Muutaman kerran on käynyt niin, että kitjoittelen miehen kanssa ja tavataa. Tapaamisen jälkeen jatketaan kirjoittelua, kunnes mies vaan yhtäkkiä lopettaa sen. Minkä takia ei voi sanoa, ettei enää kiinnosta tutusta? Miksi pitää vain kadota?
Kannattaa varmaan lopettaa koko nettideittailu, kun ei se näytä johtavan mihinkään.
Kannattaa varmaan lopettaa koko nettideittailu, kun ei se näytä johtavan mihinkään.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tuo ilmiö ei johdu miehistä tai naisista, vaan ihan tuosta netistä, sillä sen käyttö on niin helppoa ja se tarjoaa uusia mahdollisuuksia paljon enemmän kuin normaalimaailma. Suhteet jäävät netissä helposti siihen pelkän kirjoittelun tasolle, eikä toista osapuolta osata kunnioittaa, sillä hänet nähdään usein vielä tuon oikean tapaamisenkin jälkeen vain tekstinä ruudulla.
Tämä on helppo välttää siten että lopettaa tuon kirjoittelun netissä mahdollisimman nopeasti ja siirtyy käyttämään muita kommunikaatiovälineitä. Itse olen alkanut soittelemaan ja lähettelemän tekstiviestejä ensi treffien jälkeen ja jättänyt nuo sähköposti yms. viestit vähemmälle. Näin toisen osapuolen kiinnostus on "aidompaa" kuin netissä kirjoiteltaessa, ja noita katoamisia ei tapahdu enää käytännössä lainkaan.
Itellekin kävi noin, että käytiin treffeillä, molemmat todella hermostuneita, mutta meni hyvin ja halusin tavata uudestaan ja mieskin kirjoitti olevansa kiinnostunut ja haluavansa tavata uudestaan vaan lopetti sitten viesteihin vastaamisen emmekä nähneet uudestaan, mikä lie tullut. Puhelinnumerot olemme vaihtaneet vaan en kehtaa viestiä laittaa kun en halua vaikuttaa miltään hullulta vainoojalta (itseäni ainakin ahdistaa jos saan viestejä ihmiseltä, joka ei kiinnosta milläänlailla), vaikka jäi kaihertamaan, että mikä toiselle tuli ja miksei tämä voinut edes sanoa, että kiinnostus lopahti. Liekö kiinnostus mennyt siitä, että en pidä minkään vaikean naisen leikkimisestä vaan sanon suoraan miltä tuntuu, enkä harrasta mitään kissahiiri-leikkejä.
En nyt mitenkään suoranaisesti ihastunut mieheen, mutta tunne tuli, että olisin halunnut paremmin tutustua ja jutella enemmän. Oli ihminen, johon olisin saattanut ihastua, jos olisin tutustunut. Ja kyllä se vähän mahanpohjassa tuntui kun erotessa halattiin.
Ite kadonnu ainakin silloin, kun ei toisesta tosiaan ota selvää mitä se haluaa. Mutta varmaan mun tapauksessa ei olekkaan halunnut mitään ja katoamiset onkin olleet hyvä juttu ja nainen toivonukki että katoaisin. Niin ja ite en kyllä puhu nettitapaamisista, kun en niitä ole ensimmäistäkään harrastanut. :)
Voihan olla niinkin, ettei miehellä ole oikeastaan syytä miksi kokee asian niin. Tuntuu vaan joltain, että ei nyt saa sitä mitä haluaa. Suuri osa varmaan haluaakin pelkkää seksiä ja mitäpä niiltä haluaisit kuulla? Valitse treffiseurasi sellaisin arvoin jota oikeasti haluat mieheltä. Ehkäpä se silloin on avoin ja kertoo myös tunteistaan.
>Minkä takia ei voi sanoa, ettei enää kiinnosta tutusta? Miksi pitää vain kadota?
Tuota samaa asiaa valitetaan joka toisessa viestissä, miehet ja naiset yhtä paljon. Minä taas en yhtään ymmärrä, miksi olisi jotenkin kivempaa ja ja kohteliaampaa vääntää rautalangasta että
-et ole kiinnostava ihminen
-nyt kun ollaan tutustuttu kirjoittelemalla ja tapaamalla niin osoittauduitkin pöljemmäksi kuin aluksi vaikutti
-löysinkin jonkun kiinnostavamman tyypin
Vai mitä ihmettä teille oikein pitäisi sanoa?
Ihan näin ohi aiheen, mutta musta ois tuntunut ylipäätänsä omituiselta, jos treffien jälkeen oltais hypätty takas siihen nettideittivaiheeseen eli vain kirjoitellaan, mailaillaan. Mutta toki tuossa etäisyydetkin vaikuttaa. Täällä kyllä siiryttiin luurien käyttöön ja toki sitten myös nokakkain olemiseen.
Jos nettideittailu aiheuttaa sulle enemmän ahdistusta, niin kyllä - kannattaa lopettaa eikä "turhan" vuoksi itseään ahdistaa.
Ihan turha kysellä että "miksi miehet, miksi miehet" kun naiset tekee ihan samaa. Eivät nämä nirppanokkaiset letukat osaa vastata edes ensimmäiseen yhteydenottoon millään tavalla. Itse vastaan aina kohteliaasti vaikken olisikaan kiinnostunut.
Naisissa on (ja varmaan miehissäkin) sellaisia kuvienkeräilijöitä. Pyytävät lähettämään kuvan, ja sitten ei kuulu yhtikäs mitään. Olisi kivaa ja kohteliasta kiittää lähettäjää vaivasta, vaikkei kiksejä kuvasta saisikaan...
Millä tavalla pitäisi vastata, jos saa viestin joltain tyypiltä, joka ei kiinnosta? "Sori mutta ei kiinnosta?" Oletko tyytyväisempi, kun saisit tällaisen viestin, kuin että et saisi vastausta lainkaan?
Elämässä on negatiivisempiakin asioita ja niistä pitää osata myös puhua ja mielipiteensä ja näkemyksensä niihin tuoda. Etenkin silloin jos aikoo hakemassa parisuhdetta pitää osata keskustella erilaisista asioista. Siinä ei jollekin tuntemattomalle vastaamisen, jos ei kiinnosta, pitäisi olla kovinkaan vaikeaa. Kyllä kai jokainen osaa sanoa ystävällisesti, että ei tuntunut siltä, että kannattaisi tutustua ja toivottaa hyvät jatkot. Yhtälailla jokaisen pitäisi osata myös ottaa vastaan tieto siitä, että toista ei nyt kiinnostkaan.
Miksi jotenkin etukäteen oletat, että tuollaisen viestin lähettäminen olisi vastaanottajalle huompi asia kuin vastaamattomuus? Eikö ole ennemminkin vastapuolen osalta hyvä, että saa tietää miten asiat ovat kuin että jää mahdollisesti turhaan joksikin aikaan odottamaan vastausta tai muuten kummastelee miksi ei vastattu. Itse ainakin mielummin otan vastaan vastauksen, jossa sanotaan kiitos mutta ei kiitos, kuin että toteaisin jonkun ajan x jälkeen, että eipä tuota sitten vissiin kiinnostanut. Kirjoitan ihmisille vain siksi, että olen kiinnostunut heidän ilmoituksestaan ja halukas keskustelemaan lisää, jolloin totta kai myös toivon vastausta lähettämääni viestiini. Ainakin minulle kelpaa mikä tahansa vastaus. Silloin asia tulee kertaheitolla selväksi ja voi sitten unohtaa asian. Turha jäädä odottelemaan turhia. Jäätkö itse mielummin odottelemaan vastausta kuin että saisit heti tietää, että toista ei kiinnosta?
Täydellinen hiljaisuus on kaikkein tylyintä. Että ei ole minkäänlaisen vastauksen väärti. Pelkkää ilmaa.
Sekö on todella noin vaikeaa vastata kohteliaasti? Eikö pieni polla tosiaankaan kykene kehittämään tuon kummempaa vastausta? Joko jätetään vastaamatta tai vastataan tylysti? Siinäkö on ainoat vaihtoehdot?
No annanpa esimerkin: Eräs nainen otti yhteyttä minuun ja kysyi eräästä asiasta joka ei sopinut häneen antamassani ihannekumppanin "vaatimuksissa". Halusi siis tietää voisinko mitenkään joustaa kyseisessä asiassa. Luin hänen profiilinsa enkä kiinnostunut. Vastasin hänelle, kiitin viestistä, kerroin millaista naista etsin (eli sen ominaisuuden jota naiselta haluan, joka ei siis sopinut häneen) ja toivottelin mukavaa jatkoa ja onnea kumppanin etsintään.
Onko tällainen menettely todella ylivoimaista joillekin?
Kyllä se on ylivoimaista pääsääntöisesti valtaosalle netissä oleville. Tämä on hyvin omalla kokemuksella tullut selville. Mitään ei ilmoiteta jos ei alunperinkään kiinnosta tai sittenkään jos kiinnostus lakkaa myöhemin. Vai mitä kertoo se, että olen parisen vuoden aikana kirjoittanut aika monta asiallista yhteydenottoa naisille, mutta koko aikana täsmälleen _kaksi_ on vastannut takaisin ilmoittaen, että eivät ole kiinnotuneet ja toivottivat hyvät jatkot. Mikä vielä kummallisempaa, niin _yksikään_ ei ole ilmoittanut jos kiinnostus sen sijaan on loppunut kesken kirjoittelun, vaan ovat tyystin kadonneet. Joku voisi luulla, että nämä hurjat luvut olisivat edes toisin päin. Onneksi mukaan on kuitenkin mahtunut niitäkin, joiden kanssa on sitten myös kirjoiteltu enemmän ja jopa tavattukin ja osattu sen jälkeen kommunikoida jos ei napannutkaan. Vaikka onpa joku aikuisessa iässä ollut katsonut asiakseen kadota tapaamisen jälkeenkin vaikka ilmaisi treffeillä olevansa halukas olemaan yhteydessä.
Itse en ole koskaan jättänyt vastaamatta saamaani asialliseen viestiin. Katson, että henkilö, joka on vaivautunut minulle kirjoittamaan ja siten ilmeisesti minusta kiinostunut, on vähintään sen ilmoitusviestin arvoinen.
Itse olen huomannut, että liian moni mies ei vaan tajua lopettaa viestittelyä siihen kiitos, mutta ei kiitos- viestiin.
Toisilta tulee vastaus, että kiitos kun vastasit edes jotain, mutta kuinkas sattuikaan, muutaman vkon kuluttua taas sama herra kyselee perään.
Itselläni on kuva ilmoituksessa, joten ei luulisi jäävän pelkän nimimerkin varaan miehen muisti.
Tällä kertaa asialla on sittenvaihteeksi nainne. Joka siis tätä ihan yleistä seikkaa hämmästelee. Kuten todettu niin onnistuuhan tuo välinpitämätön ja epäkohtelias käytös ihan niin naisilta kuin mieheiltäkin.
Minusta kuitenkin sellainen totaalinen hiljaisuus tuntuu ehkä jopa pahemmalta kuin, että saisikin kielteisen vastauksen. Koska ikävintä on tosiaan vaan odottaa sen toisen henkilön vastausta (jota ei sitten ikinä tulekaan), varsinkin kun ei voi muutenkaan olettaa, että toinen on heti vastaamassa, jos ei vaikka edes omista omaa konetta ja nettiyhteyttä.
Eihän se loppujen lopuksi pitäisi olla niin vaikeaa jos joutuu muutaman lauseen kirjoittamaan. Ei kai sitäkään asiaa tarvitse aina ilmaista ikävimmällä mahdollisella tavalla. Voisihän sitä silti yrittää antaa edes jokseenkin kohtelian vastauksen. Vastaus "kiitos viestistäsi, mutta et taida oikein olla minun tyypiäni" luulisi jo olevan ihan ok. Voi vielä toivottaa hyvät jatkot perään. Jos toinen ei kohteliaasta ja selkeästä vastauksesta huolimatta ole ihmisiksi vaan jankkaa ja alkaa haistattelemaan, niin torju vaikka koko käyttäjä hyvillä mielin. Ainakin yritit itse tehdä oikein. Minkäs sille voi jos toinen on sitten liian lapsellinen.
Itse olen havainnut erityisesti erään tietyn deitti-ilmoitukseni myötä että miesväellä (olen siis itse nainen) ei näemmä ole mitään väliä sille että mitä ilmoituksessani seisoo. Olen esittänyt joissakin tietyissä asioissa erittäin tarkat kriteerit sille mitä seuraa haen, mutta järjestään jokainen vastaaja sivuuttaa nuo seikat ja kuvittelee minun silti kiinnostuvan vaikka itselleni ERITTÄIN tärkeät asiat on sivuutettu yhdentekevinä. Jos vastaisin kaikille näille minun tärkeät seikkani sivuuttaneille kohteliaasti edes jotakin, silloinhan yllyttäisin näitä lukutaidottomia kokeilemaan kepillä jäätä aina vaan uudestaan ja uudestaan muiden naisten kohdalla. Tai saisin kimppuuni inttäjän joka jäisi vänkyttämään vastaan minun vakaumuksiini. Esim. katsomukseni on minulle erittäin tärkeä, enkä voisi kuvitellakaan seurustelevani sellaisen ihmisen kanssa joka ei pysty lähimainkaan ajattelemaan samoin, tai edes suvaitsemaan omaani. Perheen koko on myös yksi asia josta takuulla tulisi riitaa, en nyt esittele sen tarkemmin mikä on minun näkemykseni siitä, koska en halua alkaa tappelemaan jo tässäkin niiden kanssa jotka katsovat tietävänsä nämä asiat minua paremmin.
Ei niitä valintaperusteita deitti-ilmoituksiin huvin vuoksi laiteta. Tai ainakaan minä en laita. Haluan säästää aikaa ja itseasiassa myös rahaa niin itseltäni kuin toiseltakin osapuolelta, sillä kuitenkin tapaaminen järjestettäisiin jonnekin loitommalle kodistani, sillä en ole erityisen innokas päästämään tuikituntemattomia suoraan kotiini. Nuorempana tein niin - onneksi en siitä kärsinyt varsinaisesti, mutta sittemmin olen tullut järkiini. Ennenkaikkea haluan säästää itseäni pahalta mieleltä sen vuoksi että yrittäisin antaa periaatteistani periksi ja kuitenkin kokisin että asiasta ei siis vain kertakaikkiaan tule mitään. Esim. en voi sietää tupakointia - mitäs sitten jos tapaisin jonkun oikein ihanan miehen, mutta hän käryttelisi kuin korsteeni? Parempi kun emme kohtaa lainkaan.
Omalla kohdallani jo ikä asettaa niin mahdottomat esteet ja hidasteet että tarjolla olevan aineksen määrä on vähäistä (noin 35 - 45 v, itse olen 41 v), sitäkin suurempi olisi pettymys jos ottaisi yhteyttä ihmiseen jonka kanssa mistään ei tule mitään. Itseäni hiljaisuus ei vaivaa: jos kirjoitan jollekulle ja hän ei vastaa, ajattelen että en sopinut/kiinnostanut ja se siitä.
Se minua kyllä hivenen vaivasi kun pari miestä otti yhteyttä, ja kun laitoin s-postin johon voisi kirjoitella lisää, kummastakaan ei kuulunut enää sen koommin. Oli ilmeisesti katiskat viriteltynä usealla taholla ja olin itse pelkkä hätävara johonkuhun muuhun verrattuna... Semmoista tämä on.
Muiden kommentteja luettuani alkaa hirvittää että noinko tässä tosiaan pitää jatkossa tyytyä omaan itseensä ja siihen kaikkeen mitä voi yksinään tehdä. Kaksi vastausta kahdessa vuodessa sanoi joku mies? Itse olen kyllä naisena saanut useampia, en ole laskenut kuinka monta, mutta kaikki ns. sopimattomilta tapauksilta. Mutta en vain pysty yrittämään väkinäisesti sellaisen kanssa josta jo etukäteen tiedän että ei kiinnosta, emmekä sovi yhteen.
... on SUURI ero siinä jättääkö vastaamatta ensimmäiseen viestiin, vai piileskeleekö treffien jälkeen ilman selitystä!!!
Siinä vaiheessa kun vasta viestitellään, minulle on aika yhdentekevää ilmaiseeko mies kiinnostumattomuutensa lähettämällä "kiitos ei, hyvää jatkoa" -viestin vai eikö reagoi mitenkään. Täysi hiljaisuus ehkä miellyttää minua enemmän, mutta kyllä nuo "et kelpaa" -viestitkin kestää. En voi loukkaantua kummastakaan, koska en ollenkaan tunne sitä ihmistä. Olen vain lukenut yhden hänen kirjoittamansa sivun ja kiinnostunut siitä. Jos en miellytä enkä kiinnosta, en kaipaa kohteliasta "ei kiitos" -viestiä, koska hän ei ole minulle mitään selitystä velkaa siitä miksen kiinnosta.
MUTTA. Kun on kirjoiteltu sähköpostikirjeitä, vaihdettu valokuvat, puhuttu ummet ja lammet puhelimessa ja lopulta tavattu, niin sen jälkeen katoaminen on ihan törkeää. Jos tavatessa huomaa että ei natsaa, niin todellakin kuuluu asiaan jälkeenpäin soittaa tai kirjoittaa ja sanoa. että emme ole mielestäni oikeat henkilöt toisillemme. Jos ei siis saa sitä tavatessa sanotuksi.
On inhottavaa olla treffien jälkeen reagoimatta toisen viesteihin ja antaa tämän turhaan odotella yhteydenottoa.
Pakkien antaminen on vaikeaa, ja on itse asiassa mahdotonta kertoa toiselle että en huoli sinusta sillä tavoin, ettei se kuulostaisi toisesta pahalta. Vaikka valitsisi miten kauniit sanat, niin kyllähän vastapuoli tietää mikä on se TODELLINEN aliteksti: se on se, että et ole tarpeeksi kiinnostava, hyvä tai puoleensavetävä, enkä huoli sinusta.
Silti se asia pitää kertoa. Raukkamainen ei saa olla.
En tiedä kumpi on törkeämpää: sekö, että vaikka on aivan varma siitä että oli treffeillä väärän ihmisen kanssa ja että tuota an ainakaan tahdo, ei saa tätä selvää päätöstään sanotuksi vaan piiiloutuu kokonaan ettei tarvitsisi kohdata sitä ikävää tilannetta jossa sen joutuu sanomaan. Vaiko se, että vaikka ei ole kovin innoissaan, niin pitää toista varalla ja sen vuoksi ei anna pakkeja. Molemmissa tapauksissa on kyse kunnioituksen puutteesta.
Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi täysi hiljaisuus miellyttäisi sinua enemmän kuin ystävällinen "ei kiitos" -viesti? Etkö lähtökohtaisesti kirjoita jollekin henkilölle siksi, että olet hänestä ilmoituksen mukaan kiinnostunut ja siksi halukas saamaan viestiisi vastauksen? Ymmärrän kyllä asian siinä tapauksessa, jos vain pommittelee viestejä sinne tänne ja katsoo kuka vastaa. Mutta jos ihan oikeasti kirjoittaa siksi, että haluaisi juuri kirjoituksen kohteen kanssa viestiä enemmänkin niin ei kai silloin ole tavallaan se ja sama vastaako ko. henkilö.
Ainakin jos itseäni ajattelen niin kirjoitan jollekin naiselle vain siksi, että hänen ilmoituksensa kiinnosti minua ja olisin halukas kirjoittamaan hänen kanssaan. Siksi kirjoitukseni lähtökohta on se, että odotan siihen vastausta. Muuten pitäisin aika hulluna kirjoittaa kenellekään, jos minulle olisi yhdentekevää vastaako toinen. Tietysti tiedostan sen, että on mahdollista, että toista ei kiinnosta tai että mahdollinen alkukiinnostus laantuu myöhemmin. Sen vuoksi minulle saa asiasta myös ilmoittaa. Ja jopa toivoisin sitä, koska voin sitten samantien unohtaa kyseisen henkilön ja siirtyä eteenpäin. En oikein tiedä miten kukaan voisi loukkaantua siitä, että ilmoitetaan asiallisesti, ettei kiinnosta. Ellei sitten kuvittele asioista epärealistisesti. Itse ainakin koen, että on ainoastaan reilua ilmoittaa toiselle, että ei ole kiinnostunut kuin jättää hänet odottamaan vastausta, jota ei ole koskaan tulossa. Niin teen ainakin itse, koska en halua, että toinen odottelee turhaan. Lisäksi haluan myös arvostaa sitä, että joku on osoittanut kiinnostustaan minua kohtaan ja käyttänyt aikaansa kirjoittaakseen minulle - siitäkin huolimatta, vaikka hän ei minua kiinnostaisikaan, jos yhteydenotto on kuitenkin ollut asiallinen. Eikö sinustakin olisi parempi tietää heti mikä on asian oikea laita kuin jäädä odottelemaan ja päätellä sitten jonkun ajan päästä että eipä tuota sitten tainnut kiinnostaa? :)
Tuosta olen kanssasi samaa mieltä, että ehdottomasti asioiden laita pitää pystyä ilmaisemaan viimeistään silloin jos on jo tavattukin. Valitettavasti kaikki eivät tätäkään osaa vaan mielummin pakoilevat tilannetta. Minua ainakin loukkaa se, että toinen ei katso asiakseen mielummin olla hiljaa. Ei suinkaan se, että kertoo, ettei napannut.
"Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi täysi hiljaisuus miellyttäisi sinua enemmän kuin ystävällinen "ei kiitos" -viesti?"
Jaa... Vähän vaikea selittää. Minusta se, ettei mies reagoi ensimmäiseen ja ainoaan viestiini millään lailla, on vähän sama asia kuin jos baaritiskillä hymyilen jollekin miehelle ja hän ei reagoi ollenkaan. Ssiis ei sen kummempaa. Miksi hänen pitäisi reagoida hymyyni jos häntä ei kiinnosta, ja miksi masentuisin siitä ettei hän tule erikseen kertomaan ettei ole kiinnostunut? Sitähän reagoimattomuus tarkoittaa: en ole kiinnostanut. Asia selvä, en mene tyrkylle.
"Ei kiitos, et ole se jota etsin" -tyyppinen viesti on vähän sama kuin jos se mies, jolle hymyilen, tokaisisi että "älä turhaan yritä!" Se tuntuisi nolommalta kuin se ettei hän reagoi ollenkaan.
Mutta kuten sanottu, kun on kyseessä ihkaensimmäinen viesti, niin minulle passaa kumpikin tapa tulla torjutuksi.
Yksi mies torjui viestini näin: "Kohteliaana miehenä vastaan: kiitos ei kiitos." Minusta se kuulosti alentuvalta eikä erityisen kohteliaalta. Mutta ei se minua järkyttänyt. Asia tuli ainakin selväksi.
Jos joku nainen sattuu saamaan vaikkapa sata vastausta ilmoitukseensa, pitäisikö hänen tosiaan käydä koko sakki läpi ja ilmoitella jokaiselle että ei kiitos?
Omalla kohdallani olen havainnut etteivät miehet vaivaudu kovin pitkiä stooreja kirjoittelemaan (tai sitten se voi johtua niiden deittisaittien luonteesta joita olen käyttänyt). Jos mies heittää vain pari riviä jossa on ideana että ota yhteyttä jos kiinnostaa, niin miksi pitäisi kirjoittaa hänelle että EI KIINNOSTA?
Kuten toisaalla sanoin, suuri osa miehistä ei kunnioita mitenkään niitä kriteereitä joita itse ilmoituksiini laitan. Mitään itselleni tärkeää asiaa ei panna mitenkään merkille, ja se ärsyttää. Miksi miehet eivät lue kunnolla ilmoituksia?
"Jos joku nainen sattuu saamaan vaikkapa sata vastausta ilmoitukseensa, pitäisikö hänen tosiaan käydä koko sakki läpi ja ilmoitella jokaiselle että ei kiitos?"
No johan onkin taas tyypillinen tapahtuma. Tätähän voikin soveltaa vaikka millä elämän osa-alueella. Kun tuore äiti lastenvaunujensa kanssa seuraavan kerran pyytää minulta apua vaunujen junaan nostamisessa, en sano, enkä tee mitään. Niitähän on kuitenkin 99 lisää odottamassa, ja pyytävät kuitenkin apua vain parilla lauseella.
"Mitään itselleni tärkeää asiaa ei panna mitenkään merkille, ja se ärsyttää."
Tässäpä tämä tiivistelmä koko touhusta onkin kiteytetty aika napakasti.
Baari. Siellähän lähestyminen tapahtuukin juuri samalla tavalla, kuin nettideiteissä. Tutustutaan toisen vapaamuotoiseen kuvaukseen itsestään, ja selvitetään siviilisääty, kotikunta, ammatti, musiikkimaku, lempiasiat, harrastukset ja monet muut asiat. Jos kaikesta jää positiivinen mielikuva, tutkitaan, voisiko itse mahdollisesti olla toisen ihannekumppani. Jos näinkin on, mietitään muutaman kappaleen pituinen viesti, jolla pyritään ilmaisemaan, miksi olen kiinnostunut juuri hänestä ja halusta tutustua.
Voihan toki olla, että sinulle hymyn tuottaminen vaatii suurin piirtein saman verran ponnistuksia. Tai ehkä voisin itse keskittyä lähettämään vain hymiöitä kaikille kivan kuvan omaaville profiileille - eihän sitä koskaan tiedä, vaikka joku kiinnostuisi siitäkin.
Mielestäni aika lailla ontuu analogia baaritiskillä hymyilemisen ja nettideitin viestin lähetyksen välillä. Toki asioita voi aina verrata erilaisiin tilanteisiin ja yrittää löytää niistä vastaavuuksia, mutta nämä eivät nyt mielestäni ole kovinkaan lähellä toisiaan.
Baaritiskillä kun hymyillään niin siinä tilanteessa eivät osapuolet yleensä tiedä toisitaan vielä käytännön tasolla yhtikäs mitään. Ulkonäkö on siinä vaiheessa se asia, joka sitten mahdollisesti laittaa hymyilemään. Nettideitissä tilanne on huomattavasti eri. Toisesta tiedetään jo hyvinkin paljon asioita. Mahdollisesti se ulkonäkökin siinä sivussa, jos kuva on ollut ilmoituksessa esillä. Mutta sen lisäksi tiedetään yhtä sun toista perustietoa toisesta sekä lisäksi monesti myös pidempää hänen itsensä kirjoittamaa tekstiä. Lisäksi on selvää, että henkilö on vapaa (noh, yleensä näin) ja että hän on etsimässä seuraa ja lisäksi ehkä vielä tarkemmin mainittuna, että millaista seuraa. Kaiken lisäksi nettideitissä ollaan yleensä siitä syystä, että yritetään löytää sitä seuraa. Nämä kaikki asioita, jotka eivät todellakaan ole selviä siinä baaritiskillä vain notkumalla ja hymyilemällä.
Jos jotain nettideittiin liittyvää asiaa voisi tuohon hymyilyyn paremmin verrata, niin se voisi olla ennemminkin vaikka S24:n flirtti-toiminto. Se on yhtä helposti suoritettava toimenpide. Tosin siinäkin tilanteessa tuota muuta tietoa on jo välittynyt toisesta. Flirttin voi kuitenkin lähettää helposti ja nopeasti kenelle vain ja vaikka useammillekin. Samoin kuin suupielet voi kääntää ylöspäin siellä baarissa eri vastaantulijoille ja katsoa aiheuttaako se yhtään mitään enempää. Flirtti-toiminto tosin on mielestä himan outo nettiin soveltuvaksi.
Sen sijaan netissä viestin lähetys on kyllä mielestäni paljon enemmän. Kuten tässä toinenkin kirjoittaja jo toi esille ja itsekin edellä jo mainitsin, niin ensin toisesta saadaan ilmoituksen perusteella yhtä sun toista tietoa. Tiedot ovat yleensä hyvinkin kattavat siihen verrattuna jos tapaisi toisen livetilanteessa. Netissä yritetään löytää ilmoituksen mukaan kiinnostava ihminen, johon haluttaisiin tutustua enemmän. Kun jokin ilmoitus kiinnostaa verrataan vastaako itse toisen esittämiä toiveita. Sitten jos asiat kohtaavat tarpeeksi, kirjoitetaan kyseiselle henkilölle viesti. Puhun nyt ihan kunnollisista useamman kappaleen viesteistä eikä mistään parin lauseen "Kiva profiili. Jos kiinnostaa, niin vastaa." -tyyppisistä viesteistä :) Viestissä tosiaan kerrotaan miksi kiinnostui toisesta ja miksi haluaisi tutustua häneen enemmän ja kerrotaan tilanteesta riippuen jotain lisää myös itsestä (ehkä enemmänkin, jos on kyseessä jokin muu palvelu, jossa ei ole samanlaisia profiileja kuin täällä). Ainakin itse pyrin viestillä osoittamaan miksi olen kiinnostunut juuri kyseisestä henkilöstä. En kirjoittele kenelle tahansa ja pyrin nimenomaan löytämään henkilöitä, jotka ilmoituksensa perusteella kiinnostavat itseäni sen verran, että haluaisin keskustella heidän kanssaan lisääkin. Lähetetyssä viestissä välittyy samalla tietoa itsestä myös toiselle ja näin ollen molemmat tietävät toisistaan, mieluiten jokseenkin samalla tasolla. Sen lisäksi on tosiaan tehty selväksi toiselle, että on tästä kiinnostunut ja haluaisi tutustua.
Viesti on mielestäni keskustelun aloitus keskustelua lähtökohtaisesti toivovan henkilön kanssa, joka itse on laittanut itsensä esille siitä syystä, että haluaisi, että häneen otetaan yhteyttä ja häneen halutaan tutustua. Keskusteluun ei tietysti ole mikään pakko ryhtyä, jos toinen ei kiinnosta. Mutta jos toinen on kuluttanut aikaansa viestiin niin ei luulisi olevan kummoinen vaiva huomioida se ja kiittää viestistä, vaikka ei nappaisikaan enempää. Itse ainakin arvostan minulle kirjoitettua viestiä, vaikka sitten syystä tai toisesta ei innostaisikaan tutustua häneen. Mielummin sitten kiitän häntä viestistä, sanon ystävällisesti saman kuin "kiitos mutta ei kiitos" ja toivotan hyvät jatkot. Voipa hän sitten siirtyä kirjoittamaan muille eikä tarvitse turhaan odotella minun vastaustani.
Tuo kertomasi miehen torjuminen ehkä oli lyhyt ja ytimekäs, mutta kuten itsekin sanoit, asia tuli sillä selville ja olit siitä varmasti silti tyytyväinen. Turahapa sitä on sitten enempiä analysoida oliko se alentuvaa vai mitä, pääasia, että asia selvisi. Livetilanteessa tietysti joku torjuminen saattaa tuntua nololta itsestä, koska tilanne voi olla hieman kiusallinen. Turhapa sitä on nolostella ainakaan netin puolella.
En tietysti tiedä minkälaisia viestejä sinä yleensä lähettelet avausviesteinä. Mutta jos mielestäsi tämä molemmin puolinen tietojen välitys sekä viestillinen panostus ja siihen ajan käyttäminen on samaa luokkaa kuin vähän virnuilisi baaritiskillä, niin kummastelen kyllä. En kirjoita näitä viestejä siksi, että oma näkemykseni asiaan olisi ainoa oikea. Minua ihan oikeasti kiinnostaa tähän liittyvät asiat ja siksi haluan keskustella asiasta ja esittää siitä omia näkemyksiäni.
Kaikki viestit, joita olen saanut, ovat korkeintaan pari riviä. Yleensä lause tai kaksi. En muista saaneeni pitkää viestiä, jonka laatimiseen olisi selvästi nähty vaivaa ja josta kävisi ilmi että mies on todella tarkkaan lukenut minun profiilini. Jos sellaisen saisin, niin tuntuisi epäilemättä vähän tökeröltä olla reagoimatta mitenkään, vaikka kirjoittaja itse ei kiinnostaisi.
Hoksasin lisäsyyn sille, että ensimmäisen viestin torjuminen - tuli se sitten täyden hiljaisuuden tai viestin muodossa - ei tunnu missään, mutta hiljaisuus treffien jälkeen on niin loukkaavaa:
ihminen joka torjuu ensimmäisen viestini, ei sano "ei kiitos" MINULLE, koska eihän hän edes tunne minua. Hän ei torju minua vaan profiilini eli pätkän kirjoittamaani tekstiä. Hän torjuu yhden kirjoittamani sivun, jossa tosin kuvailen itseäni, mutta jonka olisin voinut kirjoittaa aika lailla eri tavoinkin (ja silti ihan yhtä paikkansapitävästi) ja joka ei ole yhtä kuin minä.
Treffien jälkeen hän torjuu MINUT. En ole enää mikään teoreettinen virtuaalinainen vaan oikea elävä ihminen jonka kanssa hän on jutellut. Torjutuksi tuleminen on kurjaa jo sinänsä, mutta jos toinen on niin raukkamainen ettei pidä minua sen arvoisena että sanoisi asian minulle suoraan, niin se menee jo moukkamaisuuden puolelle.
Tämä vastaus oli juuri samanlainen kun itsekkin olisin kirjoittanut.
Jos tulee tosi paljon yhteydenottoja, ei ole aikaa istua koneella monta tuntia päivässä vastailemassa.
Varsinkin kun profiilissa ikä haarukka on 43-50, niin paljon on nuoria 20-25 tai vanhempia 55-65 jotka kirjoittelevat,tulee vain tunne etteivät he lue kunnolla joten eivät välitäkkään.
Minullekkin on käynyt usein niin, että lopettavat yhteydenoton, vaikka pieni toivon kipinä on ollut mielessä, ei se silti maata ole kaatanut.
Tulee vain tunne, aha, se oli siinä ja olen iloinen siitäkin piristävästä kirjoittelusta vähän aikaa, en näe siinä mitään väärää vaikka se loppuukin.
Eihän sitä väkisin voi jatkaa jos ei luista.
Tosi paljon yhteydenottoja?
Voisitko sitten selittää miten sinulla on aikaa kirjoittaa vastaus jollekin mutta jatkossa ei sitten ehkä ole enää aikaa kirjoittaa jatkoviestiä toiseen tai kolmanteen viestiin?
Ekaan viestiin vastaamattomuuden ymmärtää mutta mikä TEKOSYY pitää keksiä ettei aikaa ole kirjoitella edes sitä "en ole kiinnostunut sittenkään, kiitos, hyvää jatkoa " viestiä niille joiden kanssa on jo laittanut viestiä itse takaisin?