAN viihdyn sinkkuna, mutta kaipaan myös valtavasti läheisyyttä, henkistä ja fyysistä, seksiä, yhteenkuuluvuutta, miestä jonka kanssa elää elämän arkea. Olen ollut yhdessä suhteessa joka kesti 2 vuotta, mutta lopetin sen lopulta pitkän harkinnan jälkeen koska ei enää tuntunut oikealta, ihmettelin päivittäin miksi ei tuntunut oikealta ja levolliselta vaan kaikki ärsytti, seksiä ei tehnyt mieli ollenkaan, kaipasin jotain muuta jotain enemmän enkä uskonut rakastavani häntä. Sen jälkeen elämä on ollut kuten ennen häntä, pieniä flirttejä, treffejä, pussailua jossain baarin nurkassa,mutta ei ikinä mitään vakavaa… Saan välillä treffikutsuja mutta innostun hirveän harvoin, en vain tunne heitä kohtaan mitään, löydän vain virheitä, ei siis vain natsaa. Olen muutamaan otteeseen parin vuoden aikana oikeasti kiinnostunut, mutta ne miehet ovat joko parin viikon sisällä hukaneet kiinnostuksesna, tai hakeneet minusta lähinnä seksiä ja on ollut raastavaa huomata että tunteisiin ei saa vastausta ja pitää vain yrittää unohtaa.
Olen niin väsynyt tähän touhuun. Onko näin vaikeaa löytää kiva JA kuuma mies joka olisi myös minusta kiinnostunut? En odota täydellisyyttä, en käyttäydy epätoivoisesti tai roiku miehissä kiinni enkä harrasta heti seksiä, silti joko oma kiinnostukseni lopahtaa viimeistään toisilla treffeillä totaalisesti, tai jos itse ihastun niin käy nopeasti ilmi että toinen ei ole tosissaan.
Nyt oon taas vihdoin löytänyt miehen, joka saa minut innostumaan ja tuntemaan jotain, mutta hän sanoo ettei tunne minua kohtaan sellaista, mitä haluaisi seurustelumielessä. Olemme ajautuneet jonkinlaiseen seksisuhteeseen, ollaan muutaman kerran harrastettu seksiä, käyty drinkeillä ja leffassa jne. Pidän hänestä, mutta sydämeni itkee verta siitä, että saan taas turpiini kun vihdoin tunnen jotain miestä kohtaan. Miten jaksaa… Haluan pystyä laskemaan ihastukseni kukoistamaan, enkä aina yrittää tappaa se kun se vihdoin varmaan kokonaisen vuoden ja kymmenien huonojen treffien jälkeen herää lopulta henkiin… En tiedä jatkanko tämän miehen kanssa tällaista epämääräistä mutta kuumaa tapailua, vai jättäydynkö taas täysin yksinäiseksi. Haluan saada nää jutut joskus toimimaan oikeasti, juuri nyt EN viihdy sinkkuna vaan haluan rakastua, mutta se on niin tajuttoman vaikeeta. Miten te muut sinkut kestätte? Pistäisittekö tämän ainoan ilon (ja tietysti myös surun/turhautumisen) kohteen kanssa poikki vai yrittäisitte unohtaa tosiasiat ja nauttia…? Haluan niin valtavasti löytää hyvän kumppanin, mutta saan koko ajan turpiini. Kommentoikaa ihmeessä, sitä juuri kaipaan…
Olen niin väsynyt tähän touhuun. Onko näin vaikeaa löytää kiva JA kuuma mies joka olisi myös minusta kiinnostunut? En odota täydellisyyttä, en käyttäydy epätoivoisesti tai roiku miehissä kiinni enkä harrasta heti seksiä, silti joko oma kiinnostukseni lopahtaa viimeistään toisilla treffeillä totaalisesti, tai jos itse ihastun niin käy nopeasti ilmi että toinen ei ole tosissaan.
Nyt oon taas vihdoin löytänyt miehen, joka saa minut innostumaan ja tuntemaan jotain, mutta hän sanoo ettei tunne minua kohtaan sellaista, mitä haluaisi seurustelumielessä. Olemme ajautuneet jonkinlaiseen seksisuhteeseen, ollaan muutaman kerran harrastettu seksiä, käyty drinkeillä ja leffassa jne. Pidän hänestä, mutta sydämeni itkee verta siitä, että saan taas turpiini kun vihdoin tunnen jotain miestä kohtaan. Miten jaksaa… Haluan pystyä laskemaan ihastukseni kukoistamaan, enkä aina yrittää tappaa se kun se vihdoin varmaan kokonaisen vuoden ja kymmenien huonojen treffien jälkeen herää lopulta henkiin… En tiedä jatkanko tämän miehen kanssa tällaista epämääräistä mutta kuumaa tapailua, vai jättäydynkö taas täysin yksinäiseksi. Haluan saada nää jutut joskus toimimaan oikeasti, juuri nyt EN viihdy sinkkuna vaan haluan rakastua, mutta se on niin tajuttoman vaikeeta. Miten te muut sinkut kestätte? Pistäisittekö tämän ainoan ilon (ja tietysti myös surun/turhautumisen) kohteen kanssa poikki vai yrittäisitte unohtaa tosiasiat ja nauttia…? Haluan niin valtavasti löytää hyvän kumppanin, mutta saan koko ajan turpiini. Kommentoikaa ihmeessä, sitä juuri kaipaan…
Vastaukset 23
Vanhimmat
Tässä maassa on sinunlaisiasi tapauksia lukemattomia. Hiipunut suhde tai muutama takana, pelko ja tuska yksinäisyydestä. Kaikki muut tuntuvat olevan onnellisempia. Sitten kun tapaa jonkun, pelkää menettävänsä hänet... Jos tyyppi tuottaa sinulle iloa, miksi jättää hänet. Tulee oppia elämään päivä kerrallaan ja nauttimaan elämästä. Väkisin ei kannattane yrittää mitään.
No mitäpä tohon sanois. Ite olen mies ja samankaltases tilanteessa.
Tosin mulla ei oo tollast seksisuhdetta päällä.
Luultavasti jatkasin seksisuhdetta. Saa edes seksiä
ja läheisyyttä. Parempi sekin kuin ei mitään.
kuka halua?
Mulla samanlainen tilanne, mutta nyt kun "suhdetta" on kestänyt jo yli vuoden olen alkanut tulla siihen tulokseen että se tuottaa surua liikaa koska omat tunteet on voimakkaat ja niitä pitää jarrutella. Ennen tätä suhdetta olin pitkään ollut ilman mitään - ei edes pussailua baarin nurkassa. Kai suhde ajoi asiansa. Halusin edes jotain läheisyyttä. Mutta jos sulla on jotain muuta vipinää mahdollisuus järjestää helpostikkin niin sinuna antaisin asioiden mennä siihen suuntaan.
En ota naista, joka on jatkanut seksiä, vaikka mies on sanonut että seurustelu ei kiinnosta.
Ei mulla mitään jonoa ole, mistä seuraavan poimisin. En ihastu helposti. Treffikutsuja ehkä tulee, mutta valitettavasti en vain kiinnostu helposti ihmisistä, miehistä. Yritän ponnistaa ja löytää jotain jännää mutta en tunne heitä kohtaan mitään. Kerrankin kun tunnen, niin vastaus on tämä. Raastavaa...
Haluan jatkaa, mutta seuraakohan siitä enemmän hyvää vai pahaa. Ehkä kukaan muu ei sitten kelpaa kun kerran tutustun vielä paremmin tähän mieheen, ja mahd. ihastun enemmän. Enkä voi odottaa 10 vuotta enää mikäli ajatuksena olisi sitten saada perhekin joskus. Sehän on vain faktaa vaikka lapset ei kuulu lähivuosien suunnitelmiin ainakaan. Toisaalta voi myös olla etten ihastu sen enempää vaan totean että joo ei kiitos. Mutta mistä tiedän miten menee.... Olisi niin ihanaa vihdoin saada vastakaikua tunteilleen, eivätkä ne aina menisi ristiin :(
Sä et tule tietään mitä naiset on tehneet aiemmin.
Tuon peusteella voisi ajatella, että jatka ihmeessä tuota suhdettasi niin kauan, kun saat siitä enemmän kuin menetät tai kunnes löydät jotain parempaa. Tuo mies saattaa jossain kohtaa kiinnostua sinusta muussakin mielessä, jos niin on tarkoitettu. Todennäköisemmin kuitenkaan ei, vaan jossain kohtaa sinun tunteesi haalenevat, ihminen ei jaksa loputtomiin rakastaa ilman vastakaikua muuta kuin korkeintaa omia lapsiaan. Jotka muuta väittävät ja puhuvat pyyteettömästä cyrano de bergerac-tyyppisestä rakkaudesta, useimmiten (haluan uskoa ettei kuitenkaan aina) valehtelevat, joko itselleen, muille tai tiedostamattaan toteuttaen jotain oman psyykkeensä tarvetta.
Niin jos tietäisin että niin käy niin jatkaisin ilman muuta. Niin että kiinnostukseni laantuu lopulta siis. Pelkään vain, että lähinnä käy niin että kiinnityn häneen enkä halua antaa hänen mennä. Vertaan häntä kaikkiin eikä kukaan tunnu yhtä hyvältä.Ehkä hän löytää tyttöystävän ja masennun aivan täysin siitä. Mutta jos tunteet vain laantuisivat tämä olisi loistava juttu... Enkä nyt sanoisi RAKASTAVANI tätä miestä ollenkaan, pidän hänestä ja seksistämme. Olen kiinnostunut kokeilla seurustelua. Mutta en sanoisi että rakastan häntä tai jatkaisin rakastamista... Lähinnä ihastusta ehkä. JO sse ihastus häviäisi pian niin mikäs siinä, ilman muuta jatkaisin tapailua, mutta kuten sanoin pelkään että satutan vain itseäni. Tai sitten en?? Mistä tiedän?
Kyllä se ihastus laantuu, viimeistään sitten, kun ensin satutat itseäsi ja sitten aika parantaa haavat. Ihmisen psyyke on luotu selviytymään ja on yllättävän vahva. Todennäköisesti se laantuu jo aikaisemmin.
Tässä omakohtainen kokemus vastaavasta tuon miehen näkökulmasta: tapailin aika pitkään erästä naista juuri tuolla periaatteella, että rehellisesti kerroin, että seurustelua ei tule tapahtumaan, sekisä harrastimme. Aluksi hän pyrki kohti seurustelua, sitten tyytyi tilanteeseen, sitten huomasi, että tilanne alkoi häntä häiritä, sitten hän löysi poikaystävän, joka halusi muutakin kuin seksiä ja nyt olemme vain kavereita ja kaikki taas tyytyväisiä. Poikaystävä tosin tuskin tietää menneestä "suhteestamme" ja eipä ole väliksikään.
Paljon mahdollista on, että sinun tunteesi menevät samalla tavalla ja lopulta se olet sinä, joka päättää, että nyt riittää. Ihminen on todella huono rakastumaan, jos ei saa vastakaikua ollenkaan ja jos niin tapahtuu, se kertoo enemmän sinun tarpeestasi rakastua ja silloin kohteella ei ole niin väliä ja siinäkään tapauksessa siis ei riskiä ole, koska kohde ei oikeasti ole ainutlaatuinen.
Siis: jos saat tuosta suhteesta enemmän kuin menetät, jatka ihmeessä, jos se sinulle iloa tuo. Jos se tuo enemmän murhetta, niin lopeta heti, tällöin myöskin huomaat heti miehen reaktiosta, merkitsetkö hänelle yhtään mitään.
Jep oikeassahan olet. En vain tiedä tuoko enemmän kuin vie minulta, tämä juttu. En pysty suhtautumaan täysin kylmästi tähän. Hänen seurassaan on hienoa olla, seuraa, läheisyyttä, vihdoin se tunne, mitä kaipaan. Minä ja mies. :D en osaa selittää. Kaverin kanssa on aina erilaista. Mutta kun on himoisemani mies vieressä niin olo on hyvä. Mutta se kestää sen yhden illan, ehkä yönkin. Ja sitten koittaa arki ja tunne, että minä en vain sille kelpaa, minä en tule koskaan tapaamaan ketään joka sekä kiinnostaa minua kuten tämä mies, että on kiinnostunut minusta. Ja elämä tuntuu synkältä. Kaipaan hyvää suhdetta, eli onnistunko tyytymään vain muistutukseen siitä, mitä suhde voi olla, mutta "hähäää, et kuitenkaan saa sitä!!" Siinäpä pulma.
Et sitten ikinä itse harkinnut ajattelevasi naista muuna kuin seksikumppanina? Mikä siinä puuttui? Tuskin mikään hänen etäisyyden ottaminen tai playing hard to get olisi sinuun vakuttanut, vai mitä?
Ensin helpot vastaukset eli nuo omaan itseeni liittyvät:
En harkinnut tuota naista minään muuna, seksi oli hyvää, samoin ulkonäkö, mutta persoona liian tylsä, mitäänsanomaton ja miellyttämisen haluinen tarjotakseen mitään. Ei olisi auttanut mikään pelailu, pelaajaa vastaan on vaikea pelata, eikä puuttuvaa mielenkiintoa (kemiaa?) voi teeskennellä, ihminen viestii kuitenkin enemmän muilla kuin sanoilla. Kyllä hän tuota pariin kertaan koitti, mutta ns. katsoin bluffin ja hänen pokka ei pitänyt.
Todettakoon tähän, että en ole siis kuitenkaan mikään kylmä peluri, oikeanlaiseen naiseen voisin ihastua, mutta tuo nainen ei sitä ollut paitsi seksuaalisessa mielessä ja mikään ei sitä olisi muuttanut, edes hänen löytäessä poikaystävän en kokenut mustasukkaisuutta hetkeäkään vaan iloa hänen puolestaan, koska kuitenkin on todella mukava ja hyvä ihminen. Painotan vielä itseäni puolustellakseni, että olin rehellinen alusta asti, että ei suhdetta voi tulla:)
Sitten teoreettisempiin eli sinua koskeviin asioihin, jos niihin mitään uutta enää pystyn näkökulmastani tuomaan:
Luuletko, että pystyisit "splittaamaan" tunteitasi? Eli nauttisit hetkistä tuon miehen kanssa silloin kun niitä on, mutta avoimin mielin katselisit ympärilläsi muita miehiä silloin, kun ko. miehen kanssa et ole? Se toi ainakin tälle minun tarinani naiselle (minua paremman:D) poikaystävän, kun häntä kehotin niin tekemään. Sinäkin ehkä voisit todeta tälle miehelle, että yhteisiä hetkiä voidaan jatkaa, mutta katselet ympärillesi, jos löytäisit itsellesi paremman?
...siis läsäyksenä vielä, etten itse ihan täysin voi sitä ymmärtää, että haluaa toisen kanssa harrastaa seksiä, käydä ulkona, viihtyy sen eurassa ja pitää kauniina, mutta silti ei ollenkaan mieti minkäänlaista suhdetta tämän kanssa. Ymmärrän sellaista, että seksi sujuu loistavasti mutta ei ole mitään puhuttavaa tai toinen on melko tyhmä. Mutta jos sekä seksi että muu toimii, minun on vaikea ymmärtää miksi kaikki suhde-ajatukset ovat täysin no-no. siis uskon kun hän sen sanoo, mutta en itse pysty ymmärtämään sitä... Eli kerro mielelläni mulle :)
Ehdottomasti kannattaa katella muita. Ite olin tollasessa suhteessa monta vuotta ja yht'äkkiä huomasin olevani tosi rakastunut, vaikken halunnut. Mulla meni toooooosi monta vuotta päästä yli. Vaikka siis järkiperäisesti homma oli aina ollut ihan selvä. Varmaan osotti jotain mun omasta psyykkeestäni että kiinnyin noin voimakkaasti vaikka tiesin ettei ollu tulevaisuutta. Olisin kuitenkin sinuna varovainen jos vaikka on samaa taipuvaisuutta kun mulla.
Se on ehkä asia, joka on vaikea ymmärtää, en itsekään välttämättä ihan ymmärrä, miksi joihinkin ihmisiin on tietynlainen veto ja toisiin ei, vaikka päällisin puolin kaikki olisi täydellistä, kuten tuossa tarinani tytössä (ulkoisesti ihanteeni eli pitkä, vaalea urheilija, akateemisesti koulutettu ja maalaisjärkinen ja samat kiinnostuksen kohteetkin).
Selitystä voi yrittää hakea ties mistä, vaikka siitä, että parisuhde on vain tapa käsitellä menneisyyden selvittämättömiä asioita käyttäen toista peilinä, tällöin toisen pitää olla tietynlainen. Näin väittävät jotkut psykologit, josta on johdettu ajatus esim. naisen ihastumisesta joko isänsä kaltaiseen tai isänsä vastakohtaan.
Tämä ei kuitenkaan sinua auta, joten yritetään jotain konkreettisempaa, en tiedä onnistuuko:) Ykis tekijä ovat tietysti elämäntilanteet, toinen on enemmän parisuhde vaiheessa kuin toinen. Miestä sitten rupeaa helposti (ainakin minua) ahdistamaan, jos itse ei ole parisuhdevaiheessa ja toinen sitä kohti painostaa eikä saa rauhassa edetä.
Todennäköisin syy on kuitenkin haasteellisuus. Tämä mies ei koe sinua tarpeeksi haastavana. En tarkoita mitään pöhköjä vaikeasti tavoiteltava pelejä, vaan haastavuutta yleensä, älyllisestä seksuaaliseen tasoon asti. Ehkä olette niin samanlaisia, että et tuo mitään uutta tälle ihmisellä, alleviivaan siis, että tuo haasteellisuuden puute on hänen kokemuksensa, eikä sinussa oikeasti oleva vika.
Aina on tietysti mahdollista myös se, että toinen on yksinäinen susi, mutta pitää kuitenkin seurasta, kunhan oma reviiri pysyy riittävän suurena, siis ei parisuhdetta.
Toivottavasti auttoi yhtään, sitä on vaikea selittää, että jonkun kanssa vain ei suhdetta jaksa.
Mun miekkonen lopulta jätti meidän jutun koska pirttihirmu tuli ja vei sen alttarille. Soitteli mulle häiden jälkeen ja kertoi jo pettäneensä. Nykyään puhuu avioerosta mahd. flirttaillakseen mun kanssa? Onneks oon vihdoin päässy sen yli ja otan sen jutut vaan hassuina jupinoina.
Niin sitä juuri en tiedä, pystyisinkö splittaamaan. Pelkään kuten sanoin että kiinnityn häneen, näen hänet jonkinlaisena täydellisenä miehenä, jota en saa, ja kaikki muut eivät tunnu miltään sen ohella. En tiedä, sitä pelkään, mutta ei ole kokemusta. Tietysti silloin kun on ihastunut niin ajattelee vain sitä henkilöä eikä pystyisi ihastumaan toiseen, eli kyse on lähinnä siitä, pystyisinkö harrastaa seksiä ja pitää hauskaa ihastumatta??? Eiole kokemusta kuin yhdestä täydorkasta joka oli kuitenkin valtavan seksikäs, eli selvä nakki, seksi:ok, muu:ei ikinä. Tämän kanssa en tunne niin, ja kun hän ei pidä minua täysdorkana, miksi ei käydä oikeilla treffeillä...;) Mutta siis joo tajuan...
En ole kylmä peluri eli jos pidän hänestä ja hän on silmissäni haluttava, haluan myös kokeilla rakastuisinko jne. Eli en ehkä pysty olemaan niin kylmä että harrastaisin seksiä hänen kanssaan säännöllisesti mutta ihastuisin muualla toiseen. Etenkin kun on niin vaikea ihastua, jos se tapahtuu kerran kolmeen vuoteen niin hyvä. Olemme säätäneet tätä jo monta monta kuukautta, ja olen katsellut ja deittaillut siinä ohessa koska olen "tiennyt" ettei tästä tule mitään, mutta kukaan ei ole tuntunut miltään (sinänsä ihan tavallista mulle), ja kun sitten tiedän että tämä yksi on olemassa joka tuntuisi TOSI hyvältä deittailla, niin toisia treffejä ei näitten muitten kanssa tule minun puoleltani. En tiedä onko tämä mies mitenkään syy, mutta tietysti jotenkin vertaa, että pitää tuntua vähintään yhtä hyvältä. Hyvin mahdollista toisaalta että rima olisi ihan yhtä korkealla ilman tätä miestäkin.
Nyt on ihan pakko mennä nukkumaan, aikainen herätys huomenna, kiitän nöyrästi kommenteista niistä on paljon apua, palailen huomenna lukemaan lisää ;)
Ihmiset, enemmän vielä naiset, rakastuvat yhtä paljon mielikuvaan kuin todellisuuteen. Niinpä sellainen, jota et saa, on "täydellinen", vaikka järjellä tiedätkin, ettei tietenkään ole, ei kukaan ole. Ei siinä kuitenkaan mitään vaarallista ole, monella on joku suuri rakkaus tai saavuttamaton mielikuva, joka perustuu juuri tuohon saavuttamattomuuteen, ei todellisuuteen. Se ei estä olemasta myöhemmin onnellinen jonkun ihan muun kanssa.
Periaatteessa siis voisit nauttia täysin siemauksin olosta tuon miehen kanssa, mutta sinun kohdallasi alkaa viesti viestiltä enemmän ja enemmän tuntua siltä (voin olla väärässäkin), että kärsit tilanteesta enemmän kuin saat. Silloin on vain yksi vaihtoehto, lopettaa se. Aika haalistaa sitten kyllä äkkiä tuonkin muiston ja pian hän on vain tuollainen ihana, saavuttamaton mielikuva, joka ei ole tulevista suhteista pois vaan lämmittää mieltä hienona kokemuksena.
Mieti mitä haluat, sitten mihin on resursseja tässä hetkessä, muodosta siitä välitavoite matkalla kohti tuota ensimmäistä tavoitetta, vasta sen jälkeen voit aloittaa sitä kohti pyrkimisen.
Toi kuulostaa niin multa silloin kun mulla oli tää yks disaster. (No ei se ollu disaster, mutta vei monta vuotta mun elämästä.) Me kans käytiin leffassa yms. mutta enimmäkseen käytiin pitkiä keskusteluja joita rakastin. Molemmat pidettiin toisiamme soul mateina. Mutta hän sanoi ettei halua seurustella soul maten kanssa, että ollaan liian samanlaisia. Sai sitten sen pirttihirmunsa mut en usko et on onnellinen. Viimeks kun nähtiin se sanoi et mulla ja hänellä oli parasta seksiä mitä hän on koskaan saanut ja että henkisesti oltiin niin läheisiä ettei hän tienny mitä tunteilleen ois tehny. Lähti sitten pirttihirmun mukaan. Semmonenkin surkee loppu voi olla ja sit sä oot ihan hajalla monta vuotta.
Hänen psyykkeensä siis tarvitsi naisen, joka ei ole liiaksi hänen kaltaisensa, vaan kuvaamasi "pirttihirmu". Ikävää sinulle, ymmärrettävää hänelle.
Ei se välttämättä ole sitä, mitä hän olisi halunnut, mutta se oli jotain, mitä hän tarvitsi ja halun on vaikea kilpailla tarpeen kanssa.
Itse olen sitä mieltä, että juuri tuosta syystä parisuhteisiin ei pitäisi lähteä parisuhteen tarpeesta, vaan yksinkertaisesta halusta olla juuri jonkun tietyn kanssa. Tämä vain on ihmisille aika vaikea ymmärtää ja hyväkyä, että onnellisessa suhteessa toinen ei ikinä sanokaan: "minä tarvitsen sinua".
P.S. Siihen on syynsä, miksi hän ei halunnut kanssasi seurustella vaan valitsi tuon pirttihirmun, ne voivat olla yllä esittämiäni tai jotain ihan muita, harvoin kuitenkaan niitä, joita hän itse verbaalisesti tuottaa, välttämättä ei itsekään tiedä.
Tällainen mielipide tähän:)
Juu, olen aivan samaa mieltä että mies halusi jotain mitä tämä nainen toi ja minä en. (Pirttihirmuksi kutsun koska mies aina kuvailee naisen pippurista luonnetta ja kuinka on jopa pari kertaa vetänyt miestä turpaan.) Luulisin että miestä viehätti tunne siitä että joku kuumeisesti haluaa häntä (vaikka minäkin halusin!!) ja antaa haastetta. Miehen sanojen mukaan nainen melkeen pakotti hänet naimisiin. Siitä kuitenkin suutun ja jankutan niin kauan kunnes myöntää että kukaan ei mene vahingossa, tahtomattaan naimisiin. Tarina osoittaa miten monimutkaisia ihmiset ovat. Osa syy miksi hän ei ottanut minua vakavisssaan oli koska olin 10v nuorempi kuin hän ja tavatessamme olin 21v. Hän ei uskonut että sen ikäisellä olisi pysyviä tunteita. Lisäksi vielä tapasimme niin pahaan aikaan että hänellä oli just tärkee suhde (suurin rakkautensa) loppumassa. Mutta nyt kun olemme tunteneet tosi kauan hän katsoo asiaa toisella tavalla ja huomaa että oli väärässä joissain asioissa. Hän sanookin että miehenä olon huonoin puoli on että joskus uskoo liian järkkymättömästi jonkin asian olevan tietyllä tavalla.
Tuossa olet aivan oikeassa, että kukaan ei kuitenkaan naimisiin mene vastaan tahtoaan. Näitähän kyllä riittää näitä omaa pirttihirmuaan etsiviä miehiä, se on paljon helpompi "syyttää" toista ja valittaa miten "pakotettiin" naimisiin, kuin itse ottaa vastuu omista teoista.
Tuon perusteella voisi päätellä, että mies on aika kakara ja jos itse olet 21-vuotiaana ollut samalla tasolla, niin voisi olettaa, että olet jo aika lailla kypsempi ja silloin tuo mies tuskin sinulle enää mikään menetys on (olettaen, että tästä on useampi vuosi). Kyllähän heikkouden merkki on tuokin, että naimisissa olleessaan vinkuu vanhojen heilojen perään. Mutta noitahan on, sekä miehiä, että naisia. Vika aina muissa ja olisi kiva, jos joku muu päättää puolesta, ettei itse tarvitse. Isoja lapsia.
Haasteen antaminen ja "pirttihirmuus" ja turpiin veto ovat kaksi aivan eri asia ja pitää ehdottomasti erottaa toisistaan. Olen itse asunut (jopa tehnyt lapsen) tuollaisen pirttihirmun kanssa ja pohjimmiltaan tuo kuori (menestyvä rikas uranainen, suorittaja, pirttihirmu) peitti vain tyhjää ja epävarmaa sisintä. Ei ollut muuta tarjottavaa kuin tuo kuori, johon nuoruuttani menin ihastumaan. Ei siis oikeaa haastetta tai muuta tarjottavaa kuin alkaa hoitajaksi heikommalle (väkivalta ja kontrolloinnin halu ei tee ihmisestä vahvaa) ja parisuhde ei voi olla hoitosuhde.
Tuo tarinasi mies on väärässä myös tuossa miehenä olon huonossa puolessa, myös tuo kommentti on vain vastuun pakoilua. Niinpä voisin väittää, että se mikä sinuun edelleen tuossa miehessä vetoaa, on rakentamasi mielikuva hänestä, jolla ei ole (enää) todellisuuden kanssa juurikaan tekoa.
"Ihminen on todella huono rakastumaan, jos ei saa vastakaikua ollenkaan ja jos niin tapahtuu, se kertoo enemmän sinun tarpeestasi rakastua ja silloin kohteella ei ole niin väliä ja siinäkään tapauksessa siis ei riskiä ole, koska kohde ei oikeasti ole ainutlaatuinen."
Tuohon on ihan päinvastoin! Jos voi rakastua vain silloin, kun saa vastakaikua, niin silloin on kyse vain tarpeesta kuvitella olevansa rakastunut! Aito rakkaus taas herää, vaikkei se toinen edes huomaisi! Silloin se kohde on ainutlaatuinen, ei silloin, kun tunteistaan tarvitsee maksun! Huomaa, että olet mies, kun et tiedä aidosta rakkaudesta mitään... Tarviiko sulle maksaa rakkaudella sun "rakkaudesta" vai kelpaisiko käteinen ihan yhtä hyvin? Vai riittääkö seksi? Mitä antaisinkaan, kun kaikki sun kaltaiset tunnevammaiset siat kuolisi pois...