Eli en tunnu millään pääseväni yli tästä tytöstä (erosta 4kk), koska tietyllä tavalla ite mokasin. Tämä oli ensimmäinen vakava suhteeni, enkä osannut oikein hoitaa sitä. Toisinsanoen pidin sitä itsestäänselvyytenä.
Exäni kyllä kertoi erossa selvät sävelet, että paluuta ei tule, mutta silti ottaa päähän se ajatus, että jos saisi toisen mahdollisuuden, niin olisi paljon parempi kumppani. Ja vaikka palaisimmekin yhteen, tiedän, ettei se loppuelämää tulisi kestämään.
Lähinnä vituttaa vain se, että ei pääse irti tästä ihmisestä. Tämä on mennyt sellaiseksi itselle valehteluksi, että "joo ei se ollut oikea minulle" tai "otan opikseni seuraavassa suhteessa" jne.
Mikä ihme tähän auttaisi? Olen kyllä kavereiden kanssa viettänyt paljon aikaa sekä käyttänyt paljon kouluun aikaa, mutta heti kun on pienikin mahdollisuus (esim. lukutauko tms.), niin exä palaa mieleen.
Exäni kyllä kertoi erossa selvät sävelet, että paluuta ei tule, mutta silti ottaa päähän se ajatus, että jos saisi toisen mahdollisuuden, niin olisi paljon parempi kumppani. Ja vaikka palaisimmekin yhteen, tiedän, ettei se loppuelämää tulisi kestämään.
Lähinnä vituttaa vain se, että ei pääse irti tästä ihmisestä. Tämä on mennyt sellaiseksi itselle valehteluksi, että "joo ei se ollut oikea minulle" tai "otan opikseni seuraavassa suhteessa" jne.
Mikä ihme tähän auttaisi? Olen kyllä kavereiden kanssa viettänyt paljon aikaa sekä käyttänyt paljon kouluun aikaa, mutta heti kun on pienikin mahdollisuus (esim. lukutauko tms.), niin exä palaa mieleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kasva. Elä. Näitä asioita tulee vastaan. Monta kertaa vielä. Nämä kokemukset tekevät meistä ihmisiä. Nauti siitä, että kykenet suuriin tunteisiin vielä. Nimittäin sekin päivä voi tulla, että valitset vaimon (ja vaimo valitsee sinut) pelkästään käytännön syistä vielä.
mene itseesi.. niinkuin sanoit"tiedän, ettei se loppuelämää tulisi kestämään."
Mieti asioita joitain kuukausia, ja sen jälkeen etsi joku jonka kanssa voisi kestää :)
noin 3 vuotta ja sitten jo helpottaa...