Poikaystäväni on ammattikoulussa. Minä kämpillä päivät pitkät. Olen todella pahasti masentunut ja olen alkanut hoitaa sitä. Mutta minusta tuntuu tosi pahalta kun tiedän, että poikaystäväni viihtyy paljon mielummin koulussa. Johtuu kavereista. Varsinkin naispuolisista.. Hän on vielä kova flirttailemaan ja minua ahdistaa kun tiedän mitä hän siellä koulussa tekee. Hän sanoo että olen hänen ainoa ja muuta ja kyllä minä häntä jotenki siinä uskonkin. Mutta silti tuntuu aina pahalta kun hän tulee kämpille iloisena ja tiedän, että ei se iloisuus johdu siitä että hän pääsi minun luo vaan siitä, että hänellä oli taas hauskaa naispuolisten kavereitten kanssa.. Mitä voin tehdä?
Huomionkipeä..
melkein leski
2368
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
melkein leski? kiinnitti huomiota ensiksikin.
Vaikuttaa siltä samalta kuin minullakin, että kun päivät pitkät turhautuu vaan samoissa nurkissa löhöten niin väkisinkin masentaa ja alkaa päässään hautomaan kaikenmaailman salaliittoteorioita sun muita ikäviä asioita mitä kaikkea voisi tapahtua. Ja kiukuttaa kun muilla tuntuu olevan niin mielekkääntekemisentäyteinen elämä. Tulenetko kokoajan entistä mustasukkaisemmaksi rakkaastasi, joka viilettää mennä ties missä kun sinä vaan kyhjötät omissa oloissasi talon nurkassa...etkä oikein pysty luottamaan toiseen.
Mielestäni et voi tehdä muuta kuin yrittää koota kasaan elämääsi keräämällä ympärillesi enemmän elämää. Yrittäisit aloittaa harrastuksen pari ja jatkaa kouluttautumista jos suinkin mahdollista ihan vaikka vaan oman mielenterveytesi vuoksi, ettei tarvitse märehtiä paikoillaan. Poikkiksellesi et voi tehdä mitään, et voi käskeä häntä jättämään niitä naikkosia... sinun päätettävissäsi on, voitko hyväksyä asian, vai etkö voi, joka tarkoittaa sitä että suhde tulee päätepisteeseensä. Ymmärrän kyllä jos et pysty tutustumaan näihin hänen opiskelukavereihinsa...mutta aina kytee vaara että joku niistä flirttikohteista voikin hautoa luulossa että poikkiksesi haluaa jotakin vielä enemmänkin kuin pelkkää hyvänpäivänflirttifreideilyä.
Mitä voin tehdä, on juuri oikea kysymys, huomionkipeä. Sillä se ei ole sun poikakaverisi vika jos sinä et häneen luota tai koet olevasi jotenkin hänen kavereitaan huonompi. Sellaset ajatukset lähtee susta itsestäsi ja tahtovat nyt kääntyä sinne itsesäälin ja alemmuudentunnon puolelle, syystä ja toisesta.
Miksi sä itse et jatka opiskelua tai ole töissä?
Jos sulla olis muutakin tekemistä kuin odotella kämpällä päivät pitkät, et sinä ajautuisi ajattelemaan noin.
Säkin viihtyisit silloin muiden joukossa päivät ja tulisit sitten illalla kotiin oman kullan kainaloon, ihan niin kuin sun poikakaverisikin tekee nyt. Sehän on normaalia elämää, mutta kyllä siitä voi sairaaksikin tulla, jos jättäytyy yksin ja alkaa kuvitella kaikenlaista.
Keksi itsellesi tekemistä. Ole sellainen nainen jonka luo se mies haluaa tulla joka ikinen päivä ihan oma-aloitteisesti. Sä olet tärkeä hänelle ja hänkin toivoo, että sä olisit onnellinen.
Mutta sitä onnea ei voi rakentaa pelkästään toisen ihmisen läsnäolon varaan. Täytyy olla se omakin elämä siellä kaiken perustana. Ja se sulta taitaa nyt vähän niin kuin uupua, vai mitä?
Ei muuta kuin tuumasta toimeen siis ja mukavampaa tulevaisuutta suunnittelemaan.
Tsemppiä! ;)