Minun ateismini

Joidenkin uskovaisten on hyvin vaikea käsittää uskomattomuutta.

He ymmärtävät sen että joku ei usko heidän jumaliinsa siten, että tämä uskon puutteesta kärsivä uskoo jollain toisella tavalla johonkin toiseen asiaan. Vaikka esimerkiksi jumalan ei-olevaisuuteen.

Se tähden heidän on niin vaikea ymmärtää, että joku ei vaan usko; että se usko puuttuu; että sitä ei vain ole.

Ehkä osaltaan asiaan vaikuttaa se, että suomen kielessä sama sana tarkoittaa sekä jumaluskoa että konkreettista uskomista johonkin olevaiseen.

Samoin uskovaisia saattaa vetää harhaan se, että ateismi kattaa todella laajan ja epäyhtenäisen joukon erilaisia ihmisiä. Jotkut ateistit toimivat aktiivisesti jumaluskoja vastaan ja toisille taas asia on enemmän tai vähemmän samantekevä. Uskikset pitävät kuitenkin uskonnottomia samanlaisena ulkoa annettua agendaa noudattavana yhtenäisenä joukkona kuin itseään ja "jumalankieltäjien" lausunnot mielletään kaikkien muidenkin uskonnottomien mielipiteiksi.

Phoebus kirjoitti:

Joidenkin uskovaisten on hyvin vaikea käsittää uskomattomuutta.

He ymmärtävät sen että joku ei usko heidän jumaliinsa siten, että tämä uskon puutteesta kärsivä uskoo jollain toisella tavalla johonkin toiseen asiaan. Vaikka esimerkiksi jumalan ei-olevaisuuteen.

Se tähden heidän on niin vaikea ymmärtää, että joku ei vaan usko; että se usko puuttuu; että sitä ei vain ole.

Ehkä osaltaan asiaan vaikuttaa se, että suomen kielessä sama sana tarkoittaa sekä jumaluskoa että konkreettista uskomista johonkin olevaiseen.

Samoin uskovaisia saattaa vetää harhaan se, että ateismi kattaa todella laajan ja epäyhtenäisen joukon erilaisia ihmisiä. Jotkut ateistit toimivat aktiivisesti jumaluskoja vastaan ja toisille taas asia on enemmän tai vähemmän samantekevä. Uskikset pitävät kuitenkin uskonnottomia samanlaisena ulkoa annettua agendaa noudattavana yhtenäisenä joukkona kuin itseään ja "jumalankieltäjien" lausunnot mielletään kaikkien muidenkin uskonnottomien mielipiteiksi.

Lue lisää

Kuten yllä orkoliini ja Phoebus kirjoittivat, niin aina välillä huomaa uskovan ajatuksen olevan se, että kaikkihan me tiedämme totuuden, mutta vain me (ko lahko/uskonto) uskallamme sen myöntää. Eli ajatus siitä, että joku voi olla uskomatta esim raamattuun on ylivoimaisen vaikea.

pepe57 kirjoitti:

Kuten yllä orkoliini ja Phoebus kirjoittivat, niin aina välillä huomaa uskovan ajatuksen olevan se, että kaikkihan me tiedämme totuuden, mutta vain me (ko lahko/uskonto) uskallamme sen myöntää. Eli ajatus siitä, että joku voi olla uskomatta esim raamattuun on ylivoimaisen vaikea.

Lue lisää

Olen huomannut että myös osa ateisteista(/trolleista, kuka näistä enää tietää) sortuu idioottimaiseen väittelyyn. Etenkin ne ihmiset harmittavat, jotka ensin vaativat todisteita, ja kun heiltä itseltään pyydetään edes jonkunlaista järkevää argumenttia, niin vastaus on tasoa: "uskovaiset on idiootteja". Järkevää olisi muistaa ottaa myös toisten ajattelutapa huomioon, eikä asettaa omaansa kaiken yläpuolelle. Eikö ihmiset olekkaan tasa-arvoisia.

Toivon että kukaan ei vajoaisi tälle tasolle, niin ateisti kuin uskovainenkaan. Ja jokainen uskokoon mihin haluaa.

"Suurin kompastuskivi ateismin määritelmän ymmärtämisessä on mielestäni se, että moni uskovainen tekee ateismista _uskomukseen perustuvan valinnan_ sen sijaan, että näkisi sen luonnollisena seurauksena ihmisen yleisen tietoisuuden kasvusta."

Ja tämän voi ajatella myös toisin päin. Moni ateisti tekee teismistä _uskomukseen perustuvan valinnan_ sen sijaan, että näkisi sen luonnollisena seurauksena ihmisen yleisen tietoisuuden kasvusta. Itse entisenä ateistina en enää mitenkään voisi palata ateismiin sen jälkeen kun olen ymmärtänyt sen mitä nyt ymmärrän. Ja siksi on välillä turhauttavaa, kun palstan ateistit olettavat, että uskonnollisuudessa on aina kyse tietämättömyydestä ja tietoa lisäämällä uskonto häviää. Ei se niin mene. esimerkin vuoksi: mitä enemmän ymmärrän kvanttimekaniikkaa, sitä selvemmältä näyttää, että Jumala ja kuolematon sielu ovat totta.

M.M. kirjoitti:

"Suurin kompastuskivi ateismin määritelmän ymmärtämisessä on mielestäni se, että moni uskovainen tekee ateismista _uskomukseen perustuvan valinnan_ sen sijaan, että näkisi sen luonnollisena seurauksena ihmisen yleisen tietoisuuden kasvusta."

Ja tämän voi ajatella myös toisin päin. Moni ateisti tekee teismistä _uskomukseen perustuvan valinnan_ sen sijaan, että näkisi sen luonnollisena seurauksena ihmisen yleisen tietoisuuden kasvusta. Itse entisenä ateistina en enää mitenkään voisi palata ateismiin sen jälkeen kun olen ymmärtänyt sen mitä nyt ymmärrän. Ja siksi on välillä turhauttavaa, kun palstan ateistit olettavat, että uskonnollisuudessa on aina kyse tietämättömyydestä ja tietoa lisäämällä uskonto häviää. Ei se niin mene. esimerkin vuoksi: mitä enemmän ymmärrän kvanttimekaniikkaa, sitä selvemmältä näyttää, että Jumala ja kuolematon sielu ovat totta.

Lue lisää

Voi se noinkin päin mennä.

 

Phoebus kirjoitti:

Joidenkin uskovaisten on hyvin vaikea käsittää uskomattomuutta.

He ymmärtävät sen että joku ei usko heidän jumaliinsa siten, että tämä uskon puutteesta kärsivä uskoo jollain toisella tavalla johonkin toiseen asiaan. Vaikka esimerkiksi jumalan ei-olevaisuuteen.

Se tähden heidän on niin vaikea ymmärtää, että joku ei vaan usko; että se usko puuttuu; että sitä ei vain ole.

Ehkä osaltaan asiaan vaikuttaa se, että suomen kielessä sama sana tarkoittaa sekä jumaluskoa että konkreettista uskomista johonkin olevaiseen.

Samoin uskovaisia saattaa vetää harhaan se, että ateismi kattaa todella laajan ja epäyhtenäisen joukon erilaisia ihmisiä. Jotkut ateistit toimivat aktiivisesti jumaluskoja vastaan ja toisille taas asia on enemmän tai vähemmän samantekevä. Uskikset pitävät kuitenkin uskonnottomia samanlaisena ulkoa annettua agendaa noudattavana yhtenäisenä joukkona kuin itseään ja "jumalankieltäjien" lausunnot mielletään kaikkien muidenkin uskonnottomien mielipiteiksi.

Lue lisää

Kukahan suuri ajattelija kirjoitti aikoinaan, että uskovaisen on vaikea käsittää uskonnottomuutta vaikka eihän kyse ole kuin vaikkapa kristityn suhtautumisesta Shivaan tai muslimin Thoriin. Ateisti on vain vienyt uskonnottomuutensa yhtä jumalaa pidemmälle.

orkoliini kirjoitti:

Voi se noinkin päin mennä.

 

"Mikä siinä on, että kaikkeus (tai mikä se itse kullekin nyt on) _täytyy_ pystyä selittämään nyt ja heti jotenkin, viime kädessä hämmentämällä subjektiivista niin pitkään, että se alkaa vaikuttaa objektiiviselta?"

Mikä siinä on, että on niin suuri tarve uskoa, että on olemassa jonkinlainen havaitsijasta riippumaton objektiivinen totuus, vaikka itse asiassa yhä enemmän näyttää siltä, että sellaista ei ole olemassakaan?

Itse pyrin yksinkertaisesti yhdistämään eri lähteistä saamaani tietoa ja ajatuksia. Uskonnot, filosofia muiden ihmisten subjektiiviset kokemukset ja oma kokemukseni puhuu vahvasti sen puolesta, että ainakaan tämä materiaalinen todellisuutemme ei ole kaikki mitä on. On olemassa jotain muuta - aineesta riippumaton mieli, sielu, Luoja, toinen todellisuus, Jumala, henkiolentoja - ihan millä käsitteillä näistä nyt halutaan puhuakaan. Se, mitä olen oppinut kvanttimekaniikasta sopii hämmästyttävästi yhteen sen kanssa mitä uskonnolliset opettajat ja filosofit ovat meille jo tuhansia vuosia kertoneet ja ilokseni huomaan, etten ole ainoa, joka on tehnyt tämän havainnon. Mutta ollakseni rehellinen, myönnän kyllä, että kyse on uskosta - en väitä tietäväni miten asiat ovat, mutta minulla on vahva, osin sanaton intuitiivinen ajatus siitä miten ne ovat.

Oman järkeni rajalliset mahdollisuudet tunnustaen olen valinnut tien, jolla pyrin lähestymään käsittämätöntä kaikkeutta ja se on kristinusko. Se on kaikki mitä minulla on ja nöyrästi oman itseni ja oman uskontoni rajoitukset tunnustaen ajattelen, että se kaikesta huolimatta on paras tapa yrittää tavoittaa perimmäisen todellisuuden olemusta, heikosti hapuillen, mutta tyhjää parempi.

Eikö olisi oikein tunnustaa, että emme tiedä ja että koska emme tiedä, ateismi ei ole mikään itsestäänselvä "järkevän ihmisen" valinta? Vaan että järkevä ihminen voi omista lähtökohdistaan selittää maailmaa aivan eri tavalla ja kenties olla jopa oikeassa?

chris_hitchens kirjoitti:

Kukahan suuri ajattelija kirjoitti aikoinaan, että uskovaisen on vaikea käsittää uskonnottomuutta vaikka eihän kyse ole kuin vaikkapa kristityn suhtautumisesta Shivaan tai muslimin Thoriin. Ateisti on vain vienyt uskonnottomuutensa yhtä jumalaa pidemmälle.

Lue lisää

Ei se minusta noin mene. Minun on tosin näin entisenä ateistina hyvinkin helppo käsittää uskonnottomuutta. Mutta kyllä tunnen paljon enemmän yhteenkuuluvaisuutta toisten uskontojen uskovien kanssa, kuin ateistin kanssa, kun puhutaan perimmäisistä maailmanselityksistä. Ateisti keskimäärin kieltää koko hengellisen todellisuuden olemassaolon, kun taas uskova, oli uskonto mitä tahansa, myöntää, että on olemassa jotain muutakin, kuin tämä arkiaistein havaittava arkitodellisuus. Uskonnossa on aina kyse siitä, että halutaan nähdä "metsä puilta" niin sanoakseni.

M.M. kirjoitti:

Ei se minusta noin mene. Minun on tosin näin entisenä ateistina hyvinkin helppo käsittää uskonnottomuutta. Mutta kyllä tunnen paljon enemmän yhteenkuuluvaisuutta toisten uskontojen uskovien kanssa, kuin ateistin kanssa, kun puhutaan perimmäisistä maailmanselityksistä. Ateisti keskimäärin kieltää koko hengellisen todellisuuden olemassaolon, kun taas uskova, oli uskonto mitä tahansa, myöntää, että on olemassa jotain muutakin, kuin tämä arkiaistein havaittava arkitodellisuus. Uskonnossa on aina kyse siitä, että halutaan nähdä "metsä puilta" niin sanoakseni.

Lue lisää

Mikä on se tuo kuuluisa "hengellinen todellisuus"?

Käsite vilahtelee aina silloin tällöin uskovien kirjoituksissa. Selkeää määritelmää en ole saanut. Miten sinä määrittelet tuon käsitteen?

M.M. kirjoitti:

"Mikä siinä on, että kaikkeus (tai mikä se itse kullekin nyt on) _täytyy_ pystyä selittämään nyt ja heti jotenkin, viime kädessä hämmentämällä subjektiivista niin pitkään, että se alkaa vaikuttaa objektiiviselta?"

Mikä siinä on, että on niin suuri tarve uskoa, että on olemassa jonkinlainen havaitsijasta riippumaton objektiivinen totuus, vaikka itse asiassa yhä enemmän näyttää siltä, että sellaista ei ole olemassakaan?

Itse pyrin yksinkertaisesti yhdistämään eri lähteistä saamaani tietoa ja ajatuksia. Uskonnot, filosofia muiden ihmisten subjektiiviset kokemukset ja oma kokemukseni puhuu vahvasti sen puolesta, että ainakaan tämä materiaalinen todellisuutemme ei ole kaikki mitä on. On olemassa jotain muuta - aineesta riippumaton mieli, sielu, Luoja, toinen todellisuus, Jumala, henkiolentoja - ihan millä käsitteillä näistä nyt halutaan puhuakaan. Se, mitä olen oppinut kvanttimekaniikasta sopii hämmästyttävästi yhteen sen kanssa mitä uskonnolliset opettajat ja filosofit ovat meille jo tuhansia vuosia kertoneet ja ilokseni huomaan, etten ole ainoa, joka on tehnyt tämän havainnon. Mutta ollakseni rehellinen, myönnän kyllä, että kyse on uskosta - en väitä tietäväni miten asiat ovat, mutta minulla on vahva, osin sanaton intuitiivinen ajatus siitä miten ne ovat.

Oman järkeni rajalliset mahdollisuudet tunnustaen olen valinnut tien, jolla pyrin lähestymään käsittämätöntä kaikkeutta ja se on kristinusko. Se on kaikki mitä minulla on ja nöyrästi oman itseni ja oman uskontoni rajoitukset tunnustaen ajattelen, että se kaikesta huolimatta on paras tapa yrittää tavoittaa perimmäisen todellisuuden olemusta, heikosti hapuillen, mutta tyhjää parempi.

Eikö olisi oikein tunnustaa, että emme tiedä ja että koska emme tiedä, ateismi ei ole mikään itsestäänselvä "järkevän ihmisen" valinta? Vaan että järkevä ihminen voi omista lähtökohdistaan selittää maailmaa aivan eri tavalla ja kenties olla jopa oikeassa?

Lue lisää

Kysyt, miksi pitää uskoa havaitsijasta riippumattomaan totuuteen. Totuus on hyvin subjektiivinen käsite, ja varmaankin havaitsijasta riippuva. Todellisuus taas näyttäisi kaiken kokemuksemme mukaan olevan kaikille (täysijärkisille) havaitsijoille sama.

Toisessa kappaleessa kerrot "materiaalisesta todellisuudesta". Muistat kai, että materia on ekvivalentti energian kanssa. Onko mileestäsi olemassa jotain jota emme voi mitenkään havaita, ja joka siitä huolimatta vaikutta meihin? Mikä voi olla tuo vaikutusmekanismi, jota ei voida havaita, mutta joka kuitenkin toimii?
Mistä keksit tuon hypynb kvanttimekaniikasta jumaliin/henkiin? Kvantti-ilmiöitähän voidaan aivan täysin käsitellä tilastollisesti. Eivät ne niin mystisiä ole kuin kuvittelisi. Satunnaisuus vain on todellista.

Tämä Kristinuskoon tehty "kvanttihyppy" kaiken ratkaisuna on vielä käsittämättömämpi. Myönnät, että et ymmärrä kaikkea 8eikä kukaan muukaan). Silti teet aivan perustelemattoman hypyn ensin sijoittaa ymmärryksesi mustaan aukkoon Jumalan, ja vielä valita siihen Kristinuskon Jumala.

On oikein tunnustaa, että emme tiedä kaikkea, emmekä varmaan milloinkaan tule tietämäänkään. Jumalille ei todellisuudessa ole minkäänlaista tarvetta, eikä niistä ole minkäänlaista todellista havaintoa niihin uskovien pääkopan ulkopuolelta.

Valitettavasti.

M.M. kirjoitti:

"Mikä siinä on, että kaikkeus (tai mikä se itse kullekin nyt on) _täytyy_ pystyä selittämään nyt ja heti jotenkin, viime kädessä hämmentämällä subjektiivista niin pitkään, että se alkaa vaikuttaa objektiiviselta?"

Mikä siinä on, että on niin suuri tarve uskoa, että on olemassa jonkinlainen havaitsijasta riippumaton objektiivinen totuus, vaikka itse asiassa yhä enemmän näyttää siltä, että sellaista ei ole olemassakaan?

Itse pyrin yksinkertaisesti yhdistämään eri lähteistä saamaani tietoa ja ajatuksia. Uskonnot, filosofia muiden ihmisten subjektiiviset kokemukset ja oma kokemukseni puhuu vahvasti sen puolesta, että ainakaan tämä materiaalinen todellisuutemme ei ole kaikki mitä on. On olemassa jotain muuta - aineesta riippumaton mieli, sielu, Luoja, toinen todellisuus, Jumala, henkiolentoja - ihan millä käsitteillä näistä nyt halutaan puhuakaan. Se, mitä olen oppinut kvanttimekaniikasta sopii hämmästyttävästi yhteen sen kanssa mitä uskonnolliset opettajat ja filosofit ovat meille jo tuhansia vuosia kertoneet ja ilokseni huomaan, etten ole ainoa, joka on tehnyt tämän havainnon. Mutta ollakseni rehellinen, myönnän kyllä, että kyse on uskosta - en väitä tietäväni miten asiat ovat, mutta minulla on vahva, osin sanaton intuitiivinen ajatus siitä miten ne ovat.

Oman järkeni rajalliset mahdollisuudet tunnustaen olen valinnut tien, jolla pyrin lähestymään käsittämätöntä kaikkeutta ja se on kristinusko. Se on kaikki mitä minulla on ja nöyrästi oman itseni ja oman uskontoni rajoitukset tunnustaen ajattelen, että se kaikesta huolimatta on paras tapa yrittää tavoittaa perimmäisen todellisuuden olemusta, heikosti hapuillen, mutta tyhjää parempi.

Eikö olisi oikein tunnustaa, että emme tiedä ja että koska emme tiedä, ateismi ei ole mikään itsestäänselvä "järkevän ihmisen" valinta? Vaan että järkevä ihminen voi omista lähtökohdistaan selittää maailmaa aivan eri tavalla ja kenties olla jopa oikeassa?

Lue lisää

Pekka- kirjoitti:

Kysyt, miksi pitää uskoa havaitsijasta riippumattomaan totuuteen. Totuus on hyvin subjektiivinen käsite, ja varmaankin havaitsijasta riippuva. Todellisuus taas näyttäisi kaiken kokemuksemme mukaan olevan kaikille (täysijärkisille) havaitsijoille sama.

Toisessa kappaleessa kerrot "materiaalisesta todellisuudesta". Muistat kai, että materia on ekvivalentti energian kanssa. Onko mileestäsi olemassa jotain jota emme voi mitenkään havaita, ja joka siitä huolimatta vaikutta meihin? Mikä voi olla tuo vaikutusmekanismi, jota ei voida havaita, mutta joka kuitenkin toimii?
Mistä keksit tuon hypynb kvanttimekaniikasta jumaliin/henkiin? Kvantti-ilmiöitähän voidaan aivan täysin käsitellä tilastollisesti. Eivät ne niin mystisiä ole kuin kuvittelisi. Satunnaisuus vain on todellista.

Tämä Kristinuskoon tehty "kvanttihyppy" kaiken ratkaisuna on vielä käsittämättömämpi. Myönnät, että et ymmärrä kaikkea 8eikä kukaan muukaan). Silti teet aivan perustelemattoman hypyn ensin sijoittaa ymmärryksesi mustaan aukkoon Jumalan, ja vielä valita siihen Kristinuskon Jumala.

On oikein tunnustaa, että emme tiedä kaikkea, emmekä varmaan milloinkaan tule tietämäänkään. Jumalille ei todellisuudessa ole minkäänlaista tarvetta, eikä niistä ole minkäänlaista todellista havaintoa niihin uskovien pääkopan ulkopuolelta.

Valitettavasti.

Lue lisää

En voi kehua olevani kvanttimekaniikan asiantuntija. Olen opiskellut sitä jonkin verran yliopistossa, mutta ikävä kyllä tuohon aikaan harrastin "siitä mistä aita on matalin" -periaatetta ja keskityin mieluummin opiskelijaelämän hilpeisiin puoliin. Niinpä tietoni jäivät tosi hatariksi ja unohtuivat pian. Nyt olen kuitenkin viime aikoina alkanut kiinnostua aiheesta ja pohtinut mystistä aaltofunktion romahtamista. Kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaanhan tietoisuus aiheuttaa aaltofunktion romahduksen. Mutta mitä ihmettä sitten on tietoisuus?

Olen myös yrittänyt perehtyä Penrosen ja Ecclesin hypoteeseihin, jotka pyrkivät selittämään ihmisen tietoisuutta kvanttimekaniikan avulla. Eccles vetää ajatuksen varsin pitkälle ja olettaa, että ihmisen "sielu" on eräänlainen todennäköisyyskenttä.

"Mikä voi olla tuo vaikutusmekanismi, jota ei voida havaita, mutta joka kuitenkin toimii? "
Voisiko se kenties olla kvanttimaailmassa näkyvä satunnaisuus? Onko se satunnaisuutta, vai onko takana jotain muuta? Ainakin tämä ajatus tarjoaa väylän, jota kautta Jumala pystyisi vaikuttamaan maailmassa täysin luonnonlakien puitteissa, samoin kuin ihmisen vapaa tahto. Jos ihmisten ja Jumalan tietoisuus toimivat maailmassa romauttelemalla aaltofunktioita ja luomalla aineellista todellisuutta tätä kautta? Tätä on kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta havaita, koska havainnointi vaikuttaa lopputuloksiin.

"Silti teet aivan perustelemattoman hypyn ensin sijoittaa ymmärryksesi mustaan aukkoon Jumalan, ja vielä valita siihen Kristinuskon Jumala."

Tiedän :). Ja myönnän auliisti, että tämä on älytöntä. Mutta näissä asioissa ollankin loppupeleissä uskon varassa, niin teistit kuin ateistitkin. Olen kyllä sitä mieltä, että "aukkojen Jumala" on huono homma ja siksi uskoni perustuu ennen kaikkea uskoon, eikä kvanttimekaniikkaan :). Mutta koska nyt satun olemaan uskova, tulkitsen kaikkea saamaani tietoa oman maailmanselitykseni valossa. Niinhän jokainen meistä tekee.

orkoliini kirjoitti:

 

"Mikä tästä antaa viitteitä? Subjektiivinen tulkintako? "

Niin. Einsteinia lainatakseni: Onko kuu paikoillaan taivaalla, jos kukaan ei katso? Ainakaan emme voi pitää tätä(kään) itsestäänselvänä.

"Jos loisimme itse aivojemme syötteet suoraan nollainformaatiosta, niin siinä tapauksessa asian voisi kääntää päälaelleen. "

Mitä on nollainformaatio? Jos ajattelet vaikka tuolia, niin (kuten itsekin myönsit, jos ymmärsin oikein) se mitä ajattelet, ei ole todellinen tuoli, vaan se merkitys, minkä aivosi antavat tuolille. Todellinen tuoli ehkä vielä todennäköisesti on olemassa jonain puisevana kappaleena jossakin ajassa ja paikassa, ellei mielessäsi ole vain jonkinlainen tuoliuden platonilainen idea. Mutta tätä vasten: mitä on rakkaus? Mitä on totuus? Mikä on ajatus? Mikä se fyysinen todellisuus näiden käsitteiden takana on, jos irroitat sen omasta havainnostasi ja tulkinnastasi?

M.M. kirjoitti:

"Mikä tästä antaa viitteitä? Subjektiivinen tulkintako? "

Niin. Einsteinia lainatakseni: Onko kuu paikoillaan taivaalla, jos kukaan ei katso? Ainakaan emme voi pitää tätä(kään) itsestäänselvänä.

"Jos loisimme itse aivojemme syötteet suoraan nollainformaatiosta, niin siinä tapauksessa asian voisi kääntää päälaelleen. "

Mitä on nollainformaatio? Jos ajattelet vaikka tuolia, niin (kuten itsekin myönsit, jos ymmärsin oikein) se mitä ajattelet, ei ole todellinen tuoli, vaan se merkitys, minkä aivosi antavat tuolille. Todellinen tuoli ehkä vielä todennäköisesti on olemassa jonain puisevana kappaleena jossakin ajassa ja paikassa, ellei mielessäsi ole vain jonkinlainen tuoliuden platonilainen idea. Mutta tätä vasten: mitä on rakkaus? Mitä on totuus? Mikä on ajatus? Mikä se fyysinen todellisuus näiden käsitteiden takana on, jos irroitat sen omasta havainnostasi ja tulkinnastasi?

Lue lisää

M.M. kirjoitti:

En voi kehua olevani kvanttimekaniikan asiantuntija. Olen opiskellut sitä jonkin verran yliopistossa, mutta ikävä kyllä tuohon aikaan harrastin "siitä mistä aita on matalin" -periaatetta ja keskityin mieluummin opiskelijaelämän hilpeisiin puoliin. Niinpä tietoni jäivät tosi hatariksi ja unohtuivat pian. Nyt olen kuitenkin viime aikoina alkanut kiinnostua aiheesta ja pohtinut mystistä aaltofunktion romahtamista. Kööpenhaminalaisen tulkinnan mukaanhan tietoisuus aiheuttaa aaltofunktion romahduksen. Mutta mitä ihmettä sitten on tietoisuus?

Olen myös yrittänyt perehtyä Penrosen ja Ecclesin hypoteeseihin, jotka pyrkivät selittämään ihmisen tietoisuutta kvanttimekaniikan avulla. Eccles vetää ajatuksen varsin pitkälle ja olettaa, että ihmisen "sielu" on eräänlainen todennäköisyyskenttä.

"Mikä voi olla tuo vaikutusmekanismi, jota ei voida havaita, mutta joka kuitenkin toimii? "
Voisiko se kenties olla kvanttimaailmassa näkyvä satunnaisuus? Onko se satunnaisuutta, vai onko takana jotain muuta? Ainakin tämä ajatus tarjoaa väylän, jota kautta Jumala pystyisi vaikuttamaan maailmassa täysin luonnonlakien puitteissa, samoin kuin ihmisen vapaa tahto. Jos ihmisten ja Jumalan tietoisuus toimivat maailmassa romauttelemalla aaltofunktioita ja luomalla aineellista todellisuutta tätä kautta? Tätä on kuitenkin vaikeaa, ellei mahdotonta havaita, koska havainnointi vaikuttaa lopputuloksiin.

"Silti teet aivan perustelemattoman hypyn ensin sijoittaa ymmärryksesi mustaan aukkoon Jumalan, ja vielä valita siihen Kristinuskon Jumala."

Tiedän :). Ja myönnän auliisti, että tämä on älytöntä. Mutta näissä asioissa ollankin loppupeleissä uskon varassa, niin teistit kuin ateistitkin. Olen kyllä sitä mieltä, että "aukkojen Jumala" on huono homma ja siksi uskoni perustuu ennen kaikkea uskoon, eikä kvanttimekaniikkaan :). Mutta koska nyt satun olemaan uskova, tulkitsen kaikkea saamaani tietoa oman maailmanselitykseni valossa. Niinhän jokainen meistä tekee.

Lue lisää

Kööpenhaminan tulkinta sinällään, mutta altofunktio romahtaa kun hiukkasen paikka selvitetään. Ei siinä mistään tietoisuudesta puhuta.

Satunnaisuus on puhdasta satunnaisuutta. Voi tietysti laittaa jumalasi sinne, jos haluat. Se on kuitenkin tilastollisesti käyttäytyvä, mutta satunnainen. Ei kuulosta jumalalta. Vapaa tahto voi yhtä hyvin olla illuusio.

Minä tulkitsen kvanttifysiikan ja aaltofunktion romahtamisen kvanttifysiikaksi ja aaltofunktion romahtamiseksi.

Ju7malia en ole missäöän nähnyt, enkä ole niille tarvetta havainnut. Siksi, kunnes toisin osoitetaan, en usko jumalien olemassaoloon. Kaikkein vähiten minkään ihmisten luoman jumalan, kuten Raamatun jumalan, joka on Islmain, Juutalaisten ja Kristittyjen muodostaman "kirja uskontojen" jumala.

Jokainen saa toki uskoa mihin haluaa, kunhan ei uskollaan hankaloita muiden elämää.

Pekka- kirjoitti:

Kööpenhaminan tulkinta sinällään, mutta altofunktio romahtaa kun hiukkasen paikka selvitetään. Ei siinä mistään tietoisuudesta puhuta.

Satunnaisuus on puhdasta satunnaisuutta. Voi tietysti laittaa jumalasi sinne, jos haluat. Se on kuitenkin tilastollisesti käyttäytyvä, mutta satunnainen. Ei kuulosta jumalalta. Vapaa tahto voi yhtä hyvin olla illuusio.

Minä tulkitsen kvanttifysiikan ja aaltofunktion romahtamisen kvanttifysiikaksi ja aaltofunktion romahtamiseksi.

Ju7malia en ole missäöän nähnyt, enkä ole niille tarvetta havainnut. Siksi, kunnes toisin osoitetaan, en usko jumalien olemassaoloon. Kaikkein vähiten minkään ihmisten luoman jumalan, kuten Raamatun jumalan, joka on Islmain, Juutalaisten ja Kristittyjen muodostaman "kirja uskontojen" jumala.

Jokainen saa toki uskoa mihin haluaa, kunhan ei uskollaan hankaloita muiden elämää.

Lue lisää

"mutta altofunktio romahtaa kun hiukkasen paikka selvitetään. Ei siinä mistään tietoisuudesta puhuta. "

Mutta mitä se "selvittäminen" sitten tarkoittaa? Mitä on selvittäminen ilman että puhutaan tietoisuudesta?

Ja miten on mahdollista, että kaksoisrakokokeessa, jos ensin havaitaan mistä raosta hiukkanen on kulkenut, mutta tieto sitten hävitetään, saadaan edelleen interferenssikuvio?!

pekka- kirjoitti:

Mikä on se tuo kuuluisa "hengellinen todellisuus"?

Käsite vilahtelee aina silloin tällöin uskovien kirjoituksissa. Selkeää määritelmää en ole saanut. Miten sinä määrittelet tuon käsitteen?

Lue lisää

Itse ajattelen, että hengellinen todellisuus on jotain ei-materiaalista (ei siis ainetta, eikä energiaa). Sinne kuuluvat ihmisten sielut, Jumala ja muita sellaisia henkiolentoja, joilla ei ole lainkaan materiaalista ruumista. Hengellinen todellisuus on ajan ja paikan ulkopuolella. Ihminen on tavallaan yhdistävä silta hengellisen todellisuuden (taivaan tai miksi sitä nyt kutsuisikaan) ja maallisen todellisuuden välillä, koska ihminen on ainoa olento, joka elää molemmissa. Ja tässä onkin jollain lailla ihmisen olemassaolon tarkoitus.

orkoliini kirjoitti:

 

Meidän ajattelumme ero onkin siinä, että minä uskon tämän maallisen todellisuuden lisäksi kaikkeuden sisältävän myös hengellisen todellisuuden. Sieltä ovat peräisin muun muassa rakkaus ja totuus. Ja tietyllä tavalla nämä käsitteet ovat pysyvämpiä ja todellisempia kuin mitkään objektiivisesti havaittavat "asiat". Ne objektiivisesti havaittavat asiat ovat yksinkertaisia rakennuspalikoita, hengellisen todellisuuden asiat ovat niitä, jotka järjestävät, rakentavat, luovat ja antavat merkityksiä.

M.M. kirjoitti:

Itse ajattelen, että hengellinen todellisuus on jotain ei-materiaalista (ei siis ainetta, eikä energiaa). Sinne kuuluvat ihmisten sielut, Jumala ja muita sellaisia henkiolentoja, joilla ei ole lainkaan materiaalista ruumista. Hengellinen todellisuus on ajan ja paikan ulkopuolella. Ihminen on tavallaan yhdistävä silta hengellisen todellisuuden (taivaan tai miksi sitä nyt kutsuisikaan) ja maallisen todellisuuden välillä, koska ihminen on ainoa olento, joka elää molemmissa. Ja tässä onkin jollain lailla ihmisen olemassaolon tarkoitus.

Lue lisää

Minä taas näen asian siten, että ihmislajille on ollut jossain vaiheessa eduksi luoda mielikuvitusyliolento joka ohjaa, varjelee, suojaa ja rankaisee. Monet ilmiöt ovat olleet täysin käsittämättömiä ihmisen sen hetkiselle tietotasolle ja ihmeellisiin asioihin on haettu selitykseksi näkymätöntä yliolentoa. Tämä yliolento on omalta osaltaan auttanut ankaralla evoluution kinttupolulla ihmistä kehittymään henkisesti rikkaaksi ja luovaksi olennoksi.

Voihan se olla että taipumus jumalauskoon pysyy pitkään vielä aivojemme sopukoissa tulevien sukupolvien ajan. Huolestuttavaa asiassa on se, että sokea usko johonkin irrationaaliseen jättää aivojen sopukoihin järkiajattelulta suojatun vyöhykkeen. Alueen jota voidaan manipuloida hyvinkin väkivaltaisilla ajatuksilla. Pääsy mielen hallintaan ilman omaa suodatinta.

KeljuKooKojootti kirjoitti:

Minä taas näen asian siten, että ihmislajille on ollut jossain vaiheessa eduksi luoda mielikuvitusyliolento joka ohjaa, varjelee, suojaa ja rankaisee. Monet ilmiöt ovat olleet täysin käsittämättömiä ihmisen sen hetkiselle tietotasolle ja ihmeellisiin asioihin on haettu selitykseksi näkymätöntä yliolentoa. Tämä yliolento on omalta osaltaan auttanut ankaralla evoluution kinttupolulla ihmistä kehittymään henkisesti rikkaaksi ja luovaksi olennoksi.

Voihan se olla että taipumus jumalauskoon pysyy pitkään vielä aivojemme sopukoissa tulevien sukupolvien ajan. Huolestuttavaa asiassa on se, että sokea usko johonkin irrationaaliseen jättää aivojen sopukoihin järkiajattelulta suojatun vyöhykkeen. Alueen jota voidaan manipuloida hyvinkin väkivaltaisilla ajatuksilla. Pääsy mielen hallintaan ilman omaa suodatinta.

Lue lisää

En minä ajattele, että se, että ihmisen aivoja voidaan "manipuloida" liittyisi mitenkään erityisesti uskontoon. Joillain ihmisllä vain tuntuu olevan tave nojautua auktoriteetteihin ja uskoa "helppoihin ratkaisuihin". Kaikenkattavalla maailmanselityksellä, oli se sitten ideologinen tai uskonnollinen tai poliittinen tai mitä vain voi saada jotkut ihmiset, kenties kaikkikin, luopumaan moraalistaan ja kriittisestä ajattelustaan. Vaikkapa darwinismilla joku voi perustella aivan hyvin älyttömyyksiään. Minusta se, että tätä asiaa pohdittaessa osoitetaan vain uskontoja kertoo taas vain yhdestä tavasta saada aikaan toivotun mukainen "helppo ratkaisu".

Tyypillistä on myös se, että ongelmia osoitellaan oman ajattelun ja oman ideologian ulkopuolelta. Tästä kristinusko ainakin pyrkii varoittamaan (pitäisi kaivaa roskat omista silmistä ensin), tosin miten varoitus otetaan vastaan on taas eri asia.

M.M. kirjoitti:

En minä ajattele, että se, että ihmisen aivoja voidaan "manipuloida" liittyisi mitenkään erityisesti uskontoon. Joillain ihmisllä vain tuntuu olevan tave nojautua auktoriteetteihin ja uskoa "helppoihin ratkaisuihin". Kaikenkattavalla maailmanselityksellä, oli se sitten ideologinen tai uskonnollinen tai poliittinen tai mitä vain voi saada jotkut ihmiset, kenties kaikkikin, luopumaan moraalistaan ja kriittisestä ajattelustaan. Vaikkapa darwinismilla joku voi perustella aivan hyvin älyttömyyksiään. Minusta se, että tätä asiaa pohdittaessa osoitetaan vain uskontoja kertoo taas vain yhdestä tavasta saada aikaan toivotun mukainen "helppo ratkaisu".

Tyypillistä on myös se, että ongelmia osoitellaan oman ajattelun ja oman ideologian ulkopuolelta. Tästä kristinusko ainakin pyrkii varoittamaan (pitäisi kaivaa roskat omista silmistä ensin), tosin miten varoitus otetaan vastaan on taas eri asia.

Lue lisää

"Joillain ihmisllä vain tuntuu olevan tave nojautua auktoriteetteihin ja uskoa "helppoihin ratkaisuihin"."

Sellaiset ovat joka paikassa manipuloinnin riskiryhmässä, puhumattakaan mallista jossa tietoinen ajattelu pitääkin sammuttaa.

"Kaikenkattavalla maailmanselityksellä, oli se sitten ideologinen tai uskonnollinen tai poliittinen tai mitä vain voi saada jotkut ihmiset, kenties kaikkikin, luopumaan moraalistaan ja kriittisestä ajattelustaan."

Nimenomaan, oman pään puolustuspelin pitää olla kunnossa.

"Minusta se, että tätä asiaa pohdittaessa osoitetaan vain uskontoja kertoo taas vain yhdestä tavasta saada aikaan toivotun mukainen "helppo ratkaisu". "

Ei pelkästään uskonnot- kaikki jotka tähtäävät ajattelun tyrehtymiseen ovat yhtä huonoja. Uskonnot ovat tarjonneet entisaikaan selityksiä monelle selittämättömälle ilmiölle. Jumala pakenee kauemmaksi peräkammariin tiedon lisääntyessä. Minusta se on outoa koska asian pitäisi olla päinvastoin.

"Tyypillistä on myös se, että ongelmia osoitellaan oman ajattelun ja oman ideologian ulkopuolelta."

Niin, kyseessä on eri lähtökohdat todellisuuden hamottamiselle. Miksi pitäisi pelata jalkapalloa pallolla jota ei pystytä havaitsemaan? Aika vaikeaa mielestäni.

M.M. kirjoitti:

"Suurin kompastuskivi ateismin määritelmän ymmärtämisessä on mielestäni se, että moni uskovainen tekee ateismista _uskomukseen perustuvan valinnan_ sen sijaan, että näkisi sen luonnollisena seurauksena ihmisen yleisen tietoisuuden kasvusta."

Ja tämän voi ajatella myös toisin päin. Moni ateisti tekee teismistä _uskomukseen perustuvan valinnan_ sen sijaan, että näkisi sen luonnollisena seurauksena ihmisen yleisen tietoisuuden kasvusta. Itse entisenä ateistina en enää mitenkään voisi palata ateismiin sen jälkeen kun olen ymmärtänyt sen mitä nyt ymmärrän. Ja siksi on välillä turhauttavaa, kun palstan ateistit olettavat, että uskonnollisuudessa on aina kyse tietämättömyydestä ja tietoa lisäämällä uskonto häviää. Ei se niin mene. esimerkin vuoksi: mitä enemmän ymmärrän kvanttimekaniikkaa, sitä selvemmältä näyttää, että Jumala ja kuolematon sielu ovat totta.

Lue lisää

"Moni ateisti tekee teismistä _uskomukseen perustuvan valinnan_ sen sijaan, että näkisi sen luonnollisena seurauksena ihmisen yleisen tietoisuuden kasvusta."

Kyllähän moni uskova väittää, että se usko on valinta. Kristinuskossa on sitä varten oikein kehitetty rituaali. enkä ole kovin monen ateistin nähnyt väittävän, että usko johonkin jumalaan olisi valinta vaan ennemminkin olen nähnyt väitettävän, että se opitaan ympäristöstä.

"Ja siksi on välillä turhauttavaa, kun palstan ateistit olettavat, että uskonnollisuudessa on aina kyse tietämättömyydestä ja tietoa lisäämällä uskonto häviää."

Usko on uskoa, ei tietoa. Tilastollisesti tiedon lisääminen vähentää uskonnollista uskoa. Nyt ei ole kyseessä mikään aina ja kaikkialla vaan tilastolliset asiat.

M.M. kirjoitti:

Meidän ajattelumme ero onkin siinä, että minä uskon tämän maallisen todellisuuden lisäksi kaikkeuden sisältävän myös hengellisen todellisuuden. Sieltä ovat peräisin muun muassa rakkaus ja totuus. Ja tietyllä tavalla nämä käsitteet ovat pysyvämpiä ja todellisempia kuin mitkään objektiivisesti havaittavat "asiat". Ne objektiivisesti havaittavat asiat ovat yksinkertaisia rakennuspalikoita, hengellisen todellisuuden asiat ovat niitä, jotka järjestävät, rakentavat, luovat ja antavat merkityksiä.

Lue lisää

"Meidän ajattelumme ero onkin siinä, että minä uskon tämän maallisen todellisuuden lisäksi kaikkeuden sisältävän myös hengellisen todellisuuden."

Ja edelleenkään tuo ei kerro mitään siitä, että olisi oikeasti olemassa jokin hengellinen todellisuus.

"Ne objektiivisesti havaittavat asiat ovat yksinkertaisia rakennuspalikoita, hengellisen todellisuuden asiat ovat niitä, jotka järjestävät, rakentavat, luovat ja antavat merkityksiä. "

Edelleenkään ne eivät tee hengellisen todellisuuden asiat eivät muutu yhtään sen todellisimmeksi vaikka sinä ne rakkauteen ja totuuteen yhdistäisitkin ajattelussasi.

M.M. kirjoitti:

"mutta altofunktio romahtaa kun hiukkasen paikka selvitetään. Ei siinä mistään tietoisuudesta puhuta. "

Mutta mitä se "selvittäminen" sitten tarkoittaa? Mitä on selvittäminen ilman että puhutaan tietoisuudesta?

Ja miten on mahdollista, että kaksoisrakokokeessa, jos ensin havaitaan mistä raosta hiukkanen on kulkenut, mutta tieto sitten hävitetään, saadaan edelleen interferenssikuvio?!

Lue lisää

No, siihen selvittämiseen liittyy aina joku anturi, jonka avulla aaltofunktio "romahdutetaan". Käytännössähän aaltofunktio saa tällöin yhdelle arvolle todennäköisyyden 1, ja muille 0. Tämä arvo, neliulotteisen avaruuden piste, on satunnainen, mutta tilastollinen.

Kannattaa tutustua John Bellin ansiokkaisiin tutkimuksiin aaltofunktion mittaamisesta ja sen romahtamisesta[1]. Yleensä millainen aaltofunktion (hiukkasen paikan, tai muun ominaisuuden) mittaus aiheuttaa sen romahtamisen.

[1] Bell, John: Speakable and unspeakable in Quantum Mechanics. Cambridge University Press, 1993.

pekka- kirjoitti:

No, siihen selvittämiseen liittyy aina joku anturi, jonka avulla aaltofunktio "romahdutetaan". Käytännössähän aaltofunktio saa tällöin yhdelle arvolle todennäköisyyden 1, ja muille 0. Tämä arvo, neliulotteisen avaruuden piste, on satunnainen, mutta tilastollinen.

Kannattaa tutustua John Bellin ansiokkaisiin tutkimuksiin aaltofunktion mittaamisesta ja sen romahtamisesta[1]. Yleensä millainen aaltofunktion (hiukkasen paikan, tai muun ominaisuuden) mittaus aiheuttaa sen romahtamisen.

[1] Bell, John: Speakable and unspeakable in Quantum Mechanics. Cambridge University Press, 1993.

Lue lisää

Täytynee perehtyä siihen mitä Bell on aiheesta kirjoittanut. Nopean googlauksen jälkeen selvisi ainakin, että hän on kritisoinut nimenomaan Kööpenhaminan tulkintaa.

Tuosta "tietoisuus romahduttaa aaltofunktion" ajatuksesta vielä sen verran, että ajatus ei ole omani, eikä edes kenenkään parapsykologin: http://en.wikipedia.org/wiki/Quantum_mind–body_problem

Edelleen mietin millä tavalla se "anturi" tai muu mittausväline sitten romahduttaisi aaltofunktion. Kun pohdin tätä ajatusketju menee suunnilleen näin:

- Kun hiukkanen saapuu kaksoisrakoon, se on siis aaltomuodossa ja sen todennäköisyysfunktio tavallaan muodostaa aallon, joka kulkee läpi molemmista raoista ja interferoi itsensä kanssa muodostaen klassisen interferenssikuvion (sitten kun hiukkasia on useita). Mutta jos raoissa on jonkinlainen mittausväline, jonka avulla pystytään havaitsemaan hiukkanen kulkemassa jommastakummasta aukosta, se ei enää käyttäydykään kuin aalto, vaan yhtäkkiä sillä hetkellä onkin hiukkanen ja läpäisee ainoastaan yhden aukon, jolloin ei muodostukaan interferenssikuviota, koska käytännössä tilanne on sama kuin että aukkoja olisi vain yksi.

- Kuitenkin, jos mittauksen jälkeen mittaustulos "pyyhitään", että enää ei olekaan selvää kummasta aukosta se tuli, nähdään jälleen interferenssikuvio: http://en.wikipedia.org/wiki/Quantum_eraser_experiment

Eli kuitenkaan kyse ei varsinaisesti ole siitä, että "anturi" itse jollain tavalla suoranaisesti vaikuttaisi hiukkaseen, vaan asia on paljon omituisempi. Eli siis jotenkin vaikuttaa siltä, että havainto muokkaa todellisuutta merkillisellä tavalla.

Tämä hiukkasten käyttäytyminen kaksoisrakokokeessa on muutenkin todella hämmästyttävää. Mikä oikeastaan se aaltofunktio edes on? Sehän on todennäköisyysjakauma! Mutta todennäköisyysjakaumahan on matemaattinen käsite, miten se voi interferoida?!

Kai näistä asioista pitäisi ajatella niin kuin yksi fyysikko keskustalupalstalla, jossa pohdittiin näitä kysymyksiä, joita minäkin olen miettinyt. Eli on parempi vain ajatella, että kavnttimekaniikka on kätevä työväline, jonka avulla voidaan laskea asioita, mutta "miksi"-tyyppiset kysymykset pitäisi unohtaa. Sillä; "...the rest is bull... philosophy".

Ja niin kuin Bohm on todennut: "se, joka ei hämmästy kvanttimekaniikasta ei ole ymmärtänyt sitä".

KeljuKooKojootti kirjoitti:

"Joillain ihmisllä vain tuntuu olevan tave nojautua auktoriteetteihin ja uskoa "helppoihin ratkaisuihin"."

Sellaiset ovat joka paikassa manipuloinnin riskiryhmässä, puhumattakaan mallista jossa tietoinen ajattelu pitääkin sammuttaa.

"Kaikenkattavalla maailmanselityksellä, oli se sitten ideologinen tai uskonnollinen tai poliittinen tai mitä vain voi saada jotkut ihmiset, kenties kaikkikin, luopumaan moraalistaan ja kriittisestä ajattelustaan."

Nimenomaan, oman pään puolustuspelin pitää olla kunnossa.

"Minusta se, että tätä asiaa pohdittaessa osoitetaan vain uskontoja kertoo taas vain yhdestä tavasta saada aikaan toivotun mukainen "helppo ratkaisu". "

Ei pelkästään uskonnot- kaikki jotka tähtäävät ajattelun tyrehtymiseen ovat yhtä huonoja. Uskonnot ovat tarjonneet entisaikaan selityksiä monelle selittämättömälle ilmiölle. Jumala pakenee kauemmaksi peräkammariin tiedon lisääntyessä. Minusta se on outoa koska asian pitäisi olla päinvastoin.

"Tyypillistä on myös se, että ongelmia osoitellaan oman ajattelun ja oman ideologian ulkopuolelta."

Niin, kyseessä on eri lähtökohdat todellisuuden hamottamiselle. Miksi pitäisi pelata jalkapalloa pallolla jota ei pystytä havaitsemaan? Aika vaikeaa mielestäni.

Lue lisää

"Jumala pakenee kauemmaksi peräkammariin tiedon lisääntyessä. Minusta se on outoa koska asian pitäisi olla päinvastoin. "

Onko se näin? Itse näen tässä vain yhdenlaisen historian heiluriliikkeen. Valistuaika (ja itse asiassa paradoksaalisesti ehkä myös reformaatio) toi ateismin "muotiin" ja siitä lähtien eräänlainen fysikalistinen todellisuuskäsite on ollut dogmi. Mutta aivan viime aikoina olemme taas nähneet uskontojen suosion lisääntymistä. Tästä oli taas tänään kolumnikin Hesarissa. Eli vaikka vielä muutama kymmenen vuotta sitten julistettiin uskontojen katovan maailmasta lähitulevaisuudessa, niin ei ole käynyt, ja en usko, että sitä on näköpiirissäkään.

ertert kirjoitti:

"Meidän ajattelumme ero onkin siinä, että minä uskon tämän maallisen todellisuuden lisäksi kaikkeuden sisältävän myös hengellisen todellisuuden."

Ja edelleenkään tuo ei kerro mitään siitä, että olisi oikeasti olemassa jokin hengellinen todellisuus.

"Ne objektiivisesti havaittavat asiat ovat yksinkertaisia rakennuspalikoita, hengellisen todellisuuden asiat ovat niitä, jotka järjestävät, rakentavat, luovat ja antavat merkityksiä. "

Edelleenkään ne eivät tee hengellisen todellisuuden asiat eivät muutu yhtään sen todellisimmeksi vaikka sinä ne rakkauteen ja totuuteen yhdistäisitkin ajattelussasi.

Lue lisää

"Ja edelleenkään tuo ei kerro mitään siitä, että olisi oikeasti olemassa jokin hengellinen todellisuus. "

Olenko väittänyt jotain sellaista?!? Kerroin vain mihin itse uskon. Yhtä hyvin voisin nyt jankata takaisin, että se, että sinä et näihin asioihin usko ei tee niistä yhtään vähempää todellisia. Mutta nyt alamme kuulostaa jo kahdelta nelivuotiaalta hiekkalaatikolla.

ertert kirjoitti:

"Moni ateisti tekee teismistä _uskomukseen perustuvan valinnan_ sen sijaan, että näkisi sen luonnollisena seurauksena ihmisen yleisen tietoisuuden kasvusta."

Kyllähän moni uskova väittää, että se usko on valinta. Kristinuskossa on sitä varten oikein kehitetty rituaali. enkä ole kovin monen ateistin nähnyt väittävän, että usko johonkin jumalaan olisi valinta vaan ennemminkin olen nähnyt väitettävän, että se opitaan ympäristöstä.

"Ja siksi on välillä turhauttavaa, kun palstan ateistit olettavat, että uskonnollisuudessa on aina kyse tietämättömyydestä ja tietoa lisäämällä uskonto häviää."

Usko on uskoa, ei tietoa. Tilastollisesti tiedon lisääminen vähentää uskonnollista uskoa. Nyt ei ole kyseessä mikään aina ja kaikkialla vaan tilastolliset asiat.

Lue lisää

Ihan miten tästä haluaa ajatella. Uskoa, valintaa, mitä vain... kai ihmiset voivat päätyä teismiinsä tai ateismiinsa erilaisista syistä ja jokaisella on omansa. Pointtini oli se, että usko ei välttämättä ole mitään dawkinslaista "sokeaa uskoa tosiasioista riippumatta", vaan ihmisillä voi olla ihan oikeita rationaalisia syitä uskoa siihen mitä uskovat.

On kyllä hyvinkin mahdollista, että tilastollisesti tiedon lisääminen tiettyyn pisteeseen saakka vähentää uskonnollista uskoa, silloin kun usko on alunperin perustunut vain esimerkiksi johonkin kotoa saatuun epä-älylliseen ja perustelemattomaan oppiin. Itse asiassa ajattelen, että ateismi voi parhaimmillaan olla erinomainen välivaihe matkalla kohti oikeaa, syvällistä ja perusteltua uskoa. Aika moni aikamme suurimmista kristillisistä ajattelijoista on entisiä ateisteja. Ja luulenpa, että hyvin älykkäille ihmislle on tyypillistäkin, että he kyseenalaistavat ja kulkevat monen mutkan kautta kohti sitä minkä lopulta uskovat oikeaksi.

Pikkuisen provosoiden väitänkin, että tiedon lisääntyminen tiettyyn pisteeseen vähentää uskonnollista uskoa, mutta siitä eteenpäin se lisää sitä.

tila täyttää se jollakin järkevällä
http://www.youtube.com/watch?v=ITLmIfcCIXY

Aatteleppaite2.0 kirjoitti:

tila täyttää se jollakin järkevällä
http://www.youtube.com/watch?v=ITLmIfcCIXY

Lue lisää

Rupesin tuossa miettimään, että milloin tulin "ateismiin" (vrt uskoon). No pikkupoikana, 12-14v, kun isi otti ja kuoli, niin sehän oli helpotus. (Toki muistan ikäni tarkkaan, mutta en viitsi panna tarkkaa aikaa, OK).
Kouluun vain joka päivä, ei mitään turhia poissaoloja. Taivasjutut oli jo silloin mielestäni aikuisten joulupukkijuttuja, eikä kuolema, edes oma tuleva, stressannut. Eli aikas nuorena on asiat olleet selvillä. Ja en ole muistini mukaan koskaan asiaa uudelleen kyseenalaistanut, en silloin 15v kun se pappi siellä ulkomaan riparireissulla teki ne temppunsa sille kehitysvammaiselle naiselle. Enkä myöskään n 20v kun tulin kotiin ja kauhukseni huomasin, että meitä on taas yksi vähemmän. Se oli shokki, kun äiti kuoli, mutta en kyseenalaistanut taivasjuttuja silloinkaan. Vakaumus piti. Tässä ateismissa ei ole kuin pari huonoa puolta. Eka on se, että kun joskus sanot jollekin olevasi ateisti, niin kuulijat käsittää sen yli 90% väärin. Jos tekis pikku gallupin kadulla, niin ehkä pari prosenttia tietäs asian oikean laidan. Ateismiin kun liitetään kaikenlaista, varmaan kannibalismista lähtien, pelkään.
Toinen on se, että jos osa uskoisi vaikka Aku Ankkaan, niin haluaisinko minä olla ensisijassa Ei-Aku-uskova. En. Sama näiden muiden uskojen kanssa. Eli minulla on ollut ensin tieteellinen maailmankuva ja siitä seuraa kaupanpäälle, etten usko yliluonnollisiin juttuihin jos ei poijjaat pistä päinvastaista faktaa pöytään. Sana jumaluskon puute on mielestäni huono määritelmä. En näe noita nykyisiä jumalia, jos en historian jumaliakaan niin tärkeinä, että määrittelisin kantani niiden kautta. Pistäisin jesset, Ra:t ja riihitontut samaan kasaan ja määrittelisin , että minulta puuttuu usko yliluonnollisiin juttuihin.
No nykyinen jumaluskon puute toivottavasti pitää sisällään kaikki yliluonnolliset, toisilleen sukua olevat jutut.
Tulipa taas pitkä ja tylsä tarina, mutta totta yhtä kaikki. Kaada ittelles kuppi kuumaa, niin lähtee tämäkin aamu käyntiin mukavasti.

pepe57 kirjoitti:

Rupesin tuossa miettimään, että milloin tulin "ateismiin" (vrt uskoon). No pikkupoikana, 12-14v, kun isi otti ja kuoli, niin sehän oli helpotus. (Toki muistan ikäni tarkkaan, mutta en viitsi panna tarkkaa aikaa, OK).
Kouluun vain joka päivä, ei mitään turhia poissaoloja. Taivasjutut oli jo silloin mielestäni aikuisten joulupukkijuttuja, eikä kuolema, edes oma tuleva, stressannut. Eli aikas nuorena on asiat olleet selvillä. Ja en ole muistini mukaan koskaan asiaa uudelleen kyseenalaistanut, en silloin 15v kun se pappi siellä ulkomaan riparireissulla teki ne temppunsa sille kehitysvammaiselle naiselle. Enkä myöskään n 20v kun tulin kotiin ja kauhukseni huomasin, että meitä on taas yksi vähemmän. Se oli shokki, kun äiti kuoli, mutta en kyseenalaistanut taivasjuttuja silloinkaan. Vakaumus piti. Tässä ateismissa ei ole kuin pari huonoa puolta. Eka on se, että kun joskus sanot jollekin olevasi ateisti, niin kuulijat käsittää sen yli 90% väärin. Jos tekis pikku gallupin kadulla, niin ehkä pari prosenttia tietäs asian oikean laidan. Ateismiin kun liitetään kaikenlaista, varmaan kannibalismista lähtien, pelkään.
Toinen on se, että jos osa uskoisi vaikka Aku Ankkaan, niin haluaisinko minä olla ensisijassa Ei-Aku-uskova. En. Sama näiden muiden uskojen kanssa. Eli minulla on ollut ensin tieteellinen maailmankuva ja siitä seuraa kaupanpäälle, etten usko yliluonnollisiin juttuihin jos ei poijjaat pistä päinvastaista faktaa pöytään. Sana jumaluskon puute on mielestäni huono määritelmä. En näe noita nykyisiä jumalia, jos en historian jumaliakaan niin tärkeinä, että määrittelisin kantani niiden kautta. Pistäisin jesset, Ra:t ja riihitontut samaan kasaan ja määrittelisin , että minulta puuttuu usko yliluonnollisiin juttuihin.
No nykyinen jumaluskon puute toivottavasti pitää sisällään kaikki yliluonnolliset, toisilleen sukua olevat jutut.
Tulipa taas pitkä ja tylsä tarina, mutta totta yhtä kaikki. Kaada ittelles kuppi kuumaa, niin lähtee tämäkin aamu käyntiin mukavasti.

Lue lisää

Itse tulin varmaan "ateismiin" silloin kun synnyin. En koskaan muista uskoneeni minkään sortin jumaliin. Perheeni on tavallinen tapakristitty perhe, eli sieltä puolelta ei ole juurikaan mitään painostusta tullut, kunhan nyt on pitäny rippikoulut käydä yms., "koska se on sellainen tapa". "Ja mitä se mummukin sanoo" tuntuis olevan toinen pätevä argumentti tehdä asioita joihin ei usko.
Yksi huvittava piirre tapakristityissä on se, että ainakin kaikki jotka minä tiedän, pitävät "tosi uskovia" hieman "hurahtaneina". Elikäs nämä ihmiset uskovat samoihin asioihin, mutta toiset pitävät sitä ilmeisesti "liian totena", ja toiset "liian vähän totena".
Eli ilmeisesti kyllähän se rippikoulun voi käydä, ei vain pidä ottaa liian tosissaan... Mene ja tiedä sitten. Itse olen ainakin pienestä asti viihtynyt ihan uskonnottomana vaan, eipä tarvi moisiakaan miettiä, jää aikaa muuhun.

Psychobilly82 kirjoitti:

Itse tulin varmaan "ateismiin" silloin kun synnyin. En koskaan muista uskoneeni minkään sortin jumaliin. Perheeni on tavallinen tapakristitty perhe, eli sieltä puolelta ei ole juurikaan mitään painostusta tullut, kunhan nyt on pitäny rippikoulut käydä yms., "koska se on sellainen tapa". "Ja mitä se mummukin sanoo" tuntuis olevan toinen pätevä argumentti tehdä asioita joihin ei usko.
Yksi huvittava piirre tapakristityissä on se, että ainakin kaikki jotka minä tiedän, pitävät "tosi uskovia" hieman "hurahtaneina". Elikäs nämä ihmiset uskovat samoihin asioihin, mutta toiset pitävät sitä ilmeisesti "liian totena", ja toiset "liian vähän totena".
Eli ilmeisesti kyllähän se rippikoulun voi käydä, ei vain pidä ottaa liian tosissaan... Mene ja tiedä sitten. Itse olen ainakin pienestä asti viihtynyt ihan uskonnottomana vaan, eipä tarvi moisiakaan miettiä, jää aikaa muuhun.

Lue lisää

itse uskovana ihmettelenkin, että miksi ateistien palsta on täynnään uskontoon (en tarkoita uskoa)liittyviä asioita, jos kerran ei uskota..? Itse olen ottanut palstalla kantaa uskoon liittyvissä kyselyissä,
mutta huomannut, että monet palstalla esilletuodut kysymykset ovat liittyneet evl.seurakuntaan ja
uskontoon enemmänkin, kuin uskoon, joka on eriasia, (vaikkakin kirkossakin on uskovia, jota en kiellä) mutta josta oikeastaan ei ole kyse ja kun ajattelen kristinuskoa uskontona, kaikkine erilaisine juttuineen, niin niillä ei ole mitään tekemistä henkilökohtaisen uskon eli Jumala-suhteen kanssa.

Ymmärrän täysin sen, ettei ihminen itsessään voi uskoa, ei sittenkään, vaikka täällä paasattaisiin suut ja silmät täyteen hengellisistä asioista, koska se on Jumalan teko, että ihminen uskoo Häneen, mutta
en kiellä, ettäkö se olisi täysin tarpeetonta, koska ateisteistakin joku voi olla Jumalan kutsussa..en
kuitenkaan pidä oikeana kaikkia kirjoituksia, varsinkaan niitä, joissa uskova/uskonnollinen pyrkii
viimeiseen asti väittelemään omasta oikeellisuudestaan, ajattelematta sitä, mistä jo esille toin, että
jos joku ei usko, ei sitä uskoa voi häneen väkisin painostamallakaan, kuin muutenkaan saada aikaan.

Psychobilly82 kirjoitti:

Itse tulin varmaan "ateismiin" silloin kun synnyin. En koskaan muista uskoneeni minkään sortin jumaliin. Perheeni on tavallinen tapakristitty perhe, eli sieltä puolelta ei ole juurikaan mitään painostusta tullut, kunhan nyt on pitäny rippikoulut käydä yms., "koska se on sellainen tapa". "Ja mitä se mummukin sanoo" tuntuis olevan toinen pätevä argumentti tehdä asioita joihin ei usko.
Yksi huvittava piirre tapakristityissä on se, että ainakin kaikki jotka minä tiedän, pitävät "tosi uskovia" hieman "hurahtaneina". Elikäs nämä ihmiset uskovat samoihin asioihin, mutta toiset pitävät sitä ilmeisesti "liian totena", ja toiset "liian vähän totena".
Eli ilmeisesti kyllähän se rippikoulun voi käydä, ei vain pidä ottaa liian tosissaan... Mene ja tiedä sitten. Itse olen ainakin pienestä asti viihtynyt ihan uskonnottomana vaan, eipä tarvi moisiakaan miettiä, jää aikaa muuhun.

Lue lisää

onkin hyvä määritelmä koska kaikki uskonnothan opetellaan,ei niistä tietämätön hurahtele uskoon.

Tuotahan tässä kirjoitti:

itse uskovana ihmettelenkin, että miksi ateistien palsta on täynnään uskontoon (en tarkoita uskoa)liittyviä asioita, jos kerran ei uskota..? Itse olen ottanut palstalla kantaa uskoon liittyvissä kyselyissä,
mutta huomannut, että monet palstalla esilletuodut kysymykset ovat liittyneet evl.seurakuntaan ja
uskontoon enemmänkin, kuin uskoon, joka on eriasia, (vaikkakin kirkossakin on uskovia, jota en kiellä) mutta josta oikeastaan ei ole kyse ja kun ajattelen kristinuskoa uskontona, kaikkine erilaisine juttuineen, niin niillä ei ole mitään tekemistä henkilökohtaisen uskon eli Jumala-suhteen kanssa.

Ymmärrän täysin sen, ettei ihminen itsessään voi uskoa, ei sittenkään, vaikka täällä paasattaisiin suut ja silmät täyteen hengellisistä asioista, koska se on Jumalan teko, että ihminen uskoo Häneen, mutta
en kiellä, ettäkö se olisi täysin tarpeetonta, koska ateisteistakin joku voi olla Jumalan kutsussa..en
kuitenkaan pidä oikeana kaikkia kirjoituksia, varsinkaan niitä, joissa uskova/uskonnollinen pyrkii
viimeiseen asti väittelemään omasta oikeellisuudestaan, ajattelematta sitä, mistä jo esille toin, että
jos joku ei usko, ei sitä uskoa voi häneen väkisin painostamallakaan, kuin muutenkaan saada aikaan.

Lue lisää

ajattelee ja tyrmää viisaudellaan uskonnon,uskovakin näkee muut uskonnot väärinä ne kaikki 2999 Jumalaa on sinullekkin vääriä.
Olet siis99,9999999 % ateisti,on aivan turhaa jankuttaa jumalista,maailman typerin puheenaihe loppujenlopuksi

Aatteleppaite2.0 kirjoitti:

onkin hyvä määritelmä koska kaikki uskonnothan opetellaan,ei niistä tietämätön hurahtele uskoon.

Jumalan kutsu voi kohdata ihmistä missä elämänvaiheessa tahansa,
vaikkei uskontoa opetettaisikaan.

Aatteleppaite2.0 kirjoitti:

onkin hyvä määritelmä koska kaikki uskonnothan opetellaan,ei niistä tietämätön hurahtele uskoon.

Kyllähän ihmiset ovat kaikkialla ja aina "hurahdelleet uskoon". Miten muuten luulet uskontojen syntyneen. Ateismi on se poikkeus, joka opetellaan, ei uskonto.

6464+544+ kirjoitti:

ajattelee ja tyrmää viisaudellaan uskonnon,uskovakin näkee muut uskonnot väärinä ne kaikki 2999 Jumalaa on sinullekkin vääriä.
Olet siis99,9999999 % ateisti,on aivan turhaa jankuttaa jumalista,maailman typerin puheenaihe loppujenlopuksi

Lue lisää

mielipiteesi. Ei ole kuin yksi Jumala, mutta uskontoja on useita.

M.M. kirjoitti:

Kyllähän ihmiset ovat kaikkialla ja aina "hurahdelleet uskoon". Miten muuten luulet uskontojen syntyneen. Ateismi on se poikkeus, joka opetellaan, ei uskonto.

"Ateismi on se poikkeus, joka opetellaan, ei uskonto."

No ei todellakaan. Minulle se on täysin luonnollista. Mitä siinä mielestäsi pitää opetella? :D

missxcessive kirjoitti:

"Ateismi on se poikkeus, joka opetellaan, ei uskonto."

No ei todellakaan. Minulle se on täysin luonnollista. Mitä siinä mielestäsi pitää opetella? :D

Pitää opetella, että sevahva intuitiivinen tunne, mikä suurimmalla osalla ihmisistä on, että on olemassa jotain suurempaa ja salattua, että on olemassa sielu, ikuinen elämä, muutakin kuin materia, on väärin. Se, että sinulle ateismi on täysin luonnollista ei tarkoita, että se olisi muillekin täysin luonnollista. Loppujen lopuksi maailman ihmisistä vain hyvin pieni prosentti on ateisteja.

pepe57 kirjoitti:

Rupesin tuossa miettimään, että milloin tulin "ateismiin" (vrt uskoon). No pikkupoikana, 12-14v, kun isi otti ja kuoli, niin sehän oli helpotus. (Toki muistan ikäni tarkkaan, mutta en viitsi panna tarkkaa aikaa, OK).
Kouluun vain joka päivä, ei mitään turhia poissaoloja. Taivasjutut oli jo silloin mielestäni aikuisten joulupukkijuttuja, eikä kuolema, edes oma tuleva, stressannut. Eli aikas nuorena on asiat olleet selvillä. Ja en ole muistini mukaan koskaan asiaa uudelleen kyseenalaistanut, en silloin 15v kun se pappi siellä ulkomaan riparireissulla teki ne temppunsa sille kehitysvammaiselle naiselle. Enkä myöskään n 20v kun tulin kotiin ja kauhukseni huomasin, että meitä on taas yksi vähemmän. Se oli shokki, kun äiti kuoli, mutta en kyseenalaistanut taivasjuttuja silloinkaan. Vakaumus piti. Tässä ateismissa ei ole kuin pari huonoa puolta. Eka on se, että kun joskus sanot jollekin olevasi ateisti, niin kuulijat käsittää sen yli 90% väärin. Jos tekis pikku gallupin kadulla, niin ehkä pari prosenttia tietäs asian oikean laidan. Ateismiin kun liitetään kaikenlaista, varmaan kannibalismista lähtien, pelkään.
Toinen on se, että jos osa uskoisi vaikka Aku Ankkaan, niin haluaisinko minä olla ensisijassa Ei-Aku-uskova. En. Sama näiden muiden uskojen kanssa. Eli minulla on ollut ensin tieteellinen maailmankuva ja siitä seuraa kaupanpäälle, etten usko yliluonnollisiin juttuihin jos ei poijjaat pistä päinvastaista faktaa pöytään. Sana jumaluskon puute on mielestäni huono määritelmä. En näe noita nykyisiä jumalia, jos en historian jumaliakaan niin tärkeinä, että määrittelisin kantani niiden kautta. Pistäisin jesset, Ra:t ja riihitontut samaan kasaan ja määrittelisin , että minulta puuttuu usko yliluonnollisiin juttuihin.
No nykyinen jumaluskon puute toivottavasti pitää sisällään kaikki yliluonnolliset, toisilleen sukua olevat jutut.
Tulipa taas pitkä ja tylsä tarina, mutta totta yhtä kaikki. Kaada ittelles kuppi kuumaa, niin lähtee tämäkin aamu käyntiin mukavasti.

Lue lisää

aina ateisti,en vaan voi uskoa naurettavia tarinoita jumalista en sitten millään,missään niissä ei ole mitään järkeä.
Niistä loistaa niiden kirjoittaneiden ihmisten typeryys.
Mutta kuten olen sanonut uskon heti kun minulle yksikin jumala todeksi todistetaaan.

Kävin eilen poikani kanssa keskustelua evoluutiosta ja uskonnoista,poikani on 7v ekan luokan kohta käynyt,aika mielenkiintoista katsoa ja kuunnella kun tuon ikäinen pohtii asioita,itse yritän olla vaikuttamatta suuntaan tai toiseenkaan,sanoinkin hänelle että päääsia on että AJATTELET itse,mitä tahansa joku sanoo niin ajattele.
Sitten hän katsoi koiraamme joka makasi lauteilla saunassa kanssamme-että isi noi koirathan on aika samanlaisia kun ihmisetkin kaikki osatkin samoilla paikoilla mutta ne vain toimii hieman erilailla kuin ihminen.
-Niin kieltämättä ei se kyljellään makaavaa koira kovin erilainen ole kuin ihminenkään rakenteeltaan,tietenkin raajonen mittasuhteet ovat erilaiset mutta n suurinpiirtein,sittenhän homma muuttuu kun nousee pystyyn ja sehän sitä evoluutiota juuri onkin,kuka oli ekana pystyssä.

Sitten kysyin että itä mieltä olit siitä hammaskeijusta joka toi sitä rahaa tyynyn alle kun olit pienempi.
-no höh kyllä mä tiedän että se olit sinä ja samoilta puheilta se teilas kaiken muunkin,menninkäiset,enkelit jne.

Tämä aamu alkoi aika myöhään itselleni mutta aamukahvilla (pannukahvia) tässä terassilla,aurinko paistaa tyrär leikkii metsikössä,linnut laulaa,mehiläiset pörrää,enkä ole orja henkisesti kenellekkään,loistava elämä!

M.M. kirjoitti:

Pitää opetella, että sevahva intuitiivinen tunne, mikä suurimmalla osalla ihmisistä on, että on olemassa jotain suurempaa ja salattua, että on olemassa sielu, ikuinen elämä, muutakin kuin materia, on väärin. Se, että sinulle ateismi on täysin luonnollista ei tarkoita, että se olisi muillekin täysin luonnollista. Loppujen lopuksi maailman ihmisistä vain hyvin pieni prosentti on ateisteja.

Lue lisää

olisi jos saisi vapaasti valita,moni krisse on vain kirkon jäsen itse tajuamatta mihin kuuluu.
Jos hekin ajattelisivat hieman ja lukisivat sen raamatun ,niin suuriosa pitäisi sitä melkoisena paskapuheena ja eroaisivat.

Kyllä vaan kirjoitti:

Jumalan kutsu voi kohdata ihmistä missä elämänvaiheessa tahansa,
vaikkei uskontoa opetettaisikaan.

olisi kuulluut uskosta tai jumalista,niin miten selität tuon "kutsun",et mitenkään se on vain tunne kuten nälkä,ehkä hormonitasapainosi on järkkynyt,adrealiini noussut jne,ei ole mitään kutsua.

Minäkin kuulen että wc istuin kutsuu minua,sellainen paineentunne tuolla peräsuolessa,siis paska ohjaa elämääni;)

missxcessive kirjoitti:

"Ateismi on se poikkeus, joka opetellaan, ei uskonto."

No ei todellakaan. Minulle se on täysin luonnollista. Mitä siinä mielestäsi pitää opetella? :D

ateismi on neutraali terve tila.

M.M. kirjoitti:

Pitää opetella, että sevahva intuitiivinen tunne, mikä suurimmalla osalla ihmisistä on, että on olemassa jotain suurempaa ja salattua, että on olemassa sielu, ikuinen elämä, muutakin kuin materia, on väärin. Se, että sinulle ateismi on täysin luonnollista ei tarkoita, että se olisi muillekin täysin luonnollista. Loppujen lopuksi maailman ihmisistä vain hyvin pieni prosentti on ateisteja.

Lue lisää

Mistä päättelet että suurimmalla osalla ihmisistä on tunne että on jotain suurempaa? Eiköhän asia ole niin että suurin osa ihmisistä ei asiaa edes ajattele. Kaikki ystäväni ja tuttavani (lukuunottamatta kahta) eivät ole millään tavalla uskonnollisia, silloin tällöin kuulee kommentteja tyyliin "se hurahti uskoon" tämäkin jo kertoo jotain, harva ihminen todellakaan edes ajattelee että olenko ateisti, itse en ole uskonut jumaliin koskaan ja vasta pari vuotta sitten ymmärsin että uskonnottomalle on keksitty sanakin, ateisti. Toki olin sanan jossain yhteydessä kuullut mutta ei kiinnostanut edes ottaa selvää. Että kyllä se asia on niinpäin että teitä jotka jumalalle elämänne elätte, siis uskossa olevia on todella vähän.

Tuo on sinun kirjoitti:

mielipiteesi. Ei ole kuin yksi Jumala, mutta uskontoja on useita.

Yksi ainoa jumala, jonka kaikki todisteet kautta ihmiskunnan historian tasan nolla.

Yksi ainoa jumala, joka ei millään kykene ilmaisemaan itseään ihmiskunnalle yksiselitteisen
selkeästi, joten yli 90 prosenttia ihmiskunnasta ei joko usko koko jumalaan tai sitten palvoo
aivan vääriä muita jumalia. Äärimmäisen heikko esitys kaikkivaltiaalta, suorastaan nollan
arvoinen pohjanoteeraus.

Mutta jotkut ne jaksavat aina sinnikkäästi palvoa tätä nollaa, jonka todisteet ovat nolla
ja olemassaolon todennäköisyys suunnilleen samaa tasoa. Nollainformaatiota henkisille nollille.

Säälittävää.

missxcessive kirjoitti:

Mistä päättelet että suurimmalla osalla ihmisistä on tunne että on jotain suurempaa? Eiköhän asia ole niin että suurin osa ihmisistä ei asiaa edes ajattele. Kaikki ystäväni ja tuttavani (lukuunottamatta kahta) eivät ole millään tavalla uskonnollisia, silloin tällöin kuulee kommentteja tyyliin "se hurahti uskoon" tämäkin jo kertoo jotain, harva ihminen todellakaan edes ajattelee että olenko ateisti, itse en ole uskonut jumaliin koskaan ja vasta pari vuotta sitten ymmärsin että uskonnottomalle on keksitty sanakin, ateisti. Toki olin sanan jossain yhteydessä kuullut mutta ei kiinnostanut edes ottaa selvää. Että kyllä se asia on niinpäin että teitä jotka jumalalle elämänne elätte, siis uskossa olevia on todella vähän.

Lue lisää

Oma kokemukseni on kyllä erilainen. Olen aika monen ateistin ja "ateistin" ja tapauskovan kanssa jutellut näistä asioista viinilasin ääressä jaaika monelta (vähintään, kun viinipullo hupenee) jossain vaiheessa iltaa tulee tunnustus, että kyllä hän itse asiassa uskoo johonkin yliluonnolliseen tai hengelliseen tai ehkä ei kuitenkaan pysty uskomaan, että elämä päätty kuolemaan tai kenties jonkinlainen Jumala on olemassa, mutta "se ei vain ole sellainen kuin kristinusko opettaa". Ja jos heiltä kysyy mitä kristinusko opettaa, vastaukset ovat itse asiassa usein hyvin kaukana oikeasta kristinuskosta. Ehkä he eivät ole tosiaankaan ajatelleet asiaa lainkaan, mutta jollain intuitiivisella tasolla heillä kuitenkin on siitä käsitys ja se käsitys ei todellakaan ole ateistinen.

Minunkin tuttavapiirini on lähes täysin ei-uskonnollisia. Oikeastaan siskoni on ainoa, jonka kanssa meillä on varsin yhtenevät uskonnolliset käsitykset. Ja me olemme hänen kanssaan tosiaan molemmat ateistisen kodin kasvatteja ja muodostaneet oman maailmankatsomuksemme vasta aikuisina ja toisistamme tietämättä. Vasta kun itse "tulin kaapista" liittyessäni kirkon jäseneksi, rohkaistuimme siskoni kanssa juttelemaan näistä asioista ja olin erittin hämmästynyt kun tajusin, että hänkin uskoo hyvin vahvasti Jumalaan.

M.M. kirjoitti:

Pitää opetella, että sevahva intuitiivinen tunne, mikä suurimmalla osalla ihmisistä on, että on olemassa jotain suurempaa ja salattua, että on olemassa sielu, ikuinen elämä, muutakin kuin materia, on väärin. Se, että sinulle ateismi on täysin luonnollista ei tarkoita, että se olisi muillekin täysin luonnollista. Loppujen lopuksi maailman ihmisistä vain hyvin pieni prosentti on ateisteja.

Lue lisää

"Se, että sinulle ateismi on täysin luonnollista ei tarkoita, että se olisi muillekin täysin luonnollista."

Eikä se, että joillakin on intuitiivinen tuntemus jumalasta tarkoita sitä, että siitä pitäisi opetella pois, vaan se intuitio voi poistua ilman mitään opettelua. Hyvin monet vahvassakin uskossa olleet ovat kuvailleet, että he ovat ottaneet selvää uskonnostaan ja se ei ole enää tuntunut järjelliseltä. Se ei ole uskosta pois opettelua.

Eikä ole järkevää sanoa, että opettelisi ateismin, koska se ei ole mikään uskomusjärjestelmä, joka pitäisi opetella.