En puolusta itseäni. Saatoin olla isokin pas..., mutta en todellakaan tiedä mitä tein tai sanoin. Tahallani en ainakaan. Muistaakseni en viimeisillä kerroilla puhunut muusta kun uudesta projektistani (olen taiteilija) Toki kuuntelin häntäkin ja pitkään, mutta hänen asioihin en puuttunut, ne kun oli minulle vierasta maaperää. Eikä hän neuvoa minulta pyytänytkään, kunhan kertoi ja minä kuuntelin.
Sitten PAM! se oli ohi. Soitin hänelle, ja hänestä asiani oli niin typerä, että viestikin olisi riittänyt. HÄ? ihmettelin. Vastaus oli, että kun mä olen tälläinen persoona, niin hän ei jaksa. MIKÄ SYY SE OLI? eihän persoonani ole 15 haitannut, kuis nyt?
Kaksi vuotta olen yrittänyt pyytää kauniisti anteeksi. Lähettänyt sydäntä särkevän kirjeen ja pyytänyt häntä juttelemaan kanssani tapahtuneesta.
Ei mitään. Hiljaista on.
Nyt surun jälkeen on tullut kiukku.
Näinkö tässä tuomitaan? Rikollinenkin tietää syyn, mistä häntä syytetään. Miksen minä saa syytä tietää?
Mitä teen?
Eräs ihminen sanoi, että noin valtaa käytetään ja ollaan niskanpäällä. Annetaan toinen tuntea syyllisyyttä, mutta syytä ei kerrota. Ehkä sitä ei edes ole.
Silti päässä pyörii: SYY?
Ei minun persoona voi olla se syy. Persoonani ei muuttunut. Miksi se yhtä äkkiä oli syy äkkilähtöön?
Riitaan tarvitaan aina kaksi. Mutta hei, haluan tietää mistä riidellään.
Onko olemassa vielä keinoja? Pitäisikö kokeilla kukka lähetystä? Harmittaa, surettaa, hämmentää ja kiukuttaa....
Sitten PAM! se oli ohi. Soitin hänelle, ja hänestä asiani oli niin typerä, että viestikin olisi riittänyt. HÄ? ihmettelin. Vastaus oli, että kun mä olen tälläinen persoona, niin hän ei jaksa. MIKÄ SYY SE OLI? eihän persoonani ole 15 haitannut, kuis nyt?
Kaksi vuotta olen yrittänyt pyytää kauniisti anteeksi. Lähettänyt sydäntä särkevän kirjeen ja pyytänyt häntä juttelemaan kanssani tapahtuneesta.
Ei mitään. Hiljaista on.
Nyt surun jälkeen on tullut kiukku.
Näinkö tässä tuomitaan? Rikollinenkin tietää syyn, mistä häntä syytetään. Miksen minä saa syytä tietää?
Mitä teen?
Eräs ihminen sanoi, että noin valtaa käytetään ja ollaan niskanpäällä. Annetaan toinen tuntea syyllisyyttä, mutta syytä ei kerrota. Ehkä sitä ei edes ole.
Silti päässä pyörii: SYY?
Ei minun persoona voi olla se syy. Persoonani ei muuttunut. Miksi se yhtä äkkiä oli syy äkkilähtöön?
Riitaan tarvitaan aina kaksi. Mutta hei, haluan tietää mistä riidellään.
Onko olemassa vielä keinoja? Pitäisikö kokeilla kukka lähetystä? Harmittaa, surettaa, hämmentää ja kiukuttaa....
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ikävä juttu kannaltasi. Kuulostaa siltä että olet jo yrittänyt selvittää välejä, ja kun toinen ei vastaa kirjeisiin tms, niin eihän sille mitään voi. Surutyötä joutuu tekemään kun ystävästä luopuu. Ehkä nyt on sen aika, uskoisin että henkilö ottaa itse yhteyttä jos ja kun joskus niin haluaa. Voimia tilanteeseen.
Minulla oii myös kaksi vuotta sitten kaveruussuhde erääseen nuoreen naiseen. Ehkä kohtelin häntä väärin jollakin tapaa, ehkä yhden keskustelun aikana ja hän koki tarpeelliseksi pistää välit poikki.
Sentään selvitti asian naamatusten. Harmittaa vain kun mahdollinen ystävyys meni hukkaan ja olisi ollut joskus edes kiva kuulla miten hänellä menee.
Hän päätti myös lopulta olla tyly, joka kait oli vain seurausta siitä että yritin pitää hänestä kiinni, koska joskus opin että tietyistä ihmisistä pitää yrittää pitää kiinni. Hän ei vain moiseen kokenut tarvetta.
Ehkä sinunkin tapauksessa joka tietty juttu loukkasi, hän teki päätöksensä ja Pam! se oli ohi.
(I wish you the very best N.)
Tuli mieleeni että ehkä sinä et ollut muuttunut, mutta hän oli. Joissakin ystävyyksissä vain kynttilä palaa loppuun varsinkin jos sitä on poltettu molemmista päistä tai sitten vain tapahtui se että olitte kasvaneet erillennee huomaamattasi kunnes joku päivä vain vitja napsahti katkipoikki.
Oma tuttavuuteni oli huomattavasti lyhyempi ja kävi mielessä että lähetän kirjeen/kukkia jne. mutta se olisi voitu tulkita väärin. Mielestäni jossakin vaiheessa on vain luovutettava ja todettava että parhaansa teit, muttei riittänyt toiselle. Itse harmittelen että tapasin hänet ehkä molemmille huonolla aikaa ja toin ehkä väärää puoltani itsestäni esiin, ehkä teilläkin syntyi kärhämä molemmille huonolla hetkellä joka johti yhdestä asiasta toiseen?
Tulet varmaan kaipaaman häntä kuten minäkin kaipaan tuota "ystävääni", mutta elämässä kait on vain siirryttävä eteenpäin. Ei pidä alkaa liikaa tunteilemaan. Ei näille voi itse enää mitään, jonkun verran on toisenkin yritettävä.
Kuten ap. itsekin viestissäsi sanoit, noin valtaa käytetään ja näytetään. Joillakin on sisimmässään jotain niin pientä ja jotain niin tarvitsevaa, että voidakseen kokea sen olevan jotain enemmän, on toisesta tehtävä pieni ja tarvitseva. Toisinaan halutaan ehkä kostaa jotain. Koston syytä ei usein itsekään tiedosteta saati haluata myöntää. Kostolle löytyy usein aivan toinen syy kuin mitä todellisuus on.
Välit pannaan poikki vailla selityksiä nips naps, koska itsestä tuntuu siltä. Ennen välien katkaisemista tosin muistetaan vielä mainita toisen syntilista, jottei huonommuus suhteessa jää epäselväksi. Vastausaikaa ei kuitenkaan anneta, koska aika on nyt täysi ja pinna täynnä. Niin, täynnä mitä? Sitä ei vastapuolelle koskaan kerrota. Tarkoitus on mukavan muiston sijaan jättää jälkeen pala syyllisyyttä ja kaihertavaa mieltä.
Huvittavinta omissa kokemuksissani on, että kun kerran tapasin erään minut "jättäneen" jälkeenpäin, hänellä oli paljon kerrottavaa ja lupasi olla yhteyksissä. Niin hän olikin. Mutta annas olla, kun vastasin, vastausta takaisin ei enää kuulunut. Tarkoitus oli ilmeisesti saada jälleen tilaisuus tehdä minusta pieni. Muuta syytä moiselle käytökselle en ymmärrä. Jos ei halua yhteyttä, ei sitä pidä avata uudelleen alkuunkaan. Etenkin jos on jo kerran toisen syytteineen jättänyt, pitää ymmärtää, että jättämisen haavat ovat jo valmiina. Miksi repiä niitä auki? Sen on aika ja eletty kuitenkin minulle tehnyt, etten enää koe itseäni suhteessa häneen pieneksi. Päinvastoin asia lähes huvittaa. Olen kasvanut siinä suhteessa suureksi. Kun on sinut oman tarvitsevuutensa kanssa, sallii sen myös muille.
Ota yhteyttä, jos itsetuntosi sen sallii. Rakentaminen vaatii aina enemmän kuin rikkominen, paikalleen jääminen enemmän kuin pois juokseminen. Mutta älä ota syyttelyistä liikaa syyllisyyttä itseesi. Omaa toimintaansa on hyvä pohtia rehellisesti, mutta on hyvä muistaa, että joskus toisten sinua kohtaan kohdistama rehellisyys on vaikkapa vain kaavutettua kateutta tai oman pienuuden käsittelyä väärin välinein.
kumpaakaan, vaikea sanoa.
Olettaisin kuitenkin, että olet ollut jonkinasteinen hätävara ja hän on löytänyt uuden ystävän.
Koska näkemyksenne, etenkin hänen näkemyksensä sinusta on saattanut olla vastenmielisiä sinua kohtaan.
Ja nyt kun hän on löytänyt uuden ystävän, jonka mielipiteet ovat hänen kanssaan yhtä, hän halusi päästä eroon sinusta?
Toinen mahdollisuus on, hän on kuullut sinusta juoruja joita hänen moraalinsa sulata?
Huvittavin kommentti pitkään aikaan: "hän on kuullut sinusta juoruja joita hänen moraalinsa sulata?"
Hänen oikeamielinen moraalinsa oikeuttaa hänet tietenkin toimimaan paskamaisesti tätä kaveriaan kohtaan. Onhan hänen moraalinsa niin korkea ja juorut juoruja.