Nyt sitten lähti jalat alta ihan tosissaan, ensimmäistä kertaa teini-iän jälkeen. Kysymys kuuluukin, uskallanko heittäytyä suhteeseen kun tiedän miehen olevan vain välivuotta pitämässä Suomessa ja muuttavan takaisin Englantiin syksyllä. Pelkään, että saatan saada kovasti siipeeni jos menen rakastumaan tähän mieheen. Samalla tuntuu siltä, että teen ehkä elämäni suurimman virheen, jos en uskalla katsoa, mihin tämä johtaa. Mies tuntuu olevan ihan aidosti kiinnostunut, mutta onko mitään järkeä aloittaa suhdetta tällaisessa tilanteessa?
Tällä hetkellä siis vasta tapailemme, joten tuntuisi jotenkin hieman kummalliselta alkaa käydä näin aikaisessa vaiheessa alkaa keskustelua siitä, mitä tapahtuu puolen vuoden kuluttua JOS alamme seurustella ja JOS suhde kestää hänen muuttoajankohtaansa saakka!
Tällä hetkellä siis vasta tapailemme, joten tuntuisi jotenkin hieman kummalliselta alkaa käydä näin aikaisessa vaiheessa alkaa keskustelua siitä, mitä tapahtuu puolen vuoden kuluttua JOS alamme seurustella ja JOS suhde kestää hänen muuttoajankohtaansa saakka!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse olen lähdössä ulkomaille töihin, ja asia on niin, ettei suhdeasioista kannata ottaa stressiä jos välimatkaa on PALJON. Itse lähden ajatuksella että katson miten elämä kuljettaa. Tosiasiassa pitkässä suhteessa välimatka ei ole este, tuoreessa suhteessa luottamuspula voi tehdä tepposia matkan varrella. Ulkomaillakin voi kohdata ihania ihmisiä ja rakastuakin...itse en ainakaan lupaa kenellekään mitään tässä lähtötilanteessa. Ei kannata miettiä asioita liikaa etukäteen, niinkuin meillä naisilla on tapana. Asiat loksahtavat kohdilleen luonnostaan, jos on loksahtaakseen. Jos eivät, niin kohti uusia tuulia vain:)
Eikö voi katsoa päivän kerrallaan miten se tapailu etenee? Mistäs sen tietää oletko sä enää tuossakaan tilassa puolen vuoden jälkeen tai että meneekö tuo ohi esim. kesän aikana mukavana "romanssina" vaan jota sinä et haluakaan enää jatkaa.
Ja mistä sen tietää vaikka se mies retkahtais sinuun niin, että haluaakin jäädä Suomeen?!
Niin paljon voi vielä tapahtua, että ota ihan iisisti nyt ja nauti seikkailusta ja todellisesta tutustumisesta siihen uuteen ihmiseen. Se viehättää sua ymmärrettävästikin MYÖS siksi että tulee toisenlaisesta kulttuurista – ja vice versa. Jo siinä on niin paljon uutta ja jännää että nauttikaa nyt yhteisistä hetkistänne älkääkä funtsiko liikaa.
Rakastuminen tapahtuu sitten aikanaan ja jos/kun se on molemminpuolista, se myös ratkaistaan sitten yhdessä eikä yksin.
Am I right or am I right?
Have fun, for God's sake! Summer is on it's way! ; )
Sehän tässä päivä kerrallaan katsomisessa pelottaa, että minulla on juuri nyt sellaiset fiilikset että tässä voi olla potentiaalia vaikka kuinka vakavaksi suhteeksi, mutta etäsuhteeseen en haluaisi ryhtyä. Pitääkin olla tälläinen pohdiskelijaluonne! Olen itsekin asunut ulkomailla eikä muuttaminen Englantiin edes olisi mahdoton ajatus, mutta opiskeluni ovat kesken, ja mikäli haluaisin tehdä oman alani töitä Englannissa, pitäisi minun tenttiä melkein koko koulutukseni uudestaan. Mies taas ei puhu suomea, joten hänelle tänne jääminen vaatisi huomattavasti suuremman sopeutumisen. Vaikka emme edes virallisesti seurustele, en ole onnistunut välttämään näiden ajatusten kanssa pyöriskelemistä.
Mutta tosiaan elämme vasta alkuhuumaa, joten mitään varmuutta ei ole siitä, kuinka pitkään tämä kestää. Taitaisi olla aika raukkamaista jättää katsomatta, mihin tämä johtaa. Ystäväni ainakin pitävät uudesta kestohyväntuulisesta minusta!