Heippa!
Olen liikuntavammainen mies, ja en saa naisista seuraa oikein mistään. Jos olen joskus mennyt baariin, niin siellä erilaisuuttani karsastetaan. Harrastuksissa en tapaa naisia. Netissä olen koittanut naisia pyydystää, mutta kovin heikolla menestyksellä. Ehkä noin kahdesti vuodessa joku kirjoittelee jotain. Tuntuu ihan tyhmältä viettää koko elämä ilman naista. Missäpäin maailmaa kasvaa suvaitsevaisia naisia, kun nuo kirjekaveritkin ovat olleet viimeistään tavatessa kovin nirsoja? Jos taas olen käynyt vaikkapa uimastadikalla, niin en ole jutellut oikeastaan kenenkään kanssa. Tietysti naisen voi löytää mistä vaan, mutta en meinaa jaksaa edes iskeä ketään livenä, kun alle prosentti naisista on jossain määrin kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia kanssani.
Olen liikuntavammainen mies, ja en saa naisista seuraa oikein mistään. Jos olen joskus mennyt baariin, niin siellä erilaisuuttani karsastetaan. Harrastuksissa en tapaa naisia. Netissä olen koittanut naisia pyydystää, mutta kovin heikolla menestyksellä. Ehkä noin kahdesti vuodessa joku kirjoittelee jotain. Tuntuu ihan tyhmältä viettää koko elämä ilman naista. Missäpäin maailmaa kasvaa suvaitsevaisia naisia, kun nuo kirjekaveritkin ovat olleet viimeistään tavatessa kovin nirsoja? Jos taas olen käynyt vaikkapa uimastadikalla, niin en ole jutellut oikeastaan kenenkään kanssa. Tietysti naisen voi löytää mistä vaan, mutta en meinaa jaksaa edes iskeä ketään livenä, kun alle prosentti naisista on jossain määrin kiinnostunut vaihtamaan ajatuksia kanssani.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnea
Netti on yksi vaihtoehto, jos tuntuu että vammasi vaikeuttaa tutustumista. Ainakin itse olen netin kautta tutustunut ihmisiin, jopa ihastunutkin, joihin en muuten olisi tullut tutustuneeksi. Joitain ihmisiä luonne "kaunistaa", eli vaikkei muuten olisi kiinnostunut, niin kiinnostuu kun tuntee paremmin ja sitten tietyillä seikoilla ei ole enää väliä. Ja huolimatta siitä, mitä ATM:t täällä sanovat, niin tiedän monia naisia jotka ovat kanssani samaa mieltä tästä luonne kaunistaa-ilmiöstä :) Toinen vaihtoehto voisi ehkä olla yhteisten tuttavien kautta, antaa samalla lailla tilaa vähän tutustua ennenkuin enemmästä aletaan sopia. Kaverinaisetkin ovat hyvä juttu, heidän kauttaan voi tavata muita naisia ja jos on paljon naisia kaverina, niin monille se on osoitus siitä, että jotain naisia kiinnostavaa tuossa tyypissä on ja saattavat sitten itse kiinnostua...moni tapaa kumppaninsa yhteisten tuttujen kautta. Onnea matkaan!!
Juups. Taitaa se netti olla ykkösvaihtoehto mulle. Muualla kun seuraa saa aika harvoin, mutta netin kautta olen saanut sentään pitkiä kirjeitä aikaiseksi. Harmi vaan, että kaikki ovat tyssänneet viimeistään ensitreffeihin.
Yhteisiä tuttujakin olen koittanut, mutta ainoastaan kerran eräs nainen lähti sitä kautta treffeille. Eipä ollut kovinkaan mukavat ne treffit. Toisaalta eipä mun kavereidenkaan kautta tule uusiin naisiin kovinkaan usein tutustuttua.
Oletko kertonut netissä naisille liikuntavammasta? Luulisi että auttaa jos kettot etukäteen hyvissä ajoin ja kuvailet mimmonen se on. Sitten nainen osaa suhtautua asiaan etukäteen.
Kerran menin netin kautta treffeille kierosilmäisen miehen kanssa. Oltiin pitkään juteltu ennen treffejä ja hänestä oli komeita sivuprofiilikuvia. Kuitenkaan silmistään hän ei kertonut. Treffeillä ne yllättivät minut niin etten pystynyt oikeen pääsemään fiiliksiin enkä halunnut enää tavata. Jos hän ois kertonu etukäteen niin oisin ehkä reagoinu toisin. (Valhetta hänellä oli ollut pituudestaan ja sekin ärsytti että oli pitäny valehdella. Realistisemmat valokuvat ois kanssa auttanu koska mies oli aika erilainen kun kuvissa.)
Olen kertonut aina ennen treffejä ja toisinaan jo profiilissa. Jotkut ovat pelästyneet vammaani, toiset eivät. Mutta silti kirjoittelen naisten kanssa todella harvoin.
No se on hyvä että olet kertonut. Jos jonkun kanssa tulee pitempään kirjoteltua ja tuntuu että tykästytte niin silloin voit kokeilla kuvailla minkälainen vammasi on. Ehkä jotkut on säikähtäny jos se on pahempi kuin mitä odottivat? älä ainakaan kerro vasta just ennen ensitapaamista että by the way tunnistat mut tällaisesta vammasta - parempi antaa aikaa tottua ajatukseen.
Ehkä on vaan niin että ei ole muuten synkannut. Toi mun kierosilmä oli muutenkin outo koska alkoi heti kertomaan miten tykkää tosi väkivaltaisista elokuvista joita säilyttää sänkynsä alla. Oli kuulemma nähny niin paljon elokuvia että vain super-väkivaltaset toi enää iloa. Mua jotenkin inhotti tommonen. Ja sillä oli kauhee tapa pussata. Eli ei ne kierot silmät olleet ehkä se juttu vaan yhdistelmä eri asioita.