Kokemuksia haluttomuudesta

On moni asia äärimmäisen hyvin - keskitä mielesi niihin hyviin asioihin.
Moni kuitenkin elää suhteessa, jossa ei ole tunteita - ei seksiä - ei mitään.
Tai saattaa olla; väkivaltaa, alistamista, juopottelua ... yhtä helvettiä.

Halusi miestäsi kohtaan kenties palaavat - kenties ei ....
Mikäli peri kertaa viikossa `teetteria`ei tunnu erityisen pahalta ja ahdistavalta...
Mikäs siinä - jatkat vain.
Jos elämässäsi on yhdeksän hyvää ja yksi paha, älä anna pahan viedä huomiotasi.
Uskot ja päätät, että tilanne muuttuu pikkuhiljaa. Ei kuitenkaan kiirehtien ja pakottaen.
Ei kohtalo sinua vie. Sinä viet elämääsi ja päätät siitä.

Kokemusta on. Ja oli ainakin mulla ohimenevää. Kesti melkein 2 vuotta, mutta siihen aikaan ei nyt kannattais hirveästi ajatuksia haaskata, se vaan pahentaa oloa.Tärkeintä on tehdä asialle jotain.
Mullakin kyse oli suhteen rauhottumisesta "ystävyydeksi" ja tuntui välillä, että tässäkö se nyt oli. Kuitenkin mies on aivan ihana ja tunnen että hän on se paras miestyyppi mulle. Ongelmaksi koin sen, että meidän hellyyspuoli oli jumiutunut samoihin kaavoihin, joten sitä piti vähän päivittää.

Alettiin uus harrastus yhdessä, mitä ei oltu tehty koskaan aikaisemmin, ja jo siitä tuli päiviin uutta jutunaihetta jne. mikä omalta osaltaan lähensi meitä. Ja läheisyydentunnetta sitten jatkettiin hellyydellä: istuskeltiin kattomassa telkkua ja paijailtiin siinä samalla toisiamme silleen vaan luonnollisesti ja ilman mitään selkeitä taka-ajatuksia, eikä menty sänkyyn vaan jos alkoi himottaa niin tehtiin se siinä sohvalla, tai lattialla jne. Eli rikottiin vanhoja hellyystottumuksia aina kun vaan tilaisuus tuli. Joskus ei menty aktiin ollenkaan, nautittiin vaan halailusta ja pusuttelusta ja mukavista sanoista.

Huomasin aika nopeesti, että ajatukset alkoi kääntyä taas omaan mieheen ja että ajattelin hänestä kaikkea ihanaa, niin kuin alkuaikoina. Siitä se pikkuhiljaa alkoi "palata ennalleen", mutta edelleenkään en suostu seksiin automaattisesti jos mulla ei ole ns. juoksuaika. Olen hyväksynyt ajatuksen, että nainen ei välttämättä ole halukas joka päivä kuten mies voi olla, ja ainakin mun mies on ymmärtänyt ja hyväksynyt sen tosiasian täysin. Mun hiljaisina päivinäni hänkin "tyytyy" halailuun, suukotteluun ja sen sellaseen, jolloin mullekaan ei tule paineita siitä, etten ole jatkuvasti hänen halunsa saatavilla.

Huh. Olen mies, mutta tuo tuntuu turhan tutulta. Tuossa on se vaara, että jos miehesi ei ole aivan naiivi, niin hän on huomannut tai tulee huomaamaan tuon teatterin. Itse olen omassa suhteessani huomannut teatterin alkaneen ja se rassaa jopa enemmän kuin aiempi seksittömyys. Pelkään pahoin, että sinä et jaksa tuollaista teatteria kovin pitkään. Itse en ainakaan jaksaisi ja toisen teatterikin alkaa jo tuntumaan vastenmieliseltä. Ikävä kyllä tuntuu siltä, että nykysuhteet (tai miksei ennen aikoihinkin) vaan lopulta kuivahtavat ystävyydeksi, johon sekoittuu jonkinlaista rakkautta. Siis platoniseksi rakkudeksi. Erittäin surullista ja itse koenkin kovin vaikeaksi ajatella suhteen tulevaisuutta, kun kumppani ei oikein enää sytytä. Rakastan häntä suuresti, mutta seksi on muuttunut intohimottomaksi tylsäksi suorittamiseksi ja kumppaninkin teatteri vaivaa. Voi olla, että tilanne menee ohi, mutta meneekö mieskin ajan mittaan? Jotenkin itse olen kokenut liiallisen kommunikaation ja yhdessäolon hauskuuden ikään kuin erotiikan tappajaksi. Se vahvistaa ystävyyssuhdetta, mutta saattaa pahimmillaan heikentää sitä nais-mies-suhdetta. Ainakin miehet kaipaa enenmmän toimintaa, mutta nainen taas kaiketi henkistä yhteyttä. Ilmeisesti viiva hyvän henkisen yhteyden ja toisen muuttumisen "veljeksi" välillä on veteen piirretty.

Muistathan että haluttomuuden taustalla voi olla vaikka mitä. Ei se välttämättä johdu suhteen arkistumisesta vaan sulla voi olla esim. hormonitasot vinksin vonksin ja se haluttomuus voidaan korjata samalla kun hormonitasotkin. Eli tuota voi lähteä selvittämäänkin eikä vain ottaa annettuna tilanteena, jolle ei voi mitään.

Onko tämä yleistä haluttomuutta eikä vain mieheesi kohdistuvaa? Haluttomuutta yhdyntään vai kaikkeen muuhunkin? Tottakai sitä joskus haluttomuudesta kärsiessä tulee hetkiä, mutta jos ne huomattavasti harvemmassa ja osuvat siihen paikkaan kun ei toista ole, niin onhan se ongelma. Eli mitä uskot, onko ongelma sinussa (kehosi ei kiihotu, syystä tai toisesta)?

Miksi et voisi puhua miehellesi asiasta? Mulla jo pelkästään se auttoi, että puhuttiin siitä. Itsekin sanoit, että silti rakastat. Ja varmaan hänkin sua. Joten miksi ette voisi puhua, koska kummatkin varmaan toivotte, että seksi olisi kummallekin nautinnollista ja yhdessä olisitte vahvempia. Kun mulla oli haluton vaihe (epäilen johtuneen yhdyntäkivuista (endometrioosi) ja kun sitä tarpeeksi kipua on yhdistettynä seksiin, niin sitä alkaa välttelemään) ja pyörittelin asiaa päässäni, koin olevani todella huono nainen enkä ansaitse miestä, koska en voi edes haluta (keho) seksiä niin usein kuin haluaisin (mieli, rakkaus) sitä miehen kanssa harrastaa. Siitä muodostui sellanen peikko, että itku tuli silmään jos edes yritti jotenkin puhua asiasta. Eikä varmasti auttanut mitenkään haluttomuuden karkoittamiseen. Mutta kun siitä saatiin puhuttua, niin ei se mies mua tuominnut vaan oli aidon huolissaan puolestani ja tukeva. Eikä halunnut painostaa ja keskustellessa mä sain sen varmuuden, että mies ei kuvittelisi mielessään että tämä jotenkin johtuisi hänestä tai en kokisi häntä haluttavana (toinen asia, jota pelkäsin ihan suunnattomasti).

Mä puhuisin sinuna miehesi kanssa. Ei sitä tarvitse töksäyttää, että mä en halua sua. Sen voi kertoa selvemmin ja siten, että mies sen ymmärtää eli että sua on huolestuttanut se, että koet haluttomuutta seksiin. Ehkä mies rohkaisee sua kääntymään vaikka lääkärin puoleen, jos et saa yksin aikaiseksi. Ja se ei ois tollanen näkymätön este välillänne vaan yhteinen huoli. Ja jos sä aidosti et usko, että tää sun haluttomuus johtuu miehestä, niin eikö se olisi erittäin hyvä hänelle kertoa? Ei sun mieskään varmasti halua, että teidän seksi, rakastelu jne. on toisen osalta pakkopullaa. Rohkeutta peliin, älä oo yksin ongelman kanssa, jos sulla kerran on kumppani, jota rakastat ja joka rakastaa sua.